Whitesnake

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Whitesnake
Whitesnake esiintymässä vuonna 2011.
Whitesnake esiintymassa vuonna 2011.
Tiedot
Toiminnassa 1978 ? 1990 , 1994 , 1997 , 2002 –
Tyylilaji hard rock
blues rock
glam metal
Kotipaikka Englanti North Yorkshire , Englanti , Yhdistynyt kuningaskunta
Laulukieli englanti
Jasenet

David Coverdale ,  laulu
Joel Hoekstra ,  kitara , taustalaulu
Reb Beach , kitara, taustalaulu
Tommy Aldridge ,  rummut
Michael Devin ,  basso , taustalaulu
Michele Luppi ,  koskettimet , taustalaulu

Entiset jasenet

Katso:
Luettelo Whitesnaken jasenista

Levy-yhtio

EMI (1978?1998)
Geffen Records (1984?1994) (vain USA)
SPV (2006?2010)
Frontiers Records (2010?)

Aiheesta muualla
Whitesnake

Whitesnake on brittilainen rockmusiikkia esittava yhtye , jonka laulaja David Coverdale perusti vuonna 1978 , kun hanen edellinen yhtyeensa Deep Purple oli hajonnut vuonna 1976.

Whitesnake nousi suosioon kotimaassaan jo vuonna 1980 ilmestyneen studioalbuminsa Ready an’ Willingin myota, mutta Yhdysvalloissa yhtyeen suosio kaynnistyi toden teolla vasta studioalbumin 1987 ilmestyttya. Yhtye julkaisi taman jalkeen 1980-luvun kuluessa viela studioalbumin Slip of the Tongue (1989), kunnes Coverdale hajotti yhtyeen pitaakseen taukoa musiikinteosta. Yhtye palasi lavoille muutamaan otteeseen 1990-luvun kuluessa, mutta molemmat comebackit jaivat vain vuoden mittaisiksi. Vuonna 1997 yhtye julkaisi levy-yhtion painostuksen alla paluualbumin Restless Heart nimella David Coverdale & Whitesnake , vaikka albumi oli alun perin tarkoitettu Coverdalen omaksi sooloalbumiksi.

Restless Heart -albumin julkaisemisesta huolimatta yhtyeen varsinaista paluuta saatiin odottaa viela viisi vuotta, kunnes yhtye palasi virallisesti esiintymislavoille vuonna 2002. Yhtyeen seuraavaa, pelkalla Whitesnake-nimella ilmestynytta studioalbumia puolestaan jouduttiin odottamaan lahes 20 vuoden ajan, vuoden 2008 Good to Be Badiin saakka. Yhtyeen seuraava studioalbumi Forevermore ilmestyi vuonna 2011 ja The Purple Album vuonna 2015.

Historia [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

1978?1979: Perustaminen ja ensimmaiset julkaisut [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Yhtyeen vuosina 1979?1984 kayttama ”kaarmelogo”.

Coverdale perusti Whitesnaken vuonna 1978, [1] [2] mutta yhtye toimi alun perin Coverdalen taustaorkesterina, kun han julkaisi toisen soololevynsa Northwinds (1978). [1] Taustayhtyeen nimi tuli seka Coverdalen ensimmaisesta soololevysta White Snake (1977) etta hanen siihen aikaan alituisesti kayttamista kaarmeennahkabootseista. Kitaristit Micky Moody ja Bernie Marsden olivat ensimmaiset yhtyeeseen kiinnitetyt jasenet. lahde?

Whitesnakesta kehittyi vuoden 1978 aikana Coverdalelle varsinainen yhtye ja samana vuonna yhtye julkaisi Snakebite EP:n . Se oli Whitesnaken ensimmainen julkaisu, mutta se uudelleenpaketoitiin jo samana vuonna (Coverdalen Northwinds -albumin kappaleilla taydennettyna) jalleen nimella Snakebite . lahde?

Snakebitea seurasi Whitesnaken ensimmainen kunnon pitkasoitto, joka myos julkaistiin vuonna 1978. Kyseessa oli Trouble , joka sai nimensa Coverdalen ensimmaisen lapsen samanaikaisesta syntymasta. [3] Levylla soitti myos Coverdalen entinen yhtyetoveri Jon Lord , jonka kanssa han oli ollut samaan aikaan Deep Purplessa vuosina 1973?1976. [4] Vaikkei levy ollutkaan suuri menestys (se ylsi Britannian myyntitilastoissa vain sijalle 50, [5] ja albumin kaksi singlea eivat nousseet listoille lainkaan), se sisalsi sille ajalle suosittuja kappaleita, kuten ”Take Me with You”, jota yhtye tulisi esittamaan viela 2000-luvullakin. [6] Trouble -kiertueen aikana Whitesnake, ja sen kokoonpano Coverdale, Lord, Micky Moody , Bernie Marsden , Neil Murray ja Dave Dowle , aanitti myos kuuden kappaleen livealbumin, Live at Hammersmith , mutta se julkaistiin vain Japanissa . [7] [8]

Kiertueen jalkeen yhtye palasi takaisin studioon aanittamaan toista pitkasoittoaan. Vuoden 1979 loppupuolella julkaistiin Lovehunter , joka aiheutti pienta kohuakin hieman rohkealla kannellaan, jossa nahdaan alaston nainen jattimaisen kaarmeen paalla. Siita huolimatta levy nousi edeltajiaan korkeammalle Britannian myyntilistoilla, vaikkei sijaa 29 korkeammalle. [9] Levylta julkaistiin myos single, ” Long Way from Home ”, joka ei kuitenkaan noussut Britanniassa sijaa 55 korkeammalle. [10] Singlen B-puoli, ”Walking in the Shadow of the Blues”, muodostui kuitenkin Whitesnaken suosituimmiksi kappaleiksi. [8] Levyn paatoskappale ”We Wish You Well” tulisi myos olemaan niin sanottu "konserttioutro" tahan paivaan asti, silla kappale soi kaiuttimista jokaisen Whitesnake-konsertin paatteeksi. lahde?

1979?1983: Menestysta Englannissa [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Whitesnake esiintymassa vuonna 1980.

Pian Lovehunter -albumin julkaisun jalkeen Deep Purplen entinen rumpali Ian Paice liittyi Whitesnakeen ja oli mukana albumin kiertueellakin. [1] Kiertueen aikana yhtye esiintyi muun muassa kuuluisalla Readingin festivaalilla . [11] Paicen liittyminen lisasi myos Whitesnaken yhteytta hajonneeseen Purpleen, jolloin yhtye sai entista enemman huomiota. Paicen ensimmainen levy Whitesnaken kanssa osoittautuikin yhtyeen siihen mennessa menestyneimmaksi. Vuoden 1980 Ready an’ Willing (numero 6 Britannian myyntilistoilla [12] ja 90. Yhdysvalloissa) sisalsi myos Whitesnaken ensimmaisen brittihitin; Bernie Marsdenin saveltaman singlen ” Fool for Your Loving ”, joka ylsi sijalle 13 Britanniassa. [13]

Levyn julkaisun jalkeen yhtye aloitti maailmankiertueensa, jonka aikana aanitettiin myos livealbumi. Kyseinen Live...In the Heart of the City aanitettiin vuoden 1980 kesakuun lopulla kuuluisassa Hammersmith Odeonissa . Levy julkaistiin saman vuoden lokakuussa tupla-LP:na, joka sisalsi myos Live at Hammersmith -levyn toisella vinyylilla. Live...In the Heart of the City osoittautui menestykseksi yltaen sijalle 5 Britanniassa. [14] Levylta onnistuttiin julkaisemaan singlekin; Whitesnaken cover-versio Bobby Blandin ” Ain’t Love in the Heart of the City ” -kappaleesta, josta yhtye oli tosin julkaissut studioversion Snakebite -EP:lla (1978). Vaikkei se olekaan alun perin omaa tuotantoa, ”Ain’t Love in the Heart of the City” -kappaleesta on tullut yksi Whitesnaken suosituimpia kappaleita, ja se on pysynyt yhtyeen livesetissa tahan paivaan saakka. lahde?

Jo vuoden 1980 lopulla Whitesnake oli aloittanut aanittaa uutta studiolevya. Vuoden 1981 alussa julkaistu Come an’ Get It oli jalleen suuri menestys Whitesnakelle paasten sijalle kaksi Britanniassa, [15] mutta vain sijalle 151 Yhdysvalloissa. Levyn singleista ” Don’t Break My Heart Again ” ylsi Britanniassa sijalle 17, [16] ja ” Would I Lie to You ” sijalle 37. [17] Yhtye aloitti jalleen kiertueen, johon kuului esiintyminen myos kuuluisalla Monsters of Rock -festivaalilla. [18]

Come an’ Get It -kiertueen loputtua vuonna 1981, solisti David Coverdale matkusti perheineen etelaiseen Portugaliin aloittamaan uuden albumin kappaleiden kirjoitukset. [19] Coverdalen palattua Britanniaan yhtye aloitti albumin harjoitukset, mutta tahan mennessa valit jasenten valilla olivat alkaneet kiristya. [20] Joulukuussa 1981 kitaristi ja alkuperaisjasen Micky Moody erosi yllattaen Whitesnakesta. Samaan aikaan Coverdalen 4-vuotias tytar sairastui vakavasti, [21] joten han paatti panna Whitesnaken tauolle. [21] Kun Whitesnake oli tauolla, Coverdale oli alkanut olla huolissaan yhtyeen pienista palkoista, joten han paatti lopettaa yhteistyon manageri John Colettan kanssa (joka oli ollut myos ollut Deep Purplen manageri, vuosina 1968?1976). [22] Coverdalen palattua Whitesnaken pariin vuonna 1982, muut jasenet alkoivat myos lahtea. [23] Ainoa, joka jai Coverdalen kanssa yhtyeeseen oli kosketinsoittaja Jon Lord. Coverdale sai kuitenkin kasattua uuden kokoonpanon, johon kuuluivat hanen ja Lordin lisaksi Mel Galley (kitara), Colin Hodgkinson (basso) ja Cozy Powell (rummut), mutta ketkaan naista jasenista eivat paasseet soittamaan uudelle albumilla, joka oli lahes valmis (Galley tosin aanitti joitain taustalauluja).

Elokuussa 1982 Micky Moody yllattaen palasi Whitesnakeen, [20] ja paasi myos aanittamaan kitaraosuuksia levylle. Saints & Sinners julkaistiin viimein marraskuun 1982 lopulla. Albumi oli jalleen menestys, yltaen Britannian listoilla sijalle yhdeksan [24] ja sisalsi jalleen kaksi Whitesnaken suositumpien joukkoon paassytta kappaletta; ” Here I Go Again ” ja ”Crying in the Rain”. Saints & Sinnersia seurasi jalleen kiertue, jonka aikana yhtye esiintyi jo toista kertaa Monsters of Rock -festivaalilla. [25]

1983?1985: Lisaa jasenten vaihdoksia ja lapimurto Yhdysvalloissa [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Whitesnake esiintymassa Monsters of Rock -festivaalilla 1983.

Vaikka Whitesnake olikin vuoden 1983 kiertueella, tyo seuraavaa levya varten oli jo alkanut. Kappale ”Guilty of Love” julkaistiin singlena juuri ennen Monsters of Rock -festivaalia, jotta yhtyeella olisi jotain mita promotoida. David Coverdale onkin myohemmin sanonut, etta koko levy olisi pitanyt julkaista jo vuonna 1983. [26] Kun levyn aanitykset oli viimeistelty 1983 lopulla, Colin Hodgkinsonille annettiin potkut yhtyeesta musiikillisten erimielisyyksien takia, ja hanet yllattaen korvasi alkuperainen basisti Neil Murray. [27] Samaan aikaan Micky Moody ilmoitti jalleen lahtevansa Whitesnakesta, mutta talla kertaa lopullisesti. [20] Coverdale onnistui hankkimaan Thin Lizzy -kitaristi John Sykesin Moodyn paikalle, [28] joka toi monien mielesta rankempaa ja voimakkaampaa kitaran soittoa yhtyeeseen. Naista jasenmuutoksista huolimatta uusi albumi Slide It In julkaistiin tammikuussa 1984. Se ylsi jalleen Britannian myydyimpien levyjen joukkoon, ja oli korkeimmillaan sijalla yhdeksan. [29] Tama versio sai tosin vaihtelevia arvosteluita, paaasiassa kaksimielisten sanojen ja huonona pidetyn tuotannon vuoksi. [30] Samalla kun Slide It In julkaistiin, Whitesnake sai levytyssopimuksen yhdysvaltalaiselta Geffen -levy-yhtiolta, joka vaati, etta albumi miksattaisiin uudelleen. Tuottaja Keith Olsenin avulla Slide It Inin aanet uusittiin, jolloin niista saatiin paljon teravampia ja dynaamisempia. [31] Tama antoi myos oivan mahdollisuuden John Sykesille ja Neil Murraylle korvata Micky Moodyn kitara- ja Colin Hodgkinsonin basso-osuudet. lahde?

Ennen kuin albumia Slide It In (1984) aloitettiin miksaamaan Yhdysvaltoja varten, ehti yhtye aloittaa maailmankiertueensa, jonka aikana se teki monia TV-esiintymisia, mukaan lukien Top of the Pops -esiintyminen Englannissa. [32] Yhtye jatkoi Euroopan kiertamista, kunnes Mel Galley loukkasi onnettomuudessa katensa. [28] Galley jouduttiin lopulta erottamaan yhtyeesta, jonka jalkeen yhtye jatkoi kiertamista kokoonpanolla Coverdale, Sykes, Murray, Powell ja Lord, mutta pian tapahtui lisaa vaihdoksia yhtyeen kokoonpanossa, kun Jon Lord palasi uudelleen koottuun Deep Purpleen huhtikuussa 1984. [28] Taman jalkeen yhtye joutui jatkamaan nelimiehisena ? lukuun ottamatta kosketinsoittaja Richard Baileyta , joka soitti lavan takana. [30]

Kun Jon Lord lahti Whitesnakesta huhtikuussa, Slide It Inin uudelleenmiksattu versio julkaistiin Yhdysvalloissa. Levy osoittautuikin siella yhtyeen lapimurroksi, minka jalkeen Whitesnaken kysynta kasvoi. Pian virtaviivaisempi, nelimiehinen Whitesnake alkoi kiertaa Yhdysvaltoja, ensin Quiet Riotin ja myohemmin Dion lammittelijana. [30] [33] Kappaleista ” Love Ain't No Stranger ” ja ” Slow an' Easy ” kuvattiin myos musiikkivideot. [34] [35] Pitka Slide It In -kiertue paattyi esiintymiseen vuoden 1985 Rock in Rio -festivaalilla Rio de Janeirossa , Brasiliassa . [30]

1985?1988: 1987 ja maailmanlaajuinen suosio [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Kiertueen paatyttya rumpali Cozy Powell lahti yhtyeesta. Syyna tahan olivat huonot valit solisti Coverdalen kanssa. [36] Ennen Powellin lahtoa Coverdale oli suunnitellut yhtyeen lopettamista, mutta levy-yhtio Geffen sai hanet suostuteltua jatkamaan tyoskentelya ainakin John Sykesin kanssa, silla yhtio naki paljon potentiaalia molemmissa. [36] Coverdale lahti Sykesin kanssa etelaiseen Ranskaan , aloittamaan kirjoitustyot seuraavaa albumia varten. [37] Basisti Neil Murray auttoi myohemmin sovituksissa. Kaksi kappaletta, jotka naista sessioista syntyivat, osoittautuikin Whitesnaken eraiksi suurimmiksi hiteiksi; ” Still of the Night ” ja ” Is This Love ”. Coverdale, Sykes ja Murray muuttivat pian Los Angelesiin etsimaan uutta rumpalia levya varten, [38] jonka he loysivatkin Aynsley Dunbarista . Mutta juuri kun Coverdalen lauluja ryhdyttiin aanittamaan, han sai poskiontelontulehduksen, jolloin albumin teko jouduttiin keskeyttamaan. [39] Albumi jai pahasti jalkeen aikataulusta, etenkin kun Coverdale joutui leikkaukseen ja kuntoutukseen. [40] Mutta samaan aikaan albumia tyostettiin Coverdalen selan takana, joka oli yksi syista, mika johti hanen John Sykesin valien rikkoutumiseen. [40] Coverdalen aani palautui ja han onnistui aanittamaan osuutensa albumille. Kun viimeiset aanitykset oli tehty, Coverdale erotti kaikki jasenet yhtyeesta, ja paatti hankkia taysin uuden kokoonpanon. Kokoonpano, jonka Coverdale kerasi, koostui hanen lisakseen kitaristeista Adrian Vandenberg ja Vivian Campbell , basisti Rudy Sarzosta seka rumpali Tommy Aldridgesta . lahde?

Uusi levy julkaistiin huhtikuussa 1987. Se ilmestyi Whitesnake -nimella Yhdysvalloissa ja 1987 -nimella Euroopassa, ja nousi suoraan Yhdysvaltain myyntilistan 2. sijalle. [41] Levya myytiin yksin Yhdysvalloissa kahdeksan miljoonaa kappaletta, ja se auttoi myos Slide It Inin nousemaan taas listoille. Yksi syy, minka takia levya myytiin niin paljon, olivat musiikkivideot, joissa esiintyi Coverdalen silloinen tyttoystava, nayttelija Tawny Kitaen . Videot tehtiin uudelleen aanitetylle ”Here I Go Againille” (sija 1 Yhdysvaltain listalla [42] ), ”Is This Lovelle” (2. [42] ), ” Give Me All Your Lovelle ” (48. [42] ) ja ”Still of the Nightille” (79 [42] ), josta tulikin julkaisunsa jalkeen MTV:n kaikkein pyydetyin video. Kun levy julkaistiin, kiertue oli jo alkanut. Talla kertaa Whitesnake toimi Motley Cruen lammittelijana Amerikassa, kunnes 1987 nousi listojen karkeen, jolloin Whitesnake sai oman kiertueensa paaesiintyjana. lahde?

Tahan mennessa Whitesnake oli taysin muuttunut alkuperaisesta muodostaan. Yhtye oli muuttanut imagoaan ja musiikkityyliaan kaupallisemman hair metalin suuntaan, minka todisti viela enemman se, ettei yhtyeen setti-listaan paassyt Slide It Inia (1984) vanhempaa omaa materiaalia (”Here I Go Again” ja ”Crying in the Rain” esitettiin uudempina, ’87-versioina). [43] [44] [45] [46] Tasta huolimatta Whitesnaken kiertueet olivat menestyksekkaita ja 1987:sta tulikin yhtyeen menestynein levy. lahde?

1988?1990: Slip of the Tongue ja yhtyeen hajoaminen [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Adrian Vandenberg ja David Coverdale Monsters of Rock -festivaalilla vuonna 1990.

Kun kiertue loppui, Vivian Campbell lahti Whitesnakesta keskinaisten erimielisyyksien takia, [47] joten yhtyeen kokoonpano muuttui jalleen vuoden 1989 Slip of the Tongue -albumille. Vuoden 1988 aikana David Coverdale kirjoitti kaikki uudet kappaleet hyvaksi ystavakseen muodostuneen kitaristi Adrian Vandenbergin kanssa. Juuri ennen aanitysten aloitusta Adrian Vandenberg loukkasi katensa, ja tama esti hanta soittamasta levylla kokematta suurta kipua. Coverdale odotti Vandenbegin parantumista, mutta lopulta hanen oli pakko etsia uusi kitaristi viimeistelemaan levy. Han palkkasi entisen Frank Zappa - ja David Lee Roth -kitaristin, Steve Vain . Coverdale oli nahnyt Steve Vain elokuvassa Crossroads , jossa Vai oli tehnyt Coverdaleen suuren vaikutuksen. [48] Vai viimeisteli albumin yhtyeen kanssa ja liittyi lopulta vakituiseksi jaseneksi. Adrian Vandenberg ehti myos parantua ja jatkoi Whitesnaken riveissa, esiintyen kaikissa uusissa musiikkivideoissa ja ollen mukana maailmankiertueella. Kun Slip of the Tongue julkaistiin marraskuussa 1989, se ylsi sijalle 10 Yhdysvalloissa [41] myyden yli nelja miljoonaa kappaletta. Tama oli vain puolet 1987 myyntiluvuista, ja albumin sisaltoakin kritisoitiin jonkin verran. [49] [50] [51]

Albumia seurannut Liqour & Poker -maailmankiertue oli siihen mennessa Whitesnaken suurin, yhtyeen esiinnyttya yli miljoonalle ihmiselle ympari maailmaa. Kiertueen aikana yhtye toimi myos vuoden 1990 ”Monsters of Rock” -festivaalin paaesiintyjana. [52] Kun kiertue loppui syyskuussa, 1990, Coverdale paatti hajottaa yhtyeen. Han oli samaan aikaan kaymassa lapi avioeroa Tawny Kitaenista ja koki itsensa vasyneeksi seka tauon tarpeessa. [53]

1994: Greatest Hits -kiertue [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Vuonna 1994 Whitesnake palasi yllattaen kiertamaan Eurooppaa, kun Geffen Records julkaisi uuden Greatest Hits -kokoelman yhtyeen uran vaiheista. Coverdalen lisaksi yhtyeeseen ei palannut muita entisia jasenia kuin Adrian Vandenbeg ja Rudy Sarzo. Muut uudet jasenet palkattiin vain kiertuetta varten, mukaan lukien Ratt -kitaristi Warren DeMartini . [54] Kiertueen jalkeen Geffen ei uusinut Whitesnaken levytyssopimusta, minka jalkeen Coverdale jalleen hajotti yhtyeen. lahde?

1997?1998: Restless Heart ja Starkers in Tokyo [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Whitesnakesta ei Greatest Hits -kiertueen jalkeen kuultu mitaan noin kolmeen vuoteen, kunnes vuonna 1997 David Coverdale ja Adrian Vandenberg tyostivat uusien jasenten kanssa uuden Whitesnake-albumin Restless Heart . Levya suunniteltiin alun perin David Coverdalen soololevyksi, mutta levy-yhtion painostuksen takia se julkaistiin nimella ”David Coverdale & Whitesnake”. Levylla kuultiin kuitenkin Whitesnaken paluuta aikaisempaan R&B -tyyliinsa, ja levy onkin myos ensimmainen Whitesnake-levy, jossa Adrian Vandenbeg soittaa kaikilla kappaleilla ? aiemmin han oli soittanut vain uudelleen aanitetyn ”Here I Go Againin” kitarasoolon. Kun levy julkaistiin, se ei ollut suuri menestynyt. Se ylsi vain sijalle 34 Britannian listoilla, [55] eika sita virallisesti julkaistu Yhdysvalloissa levytyssopimuksen puutteessa. Levya seurannutta kiertuetta mainostettiin Whitesnaken jaahyvaiskiertueena, minka jalkeen yhtye lopullisesti lopettaisi uransa. Taman kunniaksi yhtyeen settilistaan paasi paljon vanhojakin kappaleita, kuten ”Walking in the Shadow of the Blues”, ” Don’t Break My Heart Again ” ja ”Ready an’ Willing”. [56] [57] Kiertueen aikana Coverdale ja Vandenberg tekivat myos akustisen konsertin Japanissa, joka julkaistiin vuonna 1998 levyna nimella Starkers in Tokyo . Kun yhtyeen jaahyvaiskiertue paattyi vuoden 1997 lopussa, hajosi se jalleen. lahde?

2002?2009: 25-vuotisuudelleenkokoaminen ja Good to Be Bad [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Whitesnake esiintymassa vuonna 2008.

Vuonna 2002 EMI pyysi David Coverdalea kokoamaan uuden Whitesnake-kokoelmalevyn juhlistaakseen Whitesnaken 25-vuotisjuhlavuotta tulevana vuonna. Kun Coverdalelta kysyttiin aikoisiko han kiertaa, han kokosi uuden Whitesnake-kokoonpanon, joka koostui hanesta, kitaristeista Doug Aldrich ja Reb Beach , kosketinsoittaja Timothy Drurysta , basisti Marco Mendozasta ja aiemmasta rumpalista Tommy Aldridge. Yhtye alkoi kiertaa maailmaa, joka johtikin Whitesnaken viralliseen paluuseen. Yhtye nauhoitti vuonna 2004 uuden live-DVD:n ja CD:n nimelta Live in the Still of the Night , joka julkaistiin vuonna 2006. [58] Levy sisalsi materiaalia kaikilta Whitesnaken ajoilta, ja menestyikin suhteellisen hyvin. Mutta ennen kuin levy julkaistiin, Marco Mendoza oli lahtenyt yhtyeesta, ja hanet korvannut Uriah Duffy . Myos vuonna 2006 Coverdale allekirjoitti uuden levytyssopimuksen SPV :n kanssa [59] ja julkaisi toisen livealbumin, nimeltaan Live: In the Shadow of the Blues , joka sisalsi myos nelja uutta studiokappaletta. Whitesnake jatkoi kiertamista kunnes Tommy Aldrige lahti yhtyeesta joulukuussa 2007. Hanet korvasi Chris Frazier . [60]

Kevaalla 2008 julkaistiin Whitesnaken uusi studioalbumi Good to Be Bad , joka olikin yhtyeen menestynein sitten Slip of the Tonguen . Levy menestyi etenkin Britanniassa, missa se ylsi sijalle 7 myyntilistoilla [61] ja voitti Classic Rock -lehden vuoden parhaan albumin palkinnon. [62] Whitesnake jatkoi kiertamista ympari maailmaa esiintyen muun muassa Sauna Open Air -festivaalilla Suomessa 2008 [63] ja Download-festivaalilla Englannissa 2009.

2009?2015: Forevermore ja Live at Donington 1990 [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Vuoden 2009 kesan Whitesnake kiersi Pohjois-Amerikkaa Judas Priestin kanssa, kunnes elokuussa David Coverdale vaurioitti aanensa, jonka jalkeen loput kiertueesta piti perua. Lopulta, helmikuussa 2010, Coverdale antoi lausunnon, jossa han kertoi aanensa voivan hyvin ja etta uutta levya valmistellaan. lahde?

Kesakuun 16. paivana Whitesnaken sivuilla kerrottiin, etta basisti Uriah Duffy ja rumpali Chris Frazier olivat eronneet yhtyeesta ja etta uusi rumpali tulisi olemaan Briian Tichy . [64] Uudeksi basistiksi nimitettiin myohemmin Michael Devin . [65] Yhtye koki viela lisaa muutoksia, kun kosketinsoittaja Timothy Drury lahti yhtyeesta syyskuussa 2010 aloittaakseen soolouransa. [66] Druryn lahdosta huolimatta yhtye kertoi tekevansa tulevan levyn loppuun ennen kuin lahtevat etsimaan uutta kosketinsoittajaa hanen tilalleen. [67]

Joulukuussa 2010 uuden albumin nimeksi ilmoitettiin Forevermore , ja se julkaistiin 25. maaliskuuta 2011. [68] Samalla kun Forevermore julkaistiin, Whitesnake paljasti, etta 3. kesakuuta julkaistaisiin CD/DVD-combo Whitesnaken vuoden 1990 Monsters of Rock -konsertista nimella Live at Donington 1990 . [69] Yhtye myos ilmoitti nettisivullaan kiertuepysakkeja Yhdysvalloissa ja Euroopassa, joihin kuului myos konsertti Helsingin jaahallissa 6. kesakuuta 2011. [70] Koskettimia kiertueella soitti Brian Ruedy. [71] Yhtye soitti myos Kivenlahti Rock -festivaalin paaesiintyjana 7. kesakuuta 2013. [72] Tammikuussa 2013 julkaistiin Tommy Aldridgen palanneen takaisin bandin rumpaliksi. [73]

2015-: The Purple Album [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Whitesnake julkaisi 29. toukokuuta 2015 The Purple Albumin . Albumi on tribuutti yhtyeen laulajan, David Coverdalen, ajoille Deep Purplen riveissa ja sisaltaa Whitesnaken tulkitsemat uudet versiot valikoimasta Deep Purplen ”Mark 3” ja ”Mark 4” -albumien kappaleista. ”Uusi albumi on minun kunnianosoitukseni Deep Purplelle ja mahdollisuudelle, joka minulle annettiin yli 40 vuotta sitten. Yhtye otti minut mukaan mielettomalle matkalle, joka on jatkunut aina naihin paiviin asti ja en voisi kuvitella parempia opettajia. Deep Purple oli ainutlaatuinen ja mahtava koulu musiikin maailmaan. Olemme innoissame paastessamme soittamaan naita kappaleita keikoilamme”, kertoo David Coverdale. Vuonna 2015 Whitesnake lahti The Purple Tour -kiertueelle, joka poikkesi myos Suomessa 11. marraskuuta 2015 Helsingin jaahallissa .

Yhtye esiintyi Helsingin jaahallissa 6. kesakuuta 2022. [74]

Jasenet [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Paaartikkeli: Luettelo Whitesnaken jasenista

Nykyinen kokoonpano [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Aikajana [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Aikajanaan on listattu vain yhtyeen viralliset jasenet, joten sessio- ja kiertuejasenia ei ole merkitty.

Albumit [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Studioalbumit [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

EP:t [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Livealbumit [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Kokoelmat [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Whitesnake Suomessa [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

  • 12.1.1983 Helsinki, UKK-Halli [75]
  • 14.6.1983 Turku, Ruisrock
  • 22.6.1994 Helsinki Kulttuuritalo
  • 8.11.1997 Helsinki, Kulttuuritalo
  • 20.9.2004 Helsinki, Jaahalli
  • 3.11.2004 Oulu, Jaahalli
  • 16.11.2004 Tampere, Jaahalli
  • 17.11.2004, Turku, Elysee Areena
  • 11.7.2006 Helsinki, Jaahalli
  • 8.6.2008 Tampere, Sauna Open Air
  • 12.12.2008 Helsinki, Jaahalli
  • 28.5.2009 Oulu, Club Teatria
  • 6.6.2011 Helsinki, Jaahalli
  • 7.6.2013 Espoo, Kivenlahti Rock
  • 11.11.2015 Helsinki, Jaahalli
  • 29.7.2016 Kuopio, Rockcock
  • 12.7.2019 Pietarsaari, Keskuskentta
  • 13.7.2019 Tampere, Sauna Open Air
  • 6.6.2022 Helsinki, Jaahalli

Lahteet [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Taman artikkelin tai sen osan viitteita on pyydetty muotoiltavaksi.
Voit auttaa Wikipediaa muotoilemalla viitteet ohjeen mukaisiksi , esimerkiksi siirtamalla linkit viitemallineille .
  1. ↑ a b c Whitesnake sukupuu 1978-1981.
  2. ↑ Classic Rock presents Whitesnake The Official Magazine s.127
  3. ↑ Haastattelu David Coverdalen kanssa. youtube.com . 2003.
  4. ↑ Jon Lordin biografia jonlord.org . Viitattu 9.10.2010.
  5. ↑ Trouble listatiedot. chartstats.com . Arkistoitu 24.5.2012. Viitattu 24.9.2010.
  6. ↑ Whitesnake esittamassa "Take Me With Youn" vuonna 2005. youtube.com .
  7. ↑ Live at Hammersmith Amazon.com. amazon.com . Viitattu 9.10.2010.
  8. ↑ a b Whitesnake Music in Review .
  9. ↑ Lovehunter listatiedot. chartstats.com . Arkistoitu 24.5.2012. Viitattu 24.9.2010.
  10. ↑ "Long Way from Home" listatiedot. chartstats.com .
  11. ↑ Uudelleenmasteroidun Ready an’ Willingin lehtinen, sivu 8.
  12. ↑ Ready an' Willing listatiedot. chartstats.com . Arkistoitu 24.5.2012. Viitattu 9.10.2010.
  13. ↑ "Fool for Your Loving" listatiedot. chartstats.com . Viitattu 9.10.2010.
  14. ↑ Live...In the Heart of the City listatiedot. chartstats.com . Arkistoitu 24.5.2012. Viitattu 9.10.2010.
  15. ↑ Come an' Get It listatiedot. chartstats.com . Arkistoitu 24.5.2012. Viitattu 24.9.2010.
  16. ↑ ChartArchive - Whitesnake - Don't Break My Heart Again ChartArchive.org. Viitattu 7.11.2013. [ vanhentunut linkki ] (englanniksi)
  17. ↑ ChartArchive - Whitesnake - Would I Lie To You ChartArchive.org. Viitattu 7.11.2013. [ vanhentunut linkki ] (englanniksi)
  18. ↑ Monsters of Rock 1981 juliste. gophoto.it . Arkistoitu 3.8.2014. Viitattu 24.8.2012.
  19. ↑ Uudelleenmasteroidun Saints & Sinners in lehtinen, sivu nelja.
  20. ↑ a b c Haastattelu Micky Moodyn kanssa, vuodelta 1997.
  21. ↑ a b Uudelleenmasteroidun Saints & Sinners in lehtinen, sivu seitseman.
  22. ↑ Uudelleenmasteroidun Saints & Sinners in lehtinen, sivu seitseman ja kahdeksan.
  23. ↑ Deep Purple Appreciation Society uutisoi Whitesnaken uudesta kokoonpanosta. deep-purple.net .
  24. ↑ Saints & Sinners listatiedot. chartstats.com . Arkistoitu 24.5.2012. Viitattu 9.10.2010.
  25. ↑ Monsters of Rock 1983 juliste. gophoto.it . Arkistoitu 17.12.2013. Viitattu 24.8.2012.
  26. ↑ Slide It In 25-vuotis juhlajulkaisun lehtinen, sivu viisi.
  27. ↑ Slide It In 25-vuotis juhlajulkaisun lehtinen, sivu seitseman.
  28. ↑ a b c Deep Purple Appreciation Society uutisoi Sykesin liittymisesta, Galleyn loukkaantumisesta ja Lordin lahdosta.
  29. ↑ Slide It In listatiedot. chartstats.com . Arkistoitu 24.5.2012. Viitattu 9.10.2010.
  30. ↑ a b c d Whitesnaken sukupuu 1982-1985.
  31. ↑ Slide It In 25-vuotis juhlajulkaisun lehtinen, sivu 11.
  32. ↑ Whitesnake esittamassa kappaleen "Give Me More Time" Top of the Pops-ohjelmassa. youtube.com .
  33. ↑ Slide It In 25-vuotis juhlajulkaisun lehtinen, sivu 16.
  34. ↑ "Love Ain't No Strangerin" musiikkivideo Daily Motionissa. dailymotion.com . Viitattu 9.10.2010.
  35. ↑ "Slow & Easyn" musiikkivideo Daily Motionissa. dailymotion.com . Viitattu 9.10.2010.
  36. ↑ a b 1987 20-vuotis juhlajulkaisun lehtinen, sivu kahdeksan.
  37. ↑ 1987 20-vuotis juhlajulkaisun lehtinen, sivu yhdeksan.
  38. ↑ 1987 20-vuotis juhlajulkaisun lehtinen, sivu 11.
  39. ↑ 1987 20-vuotis juhlajulkaisun lehtinen, sivu 12.
  40. ↑ a b 1987 20-vuotis juhlajulkaisun lehtinen, sivu 13.
  41. ↑ a b Whitesnaken USA:n lista-sijoitukset. allmusic.com .
  42. ↑ a b c d Whitesnaken lista-sijoitukset
  43. ↑ Settilista vuodelta 1987. setlist.fm .
  44. ↑ Settilista vuodelta 1987. setlist.fm . [ vanhentunut linkki ]
  45. ↑ Settilista vuodelta 1988. setlist.fm . [ vanhentunut linkki ]
  46. ↑ Settilista vuodelta 1988. setlist.fm .
  47. ↑ Slip of the Tonguen 20-vuotisjuhlajulkaisun lehtinen, sivu nelja.
  48. ↑ Slip of the Tongue 20-vuotis juhlajulkaisun lehtinen, sivu viisi.
  49. ↑ Slip of the Tongue arvosteluja. rateyourmusic.com .
  50. ↑ allmusic.com arvostelee Slip of the Tongue allmusic.com .
  51. ↑ Whitesnake Music in Review: 1987-Slip of the Tongue. youtube.com .
  52. ↑ Monsters of Rock 1990 info. ukrockfestivals.com . Viitattu 9.10.2010.
  53. ↑ Classic Rock presents Whitesnake The Official Magazine s.20
  54. ↑ Whitesnake sukupuu 1994-2010. deep-purple.net . Viitattu 9.10.2010.
  55. ↑ Restless Heart listatiedot. chartstats.com . Arkistoitu 24.5.2012. Viitattu 24.9.2010.
  56. ↑ Konsertti arvostelu vuodelta 1997. psof.fi . [ vanhentunut linkki ]
  57. ↑ Settilista vuodelta 1997. setlist.fm .
  58. ↑ Live...in the Still of the Night Amazon.comissa amazon.com .
  59. ↑ Blabbermouth.net uutisoi Whitesnaken kirjoittaneen levytyssopimuksen Steamhammer/SPV:n kanssa. roadrunnerrecords.com . 3.8.2006. Viitattu 10.10.2010.
  60. ↑ Blabbermouth.net uutisoi Whitesnaken ilmoittaneen uuden rumpalinsa roadrunnerrecords.com . 27.12.2007. Viitattu 10.10.2010.
  61. ↑ Good to Be Bad listatiedot chartstats.com . Arkistoitu 24.5.2012. Viitattu 24.9.2010.
  62. ↑ Classic Rock -palkintojen voittajat. billboard.biz . Arkistoitu 4.1.2009. Viitattu 11.10.2010.
  63. ↑ 80srocks.net uutisoi Whitesnaken tulevan Suomeen 2008. 80srocks.net . Viitattu 11.10.2010. [ vanhentunut linkki ]
  64. ↑ Blabbermouth.net uutisoi Tichyn liittyneen yhtyeeseen. roadrunnerrecords.com .
  65. ↑ Whitesnake uutisoi uuden basistin. whitesnake.com . 20.8.2010. Arkistoitu 29.8.2010. Viitattu 15.10.2010..
  66. ↑ Blabbermouth.net uutisoi Timothy Druryn lahdosta. roadrunnerrecords.com . 13.9.2010.
  67. ↑ Classic Rock uutisoi Druryn eronneen Whitesnakesta. classicrockmagazine.com .
  68. ↑ Classic Rock uutisoi Whitesnaken uudesta albumista. classicrockmagazine.com .
  69. ↑ Classic Rock uutisoi Whitesnaken "Live at Donington 1990" albumista. classicrockmagazine.com .
  70. ↑ Radio Rock: Whitesnake Suomeen 06.06.2011. radiorock.fi . Viitattu 22.5.2010..
  71. ↑ Whitesnake uutisoi uuden kosketinsoittajan. whitesnake.com . Arkistoitu 4.3.2016. Viitattu 3.4.2010..
  72. ↑ http://www.tiketti.fi/Whitesnake-ja-kotimaisia-karkiesiintyjia-Kivenlahti-Rockiin-uutiset/8090
  73. ↑ Rich Chamberlain 28 January 2013: Tommy Aldridge rejoins Whitesnake MusicRadar . Viitattu 22.6.2020. (englanniksi)
  74. ↑ Pasi Kostiainen: Maailmankuulu rokkari maistoi perisuomalaista alkoholia ikimuistoisin seurauksin ? seuraavan paivan olotila kertoi kaiken is.fi . 19.10.2021. Viitattu 19.10.2021.
  75. ↑ http://www.whitesnake-blog.com/giras/

Aiheesta muualla [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Whitesnake
Luettelo Whitesnaken jasenista
Studioalbumit:
EP:t:
Livealbumit:
Kokoelmat:
Singlet:
Videotallenteet:
Katso myos:

 

Noudettu kohteesta ” https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Whitesnake&oldid=22136941 ”