Keijo Antero Liinamaa
(
6. huhtikuuta
1929
Mantta
?
28. kesakuuta
1980
Helsinki
) oli suomalainen lakimies, joka toimi
Suomen paaministerina
1975 ja
valtakunnansovittelijana
vuosina 1965?1971 ja 1979?1980. Liinamaa toimi myos oikeusministerina 1970 ja tyovoimaministerina 1971?1972.
Liinamaa oli tyooikeuteen erikoistunut lakimies, joka aloitti tyouransa
SAK:ssa
. Vain 29-vuotiaana vuonna 1958 hanesta tuli
Mantan
kauppalanjohtaja. 1960-luvun alkupuolella valtakunnallisen tyomarkkinasovittelujarjestelman kaynnistyttya han toimi paikallisena sovittelijana, kunnes vuonna 1965 hanet valittiin valtakunnansovittelijaksi. Taloudellisesti vaikeina vuosina 1965?1967 Liinamaa selvitti runsaasti tyomarkkinaristiriitoja ja sai estettya useita suurlakkoja.
Vuonna 1967 paaministeri
Rafael Paasio
antoi Liinamaalle erityistehtavan: Liinamaan piti neuvotella tyomarkkinaosapuolien kanssa keskitetysta palkkaratkaisusta estaakseen inflaation, jonka palkankorotukset olisivat aiheuttaneet. Tama johti 27.3.1968 allekirjoitettuun ensimmaiseen
tulopoliittiseen kokonaisratkaisuun
, jonka yhteydessa kiiteltiin erityisesti Liinamaan neuvottelutaitoja. Kaksi ensimmaista TuPo-sopimusta nimettiinkin hanen mukaansa
Liinamaa I:ksi
ja
Liinamaa II:ksi
.
Vuoden 1970 eduskuntavaalien jalkeen poliittiset puolueet eivat pystyneet muodostamaan hallitusta. Presidentti
Urho Kekkonen
maarasi talloin
Teuvo Auran
muodostamaan
virkamieshallituksen
. Paaministeri
Auran hallituksessa
Liinamaa toimi oikeusministerina 63 paivaa touko-heinakuussa 1970,
[5]
kunnes
Ahti Karjalainen
muodosti uuden hallituksen.
Karjalaisen hallitus hajosi syksylla 1971 ja eduskunta hajotettiin. Teuvo Auran
toinen virkamieshallitus
muodostettiin ja Liinamaa toimi siina tyovoimaministerina lokakuusta 1971 helmikuuhun 1972.
[5]
Vuoden 1975 eduskuntavaalien
jalkeen poliittiset puolueet eivat saaneet muodostettua hallitusta. Presidentti Kekkonen kutsui Keijo Liinamaan paaministeriksi ja hanen virkamieshallituksensa istui 13. kesakuuta ? 30. marraskuuta 1975,
[5]
kunnes Kekkosen valiintulo mahdollisti
Martti Miettusen
uuden hallituksen muodostamisen.
Liinamaa toimi paaministerina Helsingissa jarjestetyn
ETYK-huippukokouksen
aikana.
Keijo Liinamaa kuoli 51-vuotiaana 28. kesakuuta 1980 akilliseen sairauskohtaukseen ollessaan ulkoilemassa kotinsa lahistolla Helsingin
Vuosaaressa
. Han on kaikkien aikojen nuorimpana kuollut Suomen paaministeri.
Liinamaasta kaavailtiin ennen hanen kuolemaansa poliittisen hallituksen paaministeria.
Hanen leskensa
Pirkko Liinamaa
tuli 1980-luvulla tunnetuksi suositun televisio-ohjelman
Levyraadin
pitkaaikaisena vakiojasenena.
Keijo Liinamaan syntymakaupungissa Mantassa on ollut Keijo Liinamaan katu vuodesta 2008. Helsingin Vuosaaressa sijaitseva puistoalue nimettiin Keijo Liinamaan puistoksi vuonna 2015.
[6]
- Ruohonen, Pentti:
Keijo Liinamaa: Sovinnon mies
. Helsinki: WSOY, 1981.
ISBN 951-0-10861-8
.
- Seppinen, Ilkka: ”Liinamaa, Keijo (1929?1980)”,
Suomen kansallisbiografia, osa 6
, s. 120?123. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2005.
ISBN 951-746-447-9
.
Teoksen verkkoversio
.
|
---|
| Kansainvaliset
| |
---|
| Kansalliset
| |
---|
| Henkilot
| |
---|
|