Osa artikkelisarjaa

Teosofia

Perustajat

• Helena Blavatsky
• Henry Steel Olcott
• William Quan Judge

Henkiloita

• Annie Besant
• Alfred Percy Sinnett
• Pekka Ervast

Organisaatio

• Teosofinen Seura
• Kansainvalinen Teosofinen Seura

Teoksia

• Hunnuton Isis
• Salainen oppi
• Teosofian avain
• Mahatmakirjeet

Muuta

• Ruusu-Risti
• Esoterismi

  malline:  nayta   ?   keskustele   ?   muokkaa  

Teosofia ( kreik . θε?? [ theos ] jumala , σοφ?α [ sophi? ] viisaus , suomeksi jumalviisaus ) tarkoitti alun perin filosofista ajattelua, joka kohdistui Jumalan olemuksen selville saamiseen salaperaisella, valittomalla nakemyksella. Tallaista teosofiaa harrastivat muun muassa uusplatonikot , useat keskiajan mystikot , seka uudella ajalla muun muassa Jakob Bohme , Franz Xaver von Baader ja Friedrich von Schelling . ^[1] H. P. Blavatsky omaksui termin 1870-luvulla, ja syntyi moderni, useaan suuntaan hajonnut teosofia, joka on saanut paljon vaikutteita intialaisista uskonnoista. ^[1]

Teosofialla on kasitteena ollut useita hieman erilaisia merkityksia:

• Uudessa testamentissa ^[2] teosofialla tarkoitetaan ”Jumalan salaista, katkettya viisautta”, theou sophian en mysterio .

• Uusplatonikot kayttivat nimitysta teosofia kasityksestaan, jonka mukaan seka henkinen etta aineellinen olemassaolo oli emanaationa eli vuodatuksena syntynyt ainoasta ikiolevasta jumaluudesta.

• Nykyaan teosofialla tarkoitetaan lahinna H. P. Blavatskyn opetuksiin perustuvaa uskonnollis-mystista ajatussuuntaa, jonka perusopetuksiin kuuluvat muun muassa karman laki , jalleensyntyminen , kehitys, veljeys, oppi ihmisyyden Mestareista eli ihmisyyden taitajista seka kaiken olevaisen takana oleva absoluuttinen jumaluus. ^[3] Blavatsky maarittelee teosofian olevan viisaus-uskonto. Blavatskyn mukaan teosofia ei ole yksi uskonnoista, vaan se on uskonto itsessaan, (it is not a religion, but the religion ).

Nykyaikaisen teosofisen liikkeen tunnettuja edustajia olivat Blavatskyn lisaksi muun muassa eversti Henry Steel Olcott seka Annie Besant . Myos antroposofian perustajana tunnettu Rudolf Steiner toimi teosofisen liikkeen piirissa ennen siita irtautumistaan. Suomessa teosofinen liike tuli tunnetuksi varsinkin kirjailija Pekka Ervastin tyon kautta.

H. P. Blavatskyn paatyo oli teosofinen oppi, johon han sulautti vaikutteita eri tahoilta. Eniten Blavatskyn ajatteluun vaikuttaneita oppisuuntia, teoksia ja auktoriteetteja ovat ainakin buddhalaisuus , Bhagavad Gita ja hindulainen tantrismi , Kabbala (erityisesti Eliphas Levi ), Raamattu , Zohar ja Talmud , hermetismi , ruusuristilaisyys , gnostilaisuus , zarathustralaisuus , kaldealaiset , vapaamuurarius , spiritismi , mystiikka , Jakob Bohme ja Mestari Eckhart , alkemia ja magia , aikansa tieteellinen kirjallisuus, Robert Fludd , Paracelsus , maailman mytologiat kuten germaaninen mytologia , Popol Vuh , Gilgame? , otteet Kalevalasta , antiikin kirkkoisat Irenaeus , Tertullianus , Origenes ja Eusebius , filosofit, etenkin Platon ja uusplatonilaisuus, Porfyrios , Plotinos ja Ammonios Sakkas seka historioitsijat ja monet muut antiikin kirjailijat kuten Plinius vanhempi , Ovidius , Homeros ja Josefus . Lisaksi han vaitti opiskelleensa huomattavien inkarnaatiolamojen oppilaana Tiibetissa , Ladakhissa, Nepalissa ja Mongoliassa ja perehtyneensa muun muassa buddhalaisen vajrayanan esoteerisuuteen eli K?lacakrayanaan , Nepalin sv?bh?vikoiden oppiin ja synkretistiseen ?amanismiin . ^[4]

Teosofiasta on paljon piirteita, jotka ovat yhteisia useimmille okkulttis -gnostilaisille jarjestelmille, ja siksi usein on vaikea todeta tasmallisesti, mista jokin ajatus on omaksuttu. ^[5] Jotkut teosofiset ajatukset sen sijaan voidaan loytaa lahes sellaisenaan tai hieman muuntuneina buddhalaisista ja hindulaisista opetuksista. Tallaisia ovat esimerkiksi sellaiset ajanjaksot kuin kalpat ja yugat , mandaloissa kuvatut mantereet ja ihmisrodut, ihmisen olemuspuolet eli prinsiipit, siddhit eli yliaistilliset kyvyt seka joiltakin piirteiltaan teosofinen oppi juuriroduista. ^[6] William Emmette Colemanin mukaan todellisuudessa Blavatsky kopioi tekstinsa ? puutteellisesti viitaten ? melko pienesta maarasta aikalaiskirjoja ja hanen kasityksensa muun muassa historiallisista teksteista olisi perustunut toisen kaden lahteisiin, vaikka han antoi ymmartaa kirjojen olevan edessaan. Samoin Dzyanin kirjasta saadut tiedot olisivat olleet tunnetuista englanninkielisista kirjoista, jotka eivat kasittele Tiibetia vaan Kiinaa tai Intiaa, mika selittaisi muun muassa useat kieli- ja asiavirheet. ^[7]

Teosofian mukaan kaikkien uskontojen taustalla on esoteerinen oppi, joka oli muinoin levinnyt ympari maailman. Nykyisin se on loydettavissa taydellisena vain muutamissa maanalaisissa kirjastoissa, jotka ovat henkisen veljeskunnan hallinnassa. Tasta opista osa on esitetty muinaisessa Dzyanin kirjassa, jonka runoista Blavatsky selitti osan teoksissaan Hunnuton Isis ja Salainen oppi . ^{[8] [9]}

Taman opin mukaan ilmenneen maailmankaikkeuden alkulahde on absoluutista eli Parabrahmanista ulosvirrannut jumaluusvoima, Logos . Se ilmenee kolminaisuutena siten etta ensimmainen, Isa-Aiti, on kaiken alkujuuri, toinen eli Poika aloittaa elaman ja muodon kaksinaisuuden, ja kolmas on maailmanjarki, jonka osia ovat ihmismonadit. Jokaisella galaksilla ja aurinkokunnalla on omat pienemmat Logoksensa. Kaikkeudenjarki ilmenee ulkokohtaisesti Fohatina, voimana, joka liittaa kokoon muodot ja laittaa liikkeelle kosmisen kehityksenlain. ^[8]

Elama ilmenee fyysisella tasolla eri luonnonvaltakuntien kautta, joita ovat mineraali-, kasvi-, elain- ja ihmiskunta. Jalleensyntyvat monadit kehittyvat naiden muotojen kautta karman lain ohjaamina jatkuvasti korkeammille asteille. Maapallo kay lapi seitseman eri ilmentymaa eli manvantaraa niin, etta se ensimmaisen kolmen kauden aikana tiivistyy eteerisesta kiinteaksi, kunnes neljannen (eli nykyisen) kauden aikana kehitys muuttuu taas painvastaiseksi. ^[8] Maailmassa vaikuttaa mestareiden eli esoteeriseen viisauteen vihittyjen veljeskunta eli niin kutsuttu Valkoinen Veljeskunta , jonka johtajana on aurinkokuntamme Logos, ja taman alapuolella olentohierarkia, johon kuuluvat dhyan chohanit, kumaarat, buddhat, mahachohanit, chohanit ja mestarit. Blavatsky mainitsi useita mestareita, joita ovat olleet esimerkiksi Buddha , Zarathustra , Jeesus , Pythagoras ja Christian Rosenkreutz .

Ihmiskunnan kehitys jakautuu seitsemaan juurirotuun, jotka puolestaan jakautuvat useisiin alarotuihin. ^[9] Nykyinen ihmiskunta edustaa viidetta, arjalaista , juurirotua ja on jo siirtynyt kehityksen ylospain vievalle, henkistavalle kaarelle. Juurirotujen vaihtuminen tapahtuu luonnonmullistusten kautta, jotka kasittavat mantereiden vajoamisia ja kohoamisia, ja voivat kestaa satojatuhansia vuosia. Jokainen juurirotu kay lapi nelja ajanjaksoa eli yugaa, jotka ovat satya yuga , treta yuga , dvapara yuga ja kali yuga . Nykyinen ihmiskunta elaa parhaillaan kali yugaa , joka alkoi vuonna 3102 eaa. ^[9]

Ihminen on mikrokosmos , ja eri planeettakausien kehityksella on ihmisessa omat vastaavuutensa esimerkiksi aisteina seka tajunnan eri tasoina ja ominaisuuksina. Ihmisessa voidaan siten erottaa seitseman prinsiippia, jotka ovat ?tma eli kaikkiallinen henki, buddhi eli henkinen sielu, manas eli inhimillinen sielu, k?ma r?pa eli himo- tai tunnekeho, linga shar?ra eli fyysisen kehon kaksoispuoli ts. astraalikeho , pr?na eli elonhenkays elavassa olennossa ja sth?la shar?ra eli fyysinen keho. Neljannen juurirodun aikana ihmiskunnassa oli viela toimivana ”kolmas silma” eli henkinen nakokyky, jonka fyysinen elin on nyt surkastunut ja tunnetaan kapyrauhasena . ^[9]

Monadien henkinen kehitys tapahtuu karman lain kautta, mutta ihmisyksilo voi nopeuttaa omaa kehitystaan elamalla moraalisesti oikein. Rukoilu sen tavallisessa merkityksessa on epajumalanpalvelusta, koska eksoteeristen uskontojen jumalat (kuten Jehova ) ovat rajallisia, luotuja olentoja. Ihmisen sen sijaan tulisi pyrkia toimimaan sopusoinnussa oman jumalallisen itsensa eli ?tma-buddhi-manaksen kanssa. ^[10] Ihmisen kuollessa kolme alinta prinsiippia tuhoutuvat ja nelja ylinta jatkavat k?ma lokaan, joka vastaa katolilaisuuden kiirastulta tai antiikin mytologian Haadesta . Taman jalkeen ?tma-buddhi-manas irtaantuu k?ma r?pasta ja jatkaa devakh?niin eli taivaaseen , jossa se pysyy 1 000?1 500 vuotta. Taman jalkeen se jalleensyntyy maailmaan. ^[11]

Blavatsky ei pitanyt esittamiaan oppeja taydellisina tai ehdottomina, paitsi silta osin kuin opit ovat Viisauden Mestarien hanelle sanelemia, vaan piti teosofian yhtena paamaarana luonnon selvittamattomien lakien tutkimista. ^{[12] [13]} Han myos varoitti tekemasta teosofiasta uskomusjarjestelmaa, koska hanen mukaansa sokea usko on haitallista. Kansainvalinen Teosofinen Seura hyvaksyi vuonna 1924 paatoslauselman ajatuksenvapaudesta. Sen mukaan ei ole mitaan dogmia tai mielipidetta, joka millaan tavalla sitoisi ketaan Teosofisen Seuran jasenta. Jasenyyden ainoa ehto on seuran kolmen ohjelmakohdan hyvaksyminen. Yhdellakaan opettajalla ? mukaan lukien H. P. Blavatsky ? ei ole mitaan auktoriteettia pakottaa opetuksiaan tai mielipiteitaan muille. Jokaisella jasenella on oikeus seurata mita tahansa uskontoa tai ajatussuuntaa, mutta ei oikeutta pakottaa muita seuraamaan sita ^[14] . Paatoslauselman takana oli kiista siita, voitiinko liikkeesta erottaa looseja niiden opillisten nakemysten vuoksi, mika koski etenkin steinerilaisia, ja toisaalta, voitiinko jasenia edellyttaa hyvaksymaan totena sellaiset keskeiset dogmit kuten Viisauden Mestarien olemassaolo, jalleensyntymaoppi ja karma. ^[15]

Naiden opetusten lisaksi teosofisessa liikkeessa on aikojen kuluessa esiintynyt myos koko joukko toisistaan eroavia muita opetuksia. Vahitellen naiden kasityserojen myota teosofinen liike on jakautunut useaan haaraan.

Uskontotieteen nakokulmasta on esitetty teosofian synnyn ja leviamisen syista useita teorioita. Blavatskyn motiiveiksi on mainittu itamaisen filosofian tuominen lanteen, kristinuskon vastustaminen, hindulaisten kaannyttaminen buddhalaisuuteen synkretistisen opin avulla, Intian ja muiden Aasian kansojen vapauttaminen kolonialismista , uusien spiritistisia ilmioita koskevien selitysmallien luominen seka viimeiseksi Blavatskyn henkilokohtaiset syyt, jotka ehka liittyivat hanen joissakin kirjeissa mainitsemiinsa ”nuoruuden synteihin”, joita hanella oli tarve hyvittaa. ^[16] Antikolonialistisia epailyja heratti etenkin hindulainen reformiliike Arya Samaj , jonka kanssa Teosofinen Seura oli liitossa vuosina 1878?1882. ^[17] On myos pohdittu, oliko teosofian taustalla jokin poliittinen aate. Tiedetaan, etta nuoruudessaan Blavatsky oli liikkunut radikaaleissa liberaalis - nationalistisissa piireissa, mutta hanella ei ilmeisesti ollut koskaan mitaan selkeaa yhteiskunnallis-poliittista linjaa. ^[18] Sosialismiin ja anarkismiin han suhtautui pitkaan hyvin kielteisesti, mutta muutti mieltaan 1880-luvulla ja kutsui Annie Besantin vasemmistolaista toimintaa ”kaytannon teosofiaksi”. ^[18]

Mikael Niinimaen mukaan toisaalta oli tietty ydinteosofia, johon Blavatsky uskoi vakavasti, ja toisaalta julkisuudessa esitetty ”propagandistinen” opetus, joka vaihteli eri aikoina tarpeiden ja roolien mukaan. Vaikka teosofisen opin syntyyn vaikuttaneista tekijoista onkin erilaisia kasityksia, yleensa pidetaan selvana, etta sen suosio liittyi 1800-luvun lopun materialismin ja konservatiivisen kristinuskon valiseen kilpailuun ja niiden valilla vallinneeseen pohjattomaan kuiluun. Asioita syvemmin pohtiville ei riittanyt kristillisyys, joka tuntui olevan ristiriidassa tieteen kanssa. Toisaalta mekanistis-materialistinen maailmankatsomus heratti ihmisissa turvattomuuden tunteen. ^[19]

Teosofisen liikkeen voimakkaimpana aikana 1920-luvulla teosofisella liikkeella oli Yhdysvalloissa 7 000 jasenta, ja sen laajimmalla osalla ? Intian osastolla ? oli enimmillaan noin 20 000 jasenta. Nykyisin jasenmaara on noin puolet tasta. Teosofia on kytkeytynyt voimakkaasti Intian itsenaisyysliikkeeseen . Indian National Congress perustettiin teosofisen konferenssin aikana, ja useat sen johtajat, muiden muassa Mahatma Gandhi , saivat vaikutteita teosofiasta.

Teosofeja tai siita vaikutteita saaneita taiteilijoita ovat olleet muun muassa Wassily Kandinsky , Piet Mondrian , Franz Kafka , Aleksandr Skrjabin , W. B. Yeats , T. S. Eliot , James Jones , Nikolai Roerich , L. Frank Baum , Paul Gauguin , Arthur Dove , Marsden Hartley , Wallace Stevens ja Hilma af Klint .

Suomessa teosofinen liike on jakaantunut noin kymmeneen ryhmaan, joissa on yhteensa noin 2000 jasenta. Kansainvalisista teosofiasta haarautuneista liikkeista Suomessa toimivat (vuonna 2002) The Summit Lighthouse , Suomen vapaa katolinen kirkko , The Lucis Trust ja The Theosophical Fellowship . Suomalaiskansallisia ja kristillisia vaikutteita ovat omaksuneet Ruusu-Risti , kristosofia , Ihmisyyden tunnustajat ja Via-akatemia . Muita teosofiasta vaikutteita saaneita liikkeita ovat antroposofia , ariosofia , Idan Tahden Jarjesto , I Am -liike , Valonkantajat , Azazelin Tahti , Kulttuuriseura Aura , Totuuden etsijat , Bridge to Freedom , Rosicrucian Fellowship ja New Age -liike.

Teosofisissa julkaisuissa suositeltua kirjallisuutta:

• H.P. Blavatsky : Salainen oppi
• H.P. Blavatsky: Teosofian avain
• Pekka Ervast : Mita on teosofia
• Shirley Nicholson: Muinainen viisaus - moderni tietamys
• Jiddu Krishnamurti : Mestarin jalkojen juuressa
• Rudolf Steiner : Teosofia
• Ianthe Hoskins: Foundations of Esoteric Philosophy
• Robert Bowen: How to Study Theosophy

• Teosofinen Seura

• Heino, Harri:  Mihin Suomi tanaan uskoo . Helsinki: WSOY, 1997. ISBN 951-0-27265-5 .
• Niinimaki, Mikael:  Teosofian juuret . Pohjautuu kirjoittajan pro gradu -tutkielmaan ’Historiallis-fenomenologinen tutkimus teosofisen liikkeen syntyvaiheista’. Kylama: Kustannus Oy Rajatieto, 1979. ISBN 951-95527-0-7 .
• Teosofi 1/2007.
• Teosofi 5/2007.

• Guenon, Rene:  Teosofia. Eraan pseudouskonnon historia . (Le theosophisme. Histoire d’une pseudo-religion, 1928.) Suomentanut Iiro Nordling. Helsinki: Books on Demand, 2022. ISBN 978-952-80-6642-2 .

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Teosofia .

• Teosofia.net-sivusto .
• Teosofinen Seura ry. ? Suomen osasto (Adyar) .
• H. P. Blavatsky: Teosofian avain ( Arkistoitu ? Internet Archive)
• Teosofia ja tiede ( Arkistoitu ? Internet Archive).
• Official Website of Theosophical Society, Adyar . (englanniksi)
• The Sceptics Dictionary ? Theosophy . (englanniksi)
• Famous People and the impact of the Theosophical Society . (englanniksi)
• Theosophy Library Online . (englanniksi)
• Exploring Theosophy . (englanniksi)
• Teosofia Ylen Elavassa arkistossa .