Koiviston I hallitus

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Koiviston I hallitus joutui eroamaan touko­kuussa 1970. Kuvassa jaahyvais­kaynti presidentti Urho Kekkosen luona. Vasemmalta Mauno Koivisto , Johannes Virolainen , Martti Miettunen , Vaino Leskinen , Grels Teir , Sulo Suorttanen ja Urho Kekkonen.

Koiviston I hallitus oli Suomen tasavallan 51. hallitus , jonka muodostivat SDP , Keskusta , RKP , SKDL ja TPSL . Hallitukselle kertyi 784 hallituspaivaa 22. maaliskuuta 1968 ? 14. toukokuuta 1970.

Suomessa vakiintuneen kaytannon mukaan hallitus erosi aina presidentinvaalin yhteydessa, vaikka lainsaadanto ei tallaista menettelya edellyttanytkaan. Niinpa edellinen paaministeri Rafael Paasio jatti hallituksensa eronpyynnon vuoden 1968 presidentinvaalin jalkeen ja valtiovarainministerina vuoden 1967 loppuun saakka toiminut, [1] hiljattain Suomen Pankin paajohtajaksi tullut Mauno Koivisto kokosi uuden hallituksen entiselle kansanrintamapohjalle . Jatkuvuutta osoitti keskeisten ministerien ? ulkoministeri Ahti Karjalainen , oikeusministeri Aarre Simonen , sisaasiainministeri Antero Vayrysen seka valtiovarainministerien Eino Raunio ja Ele Alenius ? jatkaminen tehtavissaan. Ulkopoliittisen ripittaytymisen tehnyt SDP:n vahva mies Vaino Leskinen nousi hallitukseen yhdeksan vuoden tauon jalkeen. [2]

Hallituksen puolustusministerina jatkoi Keskustan oikeistosiipeen kuulunut, vanhakantaisen isanmaallinen Sulo Suorttanen , joka oli jatkosodan aikana kuulunut suomalaiseen SS-pataljoonaan . Presidentti Urho Kekkonen ei julkisesti puuttunut Suorttasen nimitykseen, mutta Anita Hallaman vuonna 2001 julkaistuista muistelmista ilmeni, etta presidentti oli pahoittanut asiasta syvasti mielensa. Kekkosen oma suosikki puolustusministeriksi olisi ollut hanen luottomiehensa, Suojelupoliisin paallikko Arvo Pentti . Neuvostoliitto ei ottanut kantaa Suorttasen valintaan ministeriksi, vaikka se muutoin oli kayttanyt ”natsikorttia” sumeilematta valtapiirissaan. Toisaalta L. A. Puntilan mukaan Moskova oli samoissa hallitusneuvotteluissa estanyt SDP:n tannerilaiseen siipeen kuuluneen Olavi Lindblomin valinnan paaministeriksi. [3]

Koiviston ensimmaisen hallituksen merkittaviin saavutuksiin kuului tulopoliittinen kokonaisratkaisu . Ratkaisun oli suunnitellut valtakunnansovittelija Keijo Liinamaan vuonna 1967, ja se hyvaksyttiin vain vahan aikaa hallituksen muodostamisen jalkeen. Siirtyminen kokonaisratkaisun mukaiseen indeksittomaan jarjestelmaan vaati hintojen ja palkkojen saannostelyvaltuuksien palauttamista hallitukselle: eduskunta hyvaksyi taman ilman viivytyksia. Hallituksen toimikaudella toteutettiin tai pantiin alulle myos joukko tarkeita sosiaalipoliittisia uudistuksia, kuten kansanelakkeen perhe-elakkeet , yrittajien ja maatalousyrittajien elakejarjestelmat ( YEL ja MYEL ) seka uusi alkoholilaki, johon liittyi keskioluen myynnin vapauttaminen vuoden 1969 alussa. Laakkeeksi maatalouden kasaantuneeseen ylituotanto-ongelmaan otettiin lehmien teurastuspalkkiot ja peltojen "paketointi", mika merkitsi sita, etta valtio maksoi korvausta viljelijalle, joka jatti peltonsa viljelematta. [2] Tama oli johdonmukaista maatalouspolitiikkaa, mutta se osoittautui poliittiseksi pommiksi, joka rajahti Keskustan kasiin vuoden 1970 eduskuntavaaleissa . [4]

Tyoministeri Viljo Virtanen siirtyi vuoden 1970 alussa Mikkelin laanin maaherraksi ja hanen tilalleen tuli kansanedustaja Veikko Helle . [5] Kansliaministeri Jussi Linnamo siirtyi helmikuun alussa 1970 pankkitarkastusviraston ylijohtajaksi ja hanen tilalleen tuli kansanedustaja Margit Eskman . [6]

Koiviston I hallitus on niin sanotulla piinaindeksilla mitattuna talouspolitiikaltaan onnistunein hallitus Suomessa vuosina 1951?1997 yli 300 paivaa istuneista hallituksista. Piinaindeksi on hallituksen vallassaoloaikana tapahtuneen inflaation muutoksen, tyottomyyden muutoksen ja kokonaistuotannon kasvun muutoksen summa. Talouden kasvuvauhti oli Koiviston I hallituskauden lopulla lahes 10 prosenttia. [7]

Kokoonpano [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Salkku Ministeri Aloitti tehtavassa Lopetti tehtavassa Puolue
Paaministeri [8]   Mauno Koivisto 22.3.1968 14.5.1970 Sosiaalidemokraatit
Opetusministeri , paaministerin sijainen   Johannes Virolainen 22.3.1968 14.5.1970 Keskusta
Ministeri valtioneuvoston kansliassa   Jussi Linnamo 22.3.1968 31.1.1970 Sosiaalidemokraatit
  Margit Eskman 1.2.1970 14.5.1970 Sosiaalidemokraatit
Ulkoasiainministeri   Ahti Karjalainen 22.3.1968 14.5.1970 Keskusta
Oikeusministeri   Aarre Simonen 22.3.1968 14.5.1970 TPSL
Sisaasiainministeri   Antero Vayrynen 22.3.1968 14.5.1970 Sosiaalidemokraatit
Puolustusministeri , ministeri sisaasiainministeriossa   Sulo Suorttanen 22.3.1968 14.5.1970 Keskusta
Valtiovarainministeri   Eino Raunio 22.3.1968 14.5.1970 Sosiaalidemokraatit
Ministeri valtiovarainministeriossa   Ele Alenius 22.3.1968 14.5.1970 SKDL
Maatalousministeri   Martti Miettunen 22.3.1968 14.5.1970 Keskusta
Liikenneministeri [9]   Paavo Aitio 22.3.1968 14.5.1970 SKDL
Ministeri kulkulaitosten ja yleisten toiden ministeriossa   Viljo Virtanen 22.3.1968 31.12.1969 Sosiaalidemokraatit
  Veikko Helle 1.1.1970 28.2.1970 Sosiaalidemokraatit
Tyovoimaministeri   Veikko Helle 1.3.1970 14.5.1970 Sosiaalidemokraatit
Kauppa- ja teollisuusministeri   Grels Teir 22.3.1968 14.5.1970 Ruotsalainen kansanpuolue
Ministeri kauppa- ja teollisuusministeriossa   Vaino Leskinen 22.3.1968 14.5.1970 Sosiaalidemokraatit
Sosiaaliministeri   Anna-Liisa Tiekso 22.3.1968 14.5.1970 SKDL
Ministeri sosiaaliministeriossa   Eemil Partanen 2.4.1968 14.5.1970 Keskusta

Lahteet [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

  1. ↑ Koivisto, Mauno Henrik. ( Arkistoitu ? Internet Archive) Ministerin tiedot, Valtioneuvosto.
  2. ↑ a b Zetterberg, Seppo (toim.): Suomen historian Pikkujattilainen , s. 871?872. Helsinki: WSOY, 1987. ISBN 951-0-14263-0 .
  3. ↑ Tarkka, Jukka: Karhun kainalossa: Suomen kylma sota 1947?1990 , s. 254. Helsinki: Otava, 2012. ISBN 978-952-1-25796-7 .
  4. ↑ Tarkka, Jukka ? Tiitta, Allan: Itsenainen Suomi: seitseman vuosikymmenta kansakunnan elamasta , s. 250. Helsinki: Otava, 1987.
  5. ↑ Mita-Missa-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1971 , s. 21. Helsinki: Otava, 1970.
  6. ↑ Mita-Missa-Milloin 1971 , s. 24.
  7. ↑ Suomen hallitukset piinapenkissa (PDF) Taloustieteellinen Yhdistys . Viitattu 9.12.2020.
  8. ↑ Koiviston I hallitus Valtioneuvosto. Arkistoitu 2.6.2021. Viitattu 11.12.2019.
  9. ↑ 28.2.1970 saakka kulkulaitosten ja yleisten toiden ministeri .
Suomi Edeltaja:
Paasion I hallitus 		Suomen hallitus
22. maaliskuuta 1968 ? 14. toukokuuta 1970 . 		Seuraaja:
Auran I hallitus
Noudettu kohteesta ” https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Koiviston_I_hallitus&oldid=22334845 ”