Tama artikkeli kasittelee Karibianmeren saarta ja hallintoaluetta. Nimen muut merkitykset on kasitelty
tasmennyssivulla
.
Saint-Barthelemy
(myos nimia
Saint Barts
,
Saint Barths
tai
Saint Barth
kaytetaan) on
Karibialla
sijaitseva
Ranskan merentakainen yhteiso
, johon kuuluu paasaaren Saint-Barthelemyn lisaksi useita pienempia saaria. Saint-Barthelemy sijaitsee noin 200 kilometria
Guadeloupesta
pohjoiseen. Se on 17,5 km pitka ja 4 km levea. Saaren pinta-ala on 21 km² ja koko alueen 24 km². Siella oli noin 9 430 asukasta vuoden 2014 arvioissa.
Syyskuussa 2017
hurrikaani Irma
tuhosi saaren rakennuskannan ja infrastruktuurin lahes kokonaan.
[2]
Saint-Barthelemyn saaret kuuluvat
Pienten Antillien
Leewardsaariin
. Koko alueen pinta-ala on 24 km², ja Saint-Barthelemyn saaren pinta-ala on 21 km².
[3]
Saari on 17,5 kilometria pitka ja 4 kilometria levea.
[4]
Saint-Barthelemysta pohjoiseen on
Saint-Martinin
saari. Siita lounaaseen on puolestaan
Saint Kitts ja Nevis
ja kaakkoon
Barbuda
.
[3]
Saint-Barthelemyn ilmasto on
trooppinen
. Lampotila on talvisin noin 27 astetta ja kesaisin 30 astetta.
[5]
Kuivakausi
on joulukuusta toukokuulle ja
sadekausi
heinakuulta lokakuulle. Sadekaudella on saarille voi iskea myos trooppisia hirmumyrskyja.
[6]
Kristoffer Kolumbus
loysi Saint-Barthelemyn vuonna 1496 ja nimesi sen veljensa
Bartolomeon
mukaan. Ranskalaiset yrittivat asuttaa sita ensimmaisena eurooppalaisina vuonna 1648, mutta
karibit
tappoivat uudisasukkaat. Saarelle tuli uusia asukkaita vuonna 1659, jolloin sinne muutti noin 30 miesta ja naista. Heista suurin osa oli
Bretagnesta
ja
Normandiasta
. Saint-Barthelemy liitettiin vuonna 1674
Guadeloupen
alaisuuteen, ja siita tuli pian merirosvojen suojasatama.
[7]
Ruotsi
osti vuonna 1784
Saint-Barthelemyn siirtomaakseen
. Ranska sai vaihtokaupassa kauppaoikeudet
Goteborgiin
. Ruotsi kehitti saarta, ja se sai tullivapauden. Ruotsi rakensi sinne myos useita rakennuksia ja linnoituksia.
[8]
Saint-Barthelemysta tuli hyvan sataman ansiosta orjatalouden solmukohta. Ruotsi tuotti saarella myos jonkin verran sokeria ja rommia.
[9]
Saaren paakaupungin
Gustavian
nimi tulee puolestaan
Kustaa III:lta
.
[4]
Saarella oli vuonna 1815 noin 5 760 asukasta, mutta sen jalkeen sodat, luonnonkatastrofit ja vuoden 1852 tulipalo, joka tuhosi Gustavian etelaosaa, pakottivat Ruotsin luopumaan saaresta. Saint-Barthelemy siirtyi vuonna 1878 takaisin Ranskalle.
[7]
Saint-Barthelemy oli pitkaan syrjainen Ranskan siirtomaa, jossa elama oli varsin rankkaa. Saarelta puuttui monille muille Karibian saarille tyypillinen vehrea kasvillisuus, joten maanviljely oli hankalaa. Aiemmin sinne tuodut orjat myos muuttivat pois saarelta, joten siita muodostui Karibian ainoita saaria, joilla ei ole merkittavaa afrikkalaistaustaista vaestonosaa.
[8]
Saint-Barthelemyn pieni lentoasema alkoi 1950-luvulla houkutella turisteja, mutta siita ei ole tullut varsinaisesti turistikeskusta, silla saarelaiset loivat pian lakeja, jotka rajoittavat massaturismia.
[8]
Saint-Bartlelemy kuului pitkaan
Guadeloupen departementtiin
, mutta vuonna 2003 jarjestetyssa kansanaanestyksessa saarelaiset ilmaisivat halunsa irrottautua omaksi Ranskan merentakaiseksi yhteisokseen (
COM collectivite d’outre-mer
). Perati 90 prosenttia asukkaista aanesti uuden jarjestelman puolesta.
[8]
Laki uudesta asemasta vahvistettiin helmikuussa 2007.
[10]
Saint-Barthelemy on Ranskaan kuluva merentakainen yhteiso, jolla on laaja itsehallinto finanssipolitiikassa ja lainsaadannollisissa asioissa.
Valtionpaamies
on
Ranskan presidentti
, jota edustaa prefekti. Alueneuvostossa on 19 jasenta, ja sen johtaja johtaa myos hallitusta. Alueneuvosto valitsee kahdeksanjasenisen toimeenpanevan neuvoston, ja sen lisaksi Saint-Barthelemylla on myos taloudelliset, sosiaaliset ja kulttuuriasioista vastaavat neuvostot. Alueneuvoston ja toimeenpanevan neuvoston jasenien kausi on viiden vuoden mittainen.
[4]
Bruno Magras
valittiin vuonna 2017 kolmannen kerran alueneuvoston johtajaksi. Han on toiminut virassa sen muodostamisesta 2007 saakka.
[11]
Saint-Barthelemyn asukkaat ovat myos Ranskan kansalaisia.
[10]
Saarelta valitaan yksi edustaja
Ranskan senaattiin
ja
Saint-Martinin
kanssa yhteinen edustaja
Ranskan kansalliskokoukseen
.
[12]
Saint-Barthelemyn talous perustuu
matkailualaan
. Maa on keskittynyt erityisesti pohjoisamerikkalaiseen luksusmatkailuun, ja 78,6 prosenttia hotellikapasiteetista on luksushuviloissa. Turistien maara riippuu paljon Yhdysvaltain taloustilanteesta, ja vuosina 2007?2010 matkailijoiden maara laski tasaisesti. Vuoden 2010 jalkeen se lahti taas nousuun. Vuonna 2015 Saint-Barthelemyssa vieraili vesitse yli 190 000 ihmista ja ilmateitse yli 180 000 ihmista. Hurrikaani Irman vaikutuksesta vuonna 2017 vierailijoiden maara oli selvasti pienempi.
[13]
Turismin lisaksi rakennusteollisuus ja julkinen sektori vaikuttavat keskeisesti Saint-Barthelemyn talouteen. Saaren vesivarat ovat heikot, joten ruoka pitaa tuoda muualta. Saarella joudutaan tuomaan myos paaosa kulutustavaroista seka energiasta.
[12]
Saarella on pieni lentokentta,
Kustaa III ? Saint-Jean ? Saint-Barthelemyn lentoasema
(tunnus: SBH).
Vuonna 2016 Saint-Barthelemyssa oli asukkaita
Ranskan tilastokeskuksen
arvion mukaan 9 427
[1]
. Vuosien 2010?2015
vaestonkasvu
oli 1,5 prosenttia, kun se 1990-luvulla oli viela 6,4 prosenttia. Saint-Barthelemyn asukkaat ovat nuorempia kuin Ranskan asukkaat keskimaarin. Vuonna 2015 keski-ika oli 38 vuotta, kun koko Ranskan keski-ika oli 40 vuotta.
[13]