Normandian sijainti
Ranskan kuningaskunnassa
vuonna 1789.
Normandian historiallinen maakunta
Normandia
(
ransk.
Normandie
) on
Ranskan
hallinnollinen alue (
ransk.
region
) ja historiallinen
maakunta
, josta muodostettiin
herttuakunta
900-luvulla. Sen alueelliset rajat muodostuivat 1000-luvulla samoiksi kuin ne paapiirteittain nykyisin ovat. Vuoteen 2015 se oli jaettuna kahteen hallinnolliseen alueeseen:
Ala-Normandia
(
ransk.
Basse-Normandie
), johon kuuluivat
Manchen
,
Calvadoksen
ja
Ornen
departementit
, ja
Yla-Normandia
(
ransk.
Haute-Normandie
), joka koostui
Euren
ja
Seine-Maritimen
departementeista. Historialliseen maakuntaan kuuluivat myos
Kanaalisaaret
, jotka ovat
Britannian
kruunun alaisia. Normandian alue sijaitsee
Englannin kanaalin
(
ransk.
La Manche
) rannalla ja on saanut nimensa normanneiksi kutsutuista
viikingeista
, jotka asettuivat alueelle 900-luvulla. Heidan nimityksensa muodostuu yhdyssanasta
norr
+
man
('pohjoinen mies tai ihminen').
[1]
Ala- ja Yla-Normandia yhdistettiin samaksi hallinnolliseksi alueeksi 1. tammikuuta 2016.
[2]
Honfleurin
satamakaupunki,
Calvados
, Basse-Normandie
Normandia ei ole maantieteellisesti yhtenainen alue, vaan se jakautuu kahteen hyvinkin maantieteellisesti erilaiseen Pohjois-Ranskan alueeseen. Alue jakautuu siis niin sanotun Pariisin altaan ja Bretagnen (Amorican) ylangon kesken. Tama geologinen jako ei ole yhteneva Normandian alueellisen jaon kanssa, silla rajalinja kulkee pohjoisesta etelaan.
Geologinen monipuolisuus aiheuttaa myos maaratyssa mielessa maiseman moninaisuutta, kuitenkin sita rajoittaa kostea ja lauhkea ilmasto. Tasta ilmastollisesta tosiseikasta johtuen useat
niityt
ja
lehdot
ovat useilla Normandian alueilla hyvinkin yhtenaisia ja siten luovat taman historiallisen maakunnan olennaisen tunnuspiirteen.
Meren rannikon maisemat ovat Normandiassa hyvinkin vaihtelevia. Pohjoisosan korkeat kalkkikiviset jyrkat rantatormat, joiden edustalla on pienikivista rantaa
Caux’n alueella
, muuttuvat etelassa Calvados’in alueella hienoiksi hiekkarannoiksi. Manchessa esiintyvat seka hiekkarannat etta kirkkaasta vedesta nousevat kohtuullisen korkeat niemenkarjet.
Herman Van Loon, Yksityiskohtainen kartta, jossa nakyvat Normandian saaret: Jersey, Guernesey, Sercq, Auregny
Manneralueen lisaksi maakuntaan kuuluvat myos Normandian edustalla olevat
Kanaalisaaret
.
Bretonit
asuttivat naita saaria aina viikinkien tuloon saakka 900-luvulla. Ne olivat osa Normandian herttuakuntaa vuosina 993?1204.
Satavuotisen sodan
paattymisen yhteydessa vuonna 1453 Ranskan maa-alueen takaisinvaltaus paattyi Cherbourgiin eika edennyt pariakymmenta kilometria kauempana oleville saarille, jotka siis jaivat jaljelle itsenaisesta Normandian herttuakunnasta.
Hallinnollisesti saaret ovat autonomisia Britanniasta. Ne muodostavat kaksi
voutikuntaa
, jotka ovat sailyttaneet vanhat Normandian aikaiset lakinsa ja perinteensa. Saarilla herttuasta kaytetaan jatkuvasti miespuolista
duc
-nimitysta, vaikka jo yli 50 vuotta saaria on hallinnut nainen.
lahde?
Oman erikoisuutensa Normandian maakunnassa muodostavat myos muut
Atlantin valtameressa
olevat saaret. Niista tunnetuin lienee
Mont Saint-Michelin
luostarisaari, josta tuli monella tapaa
Ranskan kuningaskunnan
symboli seka sen kansallispyhimykseksi muodostuneen
Pyhan Mikaelin
etta saaren vieraita valloittajia kohtaan osoittaman ankaran vastarinnan tahden.
Maalaistalo
Lieuvinissa
La Haguen
majakka
Cotentinin
niemimaalla
Normandian tarkeimmat vesivaylat ovat
Seine
ja siihen laskevat joet:
Epte
, Andelle,
Eure
ja Risle seka muut lahinna rannikon vaikutusalueella ovat joet, kuten Bresle, Touques, Dives,
Orne
, Vire, See, Selune ja Couesnon. Ranskan pienimmaksi virraksi nimetty La Veules laskee mereen Veules-les-Roses’issa,
Dieppen
ja Saint-Valery-en-Caux’n valisella alueella
Seine-Maritimen
departementissa.
Normandiassa ovat myos alueelliset luonnonpuistot:
- Cotentin
ja Bessin suoalueet
- Boucles’in alueellinen luonnonpuisto
|
|
Tahan artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lahteita, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolahteista.
Voit auttaa Wikipediaa lisaamalla artikkeliin
tarkistettavissa olevia
lahteita ja merkitsemalla ne
ohjeen
mukaan.
|
Normandian alueella on lukuisia loytoja
kivikaudelta
etenkin
Euren
ja
Calvados
’n departementeissa.
Rouenin
kaupunkia lahella sijaitsevassa Goyn luolassa olevat
luolamaalaukset
ovat Euroopan pohjoisimmat. Lisaksi alueella sijaitsee useita
megaliitteja
.
-
Lillebonnen teatteri roomalaiselta ajalta
-
Pronssinen roomalaisjumalan paa. Loydetty Lillebonnesta, sijoitettu Musee des antiquites de Seine-Maritimeen
-
Orfeusta
esittava mosaiikki Lillebonnesta, sijoitettu Musee des antiquites de Seine-Maritimeen
Roomalaiset
valloittivat
Gallian
ja myos Normandian. Noin 200-luvun puolivalin paikkeilla barbaarien hyokkaykset ja ryostoretket vaivasivat Normandian asukkaita. Vuodesta 406 lahtien
germaaniset
heimot vyoryivat lantiseen Eurooppaan. Talloin
saksiheimoja
asettui asumaan Normandian rannikolle.
Roomalaiskauden loppuvaiheessa alkanut
kristinuskon
juurtuminen loi oman voimakkaan leimansa Normandiaan. Keskeisiin kaupunkeihin rakennettiin katedraaleja ja maaseudulle pystytettiin eri pyhimyksille omistettuja kirkkoja.
Mont Saint-Michel
, Normandian rannikolla olevaan saareen rakennettu luostarikokonaisuus.
Normandian
luostarielama
alkoi todella kehittya 500-luvulla, ja nain oli etenkin maakunnan lantisessa osassa. Normandian aristokraatit perustivat ja rakensivat 600-luvulta useita luostareita erityisesti
Seine
-joen laaksoon. Nama luostarit omaksuivat
benediktiinilaisen
luostarijarjestyksen.
Rollon
hautamuistomerkki
Rouenin katedraalissa
. Muistomerkki ei ole aikalaistyota.
Normandia on saanut nykyisen nimensa viikinkien eli pohjanmiesten mukaan. Normandian alueen paikannimistossa skandinaavien invaasiosta on runsaasti jalkia. Samoin alueen sukunimistossa nakyy tuon aikakauden vaikutus.
[3]
Normandian rannikolle viikingit tulivat
Ludvig Hurskaan
hallinnon aikana vuosina 814?840. Ryostoretket tapahtuivat kesan aikana, ja talvikausiksi skandinaavit palasivat takaisin koteihinsa pohjoiseen. Vuodesta 851 viikingit aloittivat talvikausien vieton Seinen alajuoksun alueella. Vuonna 911 viikinkipaallikko
Rollo
allekirjoitti Saint-Clair-sur-Eptessa
Kaarle Yksinkertaisen
kanssa sopimuksen. Hallitsija antoi Rollolle laanitykseksi Seinen alajuoksun vastapalvelukseksi
vasalli
valasta. Rollon tuli suojella Seinen alajuoksua ja Rouenin kaupunkia skandinaavien hyokkayksilta. Normandiaan retkia tehneista pohjanmiehista suurin osa oli alkuperaltaan
tanskalaisia
, mutta mukana oli runsaasti myos
norjalaisia
. Viikinkien tulo ei ollut massamuuttoa Normandiaan.
Rollon seuraajat kayttivat aluksi Normandian kreivin tittelia, mutta
Rikhard II
:n ajasta lahtien he olivat herttuoita. Normandian herttuat yllapitivat suhteita ulkomaisiin ruhtinaisiin, eritoten
Englantiin
.
Piirros
Vilhelm Valloittajan
patsaasta Abbaye de Saint-Etienneissa Caenissa
Vuonna 1050 Englannin kuningas
Edvard Tunnustaja
oli kutsunut Normandian herttua
Vilhelm Valloittajaa
avustamaan taistelussa voimakasta aristokratiaa vastaan. Edvardilla ei ollut suoranaista perillista
kruunulleen
, ja hanen ajatuksenaan oli, etta Vilhelm olisi perinyt kruunun hanen kuolemansa jalkeen. Edvard Tunnustaja kuoli 5. tammikuuta 1066, jolloin hanen lankonsa
Harald Godwininpoika
kruunautti itsensa kuninkaaksi.
[4]
Vilhelm paatti ottaa itselleen kruunun vakivalloin.
[4]
Vilhelmin ja Haraldin armeijat kohtasivat 14. lokakuuta 1066
Hastingsin taistelussa
, jossa Haraldin joukot karsivat tappion.
[4]
Vilhelm Valloittaja kruunautti itsensa Englannin kuninkaaksi joulupaivana 1066.
[4]
Saatuaan itselleen myos laillisen kuninkaan arvovallan Vilhelm Valloittaja kaytti sita koko valtakautensa ajan Normandian herttuakunnan hyvaksi. Normandian aristokratian haltuun siirtyi suuret maarat englantilaista maaomaisuutta. Vilhelmille tuli Englannin kuningaskunta ja Normandian herttuakunta siirtyi
Robert II
:lle. Normandian herttua Robert II osallistui
ensimmaiseen ristiretkeen
Pyhalle maalle
. Kun han palasi takaisin, hanen veljensa Vilhelm oli kuollut ja toinen veli Henri Beauclerc oli anastanut vallan Englannissa. Henri voitti veljensa Robert II:n vuonna 1106
Tinchebrayn taistelussa
.
Henri I Beauclercista
tuli myos Normandian herttua 15. lokakuuta 1106.
Normandia satavuotisen sodan aikana 1337-1453
[
muokkaa
|
muokkaa wikitekstia
]
Musta surma
koetteli Normandiaa vuodesta 1348 lahtien ja sai aikaan vakavia epidemioita maakunnan alueella. Yhdistyneena sodan ja nalan aiheuttamiin vaikeuksiin rutto sai aikaan suurta tuhoa alueen vaeston keskuudessa.
Satavuotinen sota
kosketti Normandiaa. Elokuussa vuonna 1415 Englannin kuningas
Henrik V
rantautui Seinen suistoon tarkoituksenaan Ranskan valloittaminen. Hanen armeijansa voitti lokakuussa ranskalaiset joukot
Azincourtin taistelussa
. Henrik V valloitti koko Normandian. Normandian englantilainen miehitys paattyi vuonna 1450
Formignyn taisteluun
.
Protestanttinen
uskon tunnustaminen saapui Normandiaan hyvin varhaisessa vaiheessa. Protestantit olivat erityisesti alempaa aristokratiaa, Caenin ja muiden kaupunkien porvareita seka tekstiiliteollisuuden tyontekijoita. Protestantismin osuus Normandiassa vaheni 1500-luvun lopulla. Vuonna 1665 on arvioitu Normandian olleen pohjoisen Ranskan maakunnista kaikkein protestanttisin: heita olisi ollut kaikkiaan noin 200 000 henkea ja he muodostivat Normandian teollistuneimman vaestonosan. Protestanttien vainojen aikana heita pakeni Englantiin tai
Alankomaihin
. Protestanttien paon seurauksena vauraasta Normandiasta tuli huonosti toimeentuleva maakunta.
Charlotte Corday
oli syntyperaltaan normandialainen.
- Vuosien 1788?1789 surunvalittelukirjeet tuovat selvasti esille normandialaisten vaikeudet ja odotukset. Ammattikunnat ja erilaiset tietullit kohtasivat voimakasta vastustusta. Huonot sadot, tekninen kehitys ja vuoden 1786 kauppasopimuksen seuraukset heikensivat maakunnan taloutta. Vaikeinta maakunnan asukkaiden oli hyvaksya voimakkaasti kohonneita raskaita veroja.
- Kesalla 1789 ilmassa oli suurta pelkoa, silla ihmisten keskuudessa kiersi huhu aristokraattien salaliitosta vallankumouksen murskaamiseksi.
- Vuonna 1790 perustettiin Normandian viisi departementtia.
- Charlotte Corday
murhasi
Marat’n
ja federaatiota kannattavat mielipiteet saivat kannatusta myos Normandiassa ja estivat samalla massojen nousun kapinaan.
- Terrori
vaikutti myos Normandiassa. Kristinuskon katoamiselle hurrattiin Normandiassa, Rouenin katedraali muutettiin tilapaisesti "Jarjen temppeliksi".
- Vuodesta 1795 lahtien kuningasmielisyys kuitenkin nosti uudelleen paataan maakunnan luoteisessa osassa.
- Keisarikunnan aikana
mannermaasulku
, sotavaenotto ja huonot sadot vuonna 1811 lisasivat normandialaisten tyytymattomyytta.
Claude Monet,
Impressio, auringonnousu
, 1872, maalattu
Le Havren
satamassa.
Koko lantista Eurooppaa voimakkaasti 1800-luvulla ravistellut teollistuminen ja myota tapahtunut yhteiskunnallinen rakennemuutos vaikuttivat Normandiassa sen itaosissa eli Rouenin alueella ja nykyisella Haut-Normandien eli Ala-Normandian alueella. Rautatieyhteys
Pariisista
Roueniin avattiin 3. toukokuuta 1843 ja se toimi monella tavoin teollistumisen symbolina. Laivanrakennustelakat, tekstiilitehtaat ja metallipajat moninkertaistuivat nykyisen
Seine-Maritimen
departementin alueella, siis Le Havressa, Elbeufissa ja Louviersissa.
Lyhyesti voidaan teollistumisen aikakaudella todeta seuraavat keskeiset tapahtumat:
Teollistumisen aikakauteen liittyi Normandiassa myos voimakas taiteen uudistumisen ja kehittymisen kausi. Tata kuvaa parhaiten taidemaalari
Claude Monet
'n asettuminen
Givernyn
kaupunkiin seka hanen lukuisat maalauksensa eri puolilta Normandiaa.
Ensimmaisen maailmansodan
melskeista Normandia selvisi huomattavan vahaisin vaurioin, silla paasaantoisesti sotatoimet tapahtuivat muualla Ranskassa, varsinkin maan pohjoisessa osassa. Tietenkin normandialaiset miehet osallistuivat sotatoimiin muiden ranskalaisten tavoin.
Normandian maihinnousuun
osallistuneiden amerikkalaissotilaiden hautausmaa Colleville-sur-Merissa, Calvadosissa.
Toisen maailmansodan
aikana maakunta oli saksalaisten miehittama. Sodan aikana saksalaiset linnoittivat rannikon perusteellisesti estamaan mahdollisia hyokkaysyrityksia. Sodan loppupuolella Normandian maakunnasta tuli aloituspiste
liittoutuneiden
kaynnistamalle Euroopan takaisinvaltaukselle ja natsien hallinnon lopettamiselle.
Normandian maihinnousu
alkoi 6. kesakuuta 1944. Siihen osallistui noin 400 000 miesta ja tuhansia laivoja. Maihinnousu aloitti taistelun Normandiasta. Viimeiset saksalaiset antautuivat 12. syyskuuta Normandiassa.
Sodanjalkeisen historian suurin tyo on ollut maakunnan jalleenrakentaminen.
Vuonna 1956 perustetut hallintoalueet ovat olleet koko olemassaolonsa ajan piikki normandialaisten lihassa, silla maakunta jaettiin kahteen osaan Yla- ja Ala-Normandiaan.
|
|
Tahan artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lahteita, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolahteista.
Voit auttaa Wikipediaa lisaamalla artikkeliin
tarkistettavissa olevia
lahteita ja merkitsemalla ne
ohjeen
mukaan.
|
Nykyisin historiallisen Normandian maakunnan alueella asuu kaikkiaan noin 3,16 miljoonaa asukasta ja nain asukastiheys on hyvin lahella koko Ranskan valtion asukastiheytta eli noin 110 asukasta neliokilometrilla. Anglo-normandisten saarten asukasluku on hivenen yli 150 000 eli lahes 780 asukasta neliokilometrilla.
Maakunnan nykyiset keskeiset suuret ja
matkailun
kannalta mielenkiintoiset kaupungit ovat:
- Rouen
(390 000 asukasta), Yla-Normandian hallintokaupunki
- Le Havre
(250 000 asukasta), suuri satamakaupunki
- Caen
(200 000 asukasta), Ala-Normandian hallintokaupunki ja historiallinen paakaupunki
- Cherbourg
(90 000 asukasta)
- Evreux
(51 198 asukasta)
- Dieppe
(35 694 asukasta)
Pienemmista paikkakunnista historiallisesti ja kulttuurisesti merkittaviin kuuluvat ainakin:
Kuitenkin Normandiassa koetaan myos voimakkaana maaltapako ja maaseudun autioituminen. Maakunnan keskuksiin muuttaa jatkuvasti uutta vaestoa maaseudulta, mutta valtakunnan talouden ja politiikan keskus Pariisi vetaa muuttajia laheisyydellaan ja tarjoamillaan mahdollisuuksilla.
Normandiassa on jo vanhastaan laaja tieverkko ja alueella on kaikkiaan 15 valtatieta.
Alueella on maantieteellisesti ollut aina hyvin merkittava ja niin myos seuraavat moottoritiet:
- A13, Pariisi ? Normandian Caen’in moottoritie, joka on ensimmainen Ranskassa rakennettu moottoritie
- A28 moottoritie Rouen’ista Alencon’iin
- A88 moottoritie Caen’ista Sees’iin
- A84 moottoritie Caen’ista Rennesiin
Normandialla on yli 600 km pitka rannikkokaistale
Englannin kanaalin
rannikolla. Se on maailman vilkkaimmin kuljettu meriliikennevayla. Maakunnan satamaverkko on kolmanneksi suurin koko
Euroopassa
ja suurin Ranskan satamaverkostoista,
lahde?
ja sen muodostavat kaksi suurta kansainvalista satamaa Le Havre ja Rouen seka pienemmat Cherbourgin, Gaen’in ja Dieppen satamat. Puolet Ranskan kansainvalisesta meriliikenteesta ja 60 % konttiliikenteesta tapahtuu naiden satamien kautta.
lahde?
Kanaalin saarten huoltoyhteydet hoidetaan
Granvillen
, Garteret’in ja Dieletten satamista
Jerseyn
saarelle Goreyn ja
Saint-Helier
’n satamien kautta,
Guernseyn
saarelle Sint-Piere-Portin sataman kautta.
Normandiassa on viisi kansainvaliselle liikenteelle tarkoitettua lentokenttaa, ja jotkut toimivat esimerkiksi Pariisin lentokenttien varalaskupaikkoina.
Normandian maakunnassa on Ranskassa poikkeuksellinen tilanne, silla sen alueella on kaksi virallista jokapaivaisesti kaytettya kielta: ranska Ranskalle kuuluvalla mantereella ja englanti Englannin kruunulle kuuluvilla saarilla. Kumpikin naista kielista on saanut paljon ilmaisuun ja sanastoon liittyvia vaikutteita paikallismurteista, esimerkkina
Jerseyn
saarella puhutussa ranskassa on lukuisia varsinaisessa ranskan kielessa tuntemattomia kasitteita ja ilmauksia.
Keskeisin maakunnallinen murrekieli Normandiassa on
normanni
, joka kasittaa useita kielellisia ala-alueita. Nykyaan normannia puhutaan yleisimmin Contexin ja Cauxin alueilla seka Kanaalin saarilla, joissa niita kutsutaan nimilla
jersias
ja
gernesias
.
Normandian maakunnan paikannimisto perustuu paasaantoisesti gallialais-roomalaiseen perinteeseen, mutta skandinaavisella perinnolla on kuitenkin oma osuutensa, etenkin erailla viikinkien muuttoliikkeelle altistuneilla seuduilla. Tallaisia paljon kaytettyja
skandinaavisia
nimipaatteita ovat esimerkiksi:
[3]
- bec
, joka tulee sanasta
bekkr
('puro', vrt. ruotsin
back
): Caudebec-en-Caux, Bricquebec, Carbec, Foulbec, Beaubec-la-Rosiere.
- beuf
('mokki'): Elbeuf, Quillebeuf, Quittebeuf, Daubeuf-pres-Vatteville.
- bu, but
('kyla', vrt. ruotsin
by'): Carquebut.
- dalle
('laakso', vrt. ruotsin
dal
): Dieppedalle, Oudalle.
- fleur
, tulee sanasta
floth
(vrt. ruotsin
flod
) ('rannikkovirta'): Harfleur, Honfleur, Barfleur, Fiquefleur-Equainville.
- hou
, tulee sanasta
holmr
('saareke'): Tatihou, Quettehou, Jethou, Brecqhou, Ecrehou.
- hougue
, tulee sanasta
haugr
('kukkula, maki', vrt. ruotsin
hog
): Saint-Vaast-la-Hougue ja lukuisat sivussa olevat paikat kanaalin saarilla.
- lon
, tulee sanasta
lundr
('puu, metsa', vrt. ruotsin
lund
): Bouquelon, Ecaquelon, Catelon, Yquelon.
- mare
, tulee sanasta
mara
('suo, lammikko'): Roumare, Sausseuzemare.
- tot
, tulee sanasta
toft
('koti'): Yvetot, Routot, Colletot, Fourmetot, Valletot, Criquetot, Bouquetot, Hautot, Vergetot, Martot.
Oman lukunsa muodostavat kanaalin saaret, joiden nimet ovat alkuperaltaan normannia: (e)y ('saari', ruotsin
o
) : Jersey (normanniksi Jerri), Guernsey (normanniksi Guernesi / Dgernesy), Aurigny (normanniksi Aoeur'gny),
Normanniranskan erikoisuus on, etta sananalkuinen
h
aantyy:
Harfleur
,
Honfleur
,
c
on saastynyt palatalisoitumiselta
a
:n edella
ch
:ksi kuten muualla ranskassa (
Caen
,
Camembert
) ja nimet, jotka ovat yhdyssanoja, noudattavat skandinaavista sanajarjestysta (
Abbeville
, Equainville
).
Ranskan kaikkien muiden alueiden tavoin myos Normandian keskeinen alueellinen identiteetti rakentuu paljolti paikallisen gastronomian perustalle. Voidaan hyvinkin sanoa, etta gastronomia lienee nykyisin kaikkein keskeisin alueellisen identiteetin luoja.
lahde?
Normandian kohdalla voidaan todeta maakunnan gastronomian rakentuvan neljan peruspilarin varaan. Nama pilarit ovat sen oman alueen tuotteet eli
omenat
, maito, liha ja meren antimet.
[5]
Normandia tuottaa suuret maarat omenia, jotka puolestaan toimivat raaka-aineena alueen monipuoliselle teollisuudelle. Omenien ohella myos
paarynalla
on merkityksensa, joskin huomattavasti vahaisempi kuin omenilla. Keskeinen omenista valmistettava tuote on
siideri
, jota kaytetaan monipuolisesti alueen ruoanvalmistuksessa. Siiderista tislataan omenabrandya aivan kuten valkoviinista tislataan brandya ja jos tarkoin maaritellyt alueelliset seka omenalajikkeelliset maaraykset tayttyvat saa omenabrandy nimen
Calvados
.
[5]
Seka siideri etta Calvados ovat muodostuneet merkittaviksi vientituotteiksi ja vientitulojen tuojaksi koko valtionkin mittakaavassa. Alueellisesti merkitys on tietenkin viela suurempi.
Normandian ja Jersey-saarten naudat ovat tunnettuja maitonsa laadusta, ja maidosta valmistetaan erilaisia maitotuotteita: kermaa, voita ja varsinkin juustoja, joista tunnetuin lienee normandialainen valkohomejuusto (
Camembert
). Normandia on tarkea
ostereiden
tuotantoalue mutta myos
kampasimpukat
(
ransk.
coquilles St. Jacques
), katkaravut,
sinisimpukat
seka
hummerit
ovat alueella tuotettuja gastronomisia herkkuja lukuisien kalalajien ohella.
Normandian kulinaariset erikoisuudet rakentuvat luonnollisesti omenien, siiderin,
Calvadoksen
, meijerituotteiden seka lihan varaan. Kaikkea tata taydentavat luonnollisesti runsaat meren antimet. Helppoja alueen erikoisuuksia ovat esimerkiksi:
- Normandialainen aukko
on pienesta snapsilasista keskella ateriaa ruokahalun lisaamiseksi yhdella kulauksella otettava taskulammin Calvados-ryyppy.
- Omelette de la mere Poulardin
(Pulardin muorin omeletti) on
Mont-Saint-Michel
luostarisaaren erikoisuus, jossa valkuaiset ja keltuaiset vatkataan erikseen ennen paistamista.
- Honfleurin marinoidut sillit, jotka kypsennetaan saviastiassa valkoviinin, viinietikan, sipulien ja porkkanoiden kanssa.
|
|
Tahan artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lahteita, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolahteista.
Voit auttaa Wikipediaa lisaamalla artikkeliin
tarkistettavissa olevia
lahteita ja merkitsemalla ne
ohjeen
mukaan.
|
Normandian maakunnan vaakuna
Normandian vaakunassa on "punaisella pohjalla kaksi paallekkaista, kultaista leopardia sinisin varustein". Kanaalin saarten vaakuna on muuten samankaltainen, siina on kuitenkin paallekkain kolme leopardia/leijonaa. Myos Englannin hallitsijalla on vaakunassaan vastaavat kolme kultaista leijonaa/leopardia, kyseessa on keskiaikainen symboliikka ja sen historia.
Vaakunoiden synty on hivenen epaselva, mutta se sijoittuu kuitenkin
Plantagenet
-suvun hallitusaikaan, jolloin Normandian herttuan ja Englannin kuninkaan roolit samaistuivat. Talloin oli vuorotellen ja eri henkiloilla kaytossa vaakunoita, joissa leopardien/leijonien lukumaara vaihteli yhdesta kolmeen. Usein kuitenkin katsotaan, etta juuri
Rikhard Leijonamieli
lisasi kolmannen leijonan vaakunaansa palattuaan vankeudesta takaisin kotimaahansa. Kolmannen leijonan han olisi ottanut aitinsa
Eleonoora Akvitanialaisen
vaakunasta, jossa oli yksi leijona. Pohjana olisi ollut Rikhardin isan
Henrik II
:n kaksileijonainen vaakuna, jota Rikhardkin oli aiemmin kayttanyt. Nama arvelut ovat kuitenkin hypoteeseja, joita tutkijat ovat rakentaneet kaytossa olevien kuvien ajoituksen avulla, silla kirjalliset lahteet asiasta puuttuvat.
Normandian vaakunaan perustuva lippu
Normandian lippu, jossa pyhan Olavin risti
Normandian alueella on nykyisin kaytossa nelja erilaista lippua. Lisaksi kanaalin saarista jokaisella on kaytossaan oma lippunsa.
- Kaikkein yleisin neljasta kaytossa olevasta lipusta on Normandian vaakunaan pohjautuva punainen lippu, jossa on paallekkain kaksi kultaista leijonaa/leopardia. Tata kayttavat niin suurin osa yrityksista, kaupungin- ja kunnantaloista, kuin myos muista Normandian alueellisista organisaatioista kuten kaksi alueneuvostoa. Leijonalipun kaytto on yleista koko historiallisen maakunnan alueella. Taman lipun suosio perustuu eittamatta sen yhtenevaisyyteen maakunnan vanhan vaakunatunnuksen kanssa.
- Paljon vahemman kaytetty lippu on edellisen muunneltu versio, jossa on kahden leijonan tai leopardin sijasta kolme vastaavaa elainta paallekkain. Taman lipun kannattajat eivat pelkaa lipun sekoittumista Kanaalin saarten tai Englannin tunnuksiin, joissa myos on kolme leijonaa tai leopardia.
- Pyhan Olavin
ristilla varustettu lippu on saamassa yha laajemman kannattajajoukon. Tassa lipussa on punaisella pohjalla punainen pyhan Olavin risti, jota ymparoi kultainen (keltainen) alue. Lippu muistuttaa ulkoasultaan suuresti
Skandinavian maiden ristilippuja
. Normandian alueellisen identiteetin kannattajat loivat taman lipun 1970-luvulla. Lipussa yhdistyvat Normandian perinteiset vaakunavarit punainen ja kulta ja maakunnan pohjoinen viikinkiperinne. Lippua kayttavat Normandian kulttuuri- ja alueellisesti toimintaansa painottavat jarjestot, jotka korostavat viikinkien tuoman perinnon merkitysta. Myos jotkut yritykset ja kunnat ovat ottaneet lipun kayttoonsa.
- Eraanlaisena muunnoksena edellisesta pyhan Olavin ristin lipusta kaytetaan samaa lippua, jonka vasempaan ylakulmaan on sijoitettu Normandian vaakunan kaksi kultaista leijonaa/leopardia. Kayttajien mielesta se voidaan naiden vaakunaelainten avulla helpommin tunnistaa Normandia alueelliseksi tunnukseksi.
Mikaan edella mainituista lipuista ei ole erityisessa virallisessa asemassa, silla siihen liittyvaa saadosta ei ole koskaan tehty. Koskaan ei myoskaan ole tiedusteltu asukkaiden mielipidetta alueen lipusta. Ainoa naytto on eri lippujen suosio ihmisten kaytossa.
lahde?
Normandialla on myos kaksi maakuntalaulua:
- Frederic Berat'n sanoittama ja saveltama
Ma Normandie
on yleisemmin laulettu silloin kun Manner-Normandiassa maakuntalaulua tarvitaan. Jerseyn saarella se on saaren virallinen tunnushymni.
- Alfred Rosselin laulu
Sus la m'e
(suom.
Merella
) on eritoten Contentin alueella suosittu maakuntalaulu. Tama laulu on kirjoitettu Normandian omalla murteella.
Normandian historiallisessa maakunnassa toimii
Le mouvement normand
, joka toimii ja taistelee Normandian alueellista hallinnon kahtiajakoa vastaan. Liikkeen johtohahmo on Didier Patte. Liike ei ole tavoitteiltaan separatistinen ja se pitaa itseaan enemmankin yhden Ranskan valtiota luoneen heimon edustajana. Liikkeen tavoitteet ovat monipuoliset, sen sisalla on eurooppalaisia federalisteja, lievan autonomian kannattajia, mutta se kieltaytyy kaikesta vakivaltaisesta toiminnasta.
[6]
Liike haluaa luoda Normandialle suoria yhteyksia ulkomaille, eritoten Pohjois-Euroopan maihin ja naissa merkeissa se on osallistunut muun muassa Koopenhaminassa jarjestettyihin alueellisen Euroopan konferensseihin.
[7]
- Michel de Bouard,
Histoire de la Normandie
, Privat, Toulouse, 2001 ;
ISBN 2-7089-1707-2
- Serge Gleizes, Christian Sarramon (valokuvat), Philippe Delerm (esipuhe),
L'art de vivre en Normandie
, Flammarion, 2004,
ISBN 2-08-201254-9
- Dominique Auzias,
Normandie
, Nouvelles Editions Universite, 2005,
ISBN 2-7469-1263-5
- Roger-Jean Lebarbenchon,
Les Falaises de la Hague
, Centre d'etudes normandes, Caen, 1991 ;
ISBN 2-9505884-0-9
Wikimatkat
Commons