Puolan kieli
Oma nimi	j?zyk polski
Muu nimi	puola (polski)
Tiedot
Alue	Puola   Ukraina   Saksa   Liettua   Valko-Venaja
Virallinen kieli	Puola Euroopan unioni
Puhujia	40 miljoonaa [1]
Sija	21.
Kirjaimisto	latinalainen
Kielenhuolto	Rada J?zyka Polskiego [2]
Kielitieteellinen luokitus
Kielikunta	indoeurooppalaiset kielet
Kieliryhma	baltoslaavilaiset kielet ( slaavialaiset ) lansislaavilaiset kielet lehiittiset kielet
Kielikoodit
ISO 639-1	pl
ISO 639-2	pol
ISO 639-3	pol
Ohje
Infobox OK

Puolan kieli (j?zyk polski [j??z?k p?lski]) on slaavilaisiin kieliin kuuluva Puolan virallinen kieli. Silla on puhujia noin 40 miljoonaa, joista suurin osa Puolassa (37 miljoonaa) ja noin kolme miljoonaa asuu muissa maissa kuten Saksassa , Ukrainassa , Slovakiassa , Valko-Venajalla , Venajalla , Liettuassa , Ruotsissa , Isossa-Britanniassa , Irlannissa , Ranskassa , Kanadassa , Yhdysvalloissa , Brasiliassa , Australiassa , tai Israelissa . Pienempia puolalaisvahemmistoja on kaytannollisesti katsoen kaikkialla maailmassa, silla puolalaiset ovat jo vuosisatoja olleet yksi maailman maastamuuttavaisimmista kansoista ? tahan on ollut syyna niin poliittinen vaino kuin taloudellinenkin ahdinko. ^lahde? Puolan kielen tutkijaa nimitetaan polonistiksi ^[3] .

Puolan kielen aakkoset ja aantaminen [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Paaartikkeli: Puolan kielen aakkoset

Puolan kielen aantamisessa suurin vaikeus ulkomaalaiselle lienevat erittain voimakkaasti palatalisoituneet konsonantit, jotka kirjoitetaan konsonantin edessa ja sanan lopussa akuutilla aksentilla kirjoitettuna (?, ?, ?, ?), mutta vokaalien edessa tama liudennus ilmaistaan kirjoittamalla aksentittoman konsonanttimerkin ja vokaalikirjaimen valiin i-kirjain, joka on pelkka liudennusmerkki. Jos seuraava vokaali onkin oikeasti [i], talloin erillista liudennus-i:ta ei tietenkaan tarvita. Vaikka puhuttaisiin liudennuksesta, se ei missaan tapauksessa kuulosta samalta kuin suomalaisille tutummassa venajan kielessa .

Kirjain kirjaimelta [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

A a [a]

? ? on periaatteessa nasaalinen [o] , mutta kaytannossa se aannetaan aitona nasaalivokaalina vain sanan lopussa seka sibilanttien edessa. Muuten silla on taipumus hajota vokaaliksi ja seuraavan konsonantin artikulaatiokohtaan parhaiten sopivaksi nasaalikonsonantiksi, esimerkiksi m?ka [m?ŋka] , d?b [d?mp] . Huomion arvoista on, etta tama ei siis ole nasaalinen [a] - vaan nasaalinen [?] -vokaali.

B b [b] . Jos tata seuraa vokaalia edeltava i ( biały , bieli? ym.), se liudentuu, jolloin i-kirjain on pelkka liudennusmerkki. Luonnollisesti se liudentuu myos silloin, kun seuraava vokaali on i: bitwa [b?itfa] .

C c [ts] . Yhdistelma cz aannetaan [??] , joka on kaytannossa lahes sama kuin suomalaisille tutumpi kirjainyhdistelma ( affrikaatta ) [t??] , ja ci aannetaan vokaalin edessa [?] , konsonantin edessa [?i] .

? ? on samoin [?] , mutta tata kirjainta kaytetaan vain sanan lopussa ja konsonantin edessa. Jos ?-kirjaimeen loppuviin sanoihin lisataan vokaalipitoisia paatteita, tama kirjain muuttuu c:ksi, mutta aannetaan yha samana aanteena , esimerkiksi solidarno?? ('solidaarisuus', nominatiivimuoto ), mutta solidarno?ci (saman sanan genetiivi - ja prepositionaalimuoto ), solidarno?ci? (saman sanan instrumentaalimuoto ).

Ch ch on saksan ach-aanne eli [x] , myos silloin kun sita edeltaa etuvokaali.

D d [d] . Huomaa, etta ?-kirjaimella kirjoitetun affrikaatan [?] soinnillinen vastine [?] kirjoitetaan puolan oikeinkirjoituksen yleisten periaatteiden mukaan dzi (muun vokaalin kuin i:n edessa), dz (i:n edessa) tai d? (sanan lopussa ja konsonantin edessa). Affrikaatta [??] kirjoitetaan digrafilla d? ja aannetaan lahes kuten suomalaisille tutumpi [d??] .

E e Puolan e-aanne on aika avoin, lahinna [?] . Suomalaisen korvissa se kuulostaa selvasti a-maiselta.

? ? on edellisen nasalisoitu muoto, mutta sekin aannetaan aitona nasaalivokaalina vain jos seuraava konsonantti on sibilantti. Toisin kuin ?, ? on taipuvainen menettamaan nasaalisuutensa sanan lopussa. Sen aantaminen selkeasti nasaalisena esimerkiksi sanassa prosz? 'olkaa hyva' ei kuulu luontevaan arkipuheeseen.

F f [f]

G g [g]

H h aannetaan luontevimmin kuten ch, siis [x] . Muunlaisia aantamyksia esiintyy yksinomaan kielirajan laheisyydessa valkovenajan , t?ekin ja slovakin vaikutuksesta.

I i [i] . Tama liudentaa tai pehmentaa edella olevan konsonantin ? kuten edella on selvitetty, se on pelkka liudennusmerkki, jos sita edeltaa konsonantti- ja seuraa vokaalikirjain.

J j [j]

K k [k] . Puolassa k:n ja g:n oppositio on selvasti soinnittomuus- ja soinnillisuusoppositio, eika k:ta aspiroida kuten saksassa .

L l [l] . Alkujaan tama oli niin sanottu pehmea l (liudentunut, palatalisoitunut), mutta nykypuolassa sen liudentumista ei tarvitse erityisesti korostaa, vertaa:

Ł ł [w] . Alkujaan tama oli niin sanotusti kova eli velarisoitunut l-aanne, mutta nykypuolassa se aannetaan aivan kuten lyhyt tavua muodostamaton u, ts. [w] -aanteena. Taman vuoksi kirjoittamiseen harjaantumattomat puolalaiset saattavat kirjoittaa esimerkiksi sellaisen lainasanan kuin pauza ('tauko, paussi') muodossa pałza . Alkuperainen kovan ja pehmean l:n oppositio on olemassa enaa vain ukrainasta , valkovenajasta tai liettuasta vaikutteita saaneissa rajaseutu- ja diasporamurteissa.

M m [m]

N n [n] . Seuraavan i:n edella tamakin kirjain on palataalinen [?] , ja sita koskevat tavanomaiset saannot, eli silloin kun [?] -aanne esiintyy sanan lopussa tai konsonantin edessa, se kirjoitetaan erillisella kirjaimella:

? ? [?] .

O o Puolan o-vokaali on aika avoin, lahinna [?] .

O o [u] . Puolassa on alun perin esiintynyt samanlaisia vokaalien pituuseroja kuin t?ekissa, ja niita on myos merkitty kirjoituksessa akuuteilla aksenteilla. Puolan kirjakielesta pituuserot ovat havinneet, ja ainoa jalki niista on se, etta alkuperainen pitka [oː] , joka nyt on muuttunut [u] :ksi, kirjoitetaan talla kirjaimella. Tavallisesti o-kirjaimella kirjoitettu [u] on kieliopillisessa yhteydessa johonkin o:n sisaltavaan vartaloon ? esimerkiksi woda 'vesi', josta diminutiivimuoto wodka 'votka, viina' ? mutta mitenkaan valttamatonta tama ei ole, silla esimerkiksi sanassa gora 'vuori', jonka o-kirjain ei missaan kieliopillisessa muodossa muutu tavalliseksi o:ksi, kirjoitustapa on yksinomaan kielihistoriallinen (vertaa esimerkiksi venajan гора ).

P p [p]

R r [r]

Rz rz [?] aannetaan tarkalleen samalla tavalla kuin ? (eli pisteellinen z). T?ekin ?-kirjaimella kirjoitettava aanne puolassa on toki historiallisesti esiintynyt, mutta nyttemmin se lienee havinnyt murteistakin, joten kirjoitustapa rz on kokonaan kielihistoriallinen. Tavallisesti se esiintyy toki kieliopillisessa tai sananjohdollisessa yhteydessa [r] -aanteen sisaltaviin sanavartaloihin, esimerkiksi gora [gura] 'vuori', josta prepositionaalimuoto na gorze [na gu??] 'vuorella'. Joskus harvoin rz aannetaan kuten r ja z, mutta tama rajoittuu todellakin vain muutamaan sanaan (sanavartalosta marz- 'palella' johdetut sanat).

S s [s] . Silloin kun tata kirjainta seuraa i-kirjain, aantaminen on edella esitettyjen saantojen mukaan palatalisoitunut eli (pehmentynyt: [?] . Konsonanttien edella ja sanan lopussa tama palataalinen aanne kirjoitetaan:

? ?.

Sz sz aannetaan soinnittomana retrofleksisena sibilanttina [?] , joka aantyy melkein samalla tavalla kuin meille tutumpi suomalainen niin sanottu suhu-s [?] , jolle olemme t?ekin kielesta lainanneet kirjaimen ?.

T t [t]

U u [u] . O ja u aannetaan puolan normitetussa kirjakielessa aivan samalla tavalla.

W w [v] . Puolassa ei esiinny, eika tarvita, v-kirjainta kieleen mukautumattomien lainasanojen ulkopuolella. Jos esimerkiksi sanaan diva 'diiva' aletaan liittaa puolalaisia taivutuspaatteita, myos v-kirjain on vaihdettava w:ksi: mowili?my o tej wielkiej diwie 'puhuimme tasta suuresta diivasta'. ^selvenna

X x [ks] ei ole kaytossa nykypuolassa, vertaa esimerkiksi Aleksander Wielki 'Aleksanteri Suuri'. Joskus kuitenkin nakee sanaa ksi??? 'ruhtinas, prinssi' kirjoitettavan muodossa xi??? .

Y y [?] esiintyy ainoastaan liudentumattomien (mutta kyllakin niin sanottujen historiallisesti pehmeiden) konsonanttien jaljessa. Historiallisesti pehmeita konsonantteja ovat retrofleksiset sibilantit, ns. suhuassat, joita merkitaan kirjainyhdistelmilla cz, sz, rz seka kirjaimella ?. Naiden jaljessa kirjoitetaan aina y, mutta esimerkiksi sellainen historiallinen sukunimi kuin Staszic osoittaa, etta kielen aiemmissa historiallisissa kehitysvaiheissa ei aina ollut nain. Talla kirjaimella kirjoitettava aanne ei missaan tapauksessa eroa tavallisesta i:sta aantamiseltaan niin selkeasti kuin esimerkiksi venajan ы -vokaali, ja on kyseenalaista, onko se oikeastaan eri foneemi vai ainoastaan kovien konsonanttien jaljessa esiintyva allofoni .

Z z [z] . Tata voidaan myos kayttaa palataalisen aanteen merkitsemiseen puolan oikeinkirjoituksen yleisten saantojen mukaan, eli jos sita seuraa i-kirjain.

? ? [?] on sz:n soinnillinen vastine, joka esimerkiksi t?ekissa ja joskus suomessakin kirjoitetaan ?-kirjaimella. Kuten edella todettiin, rz aannetaan aivan samalla tavalla.

? ? on hyvin palataalinen z-aanne, joka kirjoitettaneen IPA-aakkosilla oikeimmin merkilla [?] . Tatakin kirjainta kaytetaan yksinomaan sanan lopussa ja konsonanttien edella, muualla sen korvaavat zi ja z puolan oikeinkirjoituksen yleissaantojen mukaan.

Paino [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Paino on puolassa yleensa toiseksi viimeisella tavulla (penultimalla), olipa tama tavu sitten osa sanavartaloa tai osa paatetta. Tasta tarkein poikkeus ovat verbien preteriti - ja konditionaalimuodot , joiden persoonapaatteet ovat historiallisesti katsoen olla-verbin enkliittisia muotoja ja voivat edelleenkin irrota verbista ja siirtya esimerkiksi sivulauseen aloittavan konjunktion peraan. Siksi persoonapaatteita ei lasketa mukaan maaritettaessa sita tavua, joka painon sijoittamisen kannalta on toiseksi viimeinen.

Eraat klassisista kielista lainatut substantiivit ( uniwersytet, matematyka, fizyka... ) saavat painon kolmanneksi viimeiselle tavulle yksikon nominatiivimuodossa. Jos niihin kuitenkin aletaan lisata sanaa pidentavia taivutuspaatteita, paino siirtyy valittomasti toiseksi viimeiselle tavulle. Myos nominatiivissa nailla sanoilla on voimakas pyrkimys mukautua yleissaantoon, eika niiden painotusta toiseksi viimeiselta tavulta voida pitaa virheena, vaikka se kuuluukin lahinna arkikieleen.

Sanan ensimmaisella tavulla on puolassa aika voimakas sivupaino. Itse asiassa puolassa on nykyaan olemassa selva tendenssi jattaa penultimapaino sivupainoksi ja painottaa enemman ensimmaista tavua, tosin tama yleensa muodolliseen ja valmisteltuun puheeseen, kaiutinkuulutuksiin ynna muihin sellaisiin liittyva tapa kuulostanee useimmista puolalaisista vielakin teennaiselta.

Kielinayte [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

≫Wszyscy ludzie rodz? si? wolni i rowni pod wzgl?dem swej godno?ci i swych praw. S? oni obdarzeni rozumem i sumieniem i powinni post?powa? wobec innych w duchu braterstwa.≫

Suomeksi:
≫Kaikki ihmiset syntyvat vapaina ja tasavertaisina arvoltaan ja oikeuksiltaan. Heille on annettu jarki ja omatunto, ja heidan on toimittava toisiaan kohtaan veljeyden hengessa.≫

(YK:n ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 1. artikla) ^[4]

Puolan lahimmat sukukielet [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Puola kuuluu slaavilaisten kielten lansislaavilaiseen haaraan samoin kuin t?ekki, slovakki , ylasorbi ja alasorbi . Lansislaavilaisten kielten joukossa puola kuuluu omaan, niin sanottuun lehiittiseen alaryhmaansa yhdessa Gda?skin kaupungin lansipuolisella maaseudulla ja pikkukaupungeissa puhutun ka?ubin kielen kanssa. Ka?ubi eroaa puolasta riittavan paljon, jotta sita voidaan pitaa eri kielena, mutta erityinen ka?ubinkielinen kirjallisuus on lahinna murrekirjallisuutta, eivatka ka?ubit pida itseaan erillisena kansana . Lehiittinen, mutta puolasta eronnut, hyvin pieni kieli oli myos slovintsi eli Leba-ka?ubi, jota puhuttiin parissa kylassa Pommerissa ennen toista maailmansotaa . Koska slovintsin kielen puhujat pitivat itseaan etnisina saksalaisina , he muuttivat kaikki Saksaan alueen jouduttua Puolalle , jolloin kieli unohtui. Tallaisia saksalaisina itseaan pitavia, mutta slaavilaista murretta puhuvia ihmisryhmia tunnetaan muualtakin saksan ja slaavilaisten kielten rajoilta, esimerkiksi Sleesiasta , jossa puhutaan sleesiaa .

Kaukaisempaa sukua puolalle ovat itaslaavilaiset kielet, kuten venaja. Ukrainan ja valkovenajan sanasto on kuitenkin kehittynyt jossain maarin puolalaisten mallien mukaan, vertaa esimerkiksi puolan przebudowa = jalleenrakennus, ukr. перебудова / perebudova , mutta venajan перестройка / perestrojka

Puolan murteet [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Puolan tarkeimmat murteet ovat isopuolalaiset ( Pozna?in ymparistossa puhutut), vahapuolalaiset (keskuspaikka Krakova ) ja masovialaiset ( Varsovan ymparisto) murteet. Nailla kolmella murteella on kullakin vuorollaan ollut tilaisuutensa vaikuttaa kirjakielen kehitykseen, koska paakaupunkina on ollut ensin Pozna?in lahella sijaitseva Gniezno, sittemmin Varsova ja Krakova. Marginaalisempia ovat Sleesian ja Masurian alueiden murteet, joissa saksalaisvaikutus on ollut muita murteita voimakkaampaa, koska alueet ovat pitkaan kuuluneet saksankielisiin maihin ja olleet erillaan puolankielisesta kirjallisesta sivistyksesta. Niin sanotut kresowe dialekty eli itaisten rajaseutujen murteet, jotka ovat kehittyneet voimakkaassa vuorovaikutuksessa liettuan, valkovenajan ja ukrainan kielten kanssa, ovat nykyaan haviamassa sukupuuttoon niiden puhujien jouduttua toisen maailmansodan myota tapahtuneiden rajansiirtojen jalkeen muuttamaan Puolan Saksalta saamille uusille alueille. Nailla alueilla puhutuista kielimuodoista puolalainen dialektografia kayttaa mielellaan nimitysta nowe dialekty mieszane , uudet sekamurteet. Kaytannossa uudet sekamurteet ovat kohtalaisen lahella yleiskielta.

Puolan tarkein murreraja kuuluu niin sanottujen masuroivien ja masuroimattomien murteiden valilla. Ensin mainittuihin kuuluvat ennen kaikkea Masurian ja Masovian murteet. Masurointi tarkoittaa, etta oikeinkirjoituksen /sz/, /cz/ ja /?/, jotka normatiivisessa puolan kielessa tulisi aantaa [?], [t?] ja [?], aannetaankin [s], [ts] ja [z], kuten oikeinkirjoituksen /s/, /c/ ja /z/. Kirjakielessa masurointia ei hyvaksyta mahdollisesti yksittaisia murteista lainattuja sanoja ja paikannimia lukuun ottamatta.

Puolaan, kuten venajaan, kuuluu myos omintakeinen rikollisten slangi, puolalaiselta nimeltaan grypsera . Grypseralle on ominaista runsas venalaisten, saksalaisten, ukrainalaisten ja jiddi?inkielisten lainasanojen maara. Grypsera on ennen muuta alamaailman salakielta, mutta silla on ollut voimakas vaikutus puolan slangiin, erityisesti nuorison kieleen. Grypseran nimi tulee saksan puhekielen sanasta Grips = 'alli, hiffaaminen'.

Puolan kielen historia [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Puolan kirjakielen muinaispuolalainen kausi alkaa ensimmaisista, sisalloltaan uskonnollisista puolankielisista teksteista 1300-luvulta. Ilmeisesti puolalaisella uskonnollisella kirjallisuudella ei ollut yhteytta Kyrilloksen ja Methodioksen alulle panemaan kirkkoslaavilaiseen perinteeseen: kirkollisena sivistyskielena Puolassa kaytettiin latinaa , ei kirkkoslaavia . Oikeinkirjoitus naissa vanhoissa teksteissa oli epajohdonmukaista. Oikeinkirjoitus alkoi kehittya 1500-luvulla, jolloin puolan kirjoitusjarjestelma standardoitiin pitkalti vanhan t?ekin mallien mukaan.

1600-luvulla puola omaksui valtavasti latinalaisia, saksalaisia, ranskalaisia ja t?ekkilaisia vaikutteita, koska ylaluokka ihannoi naita kielia ja piti niiden taitoa arvostettavana. Toisaalta Puola-Liettuan kaksoisvaltakunnan itaosissa, missa itaslaavilaiset (ukrainalaiset ja valkovenalaiset) murteet olivat yleisin puhekieli, puola oli nimenomaan ylaluokan kieli. Idan aatelisto kaytti puolaa sivistyskielenaan, mutta toi siihen paljon uusia aineksia itaslaavilaisista murteista.

1700-luvulla puola alkoi syrjayttaa latinaa ylimman sivistyskielen ja kirkkokielen asemasta. Puolankielinen kirjallisuus kehittyi, eika edes Puolan joutuminen vieraiden valloittajien kasiin voinut kaantaa suuntaa. Vaikka erityisesti venalaiset vallanpitajat koettivat tukahduttaa kielta ankarin sensuurilaein, puolan kieli itse asiassa sai yha enemman merkitysta puolalaisten identiteetin ilmaisijana – tata kuvaa sanonta ojczyzna-polszczyzna ('isanmaa – puolan kieli').

Latina jatti toki jalkensa virkakieleen, mutta kaunokirjallisuuden kieli kansanomaistui 1800–1900-luvun mittaan. Sanavarastosta koetettiin karsia selkeimpia saksan kielen vaikutteita, mutta usein ne jaivat osaksi elavaa kansankielta – esimerkkeina substantiivi wihajster , joka tarkoittaa lahinna 'vekotin, kapistus, vehje, vimpain' seka unohtuneen nimen paikalla ilmaus '(herra tai rouva) se ja se', joka tulee saksan kielen sanoista Wie heißt er? 'mika hanen nimensa on?'. Venajan vaikutus jai lopultakin melko vahaiseksi rajoittuen lahinna kirosanastoon.

Muiden kielten vaikutus puolaan [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Puola ei suhtaudu vierasperaisiin lainasanoihin aivan niin myonteisesti kuin venaja, ja esimerkiksi monet luonnontieteiden kasitteet on puolassa kaannetty omalle kielelle ( pochodna = derivaatta, dwutlenek w?gla = hiilidioksidi, rozdzielczo?? = nayttoresoluutio). Puolaankin on silti omaksuttu lainasanoja hyvin monelta taholta. Latinan vaikutus oli tietenkin katolisen maan oloissa vaistamaton, ja monia latinalaisia lainoja ei enaa vierasperaisiksi tunnistakaan (esimerkiksi przywilej = erioikeus , privilegio). Saksalla oli erittain suuri merkitys kaupan ja kasityolaisyyden kielena, ja myos kaupunkiorganisaation sanasto oli saksalaista: malarz = maalari; murarz = muurari; hochsztapler = huijari, vaarinpeluri; ratusz = raatihuone; burmistrz = pormestari; handel = kauppa; makler = meklari. Puolan kirjakielen kehittyessa myos t?ekilla, joka silloin oli jo sivistyskieli, oli oma vaikutuksensa. T?ekkilaisperainen muoto on esimerkiksi sellaisilla sanoilla kuin brama = portti ja ha?ba = hapea (sanojen alkuperainen puolalainen muoto lienee ollut * broma ja * ga?ba ).

Ranska ja Italia ovat olleet puolalaisille merkittavia kulttuurisia esikuvia. Myos naiden maiden kielista on omaksuttu lainavaikutteita ja kaannoslainoja: ranskan cordone sanitaire = puolan kordon sanitarny 'suojavyohyke', ranskan raison d'etat , puolan racja stanu 'maan etu'. Ranskalaisen Pathephone -tuotemerkin muistoksi vanhanaikaista levysoitinta, grammaria, kutsutaan puolalaisessa kansanomaisessa puhekielessa edelleenkin nimella patefon .

Englannin vaikutus on nykyaan suhteellisen merkittavaa, joskaan ei niin voimakasta kuin esimerkiksi venajassa.

Puolan kirjallisuus [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Puolan kirjallisuus on alkanut jo keskiajalla , ennen muuta uskonnollisesta kirjallisuudesta. Varsinaisen maailmallisen kaunokirjallisuuden aikaa oli renessanssi . Todella merkittavaksi puolalainen kirjallisuus nousi kuitenkin romantiikan aikana, kun puolalaiset kamppailivat menetetyn itsenaisyytensa puolesta – talloin syntyi muun muassa kansalliseepos, Adam Mickiewiczin Pan Tadeusz . Reaktio romantiikalle oli niin sanottu positivismi , jota kai pikemminkin pitaisi kutsua utilitarismiksi : sen tavoitteena oli maan ja kansan kehittaminen, sivistaminen ja nykyaikaistaminen rauhanomaisin keinoin.

Kirjallisuuden kehitys on Puolan itsenaistyttya jatkunut eloisana. Natsimiehityksen uhriksi joutui suuri joukko merkittavia, erityisesti juutalaissyntyisia kirjailijoita. Kommunistiaikana taas puolalaisessa kirjallisuudessa korostuivat sellaiset lajityypit, joihin ei sisaltynyt kovin poliittisia implikaatioita. Tunnettuja kirjailijoita olivat aforistikko Stanisław Jerzy Lec ja tieteiskirjailija Stanisław Lem .

Nobelin kirjallisuuspalkinnon on saanut nelja puolalaista kirjailijaa: Władysław Reymont , Henryk Sienkiewicz , Czesław Miłosz ja Wisława Szymborska .

Lahteet [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Aiheesta muualla [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Puolan kieli .

Puolankielinen Wikipedia , vapaa tietosanakirja

Wikikirjastossa on aihe: Puolan kieli .

• Wirtualna Biblioteka Literatury Polskiej ( Arkistoitu ? Internet Archive) Puolan koko klassinen kirjallisuus netissa. Kirjailijoiden elamakertatiedot myos englanniksi.
• Polish 101 Learn Polish online (englanniksi)

Euroopan unionin viralliset kielet

bulgaria  · englanti  · espanja  · hollanti  · iiri  · italia  · kreikka  · kroatia  · latvia  · liettua  · malta  · portugali  · puola  · ranska  · romania  · ruotsi  · saksa  · slovakki  · sloveeni  · suomi  · tanska  · t?ekki  · unkari  · viro