Santahamina
(
ruots.
Sandhamn
) on
saari
ja
Helsingin
51.
kaupunginosa, joka sijaitsee
Laajasalon
etelapuolella
Ita-Helsingissa
.
Hevossalmen
kaantosilta yhdistaa Santahaminan mantereeseen. Matkaa Helsingin keskustasta Santahaminaan maanteitse on noin 12 kilometria.
Saari on suljettua
sotilasaluetta
, jolle paasy edellyttaa kulkulupaa.
HSL:n
bussilinja 86 kulkee Santahaminaan.
[2]
Santahaminassa toimivat
puolustusvoimien
joukoista muun muassa
Maanpuolustuskorkeakoulu
,
Kaartin jaakarirykmentti
seka osittain
Logistiikkalaitos
,
Suomenlinnan Rannikkorykmentti
ja
Merisotakoulu
. Useat muutkin Etela- ja Ita-Suomen joukko-osastot seka
rajavartiolaitoksen
ja
poliisin
yksikot kayttavat saaren harjoitusalueita ja harjoitustoimintaan rakennettuja koulutustiloja ja -simulaattoreita. Saarella toimivat myos
Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen
Etela-Suomen maanpuolustuspiiri ja
Puolustuskiinteistojen
Etela-Suomen aluetoimisto. Saarelle on siirretty Maanpuolustuskorkeakoulun laitoksia ja kirjasto Sornaisista uuteen Santahamina-taloon. Santahaminaan paasevat henkilot, joilla on asianmukainen kulkulupa. Hevossalmen sillan takana Santahaminan puoleisessa paassa on
sotilaspoliisin
kulunvalvontapiste, Santahaminan portti, jossa saarelle pyrkivien kulkuluvat tarkastetaan.
lahde?
Saarella
varusmiespalvelustaan
suorittaa yleensa noin 1 500 varusmiesta. Maanpuolustuskorkeakoulussa opiskelee vuosittain noin 750 akateemista sotilasta ja siviilia.
lahde?
Saarella oli vuoden 2009 alussa 418 vakituista asukasta.
lahde?
Santahaminan maa-alueet ja kasarmikiinteistot omistaa
Senaatti-kiinteistot
. Asuinkiinteistoista vastaa
Kruunuasunnot
ja osin Senaatti-kiinteistot. Saaren ymparoivia vesialueita hallitsee Metsahallitus.
lahde?
Santahaminan saari luokiteltiin joulukuussa 2009 Valtioneuvoston paatoksella Valtakunnallisesti arvokkaaksi kulttuurimiljooksi. Santahaminan valtakunnalliset kulttuuriarvot koostuvan suomalaisen aikakauden arkkitehtuurista, josta tarkeimpana Maanpuolustuskorkeakoulun funkkiskasarmialueesta, venalaisesta punatiilikasarmialueesta ja 1800-luvun linnoituslaitteista ympari saaren. Paatos on Santahaminan alueen tulevaisuuden kannalta merkittava: koko saari on luokiteltu
valtakunnallisesti arvokkaaksi kulttuuriymparistoksi
. Se maarittaa suuntaviivat maapohjan ja arvokiinteistojen omistajalle seka saaren kayttajille. Tama tarkoittaa olevien kulttuuriarvojen vaalimista ja niiden olemassaolon huomioon ottamista saaren ja rakenteiden sailyttamisessa ja kaytossa.
Saaren pinta-ala on 400 hehtaaria, josta 12 hehtaaria on
vesijattomaata
.
[3]
Saarella on noin 900 vakituista tyopaikkaa. Puolustushallinnon palveluksessa on noin 850 tyontekijaa. Kaupungin virkoja on Santahaminan ala-asteen koulussa, paivakodissa, leikkipuistossa ja Helsingin oljyntorjuntavarikolla.
Santahamina on kuulunut vuodesta 1946 lahtien Helsinkiin ja sita ennen
Helsingin maalaiskuntaan
. Autonomian aikana 1800-luvun alkupuolelta vuoteen 1918 asti saari kuului
Viaporin
venalaiseen varuskuntaan. Keskiajalta 1800-luvulle Sandhamnin kyla ja paasaari lahisaarineen olivat osa Helsingin pitajaa.
Saari on ollut moneen otteeseen kansainvalisen politiikan kannalta merkityksellisten tapahtumien keskipisteessa. Erityisen tarkea asema merilinnoituksen osana silla oli
Krimin sodassa
ja
Viaporin kapinassa
.
[4]
Santahaminan asema puolustusvoimien varuskuntasaarena on juridisesti vahvistettu Helsingin
yleiskaavassa
ja Uudenmaan maakuntakaavassa.
|
Tahan osioon ei ole merkitty lahteita, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolahteista.
Voit auttaa Wikipediaa lisaamalla artikkeliin
tarkistettavissa olevia
lahteita ja merkitsemalla ne
ohjeen
mukaan.
|
Noin 4500 vuotta sitten
Itameresta
kohonnut Santahaminan saari oli viikinkiaikainen merenkulkijoiden pysahdys- ja kauppapaikka. Saarelle vakiintui pysyva asutus 1200-luvulla. Ensimmainen kirjallinen maininta on vuodelta 1423, jolloin
Viipurin linnan
paallikko, ritari Krister Nilsson, kirjasi kirjeen Santahaminasta.
Santahaminan muistiinmerkitty historia on paaosin sotahistoriaa. Menneina vuosisatoina ovat
Ruotsin
,
Venajan
,
Saksan
,
Englannin
ja
Ranskan
sotatoimet kohdistuneet Santahaminaan naiden ajaessa erilaisia etujaan.
Santahaminalla on vuosisatojen varrella ollut tarkeitakin hetkia Suomen historiassa. Nahtyaan viikinkien ja varjagien lisaksi keskieurooppalaisia kauppiaita Santahamina oli kahteen eri otteeseen ehdolla Suomen paakaupungiksi.
Vantaanjoen ja saaristovaylien lisaksi Turun ja
Viipurin
valinen
Kuninkaantie
ja Hameen tie muinaisesta Vanajasta kohtasivat Helsingin pitajan alueella mahdollistaen tavaran valittamisen muualle Suomeen. Talonpojista tuli laivanvarustajia, syntyi useita vuosisatoja kestava talonpoikaispurjehdusten perinne. Helsingin seudun talonpoikien kaupankaynti Suomenlahden yli oli vilkasta vuonna 1219 perustetun ja alueen metropoliksi kehittyneen
Tallinnan
kanssa.
Kuningas
Kustaa Vaasa
etsi seudulta sopivaa paikkaa syrjaan jaaneen
Turun
tilalle perustettavalle uudelle kaupungille vuonna 1548. Kaupungin paikaksi suunniteltiin aluksi Santahaminaa. Hanke kariutui ankaraan talveen, maayhteyksien puutteeseen ja
Uudenmaan
talonpoikien
vastustukseen. Sen sijaan noin kuusi kilometria pohjoisemmaksi,
Vantaanjoen
suulle perustettiin kaksi vuotta myohemmin Helsingin kaupunki.
Vuonna 1638
Pietari Brahe
esitti valtioneuvostolle uuden kauppakaupungin perustamista Santahaminaan 100 vuotta hiljaiseloa viettaneen Vanhankaupunginlahden kauppapaikan tilalle. Hanke kariutui talloinkin talonpoikien vastustukseen. Helsingfors syrjaytti Sandoon merenkulkijoiden kartoista 1600-luvun puolivalissa. Suurten alusten ja valtiomiesten aika Santahaminassa vaistyi. Kaupankaynnin ehtyessa saari muuttui yli sadan vuoden ajaksi kalastaja- ja luotsikylaksi. Saarella sijaitsi kaksi pienta parinkymmenen ihmisen kruununkylaa.
Santahaminan saareen on haudattu tuhansia vainajia muun muassa 1700- ja 1800-lukujen rutto- ja koleraepidemioiden seurauksena kun Helsingin ensimmainen kirkko tarvitsi hautausmaita. Santahamina toimi myos
Viaporin
epidemiahautausmaana.
Hattujen sodan
ensimmaisena sotavuonna 1741 venalaiset rakensivat tykkipattereita Santahaminan Lehmasaareen.
Suomen sodassa
maaliskuussa 1808 kaksi venalaiskomppaniaa miehitti Santahaminan saartaen Viaporin maitse. Santahaminan lansikarkeen rakennettiin 8-tykkinen morssari- ja kanuunapatteri. Muun muassa taalta tulitettiin Viaporia. Santahamina jai venalaisen varusvaen kayttoon, erityisesti Viaporin tykisto- ja jalkavakijoukkojen harjoitusalueeksi.
Ensimmainen kasarmi rakennettiin Santahaminan tiilitehtaan yhteyteen 1820-luvun lopulla Santahaminan keskiosan hiekkaisen tasanteen, myohemmin Saharana tunnetun alueen pohjoisreunalle. Saarelle rakennettiin 1832 tykiston kovapanosampumarata, joka toimi lahes koko 1800-luvun.
Viaporin vallien vahvistamiseksi rakennusmateriaaliksi tuotiin Santahaminasta suuret maarat savea, kivea ja hiekkaa. Myos mittava osa kantakaupungin 1800-luvun puolivalin vuosikymmenten kasarmien, nykyisten virastorakennusten, tiilista on puristettu Santahaminan sorasta ja savesta.
Krimin sotaan
, mita Itameren osalta kutsuttiin
Oolannin sodaksi
Ahvenanmaan
mukaan, liittyen Santahamina linnoitettiin. Saaresta tuli tykistosaari, jonka 12 patterissa palveli 1 100 tykkimiesta. Heista suomalaisia oli noin 700 miesta. Paaosa patterialueista on sailynyt naihin paiviin asti. Linnoitustykiston patterialueet sisaltavat rintavarustuksia, kallioluolia, bunkkereita, ammuskomeroita, mukulakivisia tykkiteita, aukioita, laitureita ja varastorakennuksia. Patterit luokitellaan muinaismuistoiksi.
Suomenlinnassa puhkesi 1906
Viaporin kapina
, mika aiheutti Suomessa
suojeluskuntien
ja
tyovaen jarjestyskaartien
muodostumisen ja mika vaikutti myos Santahaminaan.
Venajan keisarikunnan Itameren laivastoa varten perustettiin 1908 Santahaminaan
Santahaminan radioasema
. Suomen tasavallan itsenaisyyden alussa tasta sotilasradioasemasta tuli hetkeksi myos ajoittain lahettava yleisradioasemakin, minka toimintaa yllapiti
kenttalennatinpataljoona
.
Saaren historian synkimmat ja katkerimmat hetket lienee koettu
sisallissodan
jalkeisina aikoina, jolloin saarella toimi
Santahaminan vankileiri
ja hautauspaikka. Sisallissodan jalkimainingeissa Santahaminan hautauspaikka toimi Helsingin vankileireilla, erityisesti Suomenlinnassa, kuolleiden hautauspaikkana. Nykytutkimuksen perusteella saareen on haudattu noin 1500 Helsingin vankileireilla kuollutta henkiloa.
Koko itsenaisyyden ajan Santahamina on ollut sotilasaluetta. Erityisesti
jatkosodan
aikana Santahamina toimi vahvana ilmapuolustuksen tukikohtana ja pelasti osaltaan paakaupungin taydelliselta tuholta. Santahaminan sotilastukikohdan luonne ja merkitys ilmenivat
kylman sodan
aikana useaan otteeseen: esimerkiksi Neuvostoliiton miehittaessa
T?ekkoslovakian
Suomen puolustusvoimat valmistautuivat suojamaan Helsingin koskemattomuuden muun muassa Santahaminasta. Alueen rooli kaupungin sivulle ja eteen tyonnettyna tukikohtana on tarkea Helsingin alueen ilma- ja merivalvontajarjestelmille seka sen puolustusjarjestelmalle.
Santahaminan lansirannalla sijaitseva Radioniemi esiintyy vanhoissa kartoissa mm. nimilla Krakkosudden (1778) ja Krakbodsudden (1816). Paikka on saanut nykyisen nimensa radioasemasta, jonka venalaiset rakensivat Itameren laivastonsa tarpeita varten vuonna 1908. Suomen itsenaisyyden aikana radioasema oli
Posti- ja lennatinlaitoksen
hallussa.
[5]
Santahaminan itaosan Kissalampi, jonka nimi perustuu vanhoihin paikannimiin Kattsundet (1778) ja Kattsundsudden (1808), on syntynyt merenlahden (vuoden 1778 kartassa Grund Wiken) umpeutuessa.
[6]
Saaren nimen kehittyminen 1400-luvulta nykypaivaan kuvaa hyvin eri kansojen vaikutusta Santahaminaan. Saaresta on vuosisatojen varrella kaytetty erilaisia nimityksia:
- Santhavne (1423)
- Santhaven (1429)
- Sandhaffn (1431)
- Sandhamffn (1509)
- ssant hauwen (1530)
- Sandhampn (1548)
- Sandhammer (-1550)
- Sandhamn (1571)
- Santam (1592)
- Sandhampnby (1593)
- Sandoo (1650)
- Sandholm (1690)
- Sandhams Landet (1749)
- Sandhamns o (1749)
- Ostrov Lagernyi (1808-1890)
- Ostrov Sandam (1890-1917)
- Sandhamn (1900-l)
- Santasatama (1900 ap.)
- Santahamina (1918)
- Sandham (1920)
- Sandhamns O (1921)
- Santahamina ? Sandhamn (1946 virallisesti)
Lahes kaikki nimet viittaavat saaren hiekkaiseen maaperaan ja saaren satamaan tai satamiin. Nimi on ilmeisesti tarkoittanut saarta, jolla Santahaminan kyla sijaitsee, ja saaren satamalahtea.
lahde?
- Halen, Harry 2002:
Viaporin kapinassa 1906 teloitetut seka muut surmansa saaneet.
Unholan Aitta 14, Helsinki.
- Halen, Harry 2007:
Venajan sotavaki ja sen henkilotappiot Helsingin alueella 1. maailmansodan aikana.
Unholan Aitta 27, Helsinki.
- Hautamaki, Erik:
Kotisaareni Helsingin sylissa : Santahaminaa 1921-39
. Helsinki: Santahaminan Saarenpojat], 2002.
ISBN 952-91-4580-2
.
- Kronlof, Hans 2007:
Santahaminan poikia 1937?1939.
Karisto, Hameenlinna.
- Kuosmanen, Merja (toim.) 1989.
Santahaminalainen. Kesa 1989.
Santahaminan ala-aste. Desktop Oy, Helsinki.
- Nieminen, Jarmo 2009:
Santahamina ? sotilassaaren luontoaarteet
. Maanpuolustuskorkeakoulu, 2009.
ISBN 978-951-25-2014-5
.
- Nieminen, Jarmo 2012:
Santahamina - Sinivalkoinen saari
. Maanpuolustuskorkeakoulu 2012 (Juvenes Print), Helsinki.
- Manninen, Markus 2000:
Viapori - maalinnoitus ensimmaisessa maailmansodassa 1914-1918
. Sotamuseo, Helsinki.
- Nieminen, Marko 2007:
Santahamina ? Viaporin linnoituksen itainen lukko.
Toimittanut Jarmo Nieminen. Maanpuolustuskorkeakoulu, Sotahistorian laitos. Maanpuolustuskorkeakoulu ja Edita Prima Oy, Helsinki.
- Santahamina Lapsuutemme sotilassaarella 1940- ja 1950-luvulla
. Santahaminan Saarenpojat SA-SA RY. Edita Prima Oy, Helsinki.
- Santahaminasuunnitelma 2007
. Puolustusministerio. Kirjapaino Keili Oy.
- Saressalo, Jussi (toim. ) 1992:
Santahamina ? Saari sillan takana.
Santahamina Seura ry. Topografikunta, Helsinki 1992.
- Strang, Jan: ”Santahaminen saaret”,
Saaristounelmia Helsingissa ? Vartiosaaren ja Helsingin itasaariston pienten saarten historia
, s. 276?291. Helsinki: Antiikki-Kirja, 2016.
ISBN 978-951-98135-2-3
.
- Sadevirta, Sirkka:
Laajasalon, Villingin ja Santahaminan historia.
Hgin kaupunkisuunn.viraston julkaisuja 1994:14. Helsinki.