Pihdat
Saksanpihta ( Abies alba )
Tieteellinen luokittelu
Kunta:	Kasvit Plantae
Kladi:	Siemenkasvit Spermatophyta
Kladi:	Paljassiemeniset Pinophyta
Lahko:	Pinales [1]
Heimo:	Mantykasvit Pinaceae
Suku:	Pihdat Abies Mill. , 1754 [2]
Katso myos
Pihdat Wikispeciesissa   Pihdat Commonsissa
Infobox OK Nimi-testi OK

Pihdat ( Abies ) on mantykasveihin kuuluva havupuiden suku. Ne kasvavat lahinna pohjoisen pallonpuoliskon viilealla ja lauhkealla ilmastoalueella , usein vuoristoissa. Pihtojen ominaispiirteita ovat saannollisen kartiomainen latvus, tylppakarkiset litteat neulaset ja pystyt kavyt, jotka hajoavat kypsyttyaan jattaen jaljelle vain pystyn kapyrangan.

Suvun puista kaytetty suomenkielinen nimitys pihta on siperianpihdan ( Abies sibirica ) venajankielisesta nimesta tullut lainasana. ^[3] Venajan sana taas on lainattu jonkun itamerensuomalaisen kielen sanasta, jonka nykysuomalainen vastine on pihka . Pihtoja on aiemmin suomen kielessa kutsuttu myos oppitekoisella nimityksella ”jalokuusi”. ^[4] Kantauralissa pihtaa tarkoittava sana on ollut tirka , ja sana on yha eraissa uralilaisissa kielissa. Suvun tieteellinen nimi Abies on klassisessa latinassa pihdoista kaytetty nimi. ^[2]

Pihdat ovat ainavihantia puita . ^[2] Pihdat eroavat useimmista muista mantykasveista selvimmin pystyjen kypsana hajoavien kapyjensa osalta; useimpien mantykasvien kapyjen suomut avautuvat kavyn kypsyttya, mutta pihtojen ja setrien ( Cedrus ) kapyjen suomut irtoavat. Pihdat eroavat setreista yhdessa kasvukaudessa kypsyvien kapyjensa ja yksimuotoisten versojensa osalta. ^{[2] [5]}

Pihdat ovat yleensa suorarunkoisen yksirunkoisia puita. Vaakatasossa siirottavat oksat haarautuvat rungosta saannollisina valekiehkuroina. ^[2] Puun latvus on usein hyvinkin saannollisen kartiomainen. ^[6] Oksanhaarat haarautuvat yleensa vastakkaisesti vaakatasossa, mika antaa oksille littean ulkomuodon. ^{[7] [6]} Pihkatiehyita on kaarnassa, neulasissa ja kavyissa, mutta ei ole puuaineessa. Karkisilmut kasvavat usein kolmittain ja ovat yleensa pihkan peittamia. ^{[2] [7]} Silmut voivat olla muodoltaan munanmuotoisia, lahes pallomaisia tai kartiomaisia. ^[7] Rungon kuori on tyypillisesti nuorilla puilla silea, ja vanhemmiten uurteinen tai levyina hilseileva. ^[6]

Neulasiksi kutsutut lehdet ovat litteita ja muodoltaan tasasoukkia. ^[2] Lehtiasento on kierteinen, mutta neulaset ovat usein kiertyneet siten, etta niiden karjet kaartuvat ylospain tai siten, etta ne asettuvat versorangan sivuille kampamaisesti kahteen riviin. ^{[2] [6]} Tasasoukka neulanen on tyvestaan ruodillinen ja karjestaan pyoristynyt tai lovikarkinen. ^{[2] [6]} Neulasessa on yksi johtojanne ja kahdesta kymmeneen pihkatiehytta. ^[7] Neulasen kanta on pyorea, ja neulasen karistessa siita jaa versorankaan pyorea lehtiarpi. ^[2] Ilmarakoja on lahinna neulasen alapinnalla, jossa ne muodostavat kaksi vaaleaa ilmarakojuovaa. ^[2]

Pihdat ovat yksikotisia , mika tarkoittaa samaan puuyksiloon kehittyvan seka hede- etta emikukintoja. Kukinnot kehittyvat yksittain lehtihankoihin. ^[2] Hedekukinnot eli hedekavyt ovat lieriomaisia ja usein riippuvia. Ne kehittyvat yksittain lehtihankoihin. ^{[2] [7]} Hedekapy koostuu lukuisista kilpimaisista hedelehdista, jotka asettuvat kukintorankaan kierteisesti. Jokaisella hedelehdella on kaksi siitepolya tuottavaa polylokeroa. Siitepolyhiukkasessa on kaksi ilmaonteloa. ^[2]

Emikukinnot eli kavyt ovat pystyja, lyhytperaisia tai perattomia ja muodoltaan lyhyen lieriomaisia tai munanmuotoisen lieriomaisia. ^{[2] [7]} Kavyt keskittyvat puun latvaan. ^[2] Kapy koostuu lukuisista rangan ymparille kierteisesti asettuneista kapysuomuista eli emilehdista ja peitinsuomuista eli suojuslehdista. Limittaiset kapysuomut ovat usein kiilatyvisia ja lapansa muodolta munuaismaisia. ^{[2] [7]} Peitinsuomujen otapaiset karjet saattavat nakya kapysuomujen valista. ^[2] Kypsyttyaan kapy hajoaa kun kapysuomut karisevat vapauttaen siemenet . ^[2] Hajonneen kavyn pysty ranka sailyy yleensa puussa viela pitkaan suomujen karistua. ^[6]

Siemenella on yksi kiilatyvisen kolmiomainen lenninsiipi. Siementaimella on yleensa neljasta kahdeksaan sirkkalehtea , mutta niita saattaa olla vain kolme tai enemmankin kuin kahdeksan. ^{[2] [7]}

• 
  Saksanpihdan kaarna halkeilee suomumaisiksi levyiksi.
• 
  Versot haarautuvat usein vaakatasossa antaen oksille littean levymaisen ulkomuodon.
  Japaninpihta ( A. veitchii ).
• 
  Palsamipihdan ( A. balsamea ) hedekapyja.
• 
  Kypsyvia pystyja kapyja.
  Koreanpihta ( A. koreana ).
• 
  Kapysuomut karisevat kavyn kypsyttya.
  Kuninkaanpihta ( A.  × borisii-regis ).

Pihtoja esiintyy luonnonvaraisena laajalti pohjoisella pallonpuoliskolla . Euraasiassa ja Afrikassa niita kasvaa luontaisena lannesta Marokosta , Pyreneitten niemimaalta ja Keski-Euroopasta Lahi-idan ja Keski-Aasian kautta itaan Siperiaan , Sahalinille , Japaniin , Kiinaan ja Taiwaniin asti. Pohjois-Amerikassa pihtoja kasvaa luonnonvaraisena pohjoisesta Kanadan Yukonista ja Newfoundlandista etelaan Meksikoon ja Hondurasiin asti. ^[2]

Useat pihdat voivat elaa satoja vuosia vanhoiksi. Vanhin tunnettu pihtayksilo on ollut purppurapihta ( Abies amabilis ), jonka iaksi maaritettiin 725 vuotta. ^[8] Jotkin pihdat voivat lisaantya kasvullisesti taivukkaista maata koskettavien alaoksien juurtuessa. ^[9]

Pihdat ovat muiden havupuiden tavoin tuulipolytteisia . Toisin kuin mantykasveilla yleensa, pihdoilla siemenaiheet eivat itse erita polytyspisaraa , vaan kavylle laskeutuva sadevesi keraantyy pisaroiksi vastasuuntaisten siemenaiheiden alaspain osoittaviin karkiin. Vesipisara toimii polytyspisaran tavoin kun pisaraan osuneet ilmaontelolliset siitepolyhiukkaset kelluvat ylospain kohti siemenaiheen sydanta. ^[10] Kavyt kypsyvat yhdessa kasvukaudessa. ^{[2] [6]} Siemenet ovat siivellisia ja leviavat tuulen avulla. ^[11]

Pihdat ovat havupuita, jotka kuuluvat mantykasvien heimoon (Pinaceae). Suvun tyyppilaji on saksanpihta. ^[2] Geneettisten tutkimusten perusteella pihtojen lahimmat nykyisin elavat sukulaiset ovat suvun Keteleeria puut. ^[12]

Pihtojen sukuun kuuluu lajien maaritelmista riippuen 39?55 lajia. Seuraavassa luettelossa lajit on esitetty siten kuin ne on maaritelty havupuihin erikoistuneen kasvitieteilijan Aljos Farjonin vuoden 2017 teoksessa A Handbook of the World's Conifers . ^[2]

Pihtojen puuta kutsutaan pihtapuuksi , sahatavarana se on keskitasoista. Pihtapuulla on huono taivutuslujuus , mutta se soveltuu pystyrakenteeksi, jossa ei vaadita taivutuslujuutta. Pihdat ovat oksikkaita ja huonosti karsiutuvia, mika heikentaa pihtapuun arvoa sahatavarana . Pihtapuusta voidaan myos valmistaa lastulevya .

Kauniin latvuksen ja neulastensa ansiosta pihdat ovat suosittuja koristepuita. Pihtoja kasvatetaan joulupuiksi ja koristehavuiksi. Neulaset eivat varise helposti; joulukuusessa ne pysyvat ilman vesijalkaakin lahes kaksi viikkoa. Keski-Euroopassa pihdat ovatkin yleisempia joulupuita kuin metsakuusi . Pihtojen siemenia syovat linnut, kuten kapylinnut ja tiaiset .

Pihtoja on viljelty Suomessa vahan, mutta siperianpihta on melko yleinen koristepuu. Siperianpihta ja palsamipihta menestyvat Suomessa pohjoisimmaksi ja vaihtelevissa maaperissa.

• Farjon, Aljos:  A Handbook of the World's Conifers: Revised and Updated Edition , s. 57?58. Leiden: Brill, 2017. ISBN 9789004324428 . (englanniksi)
• Hamet-Ahti et al.:  Retkeilykasvio . Yliopistopaino, 1998. ISBN 951-45-8167-9 .
• L. Hamet-Ahti, A. Palmen, P. Alanko, P. M. A. Tigerstedt, M. Koistinen:  Suomen puu- ja pensaskasvio . Helsinki: Dendrologian Seura, 1992. ISBN 951-96557-0-0 .
• Junikka, Leo; Kurtto, Arto: Finto-ontologiapalvelu, Kassu: Abies Finto: Kassu ? Kasvien suomenkieliset nimet . Kansalliskirjasto. Viitattu 13.9.2020.

• Metla: Pihdat ( Abies ) ( Arkistoitu ? Internet Archive)