Mordva

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Mordvan tasavalta )
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Mordva
Мордовскяй Республикась
Мордовской Республикась
Респу?блика Мордо?вия
Lippu
Lippu 		Vaakuna
Vaakuna
Mordvan sijainti Venäjän federaatiossa
Mordvan sijainti Venajan federaatiossa

Koordinaatit: 54.181°N , 45.186°E

Valtio Venäjä Venaja
Perustettu

aut. piirikunta 16. heinakuuta 1928

autonominen alue 10. tammikuuta 1930
ASNT 20. joulukuuta 1934
Tasavalta 1991
Hallinto
 ? hallinnollinen keskus Saransk (297 415 as.) [1]
 ? suurin kaupunki Saransk
 ? paamies Vladimir Volkov [2]
 ?  paaministeri Vladimir Su?kov
Pinta-ala   ( [3] ) 26 200 km²
Vakiluku (2010)   ( [1] ) 834 755
 ?  vaestotiheys 31,9 as./km²
Kielet mok?a , ersa ja venaja
BKT (2010) 104 327,3 milj. RUB [4]
 ? asukasta kohti 124 980 RUB,
noin 3 062 EUR [5]
Aikavyohyke UTC+3 ( MSK )
Symbolit
 ? lippu Mordvan lippu
 ? vaakuna Mordvan vaakuna
 ?  kansallislaulu Mordvan hymni
Lyhenteet
 ? rekisterikilven tunnus 13, 113
 ?  ISO 3166 RU-MO
www.e-mordovia.ru

Mordva ( mok?aksi , ersaksi ja ven. Мордовия , Mordovija ) on tasavalta Ita-Euroopassa Volgan lansipuolella Venajan federaatiossa . Mordvan paakaupunki Saransk sijaitsee linnuntieta noin 515 kilometria Moskovasta itakaakkoon. [6] Tasavallan asukasluku on noin 834 000 henkea [1] , joista suurin osa on mordvalaisia . Mordvalaiset ovat vanha suomalais-ugrilainen kansa ja yksi viimeisista elinvoimaisista suomalais-ugrilaisista kansoista.

Historia [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Mordvalaisten asuinalueet 1000-luvun alussa (tummanruskea alue). Nykyinen Mordvan tasavalta kasittaa taman alueen ydinosan.

Varhaisempaa historiaa [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Vanhimmat arkeologiset merkit ihmisesta Mordvan alueella sijoittuvat neoliittiselle kivikaudelle .

Ensimmainen vaitetty tieto mordvalaisista on peraisin Jordanekselta vuodelta 551. Sen mukaan ostrogoottien kuningas Ermanarik alisti mordens -kansan valtansa alle 300-luvun keskivaiheilla. [7] On kuitenkin kyseenalaistettu, tarkoittiko tama nimitys mordvalaisia.

Slaavilaisten kansojen siirtyminen lannesta mordvalaisten naapuruuteen alkoi 700-luvulla. Mordvalaiset joutuivat samoihin aikoihin itaisten naapuriensa bolgaarien vaikutuksen alaisiksi ja osittain heidan valtansa allekin. [8]

Mordvalaisten sotia [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Ensimmainen venalainen maininta mordavalaisista on Nestorin kronikassa , jossa kerrotaan muun muassa mordvalaisten ja muiden kansojen valisista sodista. [7] Kronikan mukaan Muromin ruhtinas Jaroslav Svjatoslavit? taisteli mordvalaisia vastaan tappiollisesti vuonna 1103 . Kronikka mainitsee mordvalaisten myos jossain vaiheessa maksaneen veroa ruseille eli Kiovan Rusille . [9] Vuonna 1184 puolestaan Vladimirin suuriruhtinas hyokkasi mordvalaisten kimppuun palatessaan sotaretkelta Volgan bolgaareja vastaan. [10]

Mordvalaisten asuinalue kasitti tuolloin yhtenaisen, nykyista Mordvan tasavaltaa laajemman alueen.

Hyokkaykset jatkuivat 1200-luvulla pohjoisesta Vladimirin ja Muromin ruhtinaskuntien taholta ja etelasta Rjazanin ruhtinaskunnan taholta ja nama saivat rajaseutua vaikutuspiirinsa alle. [10] Noin vuonna 1220 hyokkaajat valloittivat Okan ja Volgan yhtymakohdasta mordvalaiskylan ja nimesivat sen Ni?ni Novgorodiksi . Siita tuli Moskovan ruhtinaskunnan tukikohta mordvalaisia kaytavia sotia vastaan. [9] [8]

Venalaislahteiden mukaan mordvalaiset eivat muodostaneet valtiollista kokonaisuutta, vaikka mainintoja mordvalaisruhtinaista loytyykin. Ersalaisten ryhmaan kuulunut Purgas-niminen mordvalaisruhtinas mordvalaisalueen pohjoisosasta oli liitossa Volgan bolgaarien kanssa ja taisteli Vladimirin ruhtinaskunnan kanssa Volgan ja Okan hallinnasta. Purgasin joukkoihin liittyi myos veroja paenneita naapurikansojen talonpoikia. [8] Venalaiset kronikat mainitsevat samalta ajalta Pure?-nimisen mordvalaisruhtinaan etelaiselta alueelta. Pure? liittoutui moskovalaisten kanssa ja hanen poikansa voitti Purgasin.

Mongolien ja tataarien vallan aika [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Mordvalaisten taistelut paattyivat 1200-luvun alun jalkeen, koska idasta saapuneet mongolit alistavat Tartaarian kansat valtansa alle. [9] Mordvalaiset taistelivat ajoittain yhdessa moskovalaisten kanssa mongoleja vastaan.

Mongolivaltakunnan hajottua mongolit perustivat valloittamalleen itaisen Euroopan alueelle Kultaisen ordan valtakunnan vuonna 1241 . Kultaisen ordan vaestosta suurin osa oli tataareja ja muita turkinsukuisia kansoja, vaikka valtakunnan johtajat olivatkin mongoleja. Mordvalaisten asuinalueen itaosa joutui suoraan Kultaisen ordan vallan alle ja lansiosa puolestaan tuli kuulumaan Kultaisen ordan vasalleina olevien venalaisten ruhtinaskuntien alaisuuteen. Kultaisen ordan tataarien mainitaan tehneen havitysretken mordvalaisten maille muun muassa vuonna 1288 . [10]

Slaavilainen uudisasutus alkoi tyontya mordvalaisten maille 1300-luvulla. Ersalaiset yrittivat 1360-luvulla vallata Ni?ni Novgorodin, siina kuitenkin epaonnistuen. Vuonna 1377 mordvalaiset tuhosivat yhdessa tataarien kanssa Pjana-joelle tunkeutuneen Moskovan sotajoukon, jonka nama puolestaan kostivat tekemalla havitysretken mordvalaisten alueelle. [10]

Kun slaavit 1300-luvun lopulla alkoivat paasta mongolien ylivallasta, he alkoivat valloittaa etelaista mok?alaisten asuttamaa aluetta. [9] Ersalaiset puolestaan jaivat Kultaisen ordan vallan alle, ja sen hajotessa 1400-luvulla ersalaisista tuli Kazanin kaanikunnan alaisia. Kun Moskovan tsaari Iivana Julma valloitti Kazanin kaanikunnan vuonna 1552 , myos ersalaiset joutuivat venalaisvallan alle. [9]

Venajan vallan aika [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Venajan vallan alle joutuminen ei aluksi tuonut suurta muutosta mordvalaisten elamaan. Mordvalaiset pysyivat omien ruhtinaidensa alaisina, mutta maksoivat aiemmin Kazanin kaanikunnalle maksamansa verot Venajalle ja joutuivat suorittamaan myos asepalvelusta. [10] Entisen Kazanin kaanikunnan vaestoa kohdeltiin Venajalla vierasheimoisina , joka oli lakiin perustuva erikoisasema.

Olot alkoivat kuitenkin nopeasti huonontua. Verojen maara kasvoi ja venalainen ylimysto ja luostarit alkoivat ottaa haltuunsa mordvalaisten maita. Venalaiset veronkantajat ja virkamiehet harjoittivat kiskontaa ja muita vaestoa sortavia toimenpiteita. Mordvalaisia ryhdyttiin myos pakolla kaannyttamaan ortodoksiseen uskontoon. [9] Alueelle perustettiin ortodoksisia luostareita kaannytystyota tukemaan ja mordvalaisten uhrilehdot havitettiin. Kostoksi naista toimenpiteista mordvalaiset tappoivat kaannytyksen aloittaneen Rjazanin piispan. [8] Mordvalaisten luopuminen omasta uskonnostaan oli kuitenkin hidasta ja monia sen piirteita sailyi vaikka heista nimellisesti tulikin kristittyja. Tyytymattomina oloihinsa mordvalaiset osallistuivat Vale-Dimitrin ja Stenka Razinin kapinoihin 1600-luvulla. [9] Molempien kapinoiden aikana he pyrkivat valloittamaan Ni?ni Novgorodia. [10]

Mordvalaisten kapinointi kuitenkin tukahdutettiin ja he joutuivat entista tukalampaan asemaan. Taman jalkeen mordvalaiset aloittivat oman kansainvaelluksensa itaan ja etelaan etsien vapaampia ja parempia oloja. Mordvalaisten siirtyminen jatkui entista voimakkaampana myos 1700-luvulla. Niin suurin osa mordvalaiskansasta hajaantui Volgan itapuolisille alueille ja Saratovin kuvernementtiin . [10] Siirtyminen jatkui yha 1800-luvulla. Talloin mordvalaisia muutti muun muassa Lansi-Siperiaan, Venajan kaukoitaan ja Keski-Aasiaan. [8] Tasta siirtymisesta johtuu mordvalaisten nykyinen hajanainen ja laaja asuinalue. Mordvalaisten laajamittainen siirtyminen itaan ja venalaisten uudisasukkaitten tulo johti jo 1600-luvulla siihen, etta mordvalaiset jaivat vahemmistoksi alkuperaisella asuinalueellaan. [8]

Venaja vahvisti asemiaan nykyisen Mordvan alueella 1600-luvulla. Alue oli tuolloin Venajan levotonta kaakkoisrajaa. Venaja perusti 1600-luvun puolivalissa Insarjoen varrelle Saranskin (per. 1641) ja Insarin (per. 1648) linnoitukset. Nykyisen Mordvan alueen ensimmainen kaupunki perustettiin vuonna 1651 Saranskin linnoituksesta.

Kazanin kaanikunnan ajoilta periytyva mordvalaisten vierasheimoinen asema alkoi havita 1700-luvulla. Mordvalaiset talonpojat joutuivat nain samalle tasolle venalaisten talonpoikien kanssa. Mordvalaisista ei kuitenkaan tullut yksityisten maanomistajien maaorjia, vaan he sailyivat kruunun alaisina. Poikkeuksen tassa suhteessa teki vain luoteisin ersalaisalue. [9] Mordvalaisten elintapojen venalaistyminen alkoi voimistua 1700-luvulla, alueelle muuttaneen venalaisen vaeston vaikutuksesta. [7] Mordvalaisten ylaluokka omaksui nopeasti venalaisten tavat, mutta maaseudulla mordvalainen kulttuuri kuitenkin sailyi. Mordvan kielelle alettiin kaantaa lahinna uskonnollisia kirjoja. Kirjoituksessa kaytettiin 1700-luvulla latinalaisia aakkosia, mutta 1800-luvun puolivalissa siirryttiin kayttamaan kyrillisia aakkosia. Venaja perusti 1700-luvun lopulla nelja kaupunkia linnoitusten ja suurien kylien paikoille, jotka mainitaan ensimmaisen kerran jo 1500- tai 1600-luvuilla. Nama nelja kaupunkia olivat vuonna 1779 perustettu Temnikov ja vuonna 1780 perustetut Krasnoslobodsk , Insar ja Ardatov .

Kristinuskon asemaa alueen ei-venalaisesta vaestosta haluttiin lisata 1800-luvulla. Sen seurauksena perustettiin mordvalainen kaannososasto, joka alkoi tuottaa mordvankielista materiaalia. Kouluissa opetuskielena sailyi kuitenkin venaja, ja mordvasta tuli vain oppiaine. Kaannostyon seurauksena syntyi mordvalainen sivistyneisto, joka arvosti omaa kulttuuriaan. Ennen vuoden 1917 vallankumousta jo noin 100 mordvalaista oli suorittanut yliopistollisen loppututkinnon. [11]

Tultaessa 1900-luvun alkuun oli Mordvan alueen paaelinkeinona maanviljely. Metsien supistumisen vuoksi aiemmin mordvalaisille tarkea mehilaistenhoito oli menettanyt merkitystaan. Karjatalous ei ollut kovin kehittynytta. [10]

Kun Venajan keisarikunta romahti 1917 ja alkoi Venajan sisallissota , mordvalaiset olivat yhtena Volgan alueen kansoista perustamassa Idel-Uralin tasavaltaa. [8] Mordvan itaosat olivat osa Idel-Uralia, mutta bol?evikit valloittivat Idel-Uralin kuitenkin jo vuoden 1918 lopulla.

Neuvostoliiton osana [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Paaartikkeli: Mordvalaisten autonominen sosialistinen neuvostotasavalta

Venajan sisallissodan myota Mordvan alue joutui Neuvosto-Venajan, myohemman Neuvostoliiton osaksi. Neuvostohallitus perusti vuonna 1925 mordvalaisten alueille autonomisia piireja ja kylaneuvostoja. Mordvien autonominen piirikunta perustettiin 16. heinakuuta 1928 ja se korotettiin autonomiseksi alueeksi 10. tammikuuta 1930. Alueen vaestosta oli tuolloin mordvalaisia 38,4 prosenttia ja venalaisia 56,1 prosenttia. [10] Autonomisesta alueesta muodostettiin Mordvalaisten autonominen sosialistinen neuvostotasavalta 20. joulukuuta 1934 .

Neuvostoaikana mordvalaisille luotiin kaksi kyrillisia kirjaimia kayttavaa kirjakielta, ersan murteeseen perustuva vuonna 1922 ja mok?an murteeseen perustuva vuonna 1923. Perustettiin myos mordvankielinen lehdisto ja koululaitos, jossa opetuskielina olivat ersa ja mok?a . Useita mordvankielisia lehtia alkoi ilmestya. Vuonna 1932 perustettiin mordvalaisten kirjailijoiden liitto.

Mordvalaisen kulttuurin nousun kohtaloksi koitui Neuvostoliiton 1930-luvun vahemmistokansallisuuksiin kohdistuneet vainot. Monet mordvalaiseen sivistyneistoon kuuluneet tuomittiin porvarillisesta nationalismista. Puhdistusten jalkeen mordvalainen kulttuuri oli heikossa tilassa. Vuonna 1938 venajasta tehtiin pakollinen oppiaine kaikissa ei-venalaisissa kouluissa. Kouluopetuksessa venaja tuli lopulta opetuskieleksi ylemmille luokille, ja mordvankielista opetusta oli enaa alemmilla luokilla. Myos mordvankielista lehdistoa supistettiin voimakkaasti. [12]

Kansallisen heraamisen merkkeja alkoi ilmeta Neuvostoliiton kansoilla 1980-luvulla, niin myos mordvalaisilla. Alettiin vaatia ersan ja mok?an kielien aseman parantamista suhteessa venajan kieleen. [13]

Venajan federaation osana [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Neuvostoliiton hajotessa Mordvien ASNT julistautui suvereeniksi Mordvan tasavallaksi, josta tuli osa Venajan federaatiota. Mordvankielinen opetus alkoi lisaantya kouluissa.

2000-luvun alussa sananvapautta rikottiin kaikkialla Venajalla, mutta tilanne vaihteli suuresti alueittain. Heikointa se oli suomalais-ugrilaisissa tasavalloissa, myos Mordvan tasavallassa. [14]

Maantiede [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Mordvan tasavalta rajoittuu pohjoisessa Ni?ni Novgorodin alueeseen , idassa T?uvassiaan ja Uljanovskin alueeseen , etelassa Penzan alueeseen ja lannessa Rjazanin alueeseen .

Tasavallan pinta-ala on 26 200 neliokilometria [3] eli tasavalta on alueeltaan melko pieni federaatiosubjekti . Pinta-ala vastaa noin 7,7 prosenttia Suomen pinta-alasta.

Pinnanmuodot ja vesistot [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Mordva sijaitsee Volgan ja Okan valisella alueella. Maan luoteisosat kuuluvat alavaan Okan?Donin tasankoon ja itaosa kuuluu Mordvan ylankoon, joka liittyy kaakossa Volgan ylankoon . Maanpinnan korkeus vaihtelee lannessa 100?200 metrissa; Mordvan korkein kohta on 325 metria merenpinnan ylapuolella. [7]

Vesistojen ja soiden osuus on pieni. [7] Mordvan alueella on kaikkiaan 114 jokea. Lansiosan suurin joki on Mok?a , johon laskevat pienemmat Vad, Satis, Sivin, Issa ja Urei. Itaosan suurimmat joet ovat itarajalla virtaava Sura ja siihen laskeva Alatyr . [6] Maan keskiosan huomattavin joki on Alatyriin laskeva Insar . Jarvia tasavallassa on noin 500.

Kasvillisuus [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Mordva sijaitsee metsa- ja metsaarovyohykkeen rajalla. Mordvan pinta-alasta on metsien peitossa 26 prosenttia. [7] Metsat ovat sijoittuneet paaasiassa maan lansi- ja pohjoisosiin. Yleisimpia puulajeja ovat lehtipuista tammi , koivu , haapa , leppa ja lehmukset seka havupuista manty . [15] Maapera on paaasiassa hedelmallista mustanmullan aluetta [15] ja noin puolet tasavallan pinta-alasta on viljeltya. [7]

Ilmasto [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Mordvassa vallitsee leuto mannerilmasto . Keskilampotila on tammikuussa ?11,2 °C ja heinakuussa +19,2 °C. Vuoden keskimaarainen sademaara vaihtelee maan eri osissa 450 mm:sta 525 mm:iin.

Suojelualueet [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Tasavallan luonnonsuojelualueista merkittavimpiin luetaan tasavallan luoteisosassa oleva, vuonna 1936 perustettu Mordvan P. G. Smidovit?in luonnonpuisto (pinta-ala 321,5 km²) ja koillisosassa Kemljan kylan pohjoispuolella sijaitseva, vuonna 1995 perustettu Smolnyin kansallispuisto (365,0 km²). [16] [17] Mordvan luonnonpuiston sisalla sijaitsee laaja Ni?ni Novgorodin alueen Sarovin suljetun tiedekaupungin (ZATO) koealue rakennuksineen ja koekenttineen. [17] [6] Osin Mordvan luonnonpuiston ymparoima Sarov oli aiemmin yksi salaisista ydinaseteollisuuden tutkimuskeskuksista.

Talous [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Mordvan osuus Venajan bruttokansantuotteesta oli vuonna 2010 yhteensa 104,3 miljardia ruplaa, mika vastasi noin 0,3 prosenttia maan BKT:sta. [4] Laskennallinen osuus henkea kohti oli 125 000 ruplaa eli 3 062 euroa vuodessa. [5] Tama vastaa vain 48 prosenttia Venajan keskimaaraisesta BKT-tasosta asukasta kohti. Mordova kuuluikin vuonna 2010 talla mittarilla Venajan 25 vahiten tuottavan federaatiosubjektin joukkoon.

Mordvassa on kuitenkin monipuolista teollisuutta. Merkittavimmat alat ovat elektroniikka-, kemian-, elintarvike-, koneenrakennus-, metalli- ja oljykemianteollisuus. Lisaksi valmistetaan kuorma-autoja, kaivinkoneita, huonekaluja, tekstiileita ja nahkatuotteita. Kaivosteollisuus hyodyntaa kalkkia ja muita rakennusaineteollisuuden raaka-aineita. [7]

Maataloudessa on keskitytty maanviljelyyn. Tarkeimmat viljelykasvit ovat vehna , ruis , pavut , maissi , hamppu , sokerijuurikas , peruna ja vihannekset . Lisaksi harjoitetaan karjankasvatusta ja mehilaistenhoitoa. [7]

Vaesto [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Mordvan asukasluku oli vuoden 2010 vaestonlaskennan mukaan 834 755 ja asukastiheys 31,9 as/km². Vaestosta oli naisia 54,0 % ja miehia 46,0 %. [1]

Mordvan mok?alaistyttoja

Etniset ryhmat [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Suurimmat etniset ryhmat olivat vuoden 2010 vaestonlaskennan mukaan venalaiset (53,4 %), mordvalaiset (40,0 %) ja tataarit (5,2 %). Muihin kansallisuuksiin kuului 1,4 % vaestosta. [18] Edelliseen, vuoden 2002 vaestonlaskentaan verrattuna venalaisten lukumaara ja osuus on pienentynyt selvasti. Mordvalaisten suhteellinen osuus on puolestaan kasvanut merkittavasti.

Mordvalaiset puhuvat kahta suomalais-ugrilaisten kielten volgalaiseen ryhmaan kuuluvaa kielta, ersaa ja mok?aa . Ersan puhujia asuu paaasiassa maan itaosassa ja mok?an puhujia maan lansi- ja pohjoisosissa. Maailman noin 1,2 milj. mordvalaisesta vain alle 30 % asuu Mordvassa. Suurin osa mordvalaisista asuu hajallaan laajalla alueella Mordvan ita- ja etelapuolella.

Mordvan etniset ryhmat 1939?2010

Etninen ryhma 1939 1959 1970 1979 [15] 1989 2002 2010 [18]
Mordvalaiset 405 031 (34,1 %) 357 978 (35,8 %) 364 689 (35,4 %) 338 898 (34,2 %) 313 420 (32,5 %) 283 861 (31,9 %) 333 112 (40,0 %)
Venalaiset 719 117 (60,5 %) 590 557 (59,0 %) 606 817 (58,9 %) 591 212 (59,7 %) 586 147 (60,8 %) 540 717 (60,8 %) 443 737 (53,4 %)
Tataarit 47 386 (4,0 %) 38 636 (3,9 %) 44 954 (4,4 %) 45 765 (4,6 %) 47 328 (4,9 %) 46 261 (5,2 %) 43 392 (5,2 %)
Ukrainalaiset 7 586 (0,6 %) 6 554 (0,7 %) 6 033 (0,6 %) 5 622 (0,6 %) 6 461 (0,7 %) 4 801 (0,5 %) sisaltyy Muihin
Muut 8 884 (0,7 %) 6 468 (0,6 %) 7 069 (0,7 %) 8 012 (0,8 %) 10 148 (1,1 %) 13 126 (1,5 %) 11 361 (1,4 %)

Suurimmat kaupungit ja taajamat [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Vuonna 2010 Mordvan vaestosta asuu kaupungeissa 60,4 % (504 336) ja maaseudulla 39,6 % (330 419). Maan suurin kaupunki on paakaupunki Saransk (297 414 as.). Muita tasavallan kaupunkeja ovat Ruzajevka (47 523 as.), Kovylkino (21 307 as.), Krasnoslobodsk (10 151 as.), Ardatov (9 400 as.), Insar (8 687 as.) ja Temnikov (7 243 as.). [1]

Suurimpia muita taajamia, joista useimmat ovat kaupunkityyppisia taajamia ja toimivat tyypillisesti paikallishallinnon alatasolla kaupunkikuntansa keskuksina, ovat: Javas (Явас, 7 941 as.), Komsomolski (Комсомольский, 13 513 as.), Ljambir (Лямбирь, kyla, 8 457 as.), Luhovka (Луховка, osa Saranskin kaupunkipiirikuntaa; 8 639 as.), Romodanovo (Ромоданово, 9 410 as.), Torbejevo (Торбеево, 9 373 as.), T?amzinka (Чамзинка, 9 463 as.) ja Zubova Poljana (Зубова Поляна, 10 338 as.). [1]

Uskonto [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Sanaksarin ortodoksiluostari

Vuonna 2012 julkaistun, Venajan uskontoja laajasti kartoittaneen Arena-tutkimuksen mukaan Mordvan vaestosta oli: [19] [20] [21]

Arena-kyselytutkimuksen perusteella Mordva kuuluu Venajan ortodoksiseen kirkon vahvoihin alueisiin. Yli kaksi kolmasosaa Mordvan vaestosta on ortodoksikristittyja , kun kyselyn antama maan keskiarvo oli 41 %. Tataareista suuri osa on muslimeita .

Liikenne [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Mordvan liikenneyhteydet ovat hyvat. Tasavallan rautatieverkosta vastaa kolme Venajan rautateiden alueellista yhtiota. Kuiby?evin rautatie -yhtio vastaa Venajan paaratoihin kuuluvan, tasavallan lapi kulkevan poikittaisradan osuudesta Mordvan lansirajalta itaan; rata kulkee reittia Moskova? Rjazan I ? Zubova Poljana ? Torbejevo ? Kovylkino ? Ruzajevka ? Samara . Yhtio vastaa myos kahdesta tahan pohjois-etelasuuntaisesti liittyvasta sivuradasta eli etelaan johtavasta osuudesta Ruzajevka? Penza ja pohjoiseen vievasta etapista Ruzajevka? Saransk ? Romodanovo (Kr. Uzel). Romodanovosta jatkaa kaksi Gorkin rautatie -yhtion vastuulla olevaa rataa. Naista ensimmainen johtaa Mordvan Romodanovosta koilliseen kohti Kazania . Toinen vie pohjoiseen: ensin Moskova ?Kazan-paaradan Arzamas I -asemalle ja sielta edelleen pohjoiseen Ni?ni Novgorodiin . Moskovan rautatie -yhtiolle kuuluu puolestaan yksi paaradan sivurata tasavallan lansipaassa. [22] [23]

Saranskin lentoasema sijaitsee runsas 7 kilometria Saranskin keskustasta etelakaakkoon. Sielta tasavallan oma lentoyhtio Avia Mordovia lentaa paivittain Moskovan Domodedovon kansainvaliselle lentoasemalle ja takaisin. [24] Lisaksi kaupungin pohjoispuolella Ljambirin piirin Ljambirin kylan vieressa on hieman lyhyempi lentokentta.

Paikallishallinnollinen jako [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Mordvan tasavalta on jaettu paikallishallinnollinnossa 22 kunnallispiiriin ja yhteen kaupunkipiirikuntaan. Nama on lueteltu alla asukaslukuineen ja hallintokeskuksineen: [1]
(alla ktt = kaupunkityyppinen taajama , г.о. = городской округ = kaupunkipiirikunta, м.р. = муниципальный район = kunnallispiiri)

Kunnallispiiri
tai kaupunki-
piirikunta 		Nimi venajaksi [1] Vakiluku
2010 [1] 		Hallinnollinen
keskus [1]
Saranskin kaupunkipiirikunta г.о. Саранск 324 973 Saransk (297 415 kaupungissa)
Ardatovin piiri Ардатовский м.р. 29 446 Ardatov (9 400 as.)
Atja?evon piiri Атяшевский м.р. 20 161 ktt Atja?evo (Атяшево, 6 246 as.)
Atjurevon piiri Атюрьевский м.р. 10 952 Atjurjevo n kyla (Атюрьево, 4 429 as.)
Bol?ije Bereznikin piiri Большеберезниковский м.р. 14 072 Bol?ije Berezniki n kyla (Большие Березники, 6 393 as.)
Bol?oje Ignatovon piiri Большеигнатовский м.р. 8 313 Bol?oje Ignatovo n kyla (Большое Игнатово, 2 842 as.)
Dubjonkin piiri Дубёнский м.р. 13 851 Dubjonki n kyla (Дубёнки, [25] 3 325)
Insarin piiri Инсарский м.р. 14 098 Insar (8 687 as.)
Jelnikin piiri Ельниковский м.р. 11 995 Jelniki n kyla (Ельники, 5 905 as.)
Kado?kinon piiri Кадошкинский м.р. 7 970 ktt Kado?kino (Кадошкино, 4 704 as.)
It?alkin piiri Ичалковский м.р. 20 582 Kemljan kyla (Кемля, 4 826 as.).
Piiri on ilmeisesti nimetty It?alkin kylan mukaan.
Myos nimi ersaksi (Ицял буе) ja moksaksi
(Ичалконь район) viittaa tahan kylaan. [26]
Kot?kurovon piiri Кочкуровский м.р. 10 794 Kot?kurovo n kyla (Кочкурово, 3 198 as.)
Kovylkinon piiri Ковылкинский м.р. 43 870 Kovylkino (21 307 as.)
Krasnoslobodskin piiri Краснослободский м.р. 26 406 Krasnoslobodsk (10 151 as.)
Ljambirin piiri Лямбирский м.р. 34 142 Ljambir in kyla (Лямбирь, 8 457 as.)
Romodanovon piiri Ромодановский м.р. 20 702 ktt Romodanovo (9 410 as.)
Ruzajevkan piiri Рузаевский м.р. 66 382 Ruzajevka (47 523 as.)
Staroje ?aigovon piiri Старошайговский м.р. 14 071 Staroje ?aigovon kyla (5 185 as.)
Temnikovin piiri Темниковский м.р. 17 261 Temnikov (7 243 as.)
Tengu?evon piiri Теньгушевский м.р. 12 340 Tengu?evo n kyla (Теньгушево, 4 230 as.)
Torbejevon piiri Торбеевский м.р. 21 479 ktt Torbejevo (Торбеево, 9 373 as.)
T?amzinkan piiri Чамзинский м.р. 31 639 ktt T?amzinka (Чамзинка, 9 463 as.)
Zubova Poljanan piiri Зубово-Полянский м.р. 59 256 ktt Zubova Poljana (Зубова Поляна, 10 338 as.)

Politiikka [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Pitkaaikainen paaministeri Vladimir Volkov nousi tasavallan paamieheksi vuonna 2012. Mordvan paamies johtaa myos tasavallan hallitusta. [2] Hallituksen uudeksi puheenjohtajaksi astui puolestaan Vladimir Su?kov. [27] Tata ennen Mordvan presidenttina (paamiehen aikaisempi nimitys) toimi vuosina 1995-2012 Nikolai Merku?in . [28]

Kulttuuri ja koulutus [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Mordovalaisen kulttuurin museo

Paakaupungissa Saranskissa on useita museoita, kuten esimerkiksi Mordvalaisen kulttuurin museo. Saranskissa toimii myos Mordvan tasavallan kansalliskirjasto ja kuuluisa nukketeatteri.

Paakaupungissa Saranskissa toimii Mordvan yliopisto, kasvatustieteellinen instituutti ja teatteri-instituutti.

Lahteet [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

  • Laakso Johanna (toim.):  Uralilaiset kansat ? Tietoa suomen sukukielista ja niiden puhujista , s. 159?160. (Mordvalaisten osuuden kirjoittanut Salo Merja). WSOY, 1991. ISBN 951-0-16485-2 .

Viitteet [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

  1. ↑ a b c d e f g h i j Federalnaja slu?ba gosudarstvennoi statistiki (Venajan federaation tilastovirasto), www.gks.ru: Vserossijskaja perepis naselenija 2010. Tom 1. T?islennost i razme?t?enije naselenija.  (Koko Venajan kattava vaestonlaskenta 2010. Osa 1. Vaeston lukumaara ja jakauma. Taulukko 11 (MS Excel-taulukko) ) 2012. Moskova: ИИЦ ≪Статистика России≫. Arkistoitu 15.3.2013. Viitattu 15.1.2013. (venajaksi)
  2. ↑ a b Glava Respublika Mordovija: Volkov Vladimir Dimitrijevit?, (venajaksi) , viitattu 2013-01-16
  3. ↑ a b Republic of Mordovia 2004. Kustannusyhtio Kommersant, kommersant.com. Viitattu 13.1.2013. (englanniksi) [ vanhentunut linkki ]
  4. ↑ a b Federalnaja slu?ba gosudarstvennoi statistiki (Venajan federaation tilastovirasto), www.gks.ru: Valovoi regionalnyi produkt po subjektam Rossijskoi federatsii v 1998-2010 gg. (v tek?t?ih tsenah; millionov rublei)  (Venajan federaation eri subjektien aluellinen BKT (MS Excel-taulukko)) 12.4.2012. Moskova: ИИЦ ≪Статистика России≫. Arkistoitu 19.6.2012. Viitattu 27.1.2013. (venajaksi)
  5. ↑ a b Euro exchange rates RUB  (Euroopan keskuspankin vaihtokurssi 40,8200 RUB/EUR) Kurssimuunnos kayttaen vuoden lopun kurssia 2010-12-31. European Central Bank, ecb.int. Viitattu 27.1.2013. (englanniksi)
  6. ↑ a b c Новый Атлас автомобильных дорог 2006-2007. Россия - Страны СНГ - Прибалтика. 1:750 000 и 1:1500 000 (+ 1:4000 000). Главный редактор В.Х. Пейхвассер. Тривум, 220053, г. Минск. ISBN 985-409-072-8 . (venajaksi)
  7. ↑ a b c d e f g h i Facta 2001 11 . Porvoo: WSOY, 1984. ISBN 951-0-10232-6 .
  8. ↑ a b c d e f g Salo 1991, s. 161-163
  9. ↑ a b c d e f g h Otavan iso tietosanakirja 6 , s. 26?28. (MONT?PYRA). Helsinki: Otava, 1963.
  10. ↑ a b c d e f g h i Iso tietosanakirja 8 , s. 1239?1243. (LOKKA?MUSTOLA). Helsinki: Otava, 1935.
  11. ↑ Salo 1991, s. 165
  12. ↑ Salo 1991, s. 166?168
  13. ↑ Salo 1991, s. 182
  14. ↑ Junttila, Santeri: Tiedotusvalineet kamppailevat suomalais-ugrilaisten sieluista. Alkukoti , 2001 (nro 2). Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan sukukansavaliokunta.
  15. ↑ a b c Salo 1991, s. 158?159
  16. ↑ OOPT Privol?skogo okruga  (- Volgan federaatiopiirin luonnonsuojelualueiden dynaaminen sijaintikartta) Venajan suojelualueiden sivusto, oopt.info. Viitattu 29.1.2013. (venajaksi)
  17. ↑ a b Mordovski gosudarsvennyi prirodnyi zapovednik imeni P.G. Smidovit?a - Karta  (Luonnonpuisto ja sen sisaan jaava suljettu alue: Katso myos Google Earth - puiston rajat loytyvat kml-tiedostona luonnonpuiston webbisivulta) zapovednik-mordovia.ru. Viitattu 30.1.2013. (venajaksi) [ vanhentunut linkki ]
  18. ↑ a b Federalnaja slu?ba gosudarstvennoi statistiki (Venajan federaation tilastovirasto), www.gks.ru: Okont?atelnyje itogi Vserossijskoj perepisi naselenija 2010 goda. Natsionalnyi sostav nasalenija po subjektam Rossijskoi federatsii  (Koko Venajan kattava vaestonlaskennan 2010 lopulliset tulokset. Vaestojakauma Venajan federaation subjekteissa: Taulukko 7 (MS Excel-taulukko) ) 2012. Moskova: ИИЦ ≪Статистика России≫. Viitattu 16.1.2013. (venajaksi)
  19. ↑ Geografija Vybor Duha 27.8.2012. Kommersant, kommersant.ru. Arkistoitu 20.3.2017. Viitattu 29.1.2013. (venajaksi)
  20. ↑ Arena. Atlas Religi i Natsionalnostei Rossijskaja Federatsija  (Laaja, 56900 henkilolle tehtyyn kyselyyn pohjautuva atlas siita, mihin Venaja uskoo. Morvan tasavallan yhteenveto s. 194. Tama 240-sivuinen raportti on ladattavissa pdf-tiedostona (84,1 MB)) 21.12.2012. sreda.org. Viitattu 29.1.2013. (venajaksi)
  21. ↑ Arena. Atlas Religi i Natsionalnostei Rossijskaja Federatsija  (Laajan, 56900 henkilolle tehdyn Venajan uskontokartoituksen kotisivut. Sisaltaa linkin videoon (1 h 22 min) hankkeen esittelytilaisuudesta Ria Novostissa) 18.12.2012. sreda.org. Viitattu 29.1.2013. (venajaksi)
  22. ↑ Атлас железные дороги Россия и сопредельные государства. (Venajan ja IVY-maiden rautatiekartasto). ФГУП "Омская картографическая фабрика", 2010. ISBN 978-5-95230323-3 . (venajaksi)
  23. ↑ Kuiby?evskaja ?elesnaja doroga  (Venajan rautatiet-yhtion alueellisen Kuiby?evin rautatie -tytaryhtion rataverkon kartta, (Kuiby?ev on Samaran kaupungin aiempi nimi)) Venajan rautatiet, rzd.ru. Viitattu 31.1.2013. (venajaksi)
  24. ↑ Raspisanije aviareisov Avia Mordovia, aviamordovia.ru. Viitattu 30.1.2013. (venajaksi)
  25. ↑ Dubjonki priznali odnim iz lut??ih sjol strany (Дубёнки признали одним из лучших сёл страны). Julkaisija: mordoviatv.ru, Viitattu 2013-01-30, (venajaksi)
  26. ↑ Selskije poselenija. Julkaisija: It?alkovski munitsipalnyi raion, ichalkirm.ru, Viitattu 2013-01-30, (venajaksi)
  27. ↑ Predsedatel Pravitelstva: Su?kov Vladimir Fedorovit?, (venajaksi) , viitattu 2013-01-16
  28. ↑ Rulers ? Russian administrative division

Aiheesta muualla [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Noudettu kohteesta ” https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Mordva&oldid=22171255 ”