Koiviston I hallitus
oli
Suomen
tasavallan 51.
hallitus
, jonka muodostivat
SDP
,
Keskusta
,
RKP
,
SKDL
ja
TPSL
. Hallitukselle kertyi 784 hallituspaivaa 22. maaliskuuta 1968 ? 14. toukokuuta 1970.
Suomessa vakiintuneen kaytannon mukaan hallitus erosi aina
presidentinvaalin
yhteydessa, vaikka lainsaadanto ei tallaista menettelya edellyttanytkaan. Niinpa edellinen paaministeri
Rafael Paasio
jatti hallituksensa eronpyynnon
vuoden 1968 presidentinvaalin
jalkeen ja
valtiovarainministerina
vuoden 1967 loppuun saakka toiminut,
[1]
hiljattain
Suomen Pankin
paajohtajaksi tullut
Mauno Koivisto
kokosi uuden hallituksen entiselle
kansanrintamapohjalle
. Jatkuvuutta osoitti keskeisten ministerien ? ulkoministeri
Ahti Karjalainen
, oikeusministeri
Aarre Simonen
, sisaasiainministeri Antero Vayrysen seka valtiovarainministerien Eino Raunio ja
Ele Alenius
? jatkaminen tehtavissaan. Ulkopoliittisen ripittaytymisen tehnyt SDP:n vahva mies
Vaino Leskinen
nousi hallitukseen yhdeksan vuoden tauon jalkeen.
[2]
Hallituksen puolustusministerina jatkoi Keskustan oikeistosiipeen kuulunut, vanhakantaisen isanmaallinen
Sulo Suorttanen
, joka oli
jatkosodan
aikana kuulunut
suomalaiseen SS-pataljoonaan
. Presidentti
Urho Kekkonen
ei julkisesti puuttunut Suorttasen nimitykseen, mutta
Anita Hallaman
vuonna 2001 julkaistuista muistelmista ilmeni, etta presidentti oli pahoittanut asiasta syvasti mielensa. Kekkosen oma suosikki puolustusministeriksi olisi ollut hanen luottomiehensa,
Suojelupoliisin
paallikko
Arvo Pentti
.
Neuvostoliitto
ei ottanut kantaa Suorttasen valintaan ministeriksi, vaikka se muutoin oli kayttanyt ”natsikorttia” sumeilematta valtapiirissaan. Toisaalta
L. A. Puntilan
mukaan Moskova oli samoissa hallitusneuvotteluissa estanyt SDP:n tannerilaiseen siipeen kuuluneen
Olavi Lindblomin
valinnan paaministeriksi.
[3]
Koiviston ensimmaisen hallituksen merkittaviin saavutuksiin kuului
tulopoliittinen kokonaisratkaisu
. Ratkaisun oli suunnitellut
valtakunnansovittelija
Keijo Liinamaan
vuonna 1967, ja se hyvaksyttiin vain vahan aikaa hallituksen muodostamisen jalkeen. Siirtyminen kokonaisratkaisun mukaiseen indeksittomaan jarjestelmaan vaati hintojen ja palkkojen saannostelyvaltuuksien palauttamista hallitukselle: eduskunta hyvaksyi taman ilman viivytyksia. Hallituksen toimikaudella toteutettiin tai pantiin alulle myos joukko tarkeita sosiaalipoliittisia uudistuksia, kuten
kansanelakkeen
perhe-elakkeet
, yrittajien ja maatalousyrittajien elakejarjestelmat (
YEL
ja
MYEL
) seka uusi alkoholilaki, johon liittyi
keskioluen
myynnin vapauttaminen vuoden 1969 alussa. Laakkeeksi maatalouden kasaantuneeseen ylituotanto-ongelmaan otettiin lehmien teurastuspalkkiot ja peltojen "paketointi", mika merkitsi sita, etta valtio maksoi korvausta viljelijalle, joka jatti peltonsa viljelematta.
[2]
Tama oli johdonmukaista maatalouspolitiikkaa, mutta se osoittautui poliittiseksi pommiksi, joka rajahti Keskustan kasiin
vuoden 1970 eduskuntavaaleissa
.
[4]
Tyoministeri
Viljo Virtanen
siirtyi vuoden 1970 alussa
Mikkelin laanin
maaherraksi ja hanen tilalleen tuli kansanedustaja
Veikko Helle
.
[5]
Kansliaministeri
Jussi Linnamo
siirtyi helmikuun alussa 1970
pankkitarkastusviraston
ylijohtajaksi ja hanen tilalleen tuli kansanedustaja
Margit Eskman
.
[6]
Koiviston I hallitus on niin sanotulla piinaindeksilla mitattuna talouspolitiikaltaan onnistunein hallitus Suomessa vuosina 1951?1997 yli 300 paivaa istuneista hallituksista. Piinaindeksi on hallituksen vallassaoloaikana tapahtuneen inflaation muutoksen, tyottomyyden muutoksen ja kokonaistuotannon kasvun muutoksen summa. Talouden kasvuvauhti oli Koiviston I hallituskauden lopulla lahes 10 prosenttia.
[7]
- ↑
Koivisto, Mauno Henrik.
(
Arkistoitu
? Internet Archive) Ministerin tiedot, Valtioneuvosto.
- ↑
a
b
Zetterberg, Seppo (toim.):
Suomen historian Pikkujattilainen
, s. 871?872. Helsinki: WSOY, 1987.
ISBN 951-0-14263-0
.
- ↑
Tarkka, Jukka:
Karhun kainalossa: Suomen kylma sota 1947?1990
, s. 254. Helsinki: Otava, 2012.
ISBN 978-952-1-25796-7
.
- ↑
Tarkka, Jukka ? Tiitta, Allan:
Itsenainen Suomi: seitseman vuosikymmenta kansakunnan elamasta
, s. 250. Helsinki: Otava, 1987.
- ↑
Mita-Missa-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1971
, s. 21. Helsinki: Otava, 1970.
- ↑
Mita-Missa-Milloin 1971
, s. 24.
- ↑
Suomen hallitukset piinapenkissa
(PDF)
Taloustieteellinen Yhdistys
. Viitattu 9.12.2020.
- ↑
Koiviston I hallitus
Valtioneuvosto.
Arkistoitu
2.6.2021. Viitattu 11.12.2019.
- ↑
28.2.1970 saakka
kulkulaitosten ja yleisten toiden ministeri
.