Vaaran vuodet on Suomessa kaytetty nimitys toisen maailmansodan jalkeisesta epavarmasta ajanjaksosta, jolloin Suomen pelattiin muuttuvan kommunistiseksi valtioksi joko Neuvostoliiton miehityksen tai kommunistien vallankaappauksen kautta. Pelkoa aiheuttivat tuolloin monet valirauhan ehdot seka sisa- ja ulkopolitiikan tapahtumat. Uhka liittyi kylman sodan alkuvaiheeseen, jolloin Neuvostoliitto tiivisti otetta etupiiristaan ja kommunistiset puolueet nousivat yksinvaltaan Ita-Euroopan maissa. Jatkosodan paattymisesta syyskuussa 1944 alkaneiden vaaran vuosien on katsottu jatkuneen viela vuonna 1947 solmitun lopullisen rauhansopimuksen ja sita seuranneen valvontakomission Suomesta poistumisen jalkeen ja paattyneen vuonna 1948 tai 1949.

Antikommunistista nakemysta edustava nimitys ”vaaran vuodet” sai alkunsa historioitsija Lauri Hyvamaen vuonna 1954 julkaisemasta kirjasta Vaaran vuodet 1944-48 ^[1] .

Vaaran vuosien piirteita [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Valirauhan ehdot ja valvontakomission toiminta [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Jatkosodan jalkeen Suomeen asettui Moskovan valirauhan ehtojen mukaisesti paaasiassa Neuvostoliiton nimeama Liittoutuneiden valvontakomissio valvomaan rauhanehtojen toteutusta. Sen johtoon tuli Andrei ?danov . Rauhanehtoja olivat muun muassa sotakorvaukset , Porkkalan vuokraus , sotilaiden maaraaminen takaisin siviiliin, saksalaisten ajaminen pois Suomesta, ”fasististen” jarjestojen lakkauttaminen ja sotasyyllisten tuomitseminen . Nama osaltaan aiheuttivat pelon, etta Suomi kokisi saman kohtalon kuin Ita-Euroopan maat, jotka Neuvostoliiton vaikutuksesta muuttuivat sosialistisiksi kansandemokratioiksi . Lisapelotteena toimi myos Porkkalan tukikohta, joka sijaitsi vain parinkymmenen kilometrin paassa Helsingista ja periaatteessa mahdollisti Suomen paakaupungin nopean valtaamisen.

Asekatkenta [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Syksylla 1944 Suomessa varauduttiin mahdolliseen miehitykseen muun muassa siten, etta armeija katki aseita 30 000 miesta varten, mahdollista sissisotaa varten miehitystilanteessa. Myos valtionhallinnossa oli valmiiksi suunniteltu evakuointisuunnitelmat. Talven kuluessa tilanne kuitenkin rauhoittui ja valiton miehityksen vaara vaistyi. Katketyt aseet paatettiin kevaalla 1945 siirtaa takaisin armeijan varastoihin, jolloin valvontakomissio huomasi sen. Neuvostoliitto olisi voinut kayttaa tata tekosyyna Suomen miehitykseen, mutta sen reaktiot jaivat kuitenkin vaisuksi. Asekatkennasta paisui Pohjoismaiden suurin oikeusjuttu, jossa tuomittiin eripituisiin ? suurimmaksi osaksi ehdollisiin ? vankeusrangaistuksiin lahes 1 500 henkiloa.

SKDL:n menestys ja Punainen Valpo [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Rauhanehdoissa vapautettiin kommunististen puolueiden toiminta, mika vaikutti sisapoliittiseen tilanteeseen. Kommunistien liittolaisineen perustama Suomen Kansan Demokraattinen Liitto (SKDL) sai kevaan 1945 eduskuntavaaleissa 49 paikkaa ja uuteen hallitukseen 6 ministeria. Suomen sisaministeriksi tuli Suomen Kommunistiseen Puolueeseen (SKP) kuulunut Yrjo Leino ja pian kommunistit valtasivat Valtiollisen poliisin, jolloin syntyi niin sanottu Punainen Valpo . Sosiaalidemokraattien ehdokaslistoilta valittujen Sylvi-Kyllikki Kilven ja Atos Wirtasen siirryttya syksylla 1946 SKDL:n eduskuntaryhmaan siita muodostui eduskunnan suurin. Varsinkin vuonna 1948 velloivat useat huhupuheet kommunistien vallankaappaussuunnitelmista , joiden olemassaoloa ei kuitenkaan ole kyetty varmasti todistamaan.

Kimmo Rentolan mukaan neuvostotiedustelu, Punainen Valpo ja SKP:n jokin suppea piiri valmistelivat kevaalla 1948 oikeiston salahankkeen tukahduttamisen nimissa pidatyksia, joiden uskottiin johtavan kommunisteille edulliseen kaanteeseen.

Ajatuksena ei ollut klassinen vallankaappaus, jossa ulkopuolinen vallantavoittelija kukistaa hallituksen, vaan valtion huipulla jo vahvoissa asemissa olleen osapuolen yritys saada aikaan viela yksi ratkaiseva voimasuhteiden siirtyma. Se aiottiin panna toimeen ikaan kuin valtiojohtoisesti, oikeaoppisen stalinilaisena vallankumouksena ylhaalta . ^[2]

Vaaran vuosien vaistyminen [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Kevaalla 1948 Suomi solmi Neuvostoliiton kanssa YYA-sopimuksen , mika stabiloi Suomen ja Neuvostoliiton valeja. Kesan 1948 eduskuntavaaleissa SKDL karsi vaalitappion ja se pudotettiin pois uudesta hallituksesta.

Kommunistien toiminnan eraana merkittavana vastatekijana on katsottu olleen Suomen taloudellinen avautuminen lantisille markkinoille. Vuonna 1947 vapaa vienti nousi merkittavissa maarin vastikkeetonta sotakorvausvientia suuremmaksi. Noina vuosina lantisessa Euroopassa ryhdyttiin kaymaan laajaa keskustelua integraatiokehityksen aloittamisesta vastavetona Ita-Euroopan tapahtumille. ^[3]

Katso myos [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

• Jo riittaa
• Kemin veritorstai

Lahteet [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Kirjallisuutta [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

• Seppinen, Jukka: Vaaran vuodet? Suomen selviytymisstrategia 1944?1950. Minerva kustannus, Karisto Oy:n kirjapaino, Hameenlinna 2008. ISBN 978-952-492-151-0