Tositelevisio
eli
tosi-tv
, joskus myos
todellisuustelevisio
(
engl.
reality television
), on
televisio-ohjelman
laji, joka pyrkii esittamaan
kasikirjoittamattomia
dramaattisia
tai
humoristisia
tilanteita, dokumentoi todellista elamaa ja suosii ”tavallisia” ihmisia ammattinayttelijoiden sijaan. Vaikka laji on ollut jossain muodossa olemassa television varhaisvuosista saakka, se alkoi tulla valtavirtaan vasta vuoden 2000 tienoilla.
[1]
Ohjelmalajin yleisia tunnuspiirteita ovat tavalliset ihmiset tai omana itsenaan esiintyvat
julkkikset
, vahainen kasikirjoittaminen ja kasivarakuvaus.
[2]
Toisaalta yleisia ovat myos tarkkaan ennalta maaritellyt ja kasikirjoitetut tuotannot, joiden naennainen autenttisuus on taysin suunniteltu illuusio.
[3]
Mediakulttuuritutkija Mikko Hautakangas maaritteli tositelevision alkuvaiheen tuotantoja ”vertaismelodraamaksi”: niissa draaman keskeisena lahteena kaytetaan katsojan kanssa samanvertaisten ”tavisten” intiimia tunne-elamaa ja ihmissuhteita,
melodraaman
tavoin liioitellusti ja moraalisia rajoja koettelevasti
[1]
.
Varhaisin yhdysvaltalainen tositelevisio-ohjelma oli
Allen Funtin
Piilokamera
,
[1]
jota naytettiin vuodesta 1948 alkaen lahes viisi vuosikymmenta. Piilokameran ohella Yhdysvaltain televisiossa oli 1960-luvulle tultaessa lisaksi joitain
talent show
-tyyppisia kykyjenetsintaohjelmia.
[4]
Mediakulttuuritutkija Mikko Hautakangas tahdensi vuonna 2007, etta tavallisia ihmisia hyodyntavia ohjelmia on tehty aina ja kysyi, pitaisiko esimerkiksi 1970-luvun
Lauantaitanssit
tai 1980-luvun
Karpolla on asiaa
luokitella jalkikateen tositelevisioksi
[1]
.
1970-luvulla alkoi
Amerikkalainen perhe
(
PBS
), joka seurasi kalifornialaisen Loudin perheen elamaa 12 jakson ajan. Sarjaan toi draamaa vanhempien avioero ja yhden pojan paljastuminen homoksi. Sarjalla oli katsojia lahes 10 miljoonaa. Siina ei nahty perinteisia haastatteluja tai kerrontaa, vaan juoni eteni perheen spontaanin toiminnan kautta. Sarjan tekemisessa kaytettiin liikuteltavia kameroita ja langattomia mikrofoneja.
[4]
Vuosina 1979?1984 yhdysvaltalainen NBC naytti sarjaa
Real People
, jossa esiteltiin epatavallisia ihmisia. Vuodesta 1988
Fox
alkoi esittaa sarjaa
Lain nimessa
, joka seurasi oikeita poliiseja tyossaan ja aluksi myos tyon ulkopuolella. Sarjassa ei ollut kertojanaanta eika musiikkia.
[4]
Pian poliisidokumentteja alettiin dramatisoida muun muassa vahvalla kertojanaanella (mm.
William Shatner
) ja haastattelemalla asianosaisia. Poliisisarjat mahdollisti keventynyt kuvaus- ja aanityskalusto ja tarve saada yha useammille kaapelikanaville halpaa ohjelmatuotantoa ? karkea videojalki vain lisasi tilanteiden aitouden tuntua. 1990-luvun taitteessa kotivideokuvaus yleistyi, ja sen ymparille syntyi perhepiirin hauskojen kommellusten varaan rakentuva viihdeohjelmatyyppi, esimerkkina suomalainen
Hauskat kotivideot
.
[1]
Vuonna 1996 alettiin Britanniassa kuvata
Heathrow’n lentoaseman
tapahtumia sarjaksi
Lentokentta
, joka laajensi poliisidokumenteista alkanutta lajityyppia monien muidenkin ammattilaisten ja heidan tyopaiviensa tapahtumien seuraamiseen
[1]
.
Musiikkivideoilla aloittanut
MTV
alkoi vuonna 1992 nayttaa suosituksi noussutta tositelevisiosarjaa
The Real World
, jossa seurattiin samassa asunnossa asuvia nuoria. Sen tekijat mainitsivat
Amerikkalaisen perheen
esikuvakseen.
[5]
Suomessa vastaavanlainen sarja oli vuonna 1996 esitetty
Heartmix
. Taman tyyppisista dramatisoiduista ihmissuhdeohjelmista varsinaisesti alkoi se lajityyppi, josta tositelevisio on tullut tunnetuimmaksi
[1]
. Pian lajityypin tunnetuimmaksi edustajaksi nousi Alankomaissa vuonna 1994 perustetun televisiotuotantoyhtio
Endemolin
tuottama
Big Brother
, joka aloitettiin vuonna 1999.
[6]
Tositelevision seuraava lapimurto tapahtui kesalla 2000, kun
CBS
naytti ruotsalaiseen
Robinson
-formaattiin perustuvan
Selviytyjien
ensimmaisen kauden. Sarjasta tuli heti hyvin suosittu, ja ensimmaisen kauden paatosjaksoa katsoi 52 miljoonaa katsojaa. Samana kesana Selviytyjien kanssa CBS alkoi nayttaa myos
Big Brotheria
; kummankin sarjan idea oli kehitetty Euroopassa. Kaudella 2001?2002 tositelevisio oli jo vakiintunut isoksi osaksi yhdysvaltalaista televisio-ohjelmistoa
[7]
, ja sama tapahtui pian ympari maailmaa. Televisio-ohjelmaformaattien kansainvalinen kauppa oli yksi tositelevisiotarjonnan kasvattaja: oli varmempaa tehda versioita jo jossain pain maailmaa suosituksi osoittautuneista formaateista kuin kehittaa omia
[1]
.
Tehtavien suorittaminen ja siina kilpaileminen muodostui 2000-luvun taitteessa yhdeksi tositelevision alatyypeista. Naista ensimmaisia suomalaissarjoja olivat
Yllytyshullut
(Nelonen 1998?2005),
Mahdoton tehtava
(
Yle TV2
2001?2002) ja
Ennatystehdas
(
MTV3
2006?2013), kansainvalisia
Pelkokerroin
(2001?) ja
Amazing Race
(CBS 2001?), joka sai anarkistisemman ja kevyemman suomalaisversion
Far Out
(MTV3 2001?2002)
[1]
.
Suomen ilmaiskanavilla tositelevisio oli vuonna 2013 yleisin ohjelmaluokka: sen osuus kaikista ohjelmista on lahes neljannes.
[8]
Mediatutkija Pauliina Tuomi katsoo, etta tosi-tv on niin laajalle levinnyt ohjelmatyyppi, ettei siita oikein voi edes puhua yhtena kasitteena. Tosi-tv-ohjelmia on vaikea enaa jakaa pitaviin alakategorioihin. Ohjelmatyyppia yhdistaa lahinna sensaationhakuisuus. On
ylipainoa
kasittelevia ohjelmia,
true crimea
, ulkomuotoon liittyvaa kauhistelua, katastrofeja seka osallistujien osaamattomuuteen, huonokuntoisuuteen tai sotkuisuuteen perustuvia ohjelmia.
[9]
Piilokamera on varhainen tositelevision muoto. Sen tahtia ovat tavalliset ihmiset, jotka joutuivat yllattaviin tilanteisiin tavallisessa elamassaan. Osa ohjelman viehatysta ovat narrattujen ihmisten reaktiot kun tilanteen luonne paljastuu heille. Nykyajan keppostelu- ja harhautusohjelmat kuten MTV:n
Punk’d
perustuvat piilokameran ajatukseen.
[4]
Lajityypin aloitti jo vuonna 1948 yhdysvaltalainen
Candid Camera
, joka sai 1962 suomalaisversion
Piilokamera
. 2000-luvun varhaisia suomalaisesimerkkeja ovat alankomaalaiseen formaattiin perustunut
Noriko Show
ja
Miljonaari-Jussi
, molemmat vuodelta 2004.
[1]
MTV:n yhteisasumissarja
The Real World
synnytti useita jaljittelijoita ja spin-offeja. Yksi naista oli
Road Rules
(1995?2007), jossa kuusi toisilleen tuntematonta ihmista laitettiin suorittamaan tehtavaa rahattomana johtolankoja seuraten.
[5]
The Real Worldin
jalkeen esimerkiksi
Big Brother
on kayttanyt samaa ohjelmaideaa.
[4]
Selviytyjissa
joukko ihmisia yrittaa selviytya trooppisella saarella ilman mukavuuksia, ja joka jaksossa yksi aanestetaan ulos. Yksi varhaisista tositelevisiokilpailuista ja edelleen jatkuvista on
Amazing Race
, joka on voittanut useita
Emmy-palkintoja
parhaan tositelevisiokilpailusarjan kategoriassa.
[7]
Kykykilpailuja (
engl.
talent show
) on televisiossa esitetty jo varhain. Kun
Star Search
loppui 1995, kykykilpailut katosivat Yhdysvaltain televisiosta muutamaksi vuodeksi. Britanniassa alettiin vuonna 2001 esittaa
Pop Idol
-laulukilpailua, jonka yhdysvaltalainen versio
American Idol
aloitti 2002. Ohjelmasta tuli erittain suosittu, ja avauskauden finaalia seurasi 50 miljoonaa katsojaa. Pian sita seurasi muiden alojen kykykilpailuja, kuten mallikilpailuja, koomikkokilpailuja ja jopa bisnesaiheinen kilpailu
Diili
.
[10]
Dokumentaarinen tositelevisio seuraa usein jotain ammattikuntaa tyossaan, kuten poliiseja, sairaalahenkilokuntaa, pelastajia, turistioppaita tai tatuointitaiteilijoita, tai jotain muunlaista ihmisryhmaa, kuten vankeja tai luksuselamaa elavia ihmisia.
[11]
Muutosaiheisissa tositelevisio-ohjelmissa keskitytaan osanottajan oman elaman kohenteluun.
[12]
Ne kasittelevat esimerkiksi kaunistautumista, pukeutumista, laihduttamista, ruokatottumuksia, rahankayttoa, parisuhdetta, elaintenhoitoa, yritystoimintaa, sisustusta tai remontointia.
[11]
Nykyajan varhaisin julkkis-tositelevisiosarja oli MTV:n
The Osbournes
(2002?2005), jossa seurattiin
heavy metal
-laulaja
Ozzy Osbournea
perheineen. Osbourneista tuli esikuva monille muille samankaltaisille julkkissarjoille.
[13]
Ihmissuhteisiin keskittyvia tositelevisiosarjoja kuten deittisarjoja naytettiin jo 1960-luvulla. 1990-luvun lopun jalkeen syntyneista deitti-tositelevisiosarjoista varhaisimpia oli lyhytikainen
Who Wants to Marry a Multi-Millionaire?
, jossa 50 naista pyrki oletetun miljonaarin morsiameksi. Ohjelmasta syntyi suuri julkinen skandaali, silla ”miljonaari” paljastui
naistenhakkaajaksi
todellisessa elamassaan, eika han ollut miljonaarikaan. Senkin jalkeen on syntynyt useita deittisarjoja, jossa miehet ja naiset etsivat kumppania.
[14]
Joidenkin tositelevisio-ohjelmien teemana on sosiaalinen koe, jossa kohde eristetaan normaalielamasta tai pannaan tekemaan jotain tavallisuudesta poikkeavaa.
[11]
Osanottajia tositelevisioon haetaan mainostamalla, varvaamalla henkilokohtaisesti, ja ilmoittelemalla ohjelmien lopussa. Hakuohjeet ovat ohjelmien www-sivuilla. Hakijat lahettavat ohjelmaan kirjallisen hakemuksen ja muutaman minuutin videon itsestaan. Kiinnostavimpien hakijoiden taustat kuten
rikosrekisteri
tarkistetaan, ja heidat haastatellaan. Koska hakijoita voi olla kymmenia tuhansia, vain pieni osa hakemuksista voidaan katsoa lapi. Kykykilpailu
American Idol
jarjestaa eri kaupungeissa koelauluja, joiden perusteella tuomarien eteen esiintymaan valitaan kaikkein kiinnostavimmat.
[15]
Jokaiseen tositelevisio-ohjelmaan etsitaan osanottajiksi ohjelman teemaan sopiva ja kiinnostava yhdistelma persoonallisuuksia, ulkonakoja ja keskinaista kemiaa. Yksi suosittu esiintyjatyyppi on sellainen, joka aiheuttaa riitoja tai polemiikkia. Toinen suosittu tyyppi on hermoherkka ja haavoittuvainen henkilo, joka voi aiheuttaa dramaa esimerkiksi huomatessaan ettei kesta ohjelman aiheuttamia paineita. Myos kaikenlaiset erikoiset tyypit ovat suosittuja valintoja osanottajiksi, ja kykykilpailuissa myos taysin lahjattomat henkilot, silla he ovat viihdyttavia.
[16]
Osanottajan taytyy osata puhua ohjelmassa kiinnostavasti itsestaan ja siita mita on tekemassa, ja han ei saa pelata kameraa. Avoimuus omasta elamastaan ja persoonallisuudestaan on tarkeaa jo castingvaiheessa, jotta ohjelmantekijat tietavat, millaisesta henkilosta on kyse ja sopiiko han ohjelmaan. Hakijoista karsitaan etenkin julkisuustyrkyt, valehtelijat ja liian rivosuiset.
[16]
Joskus tositelevisioesiintyjia laitetaan esiintymaan ”ristiin” muissakin saman yhtion tuotannoissa: esimerkiksi
Nelonen
-kanavan
Kiinteistokuningatar Kaisa
-sarjasta tuttu
Kaisa Liski
voitti kevaalla 2015 saman kanavan
MasterChef VIP
-kilpailun.
[17]
Yhdysvalloissa esimerkiksi
”Boston” Rob Mariano
on vaimoineen esiintynyt useasti CBS:n suosituimmissa tositelevisiokilpailuissa.
[18]
Tositelevisio on nykyisin hyvin suosittu ohjelmatyyppi. Mediatutkija
Veijo Hietalan
mukaan tositelevision suosio perustuu siihen, etta ihmiset ovat sosiaalisia olentoja, jotka tarkastelevat mielellaan muita ihmisia ja heidan toimintaansa erilaisissa tilanteissa. Hanen mukaansa kulttuurimme muuttui 2000-luvun taitteessa tunteita ja elamyksia korostavaksi. Tositelevisio nayttaa suuria tunteita ja esittelee tavallisten ihmisten koko tunnekirjon. Toisin kuin elokuvissa, tositelevisio tarjoaa todellisia ihmisia ja oikeita tunteita.
[19]
Yksi muista ohjelmatyypeista poikkeava tositelevision tarjoama tunnetila on
myotahapea
(
saks.
Fremdscham
),
[20]
joka on empaattisempi muoto
vahingonilosta
. Lahjattomia, itsekkaita ja typerasti kayttaytyvia tosi-tv-osallistujia katsoessaan voi jalostaa myotatunnottoman vahingonilon tunteensa osallistujien puolesta hapeamiseksi, kun nama eivat itse ymmarra haveta. Myotahapea saa sarjan koukkuun katsojan, joka haluaa seurata voivatko osallistujat kayttaytya jatkossakin noin holmosti.
[21]
Tositelevisio-ohjelmien katsojamaarien maksimoimiseksi ja suosion yllapitamiseksi ohjelmia markkinoidaan katsojille tehokkaasti paitsi kyseisella tv-kanavalla, myos
ristiinpromootion
avulla muissa saman mediayhtion tiedotusvalineissa tai kilpailijoiden medioissa, jos nain on sovittu. Esimerkiksi
Sanoma
-konserni tekee Neloskanavansa tosi-tv-ohjelmista ja niiden esiintyjista paljon juttuja omistamiinsa lehtiin, kuten
Ilta-Sanomiin
ja
Me Naisiin
.
[22]
[23]
[24]
Tositelevision arvostelijat vaittavat, etta termi on harhaanjohtava, koska ohjelmat esittavat kaikkea muuta kuin todellisuutta. Tositelevision tekijat usein ohjailevatkin osallistujia eri tavoin. Yleisimpia ohjailutapoja ovat kasikirjoittaminen, tarkoitushakuiset leikkaukset, eri aanipatkien yhdistely, tapahtumien lavastaminen seka epaaitojen tilanteiden luominen. Kahden henkilon valille voidaan luoda editoinnin avulla draamaa, jota todellisuudessa ei ole, esimerkiksi leikkaamalla henkilon kommentista toisen henkilon reaktioon, joka onkin kuvattu eri asiayhteydessa, siis reaktiona eri asiaan. Joskus osanottajia kehotetaan kayttaytymaan tietylla tavalla tai sanomaan tiettyja asioita. Katsojia ei silti useinkaan haittaa, vaikka he tietaisivatkin ohjelmien olevan manipuloituja, silla se tekee ohjelmista kiinnostavampia.
[25]
Joidenkin arvostelijoiden mielesta tositelevisiosarjat ovat
sosiaalipornoa
ja sen katselijat tirkistelijoita.
[19]
Ylen tutkivan journalismin
MOT
-ohjelma sai kevaalla 2021 haltuunsa kolmen tosi-tv-sarjan suomalaisversioiden esiintyjasopimuksia (
Temptation Island Suomi
,
Big Brother Suomi
seka
Au pairit
) ja pyysi niista kommentteja asiantuntijoilta.
Salassapitosopimusten
, toimintakieltojen ja kaikista oikeuksista luopumisvaatimusten todettiin olevan tarpeettoman pitkaaikaisia ja monelta osin kohtuuttomia, mahdollisesti jopa lainvastaisia.
[26]
[27]
Ainakin Ranskassa on oikeuskasittelyn tuloksena saatu ennakkopaatos, jonka mukaan tosi-tv-ohjelmaan osallistuminen muodostaa
tyosopimuksen
ja osallistujia on siis kohdeltava tyontekijoina siihen liittyvine
tyoaika
-, palkkaus- ja
tyosuojelusaannoksineen
. Ennakkopaatoksen tuloksena maassa on eri oikeusasteissa paatetty siita, minka suuruisia korvauksia tyosta pitaisi milloinkin maksaa. Tositelevisio-ohjelmien tuotantoyhtiot ovat joutuneet maksamaan suuria korvauksia myos takautuvasti.
[26]
- ↑
a
b
c
d
e
f
g
h
i
j
Hautakangas, Mikko: ”Vertaismelodraamaa taviksista taviksille. Katsaus suomalaisen todellisuustelevision historiaan”,
Television viisi vuosikymmenta
. Toim. Juhani Wiio. SKS, 2007.
ISBN 978-951-746-939-5
.
- ↑
Tosi-tv:n pitka historia.
Ilta-Sanomat
, 6.10.2007, s. 63.
- ↑
Nakokulma: X Factorin lavastettu todellisuus ? tuotanto paattaa, millaisena naemme Saara Aallon ja muut kilpailijat
Yle Uutiset
. Viitattu 7.11.2016.
- ↑
a
b
c
d
e
Richard Keller:
A history of reality television (part one): The Beginning
9.7.2008. AOL-HuffPost TV Group.
Arkistoitu
28.12.2014. Viitattu 28.12.2014.
- ↑
a
b
Richard Keller:
A history of reality television (part two): MTV gets real
9.7.2008. AOL-HuffPost TV Group.
Arkistoitu
28.12.2014. Viitattu 28.12.2014.
- ↑
Laaninen 2006, s. 4.
- ↑
a
b
Richard Keller:
A history of reality television (part three): Big Brothers, Amazing Races and naked castaways
9.7.2008. AOL-HuffPost TV Group.
Arkistoitu
28.12.2014. Viitattu 28.12.2014.
- ↑
Ilkka Ahtokivi:
Tositelevisio-ohjelmat suomalaisten suosiossa
14.8.2014. Verkkouutiset, Nykypaiva. Viitattu 29.12.2014.
- ↑
Jussi Lehmusvesi:
Kansallinen itsepetos : Suomen ensimmaisella Big Brother -kaudella lahinna juotiin teeta
Helsingin Sanomat
. 11.5.2021. Hs.fi. Viitattu 11.5.2021.
- ↑
Richard Keller:
A history of reality television (part four): Show me your talents
9.7.2008. AOL-HuffPost TV Group.
Arkistoitu
28.12.2014. Viitattu 28.12.2014.
- ↑
a
b
c
Laura Juntunen & Aino Koskenniemi:
Suomalainen televisiotarjonta 2013
(s. 86?87) 2014. Liikenne- ja viestintaministerio.
Arkistoitu
26.11.2015. Viitattu 29.12.2014.
- ↑
Richard Keller:
A history of reality television (part six): Makeovers from body to home
9.7.2008. AOL-HuffPost TV Group.
Arkistoitu
28.12.2014. Viitattu 28.12.2014.
- ↑
Richard Keller:
A history of reality television (part seven): Celebreality
9.7.2008. AOL-HuffPost TV Group.
Arkistoitu
28.12.2014. Viitattu 28.12.2014.
- ↑
Richard Keller:
A history of reality television (part five): I take this millionaire bachelor to be my geeky newlywed date
9.7.2008. AOL-HuffPost TV Group.
Arkistoitu
28.12.2014. Viitattu 28.12.2014.
- ↑
Caitlin Cecil:
Casting Reality TV
(Internet Archivessa, tallennettu 14.2.2015) Texas Christian University.
Arkistoitu
14.2.2015. Viitattu 1.3.2020.
- ↑
a
b
Michelle Ye Hee Lee:
The reality behind casting for reality television shows
(Internet Archivessa, tallennettu 2.9.2018) 25.6.2009. Chicago Tribune.
Arkistoitu
2.9.2018. Viitattu 1.3.2020.
- ↑
Topelius, Taneli:
Kaisa Liski on uusi MasterChef VIP! ”Jalkiruokatehtava oli kuin nyrkki otsaan”
(Internet Archivessa, tallennettu 8.12.2015)
Ilta-Sanomat
. 14.4.2015.
Arkistoitu
8.12.2015. Viitattu 1.3.2020.
- ↑
About Rob
(Internet Archivessa, tallennettu 12.3.2017)
bostonrobmariano.com
.
Arkistoitu
12.3.2017. Viitattu 1.3.2020.
(englanniksi)
- ↑
a
b
Mediatutkija Veijo Hietala: Tosi-tv ruokkii tirkistelyn himoa
30.11.2009. Suomen Kuvalehti. Viitattu 2.2.2015.
- ↑
Fremdscham (German)
, Better than English -sivusto, joulukuu 2011. Viitattu 26.11.2015.
- ↑
Schatz, Roman:
Myotahapea
(
Arkistoitu
? Internet Archive), Ilta-Sanomat 11.5.2014. Viitattu 26.11.2015.
- ↑
Fenton, Ben:
Finland’s Sanoma in cross-promotion strategy
, The Financial Times 30.5.2011. Viitattu 26.11.2015.
- ↑
Junttila, Janne:
Sanoma lisannyt ristiinmainontaa
, Yle Uutiset 7.5.2009. Viitattu 26.11.2015.
- ↑
Rantanen, Tuomas: ”Journalismi ja uusi vallan kolmijako-oppi”,
Journalistit ja demokratia
, s. 64?65. Oikeusministerion julkaisuja 2008:5, toim. Aki Asola. Oikeusministerio.
ISBN 978-952-466-441-7
.
Teoksen verkkoversio
(viitattu 26.11.2015).
(
Arkistoitu
? Internet Archive)
- ↑
Caitlin Cecil:
How Real is Reality Television?
Texas Christian University.
Arkistoitu
9.2.2015. Viitattu 29.12.2014.
- ↑
a
b
Mattinen, Johanna ja Mantymaa, Jaakko:
Tallaisia ovat tosi-tv:n salaiset sopimukset: osallistujille elinikainen vaitiolo ja kymmenien tuhansien sopimussakot
Yle Uutiset
. 4.5.2021. Viitattu 4.5.2021.
- ↑
Mattinen, Johanna ja Mantymaa, Jaakko:
Tosi-tv:n kohtuuton hinta: kasikirjoitus
Yle MOT
. 4.5.2021. Viitattu 4.5.2021.
- Heikki Kujansivu & Laura Saarenmaa (toim.):
Tunnustus ja todistus. Nakokulmia kahteen elaman esittamisen tapaan
. Gaudeamus 2007.
ISBN 9789524950053