Taideyliopiston Sibelius-Akatemia

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Taideyliopiston Sibelius-Akatemia
Sibelius-Akatemian R-talo Helsingin keskustassa Etu-Töölössä.
Sibelius-Akatemian R-talo Helsingin keskustassa Etu-Toolossa .
Perustettu 1882
Tyyppi Julkinen
Dekaani Em­i­lie Gard­berg (18.1.2021 lahtien)
Opiskelijoita 1 400
Sijainti Helsinki, Suomi ( 60°10′18″N , 024°55′56″E )
Osoite Musiikkitalo: Toolonlahdenkatu 16
R-talo: Pohjoinen Rautatiekatu 9
N-talo: Nervanderinkatu 13
Kuopio: Kuopionlahdenkatu 23 C
Sivusto www.uniarts.fi

Taideyliopiston Sibelius-Akatemia (lyhenne SibA [1] ) on Taideyliopistoon kuuluva musiikkialan akatemia, joka on alallaan Suomen ainoa ja Pohjoismaiden suurin yliopistotason oppilaitos. Sibelius-Akatemian tehtavana on vaalia ja uudistaa musiikkikulttuuria. [2]

Sibelius-Akatemiassa voi opiskella yhdeksassa eri koulutusohjelmassa. Opiskelijoita Sibelius-Akatemiassa on noin 1 500. [2] Vuoden 2020 kevaalla valittiin 175 opiskelijaa. [3] Yliopisto toimii Helsingissa , Kuopiossa ja Seinajoella . Helsingissa on kolme toimipistetta: Musiikkitalo Mannerheimintiella, R-talo Pohjoisella Rauta­tie­kadulla ( eduskunnan kaytossa vuosina 2015?2017) ja N-talo Nervanderinkadulla [4] . Ennen Musiikkitalon valmistumista Sibelius-Akatemian kaytossa oli myos P-talo Pitajan­maella .

Sibelius-Akatemiaa on johtanut tammikuusta 2021 lahtien dekaani Emilie Gardberg.

Sibelius-Akatemia perustettiin Helsingin Musiikkiopiston nimella vuonna 1882 yksityisesta aloitteesta. Sen ensimmaiseksi johtajaksi valittiin Martin Wegelius , joka toimi tehtavassa vuoteen 1906 kuolemaansa saakka. [5] Esikuvana oli keskieurooppalainen konservatoriomalli, joka pohjautui perinteiseen mestari?kisalli-koulutukseen. [6] Opiston nimi muutettiin Helsingin konservatorioksi vuonna 1924 ja Sibelius-Akatemiaksi vuonna 1939. Jean Sibelius opiskeli oppilaitoksessa vuosina 1885–1889 ja opetti siella 1890-luvulla jonkin aikaa musiikinteoriaa ja savellysta. [5]

Sibelius-Akatemian tunnus ennen Taideyliopiston perustamista.

Vuonna 1980 Sibelius-Akatemiasta tuli valtion laitos. Vuonna 1983 perustettiin Sibelius-Akatemian Kuopion koulutusyksikko. [5] Seinajoen koulutusyksikko perustettiin vuonna 1991. [7] Sibelius-Akatemiasta tuli yliopisto vuonna 1998. [5] Sibelius-Akatemia liittyi osaksi uutta Taideyliopistoa vuonna 2013, jolloin nimeksi tuli Taideyliopiston Sibelius-Akatemia.

Oppilaitoksen johtajat

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Johtajan titteliksi tuli rehtori vuonna 1960 ja dekaani vuonna 2013.

Osastot ja oppiaineet

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Sibelius-Akatemiassa on kaksi osastoa, joiden alaisuudessa oppiaineet toimivat. [2] [8]

Osasto Oppiaineet
Klassisen musiikin osasto klassisen musiikin instrumentti- ja lauluopinnot [9]
savellys ja musiikinteoria
musiikin johtaminen
kirkkomusiikki
jatkokoulutus (DocMus-tohtorikoulussa)
Musiikkikasvatuksen, jazzin ja kansanmusiikin osasto musiikkiteknologia
jazzmusiikki
kansanmusiikki
musiikkikasvatus

kulttuurinen musiikintutkimus
taidehallinto (vain maisterikoulutus)
Nordic Master in Global Music (vain maisterikoulutus)
jatkokoulutus (MuTri-tohtorikoulussa)

Sibelius-Akatemia julkaisee kahta vertaisarvioitua tieteellista aikakauslehtea, jotka ovat klassiseen musiikkiin keskittyva Trio ja musiikin pedagogiikkaan keskittyva Musiikkikasvatus . Lisaksi Sibelius-Akatemian julkaisusarjoissa on julkaistu tieteellisia teoksia, tietokirjoja ja aanitteita. [10]

Konserttitalo

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Sibelius-Akatemian konserttitalo, Pohjoisella Rautatiekadulla Eduskuntatalon vieressa sijaitseva niin sanottu R-talo , on yksi Helsingin huomattavimmista konserttitaloista. Rakennus valmistui vuonna 1930 ja sen suunnitteli arkkitehti Eino Forsman , joka oli itse suuri musiikinystava. Forsman selvitti Akatemian taloa suunnitellessaan tarkasti oman aikansa sointitutkimuksen tuloksia, jotta talon musiikkisalien akustiikka olisi mahdollisimman hyva. Vuonna 1930 valmistuneessa talossa on 647-paikkainen konserttisali, 125-paikkainen kamarimusiikkisali ja 70-paikkainen vanhan musiikin sali. [11] Konserttisalien lisaksi rakennuksessa on Sibelius-Akatemian opetus- ja harjoitusluokkia.

Suomen eduskunta kokoontui Sibelius-Akatemian konserttisalissa vuosina 2015?2017 Eduskuntatalon peruskorjauksen ajan. [12]

Helsingin Yliopistokiinteistot Oy:n aiemmin omistama rakennus myytiin kevaalla 2018 yksityiselle ruotsalaiselle kiinteistosijoittajalle Hemsolle, joka on erikoistunut yhteiskuntakiinteistoihin ja omistaa Suomessa useita oppilaitoskiinteistoja. Rakennuksen peruskorjaus alkoi omistajanvaihdoksen jalkeen ja valmistui syksylla 2019. [13] [14]

  1. Lyhenneluettelo: S Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 1.2.2020.
  2. a b c Sibelius-Akatemia Taideyliopisto. Viitattu 1.2.2020.
  3. Sibelius-Akatemian opiskelijavalinnan tulokset: kevat 2020
  4. Toolon kampus Taideyliopisto . 23.1.2020. Viitattu 1.12.2020.
  5. a b c d Sibelius-Akatemian historia Taideyliopisto. Viitattu 1.2.2020.
  6. Gustav Djupsjobacka: Saako kisalli olla kriittinen? Aanenkuljettaja 9.3.2007, s. 3.
  7. Sibelius-Akatemia, history Sibelius-Akatemia. Arkistoitu 21.12.2011. Viitattu 31.8.2011.
  8. Tutustu koulutustarjontaan Sibelius-Akatemia . Arkistoitu 116.8.2013. Viitattu 23.6.2020.
  9. sisaltaen jousten, puhaltimien, lyomasoittimien ja harpun, vanhan musiikin, pianon, harmonikan, kitaran ja kanteleen seka laulun ja korrepetition aineryhmat seka urkujen aineryhman osana kirkkomusiikin oppiainetta
  10. Sibelius-Akatemian julkaisut Taideyliopisto . 17.3.2020. Viitattu 12.3.2024.
  11. R-talo Sibelius-Akatemia. Viitattu 31.8.2011.
  12. Tausta: Eduskunnan kuudes kokoontumispaikka Helsingin Sanomat . 12.1.2015. Viitattu 9.9.2017.
  13. Ruotsalainen Hemso ostaa kolme Taideyliopiston kaytossa olevaa kiinteistoa. Taideyliopisto, 2.3.2018.
  14. Sibelius-Akatemian entinen paarakennus korjataan akustiikan ehdoilla. Rakennuslehti , 3.5.2019.

Kirjallisuutta

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]
  • Dahlstrom, Fabian: Sibelius-Akatemia 1882?1982 . Sibelius-Akatemia, 1982. ISBN 951-859-162-8
  • Pajamo, Reijo: Musiikkiopistosta musiikkiyliopistoksi . Sibelius-Akatemia, 2007. ISBN 952-5531-29-5

Aiheesta muualla

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]