Armeija tarkoittaa laajassa merkityksessa sota- tai puolustusvoimia, jarjestaytyneita aseellisia joukkoja (vrt. sotavaki , asevoimat ). Suppeammassa merkityksessa armeija viittaa tiettya tehtavaa tai aluetta varten muodostettuun suureen sotatoimiyhtymaan , johon kuuluu armeijan esikunta , armeijakuntia ja erilaisia joukko-osastoja , tai valtakunnan maasotavoimiin erotuksena merivoimista tai ilmavoimista . ^{[1] [2] [3]} Tama artikkeli kasittelee aihetta laajempana yleiskasitteena.

Terminologiaa [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Suomen kielen sana ”armeija” on lainattu ruotsin kautta ranskan sanasta armee . Se pohjautuu latinan ”aseistettua” tarkoittavaan sanaan arm?ta , joka on johdos aseita merkitsevasta sanasta arma . ^[4]

Sotavoimista kaytetaan monessa eurooppalaisessa kielessa latinan sanasta militaris juontuvaa termia; samaan sanaan pohjautuu myos suomen ” militarismi ”. Militaris viittaa alun perin paaosin asevoimien organisaatioon ja kaikkeen sotaan liittyvaan ( res militaris ). Esimerkiksi englannin kielen sana military tarkoittaa ”[...] instituutioita, jotka kayttavat tappavaa voimaa valtion legitimoimina. Laajaan maaritelmaan kuuluvat kaikki jarjestyneet sotilaalliset ja puolisotilaalliset joukot [...] jotka kayttavat vakivaltaa poliittisiin tai sosiaalisiin tarkoituksiin. [...] Poliisi , sisaisen turvallisuuden joukot ja tiedustelupalvelut jatetaan yleensa maaritelman ulkopuolelle, vaikka niilla saattaa olla sotavoimien piirteita.” Yleensa military viittaa valtion organisoimiin vakivaltaa kayttaviin voimiin, kun taas sanan ”asevoimat” suora kaannos armed forces tarkoittaa yleisemmin kaikkia organisoituja ja vakivaltaa hallitusti kayttavia joukkoja. ^[5]

Armeijan tehtavat ja rooli [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Armeijassa palvelevat sotilaat koulutetaan kayttamaan vakivaltaa . Vakivallan kayton tavoitteita voivat olla esimerkiksi tietyn alueen, kuten valtion tai kaupungin, puolustaminen, yhteison suojeleminen sisaisilta tai ulkoisilta uhilta tai vieraiden valtioiden alueiden valloittaminen. ^[5] Armeija kayttaa vakivaltaa hallitusti saavuttaakseen ratkaisun sosiaaliseen tai poliittiseen ongelmaan. Etenkin demokraattisissa yhteiskunnissa perusoletus on, etta armeija palvelee valtiota ja kansaa, eika toisin pain. Armeijan tulee suojella laajempaa yhteiskuntaa ja sen elintapaa toteuttamalla tehtavia, jotka valtion hallinto sille maaraa. ^[6]

Nykyaikaisten sotavoimien kehitys liittyy kiinteasti kansallisvaltioiden syntyyn Euroopassa 1500- ja 1600-luvuilta lahtien. ^[5] Armeijan kaikkein keskeisin tehtava on valmistautua ja kayda sotaa : tama tehtava maarittelee, minkalainen organisaatio, varustus ja koulutus asevoimilla on rauhan aikaan. Sodassa armeijan tarkoituksena on saavuttaa sotilaallinen voitto. Koska asevoimien jasenilla on rauhan aikanakin erilaisia hyodyllisia taitoja ja kykyja, armeijaa kaytetaan silloinkin usein erilaisiin tarkoituksiin, kuten jarjestyksen yllapitoon tai kriisiavun antamiseen. ^[6]

1900-luvun loppupuolella kylman sodan jalkeen armeijat ovat ottaneet erilaisia uusia tehtavia, jotka ovat vaatineet muutoksia niiden organisaatioihin. Tallaisiin tehtaviin kuuluvat esimerkiksi rauhanturvaaminen , humanitaariset ja monikansalliset tehtavat, ymparistonsuojelu tai rajojen vartiointi. Keskusteluun on tuotu ”postmodernin armeijan” ja globalisaation kasitteet, kun armeijat eivat tutkijoiden mukaan enaa vastaa 1800-luvulta lahtien kansallisvaltioihin liitettyja organisaatioita. Lansimaissa tallaiseen armeijaan liitettyja piirteita olivat ” asevelvollisuudella keratty sotavaki, ammattimainen upseeristo , sodankayntiin suuntautuvat tehtavat, maskuliininen ulkoasu ja eetos seka jyrkasti siviiliyhteiskunnasta poikkeava rakenne ja kulttuuri.” ^[7]

Kylman sodan jalkeen lansimaissa on ollut paineita tuoda armeijan arvoja ja kaytantoja lahemmas ymparoivaa yhteiskuntaa. Postmoderni armeija ja siviiliyhteiskunta ovat aiempaa sekoittuneempia, armeijan sisainen hierarkia ja erot ovat lientyneet, armeijan tehtaviin on otettu muita kuin sotaan liittyvia tehtavia, armeijoita kaytetaan kansainvalisten organisaatioiden kuten Yhdistyneiden kansakuntien virallistamissa monikansallisissa operaatioissa ja on syntynyt kansainvalisia asevoimia. Uhat ovat aiemman ydinsodan tai vihollisvaltion hyokkayksen sijaan pikemminkin terrorismiin tai etniseen vakivaltaan liittyvia. ^[7] Kehitykseen liittyvat myos sotilasjohtajien ja armeijassa tyoskentelevien siviilihenkiloiden roolien kehittyminen seka naisten ja homojen laajempi hyvaksynta osaksi asevoimia. Myos aseistakieltaytyminen on helpottunut. ^[8]

Valtioiden kansalliset asevoimat [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Eri valtioilla on eri vahvuisia armeijoita, jotka on jarjestetty eri tavoin. Vuonna 2000 valtioiden kansallisten asevoimien palveluksessa oli yhteensa 22 237 400 henkea. Joissakin valtioissa kuitenkin puolisotilaallisten joukkojen vahvuus jopa ylittaa armeijan vahvuuden, eivatka nama joukot tai sotilasreservi ole mukana luvussa. Ylivoimaisesti suurin armeija oli Kiinalla , lahes 3 miljoonaa sotilasta, ja seuraavaksi suurimmat Venajalla (1,5 miljoonaa) ja Yhdysvalloilla (1,4 miljoonaa). Vakilukuun suhteutettuna suurin armeija oli puolestaan Pohjois-Korealla , 4,7 prosenttia vakiluvusta. ^[9] Kaikilla valtioilla ei ole omaa armeijaansa: katso luettelo valtioista, joissa ei ole asevoimia .

Vuonna 2000 valtiot kuluttivat keskimaarin 2,3 prosenttia bruttokansantuotteestaan sotilasmenoihin. ^[9]

Monia kansallisia asevoimia kutsutaan ”puolustusvoimiksi”, milla korostetaan valtion puolueettomuutta, rauhanomaisuutta ja asevoimien kayttoa ainoastaan puolustautumiseen. Suomessa kaytettiin aiempien Suomen armeija , Suomen sotalaitos ja sotavaki jalkeen vuodesta 1919 lahtien nimitysta Suomen sotalaitos vuoteen 1922 asti, jolloin asetustekstissa kaytetyksi nimitykseksi tuli puolustuslaitos vuoteen 1974 asti. Talloin omaksuttiin nykyinen termi puolustusvoimat ( Suomen puolustusvoimat ). ^[10] Japanissa , jonka uusi toisen maailmansodan jalkeinen perustuslaki kielsi sodan politiikan valineena, puolustusvoimia kutsutaan viela korostetummin ” itsepuolustusvoimiksi ”.

Armeija ja yhteiskunta [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Armeijat toimivat osana yhteiskuntaa . Siten armeijan voidaan vaittaa jakavan ymparoivan yhteiskunnan arvot , kokemukset ja normit , mutta armeija voidaan nahda myos alakulttuurina , joka muodostaa oman identiteettinsa, norminsa ja kaytantonsa. Armeijan roolia ja toimintaa voidaankin tutkia armeijan ja siviiliyhteiskunnan suhteiden kautta osana sosiologian tieteenalaa. ^[11]

Koska armeijan rooli ja tehtavat ovat yhteiskunnassa ainutlaatuisia ja erikoistuneita, armeijaan kuuluvalla henkilostolla on omanlaisensa asema yhteiskunnassa ja erilaisia oikeuksia ja velvollisuuksia, joita ei anneta yhteiskunnan muille jasenille. Erityisena naihin tehtaviin kuuluu mahdollisuus tappaa tai joutua surmatuksi. Palvelu armeijassa ei koske ensisijaisesti itsea, vaan muita: ”sotilasetiikka on luonteeltaan kollektiivista [corporative]”. ^[6]

Katso myos [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

• Sotatiede
• Sotahistoria
• Suomen puolustusvoimat

Lahteet [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

• U.S. Department of Defense autofilled:  The Armed Forces Officer . Potomac Books, Inc., 2007. ISBN 9781597973496 . Teoksen verkkoversio .
• Callaghan, Jean M. & Kernic, Franz:  Armed Forces and International Security: Global Trends and Issues . LIT Verlag Munster, 2003. ISBN 9783825872274 . Teoksen verkkoversio .
• Palokangas, Marko:  Hankitun tiedon varassa: yhtymatason tiedustelutoiminnan kehitys Suomessa itsenaisyytemme aikana . Helsinki: Maanpuolustuskorkeakoulu, Edita, 2018. ISBN 978-951-37-7361-8 .

Viitteet [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Aiheesta muualla [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

• Sitaatteja aiheesta Armeija Wikisitaateissa

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Armeija Wikimedia Commonsissa