The Cure

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
The Cure
The Cure esiintymässä Singaporessa vuonna 2007.
The Cure esiintymassa Singaporessa vuonna 2007.
Tiedot
Toiminnassa 1976–
Tyylilaji post-punk
goottirock
alternative rock
uusi aalto
Kotipaikka Crawley , Englanti
Laulukieli englanti
Jasenet

Robert Smith ,  laulu, kitara, koskettimet (1976?)
Simon Gallup ,  basso (1979?1982, 1985?)
Jason Cooper ,  rummut (1995?)
Roger O'Donnell ,  koskettimet (1987?1989, 1995?2005, 2011?)

Entiset jasenet

Lol Tolhurst ,  rummut, koskettimet (1976?1989, 2011)
Michael Dempsey ,  basso (1976?1979)
Matthieu Hartley ,  koskettimet (1979?1980)
Phil Thornalley ,  basso (1983?1984)
Andy Anderson ,  rummut (1983?1984)
Boris Williams ,  rummut (1984?1994)
Perry Bamonte ,  kitara, koskettimet (1990?2005)
Porl Thompson ,  kitara, koskettimet, saksofoni (1976?1978, 1984?1993, 2005?2009)

Levy-yhtio

Fiction Records
Geffen Records
Polydor Records
Elektra Records
Sire Records

Aiheesta muualla
www.thecure.com

The Cure on brittilainen rockyhtye , joka perustettiin Crawleyssa , Sussexissa vuonna 1976 . The Cure oli yksi niista yhtyeista, joka oli punkin jalkimainingeissa vaikuttamassa goottirockin syntymiseen. Goottityylin yleistyttya 80-luvun puoleen valiin mennessa, yhtyeen musiikki oli muuttunut pois genresta. Yhtyeen musiikki on yleensa melankolista, eksistentialistista ja psykedeelisvivahteista, Pornography -albumilla synkkaa, maailmantuskaista ja ahdistunutta, mutta osa yhtyeen menestyskappaleista kuten "Hot Hot Hot" ja "Friday I'm in Love" ovat kevyita ja iloisia popkappaleita. [1] [2]

Historia [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

The Cure aloitti 1976 punkyhtyeena nimelta Malice . Vuotta myohemmin yhtyeen nimi muuttui Easy Cureksi, mutta ensimmaisesta sanasta luovuttiin pari vuotta myohemmin, koska se kuulosti yhtyeen jasenten mielesta hieman vanhanaikaiselta ja hippivaikutteiselta. Robert Smith siirtyi laulajaksi Easy Curen Peter O'Toolen muutettua Israeliin kibbutsille . Easy Cure muuttui trioksi, kun kitaristi Pearl Thompson erosi yhtyeesta. Vuonna 1978 yhtye sai levytyssopimuksen saksalaiselta Hansa Records -yhtiolta, mutta Robert Smith kieltaytyi, koska han ei halunnut, etta yhtyeesta tehdaan kaupallista diskopop-yhtyetta, joita oli levy-yhtiolla. Polydor-yhtion Chris Parry huomasi yhtyeen ja teki yhtyeen kanssa sopimuksen Fiction levy-yhtiolle. lahde?

Robert Smith opiskeli nuoruudessaan ranskalaista kirjallisuutta lahde? , ja The Curen vuonna 1979 julkaisema ensisingle " Killing an Arab " perustuukin Albert Camus 'n maineikkaaseen outsider-romaaniin Sivullinen . Kappaleen nimi ja sanoitukset ovat aiheuttanut ongelmia, silla niiden on katsottu olevan rasistisia ja yhtyetta on syytetty arabivihamielisyydesta. [3] The Cure on joutunut ajoittain jopa kieltamaan radioasemia soittamasta koko kappaletta. lahde?

The Curen debyyttialbumi Three Imaginary Boys julkaistiin toukokuussa vuonna 1979. Albumi sai positiivisen vastaanoton Britannian musiikkilehdissa. Myohemmin samana vuonna ryhma julkaisi singlet "Boys Don't Cry" ja "Jumping Someone Else's Train". Esikoisalbumin julkaisun jalkeen basisti Michael Dempsey lahti yhtyeesta hanen tilalleen tuli alkuvuodesta 1980 Simon Gallup. [2]

Samaan aikaan yhtyeeseen tuli uusi jasen, kosketinsoittaja Mathieu Hartley. Yhtyeen toinen albumi Seventeen Seconds julkaistiin kevaalla 1980. Kosketinsoittaja Hartleyn tulo yhtyeeseen muutti yhtyeen musiikkia kokeellisempaan suuntaan ja siihen tuli hitaita, synkkia savellyksia. Hartley lahdi kokoonpanosta, ja yhtye julkaisi kolmannen albuminsa Faith vuonna 1981 ilman hanta. [2]

Yhtyeen neljas albumi, Pornography, julkaistiin vuonna 1982. Robert Smith on kertonut kanavoineensa levyyn kaikki itsetuhoisimmat impulssinsa. Han halusi luoda intensiivisimman albumin ikina. Prosessia vauhdittaakseen yhtye eli aanittamiseen vaaditut kolme viikkoa jatesakeilla peitetyssa studiossa alkoholin ja LSD:n voimin. [1] Loppukesasta 1983 yhtyeessa oli tapahtunut miehistonvaihdoksia. Mukana olivat Smithin ja Tolhurstin lisaksi uusi rumpali Andy Anderson ja basisti Phil Thornalley. Uudistunut yhtye julkaisi albumin The Top vuonna 1984. [2]

Vuoden 1985 alussa Thornalley erosi yhtyeesta, ja Gallup palasi bassoon. The Cure uudisti kokoonpanoaan rumpali Boris Williamsilla ja kitaristi Porl Thompsonilla. Myohemmin samana vuonna julkaistiin The Head on the Door , jota pidetaan pop-suuntautuneimpana yhtyeen albumeista. Seuraava albumi, Kiss Me, Kiss Me, Kiss Me , julkaistiin vuonna 1987. [2]

Yhtye erotti Tolhurstin alkuvuodesta 1988, ja hanen tilalleen tuli Psychedelic Fursin kosketinsoittaja Roger O'Donnell. Kevaalla 1989 julkaistu yhtyeen kahdeksas albumi Disintegration oli melankolisempi kuin edeltajansa. Se nousi nopeasti listoille, kolmannelle sijalle Britanniassa ja 14:nnelle Yhdysvalloissa. Levyn julkaisua seuranneella kiertueella O'Donnell erosi yhtyeesta ja tilalle tuli Perry Bamonte. Kevaalla 1992 yhtye julkaisi albumin Wish . Kiertueelta tallennettiin Detroitin konsertti, joka julkaistiin elokuvana Show ja kahtena albumina Show ja Paris . Elokuva ja albumit julkaistiin vuonna 1993. [1] [2]

Thompson erosi yhtyeesta vuonna 1993 liittyakseen Jimmy Pagen ja Robert Plantin yhtyeeseen. Sen jalkeen O'Donnell palasi kosketinsoittajaksi ja Bamonte vaihtoi syntetisaattorin kitaraan. Yhtye aloitti seuraavan albumin tekemisen, mutta rumpali Boris Williams erosi yhtyeesta ennen kuin sita alettiin nauhoittaa. Jason Cooper liittyi yhtyeeseen, ja albumi Wild Mood Swings julkaistiin viimein vuonna 1996. [3]

Vuonna 2000 ilmestynyt Bloodflowers jatkoi Pornographyn ja Disintegrationin synkkaa linjaa. Albumi oli Grammy ehdokkaana sarjassa "Best Alternative Music Album". [4] [2] [1] 2010-luvulla yhtye on julkaissut kaksi levya, The Cure (2004) ja 4:13 (2008). [2] Vuonna 2019 yhtye paasi Rock and Roll Hall of Fameen. [5] [6]

[7]

Elokuussa 2021 basisti Simon Gallup kertoi jattaneensa yhtyeen. [8]

Vaikutus [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Suomalainen erityisesti PMMP :n saveltajana tunnettu muusikko Jori Sjoroos on saanut paljon vaikutteita The Curelta. [9] Kuudes Tunti -yhtye 1980-luvun alussa otti saksofonisti Kimmo Heliston mukaan vaikutteita Pornography-levyn aikaisesta The Curesta. [10]

Esiintymiset Suomessa [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

The Cure on esiintynyt Suomessa vuonna 1985 Ruisrockissa , 1992 Helsingin jaahallissa , 1996 Provinssirockissa , 2016 Hartwall Arenalla seka Flow-festivaalissa vuonna 2019. [11] [12] 2022 Helsingin jaahallissa.

Musiikilliset vaikutteet [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

The Curein jasenten varhaisia vaikuttajia olivat Jimi Hendrix , [13] Nick Drake [13] the Beatles , [14] David Bowie , Pink Floyd , the Stranglers , [15] Elvis Costello , post-punk -yhtyeet, kuten Siouxsie and the Banshees , [16] Joy Division ja Echo & the Bunnymen , ja 1970-luvun punk -yhtyeet, kuten the Clash . [13]

Jasenet [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Robert Smith esiintymassa vuonna 2004.

Nykyiset [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Entiset [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Tuotanto [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Studioalbumit [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Livealbumit [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

EP:t [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Kokoelmat [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

VHS [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

DVD [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Deluxe Edition -uudelleenjulkaisut [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]


Lahteet [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

  1. ↑ a b c d Samuli Knuuti: Kaikki rakastavat Robertia Rumba.fi . Viitattu 29.9.2019.
  2. ↑ a b c d e f g h The Cure. Biography & History AllMusic . Viitattu 29.9.2019. (englanniksi)
  3. ↑ a b Killing an Arab: The Cure try to reclaim their most controversial single newstatesman.com . Viitattu 29.9.2019. (englanniksi)
  4. ↑ Cure GRAMMY.com . 4.6.2019. Viitattu 29.9.2019. (englanniksi)
  5. ↑ Rock & Roll Hall of Fame - 2019 Inductees rockhall.com . Viitattu 29.9.2019.
  6. ↑ Ari Korpi: Kaikkien punaisella matolla tehtyjen haastattelujen aiti ja isa: The Curen Robert Smith Rumba.fi . Viitattu 29.9.2019.
  7. ↑ Konserttiarvostelu: The Cure soitti 29 kappaletta ja esiintyi hellyttavasti Helsingin Sanomat . 12.8.2019. Viitattu 29.9.2019.
  8. ↑ Anssi Eriksson: Muutoksia The Curen riveissa soundi.fi . 15.8.2021. Viitattu 15.8.2021.
  9. ↑ Jori Sjoroos City . Viitattu 7.5.2021.
  10. ↑ Kuudes tunti facebook.com .
  11. ↑ Brittiyhtye The Cure tulee Suomeen 20 vuoden tauon jalkeen Helsingin Sanomat . 23.11.2015. Viitattu 29.9.2019.
  12. ↑ Arto Maenpaa: Flow Festival kokosi viikonloppuna Suvilahteen 83 000 kavijaa KaaosZine . 12.8.2019. Viitattu 29.9.2019.
  13. ↑ a b c "Hi 5". Rolling Stone Australia. 12-1993.
  14. ↑ "Black Celebration". CMJ New Music Report. 27-12-1999
  15. ↑ Staff. "The Gothfather", Guitar World, 06-1996.
  16. ↑ Oldham, James (08-2004). "Siamese Twins ? The Cure and the Banshees". Uncut. No. 87. p. 60.

Aiheesta muualla [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

The Cure
Studioalbumit
Livealbumit
EP:t
Kokoelmat
Videografia
Noudettu kohteesta ” https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=The_Cure&oldid=21812608 ”