Siperiaan karkottaminen

Siperiaan karkottaminen on Venajalla jo tsaarinvallan aikana alkanut rangaistuskaytanto. Jarjestelma tunnettiin nimella katorga ( ven. ка?торга ). Vangit vietiin kaukaisiin asumattomiin osiin Siperiaa , jossa tyoleirit sijaitsivat. Katorga perustettiin jo 1600-luvulla ja bol?evikit jatkoivat sen kayttoa keisarin syrjayttamisen jalkeen Gulageina . Karkotus Siperiaan sai nykyaankin ikavalta kuulostavan kaiun. Siita kaytetaan Venajalla yha viela vanhaa nimitysta ”puiden laskeminen”. Nain on siksi, etta jostain syysta syntyi kasitys, ettei karkotetuilla olisi mitaan muuta tekemista kuin laskea metsien puita. Sanonnasta tuli yha elava lentava lause.

Jarjestelman historia ja piirteet [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Painvastoin kun keskitysleirit , katorga oli normaali osa rangaistuskaytantoa, vaikka silla olikin samoja piirteita, yksinkertaiset leirimaiset olot ja pakkotyo . Katorgat perustettiin Siperian kaukaisiin osiin, joissa ei ollut kaupunkeja eika teita, mutta jotkut vangit paasivat silti pakenemaan takaisin kotiseuduilleen. Noin 20 000 ihmista lahetettiin 1800-luvun puolivalissa vuosittain Siperiaan, 2/3 ilman oikeudenkayntia. 1 500 kovaan pakkotyohon tuomittua vietiin kaivoksiin Ita-Siperiaan. Matka taittui aluksi kavellen, sittemmin jokia pitkin hoyrylaivojen vetamilla proomuilla.

Karkotettuja on ja on ollut kahdenlaisia: rikosvangit ja poliittiset karkotetut. Viimeksi mainittu kattaa myos juutalais - ja muut rotuvainot, joita varsinkin Josif Stalinin aikana esiintyi erittain runsaasti. Alun pitaen Siperiaan karkotettiin rangaistusvankeja. Eras tunnetuimpia tallaiseen tuomittuja suomalaisia oli kuuluisa murhamies Matti Haapoja . Myohemmin, rautateiden myota, vankeja ryhdyttiin kayttamaan rautateiden rakentajina, ja kun Siperiasta loytyi malmiesiintymia , vankityovoimaa sijoitettiin myos kaivostyohon .

Autonomisesta Suomesta lahetettiin yli 3 000 rikosvankia ja irtolaista Siperiaan vuosien 1826 ja 1888 valilla. ^[1]

Poliittisia vankeja alettiin lahettaa Siperiaan Pietari Suuren aikana. Heista kaytettiin nimitysta ”maanpakolainen”, ja heilla oli huomattavasti helpommat oltavat kuin rangaistusvangeilla. Maanpakolaisten piti vain asua maaratyssa paikassa ja ilmoittautua maaraajoin viranomaisille, eli he olivat tiettyyn asuinpaikkaan sidottuja ehdonalaisvankeja . Yksi esimerkki tsaarinajan poliittisista Siperiaan karkotetuista on myohempi Suomen presidentti Pehr Evind Svinhufvud , joka oli karkotettuna Tomskissa vuosina 1914?1917 ja eli kertomusten mukaan siella varsin mukavasti.

Stalinin aikana jarjestelma paisui ja siita tuli aarimmaisen pahamaineinen Gulag- jarjestelma, josta joskus kaytettiin salaisen poliisin paallikon mukaan nimitysta " Berijan tarhat".

Leningradin alueelta, historialliselta Inkerinmaalta karkotettiin 45 000 inkerinsuomalaista 1930-luvulla Siperiaan ja muualle Neuvostoliittoon pakkotyon oloihin. Sota-aikana vuosina 1941 ja 1942 kaikki suomalaiset karkotettiin piiritetysta Leningradista ja heista valtaosa joutui Siperiaan. ^[2]

Kuuluisia karkotettuja [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Yksi kuuluisista Siperiaan tuomituista oli kirjailija Fjodor Dostojevski , joka vietti Siperiassa vuodet 1849?1854 tuomittuna vallankumouksellisesta toiminnasta Nikolai I:ta vastaan. Dostojevski hylkasi rangaistusta suorittaessaan vasemmistolaiset aatteensa, ja hanesta tuli konservatiivi ja syvasti uskonnollinen. Myos monet Venajan vallankumoukseen osallistuneet olivat viettaneet aikaa Siperiassa.

Myos 1700-luvun valistuksesta innoituksensa saanut yhteiskuntakriitikko Aleksandr Radi?t?ev valtti kuolemantuomion teoksensa Matka Pietarista Moskovaan julkaisemisen vuoksi vuonna 1790 ja karkotettiin Siperiaan kaksi kertaa. Nikolai T?erny?evski , 1800-luvun johtava radikaalikriitikko, jonka romaani "Mita on tehtava? Kertomus uusista ihmisista " vuodelta 1863 oli kaanteentekeva V. I. Leninille , karkotettiin pakkotyohon Kiinan rajalle saakka ja han sai palata Euroopan puoleiselle Venajalle vasta vuonna 1883.

Anton T?ehov vieraili vuonna 1891 Katorga-leirilla Sahalinin saarella Venajan Kaukoidassa ja kirjoitti leirin oloista vuonna 1893 julkaistussa teoksessaan "Sahalinin saari". Aleksandr Sol?enitsyn vertasi myohemmin T?ehovin ajan oloja Neuvostoliiton vankileirien saaristoon teoksessaan Gulag: Vankileirien saaristo havainnollistaakseen selviytymismahdollisuuksien olemattomuutta Gulageilla .

Myos Pjotr Kropotkin kirjoitti kirjan valtakunnan vankilajarjestelman tilasta ollessaan Transbaikalin kuvernoorin apulaisena.

Muita kuuluisia Siperiaan lahetettyja olivat muun muassa Matti Haapoja , Jaan Kross , Lennart Meri , Aleksandr Sol?enitsyn ja P. E. Svinhufvud