|
|
Tahan artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lahteita, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolahteista.
Voit auttaa Wikipediaa lisaamalla artikkeliin
tarkistettavissa olevia
lahteita ja merkitsemalla ne
ohjeen
mukaan.
Tarkennus:
Paaosin lahteeton
|
Pierre Mendes France
(
10. tammikuuta
1907
?
18. lokakuuta
1982
) oli
ranskalainen
poliitikko
, joka toimi
Ranskan paaministerina
vuosina 1954?1955.
[1]
Mendes France vuonna 1932.
Pierre Mendes France syntyi
sefardijuutalaisperheeseen
, jonka esivanhemmat olivat saapuneet Ranskaan Portugalista ja Espanjasta.
[2]
Han opiskeli
Pariisin yliopistossa
, josta han valmistui lakitieteen tohtoriksi ja hanesta tuli Pariisin asianajajakunnan nuorin jasen vuonna 1928. Vuonna 1924 han liittyi
radikaalipuolueeseen
(
Parti Radical
), joka edusti Ranskan keskiluokkaista keskustavasemmistoa. Vuonna 1932 Mendes France valittiin kansallisen parlamentin jaseneksi ja vuonna 1936
Leon Blumin
johtamaan
kansanrintamahallitukseen
(
Front Populaire
).
Toisen maailmansodan
aikana han liittyi Ranskan ilmavoimiin. Han oli vangittuna
Vichyn hallituksen
aikana. Vuonna 1942 han pakeni
Englantiin
ja liittyi
de Gaullen
Vapaan Ranskan
joukkoihin.
De Gaulle valitsi Mendes Francen finanssikomissionaariksi
Algeriaan
. Han johti ranskalaista valtuuskuntaa
Bretton Woodsin konferenssissa
1944. De Gaullen palatessa Pariisiin syyskuussa 1944 Mendes France valittiin kansantalousministeriksi. Han oli pian vaikeuksissa
finanssiministeri
Rene Plevenin
kanssa. Mendes France suositteli valtion saatelya tuotannossa ja tavaroiden hinnoissa pitaakseen
inflaation
kurissa, kun taas Pleven suosi vapaiden markkinoiden politiikkaa. De Gaulle puolusti Plevenia ja Mendes France erosi de Gaullen epaillessa hanen kyvykkyyttaan. Hanet valittiin kuitenkin
Kansainvalisen jalleenrakennus- ja kehityspankin
johtajaksi.
Mendes France valittiin uudelleen Ranskan parlamenttiin. Han yritti muodostaa hallitusta vuonna 1953, mutta ei saanut tarpeeksi kannatusta. Ranska oli vaikeuksissa entisten siirtomaidensa kanssa
Indokiinassa
ja Pohjois-Afrikassa. Mendes France oli
kolonialismin
purkamisen kannattaja.
Indokiinan sodassa
ranskalaiset joukot havisivat
đi?n Bien Ph?n taistelun
kommunistiselle vapautusliike
Vi?t Minhille
.
Joseph Lanierin
hallituksen erottua Mendes France valittiin paaministeriksi kesakuussa 1954. Nuori
Francois Mitterrand
, Ranskan tuleva presidentti, toimi hanen hallituksena sisaministerina.
Mendes France neuvotteli valittomasti aselevosta Vi?t Minhin johtajan
Ho T?i Minhin
kanssa. Ei ollut muuta mahdollisuutta kuin Ranskan taydellinen vetaytyminen Indokiinasta. Parlamentti hyvaksyi vetaytymisen 471 aanella 14 vastaan. Radikaalit nationalistiryhmat ja katoliset vastustivat vetaytymista. Seuraavaksi Mendes France suuntasi Pohjois-Afrikkaan. Han neuvotteli sopimuksen
Tunisian
nationalistijohtajan
Habib Bourguibain
kanssa Tunisian itsenaistymisesta ja aloitti keskustelut nationalistijohtajien kanssa
Marokossa
Ranskan vetaytymisesta. Han myos suosi keskusteluja nationalistien kanssa
Algeriassa
. Miljoonat siirtomaissa asuneet ranskalaiset kuitenkin vastustivat Ranskan vetaytymista, joten tilanteeseen ei saatu helppoa ratkaisua.
Helmikuussa 1955 Mendes Francen hallituksen kaatoi liitto, johon kuului siirtolaisia, kommunisteja ja muita. Mendes France toivoi, etta radikaalipuolueesta voisi tulla Ranskan politiikan johtava uudistuspuolue. Han osallistui
Euroopan integraatioon
ja auttoi
Euroopan yhteison
syntymista seka ehdotti laajoja taloudellisia uudistuksia. Han myos suosi puolustusyhteistyota muiden Euroopan maiden kanssa, mutta
kansalliskokous
rajoitti Euroopan puolustusyhteistyota, koska
Lansi-Saksan
osallistumista vastustettiin.
Mendes France luopui radikaalipuolueen puheenjohtajuudesta vuonna 1957, mika johtui
Algerian sotaa
koskevista erimielisyyksista puolueen konservatiivisiiven johtajan
Edgar Fauren
kanssa. Han vastusti muiden vasemmistopoliitikkojen tapaan de Gaullen nousua valtaan toukokuussa 1958 ja johti Yhdistyneita demokraattisia voimia, anti-
gaullistista
ryhmaa. Han menetti parlamenttipaikkansa marraskuun 1958 vaaleissa. Vuonna 1959 hanet erotettiin radikaalipuolueesta puolueen enemmiston hyvaksyessa de Gaullen. Han liittyi
yhdistyneeseen sosialistipuolueeseen
(PSO), joka oli pieni vasemmistopuolue. Vuonna 1967 han palasi parlamenttiin PSO:n jasenena, mutta menetti vuonna 1968 parlamenttipaikkansa gaullistien suuren vaalivoiton vuoksi. Francois Mitterrandin muodostaessa uuden
sosialistipuolueen
(PS) vuonna 1969 Mendes France kannatti hanta, mutta ei enaa yrittanyt toista kertaa paluuta politiikkaan.
- ↑
Jorma Turunen:
Ranskan vasemmiston tarina
, s. 180-182. Into, 2019.
- ↑
J. Y. Smith:
Pierre Mendes-France Dies
Washington Post
. 19.10.1982. Viitattu 21.12.2020.
(englanniksi)
|
|---|
| | Kansainvaliset
| |
|---|
| | Kansalliset
| |
|---|
| | Tieteilijat
| |
|---|
| | Henkilot
| |
|---|
| | Muut
| |
|---|
|