Tama artikkeli kasittelee lasia materiaalina. Lasilla voidaan tarkoittaa myos
juomalasia
.
Lasi
on sulatettujen
silikaattien
jahmettyessa muodostunut
amorfinen
massa. Lasi on haurasta, kovaa ja yleensa lapinakyvaa. Sulatetun silikaatin jaahtyessa
atomit
eivat enaa palaudu
kiteiseen
muotoon, vaan jahmettynyt massa jaa lasiksi.
[1]
Tavallinen ikkunalasi lapaisee nakyvaa
valoa
, mutta vain hieman
ultraviolettisateilya
. Lasi ei juurikaan johda
sahkoa
, sen jalkeen kun se on jahmettynyt, mutta ennen sita, kun se on viela juoksevaa, se johtaa erittain hyvin sahkoa. Lasi ei myoskaan johda erityisen hyvin
lampoa
, minka vuoksi se taytyy jaahdyttaa hitaasti. Jos lasi jaahdytetaan tai lammitetaan liian nopeasti, lampotila sitoutuu epatasaisesti ja luo jannitystiloja. Vahainenkin ulkopuolinen
voima
saattaa purkaa naita jannityksia, jolloin lasi pirstoutuu lahes rajahdysmaisesti. Taman on saattanut moni huomata kaataessaan kuumaa tai kylmaa
nestetta
juomalasiin
, joka on ollut lampotilaltaan vastakkainen.
Viistehiottuja lasisia "korukivia" kutsutaan myos nimella Similitimantti.
[2]
Lasin komponentteja ovat lasinmuodostajat, sulatteet eli flussit, stabilointiaineet seka toissijaiset materiaalit kuten puhdistus- ja varjaysaineet.
[3]
Lasin perusraaka-aine ja paaasiallinen lasinmuodostaja on
piidioksidi
eli kvartsi, joka on piidioksidin (
Si
O
2
) muodossa. Se muodostaa useimpien lasityyppien painosta 60?80 prosenttia. Sulaessaan kvartsi sitkistyy paksuksi nesteeksi. Kun tata nestetta jaahdytetaan valvotusti jahmettymispisteeseen, atomit eivat asetu kiteille ominaiseen saannolliseen jarjestykseen, vaan ne jahmettyvat nesteiden tapaan epasaannolliseen rakenteeseen. Ne eivat kuitenkaan voi liikkua kuten nesteen atomit.
[3]
Jos kvartsia sulatetaan yksin hiekan muodossa, syntyy helposti sarkyvaa ja haurasta materiaalia, josta ei voi muotoilla esineita. Sen vuoksi kvartsin joukkoon sekoitetaan yhdisteita, jotka synnyttavat kovempaa ja tyostettavampaa lasia ja samalla laskevat sen sulamispistetta, mika oli entisaikoina myos tarkeaa.
[3]
Sulatteita eli flusseja lisataan materiaaliin sen kemiallisen kestavyyden lisaamiseksi ja jotta se sulaisi matalammassa lampotilassa. Flussina kaytetaan
soodaa
sisaltavaa natronlasia tai
potaskaa
sisaltavaa kalilasia.
[3]
Stabilointiaineita kuten
kalkkikivea
lisataan lasin kemiallisen kestavyyden lisaamiseksi.
[3]
Lapinakymaton lasi eli opaali- tai maitolasi syntyy siten, etta jo lasin raaka-aineseokseen lisataan kiteytyvia aineita, esimerkiksi
kryoliittia
,
fluorisalpaa
tai
luutuhkaa
. Lasin varjaamiseen kaytetaan
metallioksideja
ja eraita muita aineita:
[1]
Jos halutaan valmistaa varitonta lasia, hiekan tavallisesti sisaltamat varjaavat metallioksidit taytyy poistaa.
[4]
Natronkalkkilasi eli soodalasi valmistetaan sekoittamalla piidioksidia, natriumkarbonaattia ja kalsiumkarbonaattia.
[5]
Sen koostumus on
piidioksidi
, (
Si
O
2
) n. 70?75 % (
kvartsihiekasta
),
natriumoksidi
(
Na
2
O) n. 10?15 % (
soodasta
) ja
kalsiumoksidi
, (
Ca
O) n. 8?14 % (
kalkkikivesta
).
[1]
Natronkalkkilasi on helposti sulavaa ja edullista, ja sita on suurin osa markkinoilla olevasta kirkkaasta ja lapinakyvasta lasista.
[5]
Lyijylasi eli
kristalli
valmistetaan sekoittamalla ja sulattamalla
piin
,
kaliumin
ja
lyijyn
oksideja. Kristalli on paksua lasia, jolla on korkea valon
taitekerroin
. Kristalli on myos pehmeaa ja sailyttaa plastisen muovailtavuutensa, joten sita kaytetaan hiottujen ja kaiverrettujen lasiesineiden valmistamiseen.
[5]
Optinen lasi on kristallilasia, jonka tuottamiseksi lasimassaan lisataan
lantaanioksidia
ja
toriumia
. Optista lasia kaytetaan kameroiden linssien raaka-aineena, koska se
dispergoi
eli hajottaa kaikenvarista valoa.
[5]
Borosilikaattilasia valmistetaan
piidioksidista
,
boorihaposta
,
fosforihaposta
ja joskus myos
alumiinioksidista
. Borosilikaattilasin kemiallinen rakenne on huomattavan kestava, sen lampolaajeneminen on haviavan pienta, ja se kestaa vahvojakin lamposhokkeja. Sen vuoksi sita kaytetaan esimerkiksi kuumuutta kestavien keittoastioiden ja
laboratoriolasin
valmistamisessa.
[5]
Tunnettu kauppanimi on borosilikaattilasille on
PYREX
.
Kvartsilasi on seostamatonta lasia, jonka jalkikasittely on haastavaa. Sen sulamislampotila on noin 2 000 °C ja se on kimmoisaa. Se myos lapaisee ultraviolettivaloa.
[1]
Merkittava osa lasiraaka-aineesta on
kierratyslasia
.
Raaka-aineet sekoitetaan oikeassa suhteessa, jolloin saadaan
mankia
. Tama seos sulatetaan noin 1 500 °C:ssa lasiuunin sisalla olevassa upokkaassa tai vannassa. Sulatuksen jalkeen lasimassan lampotila lasketaan tyolampoon, noin 1 000 °C. Lasimassan tyostoa ja muokkausta seuraa lasin jaahdytys.
Ikkunalasia (tasolasi, lasilevyt) valmistettiin aikaisemmin muun muassa vetamalla. Nykyisin kaytetyin tasolasin valmistusmenetelma on
float
-menetelma, joka oli kaytossa muun muassa
Pilkingtonin
Lahden lasitehtaalla
. Float-menetelmassa pitkan uunilinjan alkupaassa syotetaan raaka-aineet sisaan. Niiden sulettua lasi valutetaan sulan
tinan
paalle. Massaa vedetaan jatkuvasti eteenpain ja lasilevyn paksuus saadetaan vetonopeudella. Lasista saadaan talloin molemmilta pinnoiltaan erittain tasaista ja sileaa. Jaahdytyksen jalkeen, uunilinjan toisessa paassa, levy leikataan sopiviksi paloiksi.
Toinen valmistusmenetelma on
lasinpuhallus
. Pullot ja hehkulamput valmistetaan nykyisin koneellisesti puhaltamalla. Automaattikoneet puhaltavat paineilmalla jopa 590 000 pulloa vuorokaudessa tai 900 hehkulamppua minuutissa.
Lasilautasia
,
tuhkakuppeja,
ja huokeita juomalaseja tehdaan
valurautamuoteissa
puristamalla.
Lasia valmistetaan
Suomessa
muun muassa
Nuutajarven
, Humppilan seka
Iittalan
tehtaissa. Ainoa pakkauslasin valmistaja Suomessa oli
Karhulan
pakkauslasitehdas. Muita tunnettuja, nyttemmin jo lakkautettuja lasitehtaita ovat muun muassa
Riihimaen
, Kumelan lasitehdas Riihimaella seka Ryttylan ja
Nybyn
lasitehtaat. Naiden lisaksi Suomessa toimii lukuisia pienempia lasitehtaita seka yksittaisia lasinpuhaltajia ja muita valmistajia.
Peililasi
ja korkealaatuiset ikkunalasit saadaan hiomalla ja kiillottamalla levylasia. Lasi voidaan koristella esimerkiksi
kaivertamalla
,
etsaamalla
tai
maalaamalla
. Lasi kestaa hyvin
happoja
, mutta poikkeuksen tekevat
fluoriyhdisteet
, joilla voidaan syovyttaa kuvioita lasin pinnalle.
Hiekkapuhaltamalla
lasia lapi levyn, johon on leikattu kuvioita, saadaan kuviot nakymaan lasissa himmentyneena pintana.
Nykypaivana suurin osa lasista valmistetaan koneilla. Kuitenkin pieni osa joistakin lasisista taide- ja koriste-esineista valmistetaan puhaltamalla. Lasinpuhallus on vanhaa arvossa pidettya
kasityota
. Rautaisessa, noin puolentoista metrin pituisessa puhalluspillissa on erityinen suukappale. Pillin toiseen paahan otetaan kimpale lasisulatetta, joka puhalletaan ontoksi. Sulatetta lisaten ja koko ajan pillia pyoritellen lasi muovataan halutuksi esineeksi, joko vapaasti tai muottia kayttaen.
Suomalainen lasitaide on noussut maailmanmaineeseen
1940
-luvulta alkaen usean yrityksen voimin. Merkittavimpia yhtioita ovat
Riihimaen Lasi
ja
Nuutajarvi
seka
Iittala
, joka valmistaa mm.
Tapio Wirkkalan
ja
Alvar Aallon
suunnittelemia lasistoja. Muita tunnettuja suomalaisia muotoilijoita ovat esimerkiksi
Kaj Franck
,
Timo Sarpaneva
,
Kerttu Nurminen
ja
Nanny Still
. He ovat muotoilleet monipuolisesti lasiesineita seka juhla- etta arkikayttoon.
Lasi on
amorfinen aine
, joita joskus nimitetaan
kiinteiksi nesteiksi
niiden jarjestaytymattomyyden vuoksi ja koska lasissa ei tapahdu sen jaahtyessa selvaa
ensimmaisen asteen faasimuutosta
. Lasilla ei myoskaan ole selvaa
sulamispistetta
, vaan kuumennettaessa se pehmenee vahitellen.
[1]
Siina tapahtuu kuitenkin toisen asteen faasimuunnos, ns.
lasisiirtyma
. Lasi ei siten huoneenlammossa muuta muotoaan pitkankaan ajan kuluessa, kuten suosittu
kaupunkitarina
vanhoista valuvista ikkunalaseista kertoo. Helpompi selitys naille on, etta huonolaatuinen ikkunalasi on asennettu painavampi paa alaspain.
[6]
[7]
Nain tehtiin ikkunan vakauden ja ulkonaon vuoksi.
Lasin valumisnopeus riippuu lampotilasta. Hyvin korkeissa lampotiloissa voidaan havaita merkittavaa taipumista. Lasin puhallus perustuu tahan. Sen sijaan huoneenlammossa ikkunoiden valuminen ei ole havaittavissa hyvinkaan pitkissa ajoissa. Joidenkin laskelmien mukaan merkittavaan valumiseen kuluisi huoneenlammossa aikaa monta kertaa koko universumin ian verran.
Jos kirkkojen ikkunalasi olisi valunut muutamassa sadassa vuodessa niin paljon, etta ikkunoiden alaosat olisivat ylaosia paksumpia, niin tuhansia vuosia vanhojen lasiesineiden tulisi jo olla valunut muodottomiksi moykyiksi. Nain ei kuitenkaan ole tapahtunut. Muinaisen
Egyptin
ja antiikin
Rooman
ajoilta on sailynyt useita lasiesineita nykypaiviin saakka, eika niissa ole havaittu lainkaan valumista. Lasi kestaa syovyttavaa rikkihappoa.
Tektiitti
on luonnonlasia, jota on syntynyt asteroiditormayksissa. Vanhin tunnettu ihmisen valmistama lasilaatu on alkalikalkkilasi, jota valmistetaan soodan, hiekan ja kalkin seoksesta.
Egyptissa
siita valmistettiin lasitettuja kivihelmia jo noin vuonna 4000 eaa.
[8]
Jo varhain havaittiin, etta lasi voitiin saada varilliseksi lisaamalla siihen eri
malmeja
. Tallaista varillista lasia kaytettiin
keramiikan
lasitukseen seka
jalokivien
jaljitelmiin.
[8]
Vanhimmat tunnetut lasiastiat ovat Egyptista n. vuodelta 1500 eaa.
[9]
, ja niita valmistettiin Egyptissa huomattavia maaria jo 1300-luvulla eaa. Niita valmistettiin yleensa upottamalla metallitankoon kiinnitetty, kankaalla paallystetty hiekkaydin sulaan lasiin, jossa sita pyoritettiin astian muotoilemiseksi haluttuun muotoon. Hiekkaydin poistettiin, kun lasi oli valmis. Lasinpuhallus keksittiin Egyptissa tai
Syyriassa
[1]
noin vuonna 50 eaa., ja se syrjaytti nopeasti vanhemmat lasiastioiden valmistusmenetelmat.
[8]
Keskiajalla kuuluisin lasiteollisuuden keskus oli
Venetsia
.
[1]
Suomen ensimmaisen lasitehtaan perusti G. Jung
Uuteenkaupunkiin
vuonna
1681
.
[10]
Roomalaiset alkoivat kayttaa lasia ikkunoissa 300-luvulla. Vuonna 674 Englantiin saatiin ensimmainen lasi-ikkuna.
Ikkunat
valmistettiin pyorittamalla nopeasti tangon paassa olevaa lasimassaa, jolloin syntyi pullonpohjan kaltaisia lasinpaloja, jotka sitten liitettiin yhteen. Suomessa lasi-ikkunat alkoivat yleistya 1700- ja 1800-luvuilla.
[9]
Lasinpuristuskoneet tulivat kayttoon 1810-luvulla, ja puoliautomaattisiksi ne saatiin noin vuonna 1900.
[1]
Vuonna 2019 kansainvalinen tutkijaryhma, jota johtaa suomalainen tohtori Erkka Frankberg, onnistui tekemaan lasia joka voi venya ja painua kasaan huoneenlampoisena menematta rikki. Tama
alumiinioksidista
valmistettu lasi on tavallista lasia kymmenia kertoja lujempaa ja viela
terastakin
monin verroin lujempaa. Materiaalin raaka-aineita on planeetallamme runsaasti ja kayttomahdollisuuksia rajattomasti.
[11]
Heijastavat tai lapinakyvat lasipinnat
[12]
ovat lintujen merkittavimpia ihmisen aiheuttamia kuolinsyita.
[13]
Viimeisen vuosikymmenen aikana Pohjois-Amerikassa on saadetty ja asetettu vireille eritasoista lainsaadantoa tilanteen korjaamiseksi.
[14]
[15]
Toistaiseksi kattavin laeista on vuoden 2020 lopussa New Yorkissa voimaan tuleva "Bird Friendly Materials".
[16]
Myos LEED-sertifikaatissa on olemassa krediitti "Bird collision deterrence".
[17]
- Beveridge, Philippa & Domenech, Ignasi & Pascual, Eva:
Lasityot
. Suomentanut englanninkielisesta laitoksesta Katja Kangasniemi. Perhemediat, 2009.
ISBN 978-952-494-178-5
.
- ↑
a
b
c
d
e
f
g
h
Otavan Iso Fokus, 4. osa (Kr-Mn)
, s. 2205-2206, art. Lasi. Otava, 1973.
ISBN 951-1-00388-7
.
- ↑
Schumann, Walter, 1989:
Jalokivet ja korukivet
Helsinki, Otava,
ISBN 951-1-10837-9
- ↑
a
b
c
d
e
Beverigde et al. 2009, s. 25.
- ↑
Beverigde et al. 2009, s. 27.
- ↑
a
b
c
d
e
Beverigde et al. 2009, s. 26.
- ↑
No, It Doesn't Flow
(PDF)
- ↑
USENET Physics FAQ
- ↑
a
b
c
John Hudson:
Suurin tiede ? kemian historia
, s. 17. Suomentanut Kimmo Pietilainen. Art House, 2002.
ISBN 951-884-346-5
.
- ↑
a
b
Koukkunen, Kalevi et al.:
Uusi pikkujattilainen
, s. 527-528. Porvoo: Werner Soderstrom osakeyhtio, 1985.
ISBN 951-0-12416-8
.
- ↑
Fokus, art. Lasiteollisuus
- ↑
Mullistava loydos: lasi voi olla lujempaa kuin teras ? suomalaisvetoisen tutkijaryhman tulos julkaistiin Science-lehdessa
Yle Uutiset
. Viitattu 14.11.2019.
- ↑
Hans Schmid, Wilfried Doppler, Daniela Heynen & Martin Rossler:
Bird-Friendly Building with Glass and Light. 2., revised Edition
2013. Swiss Ornithological Institute Sempach.
- ↑
Birds Flying Into Windows? Truths About Birds & Glass Collisions from ABC Experts
American Bird Conservancy
. 6.3.2019. Viitattu 20.8.2020.
(englanniksi)
- ↑
Bird Safe Glass Legislation in North America | Walker Glass
glassonweb.com
.
Arkistoitu
9.8.2020. Viitattu 20.8.2020.
(englanniksi)
- ↑
Building Is For The Birds With Proposed Legislation, But CRE May Not Be Ready
Bisnow
. Viitattu 20.8.2020.
(englanniksi)
- ↑
The New York City Council - File #: Int 1482-2019
legistar.council.nyc.gov
. Viitattu 20.8.2020.
- ↑
Bird collision deterrence | U.S. Green Building Council
www.usgbc.org
. Viitattu 20.8.2020.
(englanniksi)