Manchester City Football Club
on
jalkapalloseura
Manchesterista
,
Englannista
. Se pelaa maan korkeimmalla sarjatasolla
Valioliigassa
.
City on voittanut
Mestarien liigan
ja
Cup-voittajien cupin
kerran, Englannin liigan / Valioliigan mestaruuden yhdeksan kertaa,
FA Cupin
kuudesti seka
Liigacupin
kahdeksan kertaa. Seuran menestyksekkaimmat ajat ovat toistaiseksi ajoittuneet
1960-
ja
1970-lukujen
vaihteen molemmin puolin seka 2010- ja 2020 -luvuilla.
Manchester Cityn omistaa
Abu Dhabin
emiirin
Khalifa bin Zayed al-Nahyanin
velipuolen ?eikki
Mansour bin Zayed al-Nahyanin
omistama Abu Dhabi United Group, joka osti sen Thaimaan vallasta syostylta entiselta paaministerilta
Thaksin Shinawatralta
syksylla 2008.
[2]
Manchester Cityn suurin kilpailija on samasta kaupungista tuleva
Manchester United
.
Vuonna 1880
Gortonissa
, Manchesterin kaakkoisosassa, kaksi
St. Marksin
kirkon vartijaa perusti seuran nimeltaan
West Gorton (St. Marks)
. Vuonna 1887 seura muutti
Hyde Roadille
,
Ardwickiin
, kaupungin itapuolelle ja sen uudeksi nimeksi tuli uuden sijaintipaikan mukaan
Ardwick AFC
. Joukkue liittyi
Englannin jalkapalloliigaan
2. divisioonaan
vuonna 1892. Kaudella 1893?1894 seura karsi talousvaikeuksista ja se jouduttiin perustamaan uudelleen nykyisella nimellaan,
Manchester City Football Club
.
Vuonna 1899 City voitti 2. divisioonan mestaruuden, minka myota se nousi
1. divisioonaan
. Seura putosi 1. divisioonasta kauden 1901?1902, kun se jai sarjan viimeiseksi 28 pisteella. Toiseksi viimeiseksi sijoittunut
Birmingham City
kerasi kaksi pistetta enemman. Manchester City nousi takaisiin 1. divisioonaan seuraavalla kaudella. 23. huhtikuuta 1904 joukkue ylsi ensimmaiseen suursaavutukseensa, kun se voitti
FA Cupin
loppuottelussa
Bolton Wanderersin
maalein 1?0. Samalla kaudella se sijoittui liigassa toiseksi. Mestaruuden voitti
Sheffield Wednesday
47 sarjapisteella, kun Manchester City sai kasaan 44 pistetta.
[3]
Taman jalkeen seura karsi jalleen talousvaikeuksista ja joutui erottamaan vuonna 1906 17 pelaajaa, joukossa kapteeni
Billy Meredith
.
lahde?
Joukkue putosi 1. divisioonasta kauden 1908?1909 paatteeksi, mutta nousi heti seuraavalla kaudella takaisin.
[3]
Vuonna 1920 Hyde Roadin paakatsomo tuhoutui tulipalossa ja 1923 seura muutti
Maine Roadille
.
1930-luvulla
City pelasi kahdesti FA Cupin loppuottelussa. Vuonna 1933 se havisi
Evertonille
, mutta vuoden kuluttua, 1934, voitti
Portsmouthin
ja historiansa toisen cup-mestaruuden. Vuonna 1937 seura voitti ensimmaisen liigamestaruutensa, mutta seuraavalla kaudella se putosi 2. divisioonaan, vaikka teki kauden aikana enemman maaleja kuin yksikaan muu joukkue.
1950-luvulla
Manchester City otti taktiseen peliinsa vaikutteita unkarilaisilta, jotka olivat 1953 voittaneet
Englannin maajoukkueen
Wembleylla
maalein 6?3. Taktiikan avainpelaaja oli
Don Revie
, joten taktiikasta kaytettiin nimea
Revie Plan
. Seura eteni jalleen kahtena perakkaisena vuotena, 1955 ja 1956, FA Cupin finaaliin. Ensimmaisena vuonna se havisi ottelun, mutta 1956 voitti
Birmingham Cityn
maalein 3?1. Ottelussa maalivahti
Bert Trautmann
jatkoi pelia niska murtuneena.
Vuonna 1965 joukkueen managereiksi tulivat
Joe Mercer
ja
Malcolm Allison
. Heti ensimmaisella kaudella City voitti 2. divisioonan mestaruuden. Kahden vuoden kuluttua tasta seura voitti liigan mestaruuden toisen kerran historiansa aikana. Menestysta jatkui viela vuosia eteenpain, kun joukkue 1969 voitti FA Cupin ja 1970
Euroopan cup-voittajien cupin
peitottuaan loppuottelussa
Gornik Zabrzen
maalein 2?1. Samana vuonna se voitti lisaksi
Liigacupin
.
1970-luvun
alkupuolella City jai kahdesti pisteen paahan liigamestaruudesta ja selvityi 1974 liigacupin finaaliin, mutta jai siinakin vailla pokaalia. 1970-luvun viimeisen suursaavutuksensa City saavutti 1976 Liigacupissa, missa se voitti loppuottelussa
Newcastle Unitedin
maalein 2?1.
Vuonna 1979
Malcolm Allison
palasi seuran perasimeen ja tuhlasi suuria summia rahaa epaonnistuneisiin pelaajahankintoihin kuten
Steve Daleyyn
.
1980-luvun
aikana joukkueella oli perati seitseman eri manageria. Vuonna 1981 se selviytyi FA Cupin finaaliin, missa uusintakohtaamisessa havisi tittelin
Tottenhamille
. Vuosikymmenen aikana se putosi kaksi kertaa, 1983 ja 1987, korkeimmalta sarjatasolta, mutta sijoittui viela manageri
Peter Reidin
kaudella 1. divisioonassa, joka tuolloin oli korkein sarjataso, viidenneksi kaudella 1990?1991. Kuitenkin pian taman jalkeen joukkueella alkoi alamaki. Viela 1992 se oli mukana korkeimman sarjatason joukkueena perustamassa nykyista Valioliigaa. Vuonna 1996 se putosi 1. divisioonaan ja kahden siella vietetyn kauden jalkeen se putosi viela sarjaporrasta alemmas. 2. divisioonassa City pelasi kuitenkin vain yhden kauden voitettuaan dramaattisessa playoff-finaalissa Gillinghamin rangaistuspotkuilla 4?2. City oli 2?0 tappiolla viela 88. minuutin kohdalla, mutta 2?2-tasoituksen iski lisaajan viidennella minuutilla
Paul Dickov
.
Vuoden 2006 FA Cupin neljannen kierroksen ottelu
Wigania
vastaan.
Seuran pelastajaksi tuli uusi puheenjohtaja
David Bernstein
, jonka alaisuudessa City kipusi jalleen korkeimmalle sarjatasolle, vaikkakin vain valiaikaisesti pudotakseen jalleen vuonna 2001 ykkoseen. Joukkueen manageriksi palkattiin entinen maajoukkuekapteeni
Kevin Keegan
ja se voittikin 1. divisioonan mestaruuden kaudella 2001?2002 ja rikkoi kaikki vanhat ennatyksensa kerattyjen pisteiden ja tehtyjen maalien maarissa. Kaudella 2002?2003 joukkue voitti ensimmaista kertaa 13 vuoteen paikallisvastustajansa
Manchester Unitedin
Manchesterin derbyssa
ja paasi myos
UEFA Cupiin
fair play
-arvonnan kautta. Samana vuonna seura myos muutti uudelle,
City of Manchester -stadionille
. Maaliskuussa 2005 Keegan lahti seurasta ja hanen tilalleen tuli
Stuart Pearce
.
Manchester Cityn aiempi logo.
Stuart Pearce sai potkut 14. toukokuuta 2007 joukkueen heikkojen esitysten ja joukkueen kurinpidollisten ongelmien vuoksi. Heinakuussa 2007 Pearcen seuraajaksi nimitettiin
Englannin maajoukkueen
entinen valmentaja
Sven-Goran Eriksson
. Hanen alaisuudessaan City voitti
kaudella 2007?2008
molemmat paikallisottelut Unitedia vastaan ja sijoittui sarjassa lopulta yhdeksanneksi. Eriksson kuitenkin erosi tehtavastaan kesakuussa, ja hanen korvaajakseen nimettiin
Mark Hughes
.
Abu Dhabi United Group for Development and Investment osti joukkueen elokuussa 2008 ja lupailivat joukkueen taistelevan karkisijoista seuraavalla kaudella, mutta kausi osoittautuikin pettymykseksi joukkueen jaatya sijalle 10.
Seuraavana kesana seuran varakas omistaja kaytti yli 100 miljoonaa puntaa pelaajahankintoihin, jolloin joukkue oli Real Madridin jalkeen toiseksi eniten rahaa siirtomarkkinoilla kayttanyt seura. Kausi lahtikin liikkeelle edellista mallikkaammin neljalla voitolla putkeen, kunnes Manchester United kukisti Manchester Cityn huippujannittavassa Manchesterin derbyssa 4?3. Taman jalkeen alkoi pitka tasapeliputki, jonka vuoksi Mark Hughes lopulta erotettiin managerin tehtavista 19. joulukuuta. Hanen tilalleen tuli
Roberto Mancini
, jonka johdolla pelit lahtivat jalleen sujumaan. Mancinin parannus ei riittanyt
Mestarien liiga
-paikkaan vaan joukkue oli viides.
Manchester City voitti kevaalla 2011
FA Cupin
kukistettuaan
Yaya Touren
maalilla loppuottelussa
Stoke Cityn
1?0. Kyseessa oli Cityn ensimmainen merkittava titteli vuoden 1976 liigacupin jalkeen.
[4]
Valioligassa
joukkue sijoittui kolmanneksi, mika oli sen paras sijoitus vuoden 1977 jalkeen.
[5]
Kaudella 2011?2012
Manchester City voitti seurahistoriansa ensimmaisen valioliigamestaruuden. Mestaruus varmistui kauden viimeisella kierroksella 13. toukokuuta 2012 Cityn kaataessa
Queens Park Rangersin
kotonaan maalein 3?2.
Seuraavalla kaudella
City oli Valioliigassa toinen ja havisi
FA Cupin
loppuottelussa
Wiganille
0?1. Roberto Mancini erotettiin kauden jalkeen managerin tehtavasta ja hanet korvasi
Manuel Pellegrini
.
Kaudella 2013?2014
City voitti Valioliigan mestaruuden kahden pisteen erolla
Liverpooliin
. City voitti lisaksi Liigacupin kukistettuaan loppuottelussa
Sunderlandin
3?1.
Seuraavalla kaudella
City sijoittui Valioliigassa toiseksi. Vuonna 2016 City voitti Liigacupin kukistettuaan loppuottelussa
Liverpoolin
rangaistuspotkukilpailussa.
[6]
Mestarien liigassa
City eteni valieraan, jonka havisi
Real Madridille
yhteismaalein 0?1.
[7]
Valioliigassa
City sijoittui neljanneksi.
[8]
Pep Guardiola
korvasi Pellegrinin Cityn valmentajana kesalla 2016
[9]
.
Seuraavalla kaudella
City sijoittui Valioliigassa kolmanneksi
[10]
.
Kaudella 2017?2018
City voitti Valioliigan mestaruuden ennatyksellisella 19 pisteen erolla toiseksi sijoittuneeseen Manchester Unitediin. City rikkoi kauden aikana useita muitakin Englannin paasarjan ennatyksia keraten muun muassa ensimmaisena paasarjajoukkueena sata sarjapistetta yhdella kaudella.
[11]
City voitti 2018 myos Liigacupin kukistettuaan loppuottelussa
Arsenalin
3?0
[12]
Kaudella 2018?2019 City voitti kansallisen triplamestaruuden. Valioliigan mestaruuden se voitti tiukan kaksinkamppailun jalkeen pisteen erolla
Liverpooliin
.
[13]
. FA Cupin loppuottelussa City voitti
Watfordin
maalein 6?0
[14]
. Liigacupin loppuottelussa City kukisti
Chelsean
rangaistuspotkukilpailussa.
[15]
City teki kauden aikana kaikissa kilpailuissa yhteensa 169 maalia, eniten englantilaisen jalkapallon historiassa
[13]
.
Kaudella 2019?2020 City voitti liigacupin kolmannen kerran perakkain kukistettuaan loppuottelussa
Aston Villan
2?1.
[16]
Valioliigassa City sijoittui toiseksi 18 pistetta Liverpoolille havinneena.
[17]
Uefa sulki Manchester Cityn helmikuussa 2020 kausiksi 2020?2021 ja 2021?2022 pois Mestarien liigasta ja kaikista Uefan alaisista seurajoukkuekilpailuista. Syyna oli se, etta seura oli rikkonut Uefan taloudellisen reilun pelin saantoja. Lisaksi sille langetettiin 30 miljoonan euron sakko.
[18]
Urheilun kansainvalinen vetoomustuomioistuin
CAS
kuitenkin kumosi pelikiellon ja pudotti sakot 10 miljoonaan euroon.
[19]
City voitti kaudella 2020?2021 Valioliigan mestaruuden 12 pisteen erolla Manchester Unitediin.
[20]
Liigacupin se voitti neljannen kerran perakkain kukistettuaan loppuottelussa Tottenhamin 1?0
[21]
. City selviytyi ensimmaisen kerran
Mestarien liigan
loppuotteluun, mutta havisi sen Chelsealle 0?1.
[22]
Kaudella 2021?2022 City voitti Valioliigan mestaruuden pisteen erolla Liverpooliin. Se varmisti mestaruuden voitettuaan kauden paatosottelussa
Aston Villan
3?2. City oli 0?2-tappiolla viela 15 minuuttia ennen varsinaisen peliajan loppua.
[23]
Mestarien liigassa City putosi valierissa
Real Madridille
jatkoajalla. Real oli noussut toisen osaottelun loppuhetkilla tasoihin kahden maalin tappioasemasta.
[24]
Kaudella 2022?2023 City voitti triplamestaruuden. Se voitti Valioliigan viiden pisteen erolla Arsenaliin
[25]
. FA Cupin loppuottelussa City kukisti paikallisvastustaja Manchester Unitedin maalein 2?1
[26]
. Viikkoa myohemmin City voitti ensimmaisen kerran Mestarien liigan kukistettuaan
Istanbulissa
pelatussa loppuottelussa
Interin
1?0
[27]
.
Paivitetty 12. helmikuuta 2024.
[28]
Tuolloin Manchester Citya edustanut Foe kuoli kesken
Kamerunin
maaottelun 26. kesakuuta 2003, eika hanen silloista pelinumeroaan ole kaytetty sen jalkeen.
- Paivitetty 16. helmikuuta 2024.
[29]
| Kausi
|
Ostot
|
Myynnit
|
Ostot/Myynnit +-
|
Arvokkain hankinta
|
Siirtosumma
|
Arvokkain myynti
|
Siirtosumma
|
| 2023?2024
|
255,6M €
|
125,8M €
|
-129,8M €
|
 Jo?ko Gvardiol
|
90,0M €
|
 Cole Palmer
|
47,0M €
|
| 2022?2023
|
155,0M €
|
162,17M €
|
+7,17M €
|
 Erling Haaland
|
60,0M €
|
Raheem Sterling
|
56,2M €
|
| 2021?2022
|
138,9M €
|
93,8M €
|
-45,1M €
|
Jack Grealish
|
117,5M €
|
 Ferran Torres
|
55,0M €
|
| 2020?2021
|
173,4M €
|
64,0M €
|
-109,4M €
|
 Ruben Dias
|
71,6M €
|
 Leroy Sane
|
49,0M €
|
| Yht.
|
722,9M €
|
445,27M €
|
-277,63M €
|
| Kausi
|
Ostot
|
Myynnit
|
Ostot/Myynnit +-
|
Arvokkain hankinta
|
Siirtosumma
|
Arvokkain myynti
|
Siirtosumma
|
| 2019?2020
|
169,82M €
|
71,0M €
|
-98,82M €
|
Rodri
|
70,0M €
|
 Danilo
|
37,0M €
|
| 2018?2019
|
78,59M €
|
57,6M €
|
-20,99M €
|
 Riyad Mahrez
|
67,8M €
|
Brahim Diaz
|
17,0M €
|
| 2017?2018
|
317,5M €
|
91,35M €
|
-226,15M €
|
 Aymeric Laporte
|
65,0M €
|
 Kelechi Iheanacho
|
27,7M €
|
| 2016?2017
|
216,25M €
|
35,35M €
|
-180,9M €
|
John Stones
|
55,6M €
|
 Stevan Joveti?
|
13,5M €
|
| 2015?2016
|
208,47M €
|
67,44M €
|
-141,03M €
|
 Kevin De Bruyne
|
76,0M €
|
Alvaro Negredo
|
28,0M €
|
| 2014?2015
|
102,8M €
|
30,3M €
|
-72,5M €
|
Eliaquim Mangala
|
45,0M €
|
Javi Garcia
|
16,8M €
|
| 2013?2014
|
115,5M €
|
11,3M €
|
-104,2M €
|
Fernandinho
|
40,0M €
|
 Carlos Tevez
|
9,0M €
|
| 2012?2013
|
61,95M €
|
44,3M €
|
-17,65M €
|
Javi Garcia
|
20,2M €
|
 Mario Balotelli
|
20,0M €
|
| 2011?2012
|
91,05M €
|
31,2M €
|
-59,85M €
|
Sergio Aguero
|
40,0M €
|
Jerome Boateng
|
13,5M €
|
| 2010?2011
|
183,61M €
|
40,15M €
|
-143,46M €
|
 Edin D?eko
|
37,0M €
|
Robinho
|
21,0M €
|
| Yht.
|
1545,54M €
|
479,99M €
|
-1065,55M €
|
| Kausi
|
Ostot
|
Myynnit
|
Ostot/Myynnit +-
|
Arvokkain hankinta
|
Siirtosumma
|
Arvokkain myynti
|
Siirtosumma
|
| 2009?2010
|
147,3M €
|
29,2M €
|
-118,1M €
|
Carlos Tevez
 Emmanuel Adebayor
|
29,0M €
|
Daniel Sturridge
|
7,25M €
|
| 2008?2009
|
157,35M €
|
26,5M €
|
-130,85M €
|
Robinho
|
43,0M €
|
Vedran ?orluka
|
13,75M €
|
| 2007?2008
|
77,95M €
|
10,56M €
|
-67,39M €
|
Vedran ?orluka
Rolando Bianchi
|
13,0M €
|
Joey Barton
|
8,6M €
|
| 2006?2007
|
6,5M €
|
4,2M €
|
-2,3M €
|
 Andreas Isaksson
|
3,0M €
|
David James
|
1,7M €
|
| 2005?2006
|
12,48M €
|
32,5M €
|
+20,02M €
|
 Giorgos Samaras
|
8,5M €
|
Shaun Wright-Phillips
|
31,5M €
|
| 2004?2005
|
1,5M €
|
7,94M €
|
+6,44M €
|
 Ben Thatcher
|
1,5M €
|
Nicolas Anelka
|
7,19M €
|
| 2003?2004
|
14,26M €
|
6,62M €
|
-7,64M €
|
 Claudio Reyna
Trevor Sinclair
|
3,75M €
|
 Matias Vuoso
|
1,5M €
|
| 2002?2003
|
44,45M €
|
0,75M €
|
-43,7M €
|
Nicolas Anelka
|
15,0M €
|
Dickson Etuhu
|
0,45M €
|
| 2001?2002
|
20,51M €
|
6,6M €
|
-13,91M €
|
 Jon Macken
|
7,5M €
|
Mark Kennedy
|
3,0M €
|
| 2000?2001
|
20,28M €
|
1,46M €
|
-18,82M €
|
 Paulo Wanchope
|
5,6M €
|
 Lee Peacock
|
0,9M €
|
| Yht.
|
502,58M €
|
126,33M €
|
-376,25M €
|
| Kausi
|
Ostot
|
Myynnit
|
Ostot/Myynnit +-
|
Arvokkain hankinta
|
Siirtosumma
|
Arvokkain myynti
|
Siirtosumma
|
| 1999?2000
|
9,48M €
|
1,04M €
|
-8,44M €
|
Steve Howey
|
4,6M €
|
Michael Brown
|
0,6M €
|
| 1998?1999
|
1,08M €
|
11,35M €
|
+10,27M €
|
Gareth Taylor
|
0,55M €
|
 Giorgi Kinkladze
|
8,0M €
|
| 1997?1998
|
8,91M €
|
1,9M €
|
-7,01M €
|
Lee Bradbury
|
4,5M €
|
Nicky Summerbee
|
1,5M €
|
| 1996?1997
|
4,77M €
|
3,83M €
|
-0,94M €
|
Paul Dickov
|
1,5M €
|
 Steve Lomas
|
2,4M €
|
| 1995?1996
|
11,76M €
|
6,93M €
|
-4,83M €
|
Giorgi Kinkladze
|
4,0M €
|
Gary Flitcroft
|
5,25M €
|
| 1994?1995
|
2,5M €
|
2,86M €
|
+0,36M €
|
Nicky Summerbee
|
2,25M €
|
David Rocastle
|
1,48M €
|
| 1993?1994
|
7,59M €
|
0 €
|
-7,59M €
|
Alan Kernaghan
David Rocastle
|
2,4M €
|
Peter Reid
|
Ilmainen
|
| 1992?1993
|
0 €
|
1,85M €
|
+1,85M €
|
Ray Ranson
|
Ilmainen
|
Neil Pointon
|
0,675M €
|
| 1991?1992
|
2,35M €
|
1,81M €
|
-0,54M €
|
Steve McMahon
|
1,03M €
|
Colin Hendry
|
1,05M €
|
| 1990?1991
|
2,05M €
|
1,33M €
|
-0,72M €
|
Tony Coton
|
1,15M €
|
Andrew Hinchcliffe
|
1,2M €
|
| Yht.
|
50,49M €
|
32,9M €
|
-17,59M €
|
- Tilanne 3. tammikuuta 2024
[30]
[31]
| Siirtosumma
|
| 117,5 M €
|
| 90,0 M €
|
| 76,0 M €
|
| 71,6 M €
|
| 70,0 M €
|
| 67,8 M €
|
| 65,0 M €
|
| 65,0 M €
|
| 63,7 M €
|
| 62,0 M €
|
|
|
|
| Vuosi
|
| 2021
|
| 2023
|
| 2015
|
| 2020
|
| 2019
|
| 2018
|
| 2019
|
| 2018
|
| 2015
|
| 2023
|
|
| Siirtosumma
|
| 56,2 M €
|
| 55,0 M €
|
| 52,2 M €
|
| 49,0 M €
|
| 47,0 M €
|
| 37,0 M €
|
| 35,0 M €
|
| 35,0 M €
|
| 31,5 M €
|
| 28,0 M €
|
|
|
|
| Vuosi
|
| 2022
|
| 2022
|
| 2022
|
| 2020
|
| 2023
|
| 2019
|
| 2022
|
| 2023
|
| 2005
|
| 2015
|
|
- FA Cup
- Voittaja (6): 1903?1904, 1933?1934, 1955?1956, 1968?1969, 2010?2011, 2018?2019, 2022?2023
- Englannin liigacup
- Voittaja (8): 1969?1970, 1975?1976, 2013?2014, 2015?2016, 2017?2018, 2018?2019, 2019?2020, 2020?2021
- FA Community Shield
(aiemmin Charity Shield)
- Voittaja (6): 1937, 1968, 1972, 2012, 2018, 2019
- Fifa Club World cup
Voittaja (1) 2022-2023
Seuraavat pelaajat kuuluvat Manchester Cityn Hall of Fameen
[32]
:
Commons