Katolinen kirkko

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tama artikkeli kasittelee katolista kirkkoa. Katolisuudesta yleisena kasitteena katso katolisuus .
Katolinen kirkko
Paaviuden tunnus: kolmikerroksinen tiara ja taivasten valtakunnan avaimet.
Paaviuden tunnus: kolmikerroksinen tiara ja taivasten valtakunnan avaimet .
Hallinto episkopaalisuus
Johtaja Paavi Franciscus
Perustaja Jeesus Kristus
(katolisessa perinteessa)
Perustettu 1. vuosisata,
Jerusalem ,
Rooman valtakunta
Kirkkoon yhdistyneet Uniaattikirkot
Idan katoliset kirkot
Kirkosta irtautuneet luterilaiset
anglikaanit
reformoidut
anabaptistit
vanhakatoliset
Hiippakuntia Arkkihiippakuntia: 640
Hiippakunnat: 2851
Seurakuntia 221 700
Jasenia 1,285 miljardia (2017) [1]
Kotisivu La Santa Sede (italiaksi)
Osa artikkelisarjaa
Kristinusko
Kristinuskon risti

Katolinen kirkko eli roomalaiskatolinen kirkko on kristikunnan suurin kirkko , jonka jasenmaara on noin 1,25 miljardia. [2] Puolet katolisen kirkon jasenista asuu Amerikoissa , erityisesti Latinalaisessa Amerikassa . Vuonna 2002 katolilaisista 26 prosenttia asui Euroopassa (etenkin Keski- , Lansi- ja Etela-Euroopassa ), 13 prosenttia Afrikassa ja 10 prosenttia Aasiassa . [3] Monissa Afrikan maissa seka muun muassa Filippiineilla vaeston enemmisto on katolilaisia. Suomessa katolilaisia oli 16 734 vuonna 2023. [4] Paavi on maailman katolisen kirkon ylin hengellinen johtaja.

Katolinen kirkko katsoo olevansa se kirkko, jonka Jeesus Kristus itse perusti, ja joka ei ole koskaan menettanyt ykseyttaan, vaikka muita kirkkokuntia on syntynyt eroamalla sen yhteydesta. Kirkon opetuksen mukaan kirkon piispat ovat apostolien seuraajia ja paavi eli Rooman piispa on apostoli Pietarin seuraaja. Paavi ja hanen hallintonsa, Pyha istuin sijaitsevat Roomassa Vatikaanissa .

Katolinen kirkko tunnustaa ortodoksiset ja orientaaliortodoksiset kirkot todellisiksi kirkoiksi, koska niilla on katolisen kirkon mukaan apostolinen suksessio ja sakramentit . Katolinen kirkko ei sen sijaan tunnusta kirkoiksi siita 1500-luvun reformaation aikana irroneita yhteisoja vaan kutsuu niita ”kristillisiksi yhteisoiksi”. Esimerkiksi luterilaisilta kirkoilta puuttuu katolisen kirkon mukaan apostolinen seuraanto, pappeus ja tasta syysta myos oikea ja pateva ehtoollinen . [5]

Historia [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Paaartikkelit: Katolisen kirkon historia ja Paaviuden historia
Pietarinkirkko , Vatikaani .

Katolisen kirkon historia ulottuu kahden tuhannen vuoden taakse alkukirkon aikoihin. Seuraavina vuosisatoina kristikunnassa vallitsi yhtenaisen kirkon aika, mutta vuonna 1054 katoliset jakaantuivat lannen katolilaisiin ja idan ortodokseihin .

Katolinen kirkko on historiansa aikana ollut voimakas mahtitekija varsinkin Euroopassa . Sen historiaan liittyy laheisesti myos paaviuden historia .

Oppi [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Opin perusta [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Katolinen kirkko perustaa oppinsa Raamattuun ja traditioon. Tradition uskotaan perustuvan ennen Raamatun kirjoitusta alkaneeseen aitoon apostoliseen traditioon, joka jatkuu kirkossa. Raamattu ja traditio kuuluvat erottamattomasti yhteen. Kirkolla on Jeesuksen sille antaman opetusviran ansiosta valta tulkita Raamattua ja traditiota. [6] Tradition vaikutus kirkon maarittelemaan oppiin on selkeimmin nakyvissa sen historian aikana yhteensa 21 pidettyyn ekumeeniseen kirkolliskokoukseen [7] , joista viimeisin oli Vatikaanin toinen kirkolliskokous 1962?1965.

Katolisen kirkon katekismus on arvovaltaisin esitys kirkon uskosta ja opetuksesta. Suomenkielinen katolisen kirkon katekismus saatiin kaannettya loppuun vuonna 2005 ja se on julkaistu internetissa. [8]

Uskontunnustus [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Katolisella kirkolla on muita kirkkokuntia enemman opinkappaleita eli dogmeja (yhteensa 358) mutta kaksi uskon paatotuutta ovat koko katolisen uskon, kuten muidenkin kristillisten kirkkokuntien uskon perusta:

1) Jumala on kolmiyhteinen ja 2) Jeesus, Jumalan Poika, tosi Jumala ja tosi ihminen, eli maan paalla, karsi ja kuoli taydellisena uhrilahjana kaikkien ihmisen syntien sovittamiseksi ja nousi ylos kuolleista kuolemastaan kolmantena paivana. [9]

Kaikki kirkon opinkappaleet ovat muuttumattomia, mutta muutosta voi tapahtua niiden ymmartamisessa ja kirkollisessa merkittavyydessa. [10]

≫Mina uskon Jumalaan, Isaan, Kaikkivaltiaaseen, taivaan ja maan Luojaan, ja Jeesukseen Kristukseen, Jumalan ainoaan Poikaan, meidan Herraamme, joka sikisi Pyhasta Hengesta, syntyi Neitsyt Mariasta, karsi Pontius Pilatuksen aikana, ristiinnaulittiin, kuoli ja haudattiin, astui alas tuonelaan, nousi kolmantena paivana kuolleista, astui ylos taivaisiin, istuu Jumalan, Isan, Kaikkivaltiaan, oikealla puolella ja on sielta tuleva tuomitsemaan elavia ja kuolleita. Ja Pyhaan Henkeen, pyhan katolisen kirkon, pyhain yhteyden, syntien anteeksiantamisen, ruumiin ylosnousemisen ja iankaikkisen elaman. Aamen. ≫
( Apostolinen uskontunnustus [11] )

[12]

Oppi kirkosta

Kirkko on kaikessa moninaisuudessaan yksi alkuperansa, perustajansa ja sielunsa kautta. [13] Seuraavat nakyvat yhteyden siteet varmistavat kirkon yhteyden:

Pietro Perugino , Taivasten valtakunnan avainten luovutus , 1482.
  • yhden ja saman uskon tunnustaminen
  • yhteisen jumalanpalveluksen ja sakramenttien vietto ja hyvin tarkeana
  • usko apostoliseen suksessioon eli siihen, etta Jeesus asetti opetuslapsensa Pietarin johtamaan seuraajiaan ja toimimaan sijaisenaan ja etta ensimmaisen Rooman piispan eli siis Pietarin jalkeen nimitettiin aina alkukirkosta lahtien seuraava tahan tehtavaan. [14] Paavius on kirkon ylin opetusvirka ja paavi voi halutessaan julistaa koko kirkkoa sitovia dogmeja. [15]

Lainaus katolisen kirkon katekismus kohdasta 823: ”Kirkko on uskon silmin nahtyna horjumattomasti pyha. Silla Kristus, Jumalan Poika, jota Isan ja Hengen kanssa ylistetaan sanoilla ’Sina yksin olet pyha’, rakasti kirkkoa kuten morsiantaan ja antoi itsensa alttiiksi sen edesta pyhittaakseen sen; han yhdisti sen itseensa omana ruumiinaan ja rikastutti sen Pyhan Hengen lahjoilla Jumalan kunniaksi.’ Nain kirkko on ’pyha Jumalan kansa', ja sen jasenia kutsutaan ’pyhiksi’.”

Katolisessa opissa itse katolinen kirkko on tarkeassa roolissa, koska silla on tarkea rooli Jumalan ilmoituksen maarittelemisessa. Protestanttisissa kirkoissa usein kaytetty kasite nakymattomasta, universaalista katolisesta kirkosta on katolisille vieras.

Katolinen kirkko ei vaita, etta ainoastaan katolilaiset voivat pelastua, mutta varmimmin pelastuksen voi saavuttaa olemalla sen piirissa ja elamalla sen opetuksen mukaan. Tahan katoliseen yhteyteen ovat kaikki ihmiset kutsuttuja [16] ja se toivookin siita eronneiden kirkkokuntien palaavan sen yhteyteen. Pelkka kirkkoon kuuluminen ei kuitenkaan takaa pelastusta. [17]

Katolinen kirkko ei poissulje ei-kristittyjenkaan mahdollisuutta pelastukseen perustaen sen lahinna ihmissuvun alkuperaan ja paamaaraan. Taman lisaksi juutalaiset pelastuvat heille Jumalan antaman lupauksen johdosta, muslimit yhteisesta uskontunnustuksesta Luojaan pitaessaan kiinni Abrahamin uskosta. [18]

Kirkko on apostolinen, koska sen perustana ovat apostolit. Apostolit valittivat Jeesukselta saamaansa opetusta ja jotta heille uskottu lahetystehtava jatkuisi heidankin jalkeensa, antoivat he lahimmille tyotovereilleen tehtavan taydentaa ja lujittaa heidan aloittamaansa tyota. Apostolit siis asettivat tallaisia paimenia ja maarasivat, etta naiden poismenon jalkeen taas toiset koetut miehet jatkaisivat heidan virkaansa. [19] Tama ymmarretaan katolisessa kirkossa apostolisena suksessiona.

Ja apostolinen kirkko on myos sen saaman lahetyskaskyn kautta. Kaikki sen jasenet, siis myos maallikot, ovat velvoitettuja apostolaattiin , mika tosin saa mita moninaisimpia muotoja Pyhan Hengen moninaisten lahjojen ja uskovien kutsumusten, ajankayttomahdollisuuksien ja tilanteen mukaan. [20]

Pyhimykset [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Pyha Tuomas Akvinolainen kasissaan kirkko ja Raamattu . Carlo Crivelli , 1476.

Katoliset kunnioittavat hartaasti pyhimyksia esikuvinaan kristillisesta elamasta [21] mutta katolinen kirkko on kuitenkin tarkka opettaessaan, etta ainoastaan kolmiyhteista Jumalaa on lupa palvoa. [22] Tama on kirkon mukaan taysin sopusoinnussa Raamatun kanssa [23]

”Palvomme Kristusta, koska han on Jumalan Poika. Mutta marttyyreita rakastamme Herran opetuslapsina ja seuraajina, koska he vertaansa vailla olevalla tavalla ovat antautuneet Kuninkaalleen ja Mestarilleen. Tulisipa meistakin heidan matka- ja opiskelutovereitaan!” [24]

Pyhimyksille osoitettu kunnioitus ”eroaa olennaisesti siita palvonnan kultista, joka osoitetaan lihaksi tulleelle Sanalle, samoin Isalle ja Pyhalle Hengelle” [25]

Pyhimyksia ei myoskaan rukoilla kuten Jumalaa rukoillaan, vaan heilta voi pyytaa esirukousta . Tata verrataan kirkossa siihen, kun uskova pyytaa ystavaa pyydetaan rukoilemaan puolestaan. [26]

Kirkko on ”pyhien yhteys”: Lainaus katekismuksesta kohta 962: ”Uskomme kaikkien Kristukseen uskovien yhteyden: niiden, jotka ovat pyhiinvaelluksella taalla maan paalla; niiden, joita puhdistetaan maallisen elaman paatyttya; ja niiden, jotka nauttivat taivaan autuutta; he kaikki yhdessa muodostavat yhden kirkon. Samoin uskomme, etta tassa yhteydessa Jumalan ja hanen pyhiensa laupias rakkaus aina kuulee rukouksemme.”

Maan paalla vaeltavien yhteys edesmenneisiin uskon sisaruksiin ei katkea, vaan kirkon uskon mukaan se pikemminkin vahvistuu hengellisten rikkauksien keskinaisen vaihdon kautta. [27]

Maria [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Fatiman Neitsyen juhlan kulkue New Yorkissa.

Marian , Jeesuksen aidin kunnioittamiseen patee samat saannot kuin muidenkin pyhimysten kunnioittamiseen mutta hanella on aivan erityinen asema katolisessa kirkossa ja sen tunnustamassa opissa. Kirkko kunnioittaa hanta Herransa Aitina ja omana Aitinaan [28] Teologian aluetta, joka tutkii Neitsyt Mariaa ja hanen asemaansa pelastusjarjestyksessa kutsutaan mariologiaksi . [29]

Eevan jalkelaisista Jumala on valinnut Neitsyt Marian Poikansa aidiksi. Maria on vapaassa uskossa ja kuuliaisuudessa myotavaikuttanut ihmisten pelastukseen. Han on lausunut myonteisen vastauksensa koko ihmisluonnon edustajana. Kuuliaisuudellaan hanesta on tullut uusi Eeva, elavien aiti [30] .

”Tastedes kaikki sukupolvet ylistavat minua autuaaksi” (Luuk. 1:48). Kunnioitus autuasta Neitsyt Mariaa kohtaan kuuluu katolisen jumalanpalveluksen olemukseen. Jo kristinuskon varhaisimmista ajoista lahtien autuasta Neitsytta on kunnioitettu arvonimella ’Jumalansynnyttaja’. Tama kunnioitus on tosin katolisen kirkon mukaan taysin ainutlaatuinen, mutta eroaa olennaisesti siita palvonnan kultista, joka osoitetaan Jeesukselle seka Isalle ja Pyhalle Hengelle, jota Marian kunnioittaminen edistaa sita suuresti. Kunnioitus saa ilmauksensa Marialle omistetuissa liturgisissa ja rukouksissa Marialle ? esimerkiksi ruusukossa, joka on koko evankeliumin yhteenveto. [31]

Ruusukkorukous [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Ruusukon rukoileminen ei kirkon mukaan ole mitaan muuta kuin Kristuksen kasvojen katselua Marian kanssa. Se on yksi perinteisista kristillisen rukouksen teista, jotka soveltuvat Kristuksen kasvojen kontemplaatioon. Nain sita kuvasi paavi Paavali VI: ”Koska ruusukko perustuu evankeliumiin ja pitaa keskuksenaan ihmiseksi tulemisen ja ihmisten pelastuksen salaisuuksia, on sita pidettava taysin kristologisia tunnuksia kantavana rukouksena. Sen luonteenomainen piirre, litaniamainen enkelin tervehdyksen ’Terve Maria’ toistaminen, tuo lakkaamatta kunniaa myos Kristukselle, johon viime kadessa kohdistuu enkelin sanoma ja Kastajan aidin tervehdys: ’siunattu sinun kohtusi hedelma’ (Luuk. 1:42). Sanojen ’Terve Maria’ toistaminen on enemmankin ? se on kuin kangas, jolla salaisuuksien mietiskely kehittyy. Kristus, johon jokainen enkelin tervehdys viittaa, on nimittain sama Kristus, jonka perajalkeen lausutut salaisuudet osoittavat Jumalan Pojaksi ja Neitsyen Pojaksi.” [32]

Mariaaniset dogmat [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Ikuinen neitsyt [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Kirkko on tunnustanut jo ensimmaisia uskonlausumia muodostaessaan, etta Jeesus sikisi Neitsyt Marian kohdussa pelkastaan Pyhan Hengen voimasta. Samalla tuli sanotuksi myos taman tapahtuman ruumiillinen aspekti: Maria on vastaanottanut kohtuunsa Jeesuksen Pyhasta Hengesta ilman siementa. [33] . Enkeli sanoo Joosefille hanen morsiamestaan Mariasta: ”Se, mika hanessa on siinnyt, on lahtoisin Pyhasta Hengesta” (Matt. 1:20). Kirkko nakee siina sen lupauksen tayttyneen, jonka Jumala on antanut profeetta Jesajan valityksella: ”Neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttaa pojan” (Jes. 7:14) [34]

Kirkko myos opettaa, etta Maria pysyi aina todellisesti neitseena, myos ihmiseksitulleen Jumalan Sanan syntymassa. Syntymallaan hanen poikansa ”ei ollut vahentanyt hanen neitseellista koskemattomuuttaan, vaan painvastoin pyhittanyt sen”. Kirkon liturgia ylistaa Mariaa ”ainaisena Neitsyena” ( semper Virgo ; Aeiparthenos ). [35]

Tahan vaitetaan monesti vastaan ja sanotaan, etta Raamatussa puhutaan Jeesuksen veljista ja sisarista. Katolinen kirkko on ymmartanyt nama kohdat niin, etteivat ne tarkoita Marian muita lapsia. Jaakob ja Joosef, joita kutsutaan ”Jeesuksen veljiksi” (Matt. 13:55), ovatkin tosiasiassa eraan Marian lapsia, joka oli Jeesuksen opetuslapsi ja jota kutsutaan kuvaavasti ”toiseksi Mariaksi” (Matt. 28:1). Vanhasta testamentista tutun ilmaisun mukaan naissa kohdissa on kyse Jeesuksen laheisista sukulaisista. [36]

Jeesus on Marian ainoa lapsi. Marian hengellinen aitiys sen sijaan ulottuu kaikkiin ihmisiin, joita pelastamaan Jeesus tuli. [37]

Jumalansynnyttaja [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Maria on kirkon mukaan todellisesti ”Jumalanaiti”, silla han on Jumalan ihmiseksitulleen, ikuisen Pojan aiti, ja Poika on Jumala itse. Evankeliumeissa Mariaa kutsutaan ”Jeesuksen aidiksi” [38] Pyhan Hengen innoittaessa hanesta lausutaan Raamatussa riemuiten jo ennen lapsen syntymaa: ”Herrani aiti” (Luuk. 1:43.) [39] .

Marian perisynniton sikiaminen [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Lukuisat kirkkoisat ja kirkon opettajat nakevat Kristuksen aidin, Marian, ”uutena Eevana”. Han on tullut ensimmaisena ja ainutlaatuisella tavalla kirkkoisien mukaan osalliseksi voitosta, jonka Kristus sai synnista: hanet varjeltiin puhtaana kaikista perisynnin tahroista ja Jumalan erityisesta armosta han ei tehnyt koko maallisen elamansa aikana yhtaan syntia. [40]

Kirkko nakee, etta sen takia kun Maria oli valittu Vapahtajan aidiksi, Jumala tata arvokasta tehtavaa varten varusti hanet tarvittavilla lahjoilla. Marian luokse tullessaan enkeli tervehtii hanta sanalla ”armoitettu”. Marian taytyi olla taysin Jumalan armon kantama voidakseen antaa vapaan uskonmyontymyksensa kutsumukseensa, jonka enkeli hanelle ilmoittaa. [41] .

"Se, etta sikiamisensa ensimmaisesta hetkesta lahtien Maria varustettiin ainutlaatuisella pyhyyden loistolla, koituu hanelle yksinomaan Kristuksen tahden: 'Poikansa ansioiden perusteella hanet ylevammalla tavalla lunastettiin'. Isa on siunannut hanta kaikella Hengen siunauksella, taivaallisilla aarteilla Kristuksessa enemman kuin ketaan muuta luotua persoonaa. Jumala on valinnut hanet ennen maailman luomista, jotta han elaisi pyhana ja moitteettomana Jumalan edessa rakkaudessa." Vatikaanin II kirk.kok., [42]

Vuosisatojen kuluessa katolisessa kirkossa alettiin ymmartaa, etta Maria, Jumalan ”armon tayttama”, oli lunastettu jo sikiamisessaan, minka takia paavi Pius IX julisti tahrattoman sikiamisen dogmiksi vuonna 1854: ” ... autuas Neitsyt Maria on sikiamisensa ensimmaisesta hetkesta alkaen kaikkivaltiaan Jumalan erityisen armon ja etuoikeuden kautta Kristuksen Jeesuksen, ihmiskunnan Vapahtajan ansioiden tahden tullut varjelluksi kaikesta perisynnin tahrasta.” [43]

Marian taivaaseenottaminen [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Marian taivaaseenottaminen on katolisen kirkon mukaan ainutlaatuista osallisuutta hanen Poikansa ylosnousemukseen ja toisten kristittyjen ylosnousemuksen ennakointia. [44] Kun Marian ajallinen elama paattyi, hanet otettiin ruumiineen ja sieluineen taivaan kirkkauteen, jossa han jo on osallinen Poikansa ylosnousemuksen kunniaan ja ennakoi siten Kristuksen ruumiin kaikkien jasenten ylosnousemusta [45]

”Lopuksi tahraton Neitsyt, jonka Jumala oli varjellut kaikelta perisynnin tahralta, otettiin maallisen vaelluksen paatyttya ruumiineen ja sieluineen taivaan kirkkauteen, ja Herra korotti hanet kaikkien kuningattareksi, jotta han yha enemman tulisi Poikansa, herrain Herran seka synnin ja kuoleman voittajan, kaltaiseksi. [46]

Sakramentit [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Tahan artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lahteita, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolahteista.
Voit auttaa Wikipediaa lisaamalla artikkeliin tarkistettavissa olevia lahteita ja merkitsemalla ne ohjeen mukaan.

Kirkko opettaa, etta Kristus on asettanut uuden liiton seitsemaksi sakramentiksi kasteen , vahvistuksen , eukaristian , parannuksen eli ripin, sairaanvoitelun , vihkimyksen ja avioliiton . Nama sakramentit koskettavat kristityn tarkeita elamanvaiheita; ne synnyttavat, antavat kasvun, parantumisen ja lahetystehtavan [47] . Nama sakramentit muodostavat elimellisen kokonaisuuden, jossa eukaristian sakramentilla eli ehtoollisella on erityisasema sakramenttien sakramenttina [48] .

Katolisessa kirkossa painotetaan voimakkaasti sakramenttien tarkeytta ja uskovaisia kannustetaan osallistumaan sakramentteihin mahdollisimman usein. Aktiivisesti uskontoaan harjoittavat katolilaiset osallistuvat jopa paivittain messuun (eukaristia) ja kayvat viikoittain ripilla. [49]

Kreikankielinen sana mysterion on kaannetty latinaksi sacramentum , josta myos suomenkielinen sana sakramentti periytyy.

Kasteen sakramentti [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Pappi toimittaa kastetta vastasyntyneelle lapselle.

Katolinen kirkko uskoo kasteen olevan kristillisen elaman perustus, joka avaa oven muille sakramenteille. Kastevesi siunataan paasiaisyon liturgiassa. Kasteen voi toimittaa piispa ja pappi, seka latinalaisessa riituksessa myos diakoni . Kirkon opin mukaan myos kaste on valttamaton pelastukselle , mutta esimerkiksi kastamattomina kuolleiden lasten tapauksessa kirkko painottaa luottavansa Jumalan suureen armahtavaisuuteen. Kirkon opin mukaan kaste on myos haviamaton ”Herran sinetti” eli Dominicus character ja siksi kerran toimitettua kastetta ei voida toimittaa uudestaan. Katolinen kirkko katsoo myos muiden kristillisina pitamiensa yhteisojen kuten ortodoksisten ja protestanttisten kirkkojen kasteen patevaksi, eika tallaisen kasteen saanut saa uutta kastetta katoliseen kirkkoon liittyessaan.

Vahvistuksen sakramentti [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Latinalaisessa riituksessa vahvistuksen sakramenttia eli konfirmaatiota vietetaan kasteesta erillaan, kun taas bysanttilaisessa riituksessa vahvistus vietetaan valittomasti kasteen jalkeen. Ennen varsinaista vahvistusta toimitetaan pyhan krisman vihkiminen kiirastorstain krismamessussa . Vahvistuksen sakramentissa uudistetaan kastelupaukset ja tunnustetaan usko. Latinalaisessa riituksessa krismalla voidellaan otsa ja bysanttilaisessa riituksessa otsan lisaksi esimerkiksi silmat ja selka. Vahvistuksen jakaa ensisijaisesti piispa, kuitenkin joissakin erityistapauksissa myos pappi voi sen toimittaa.

Eukaristian sakramentti [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Katolinen piispa toimittaa messua.

Ehtoollinen eli eukaristia on katolisen elaman keskeisin tapahtuma ja kaikki muut sakramentit ovat sidottuja siihen. Eukaristia on keskeisin osa katolista messua ja sita pidetaan Jeesuksen ainutkertainen ristiuhrin lasna olevaksi tekemisena. Lainaus katolisen kirkon katekismuksesta:

”Viimeisella ehtoollisella sina yona, jona hanet kavallettiin, meidan Vapahtajamme asetti ruumiinsa ja verensa eukaristisen uhrin. Han teki sen jatkaakseen ristin uhria kautta aikojen siihen asti, kunnes han tulee, mutta myos uskoakseen kirkolle, rakkaalle morsiamelleen, muiston kuolemastaan ja ylosnousemuksestaan: laupeuden sakramentin, ykseyden merkin, rakkauden siteen, paasiaisaterian, jolla Kristus nautitaan, mieli tayttyy armolla ja meille annetaan tulevan kirkkauden pantti”. [50]

Katoliset uskovat ehtoollisen asettamisessa eli konsekraatiossa viinin muuttuvan niin kutsuttussa transsubstantiaatiossa , kirjaimellisesti Jeesuksen vereksi ja ehtoollisleivan kirjaimellisesti Jeesuksen ruumiiksi vaikka niiden ulkoiset muodot eivat muutu. Lainaus katolisen kirkon katekismuksesta: ”Kristus itse on leivan ja viinin konsekroiduissa muodoissa lasna elavana ja kirkastettuna, todesti, todellisesti ja substantiaalisesti, ruumiissaan, veressaan, sielussaan ja jumalallisessa luonnossaan.” [51]

Papit ovat hyvin huolellisia, ettei pisarakaan siunattua viinia putoa maljasta, mista syysta on yleista, ettei katolisella ehtoollisella jaeta viinia seurakuntalaisille. Pitkaan viinia ei jaettu ollenkaan, mutta Vatikaanin toisesta kirkolliskokouksesta lahtien sita on alettu jakamaan uudelleen. Siunattu ehtoollisleipa on Jeesuksen ruumis ja sita kasitellaan hyvin huolellisesti ja kunnioituksella ja sailytetaan kirkossa sita varten varatussa tabernaakkelissa . Tasta siunatun ehtoollisleivan, nyt Jeesuksen ruumiin, tabernaakkelissa sailyttamisen johdosta katolilaiset nakevat Jeesuksen olevan ruumiillisesti katolisessa kirkossa ja tasta syysta he myos polvistuvat tai kumartavat kunnioitusta osoittaen tabernaakkelin suuntaan.

Joskus ”alttarin kaikkein pyhin sakramentti” voidaan asettaa esille hyvin nayttavassa kehyksessa, jotta uskovaiset voivat rukoilla ja palvoa siina fyysisesti lasna olevaa Jeesusta [52] [53]

Katolilaiset vastaanottavat ehtoollisen ensimmaisen kerran normaalisti noin 11?12-vuotiaana eli kyetessaan jo ymmartamaan kasteen ja eukaristian merkityksen. Tama poikkeaa esimerkiksi ortodoksisesta kaytannosta, missa eukaristia annetaan heti kasteen jalkeen. Katolinen kirkko ei tuomitse tata kaytantoa, vaikka on itse valinnut toisen kaytannon. [54] Ensimmainen ehtoollinen on katolisen lapsen elamassa suuri asia ja lapset puetaan sita varten parhaimpiinsa. Jossain kulttuureissa tytot puetaan nayttamaan lapsimorsiamilta. [55]

Ainoastaan katolisen kirkon silmissa papiksi vihitty voi suorittaa eukaristian uhrin eli kaytannossa vain katolisen papin asettama ehtoollinen on pateva. Koska ortodoksikirkolla myos on apostolinen jatkumo ja taysin sama oppi transsubstantiaatiosta on katolisella oman kirkkonsa lupa kayda ortodoksisen kirkon ehtoollisella, tosin piispan luvalla erityisista syista. Sen sijaan katolinen kirkko kieltaa jaseniaan osallistumalla reformoitujen kirkkojen ehtoolliselle. [56] [53]

Ehtoollisen voivat vastaanottaa ainoastaan armon tilassa (eli ilman kuolemansyntia) olevat katolilaiset. Kaytannossa tama tarkoittaa, etta uskovaisen on kaytava saannollisesti ripilla osallistuakseen ehtoolliselle.

Ehtoolliselle on valmistauduttava paastolla (vahintaan 1 tunti ennen messua) ja siihen osallistuvan ulkoinen olemus tulee ilmaista tilaisuuteen sopivaa kunnioitusta, juhlamielta ja iloa Jeesuksen vieraaksi tulemisesta. [57]

Ei-katolilainen, ortodoksia lukuun ottamatta, ei saa osallistua katolilaiselle ehtoolliselle useasta syysta. [58]

Pohjoismaissa kaytossa oleva kasimerkki, jolla ehtoollisjonossa oleva ei-katolilainen osoittaa papille laittamalla oikean katensa vasemmalle olkapaalleen, ettei osallistu ehtoolliselle mutta pyytaa papin siunaavan hanta ei ole tunnettu Pohjoismaiden ulkopuolella. [59]

Kirkko velvoittaa katolilaisia osallistumaan messuun joka sunnuntai seka juhlapaivina mutta se ei velvoita vastaanottamaan ehtoollista kuin kerran vuodessa, silla ripille kirkko velvoittaa jasenensa vain kerran vuodessa eika ehtoolliselle voi osallistua kuin ripittaytymisen jalkeen.

Velvoitteen lisaksi kirkko kuitenkin suosittelee ”painokkaasti”, etta jasenensa ottaisivat ehtoollisen vastaan joka kerta messuun osallistuessaan eli vahintaan joka sunnuntai ja pyhapaiva tai vielakin useammin, jopa paivittain. [60]

Parannuksen ja sovittamisen sakramentti [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Giuseppe Molteni, Tunnustus , 1838.

Tata sakramenttia kutsutaan myos ripiksi eli synnintunnustuksen sakramentiksi, koska syntien eli kristillisen moraalin vastaisten tekojen tunnustaminen papille on keskeinen osa tata sakramenttia. Se on kuitenkin myos anteeksiantamuksen sakramentti, silla pappi antaa ripittaytyjalle ”anteeksiannon ja rauhan”. Taman sakramentin tarkoitus on tuoda synnin kautta etaantynyt ihminen takaisin Jumalan luo. [61] Rippisalaisuus on ehdoton, eika katolinen pappi voi missaan tilanteessa rikkoa sita. Tahan sakramenttiin liittyy myos parannuksen tekeminen, jonka ilmenemismuotoja ovat esimerkiksi rukous , paasto ja almujen antaminen. Kirkko korostaa kuitenkin, etta pappi ei anna synteja anteeksi vaan Jumala, ja nain ollen pappia pidetaan Jumalan rakkauden valikappaleena. Tahan sakramenttiin liittyvat myos aneet .

Sairaiden voitelun sakramentti [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Paaartikkeli: Sairaiden voitelu

Tama sakramentti on saadetty vahvistamaan sairaita, ja koska usein tama sakramentti tulee ajankohtaiseksi vasta kun ihminen alkaa olla sairauden tai ian puolesta kuolemanvaarassa, se tunnetaan usein nimella ”viimeinen voitelu”. Sakramentti toimitetaan voitelemalla otsa ja kadet erityisesti tata tarkoitusta varten vihitylla niin kutsutulla sairasten oljylla. Sakramenteissa kaytettavat pyhat oljyt vihitaan krismamessussa Pyhan Viikon torstain eli kiirastorstain aamuna. Suomessa krismamessua vietetaan Pyhan Viikon tiistaina, kaytannon syista. Vain papit ja piispat voivat toimittaa sairaiden voitelun sakramentin. Katolisia suositellaan ottamaan vastaan tama sakramentti esimerkiksi ennen leikkausta.

Vihkimyksen sakramentti [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Vihkimys kasittaa kolme astetta: diakonaatin, piispuuden ja pappeuden. Latinalaisessa riituksessa sakramentin voivat vastaanottaa ainoastaan miehet, jotka elavat naimattomina . Kuitenkin pysyvan diakonin vihkimyksen voi saada myos jo naimisissa oleva mies. Kirkossa kaytiin keskustelua aiheesta sen jalkeen kun anglikaaninen kirkko oli vihkinyt naisia papeiksi, ja paavi Johannes Paavali II julisti naispappeuden olevan kirkon erehtymattoman opetuksen mukaan mahdotonta kirjeessaan Ordinatio sacerdotalis vuonna 1994. [62] Bysanttilaisessa riituksessa myos papit voivat, ortodoksien tapaan, olla naimisissa mikali ovat solmineet avioliiton ennen vihkimyksen vastaanottamista. Kuitenkin myos bysanttilaisessa riituksessa piispan taytyy olla selibaatin valinnut mies. Nain ollen selibaattivaatimus perustuu nimenomaan kirkkojarjestykseen. lahde?

Avioliiton sakramentti [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Katolinen kirkko tunnustaa eri uskontokuntien avioliiton patevana mutta ainoastaan kahden kastetun, miehen ja naisen valinen avioliitto voi olla myos sakramentti [63]

Mikali katolinen haluaa menna muuhun uskontokuntaan kuuluvan henkilon kanssa naimisiin tulee hanen saada siihen nimenomainen lupa kirkolliselta auktoriteetilta (piispalta). Taman luvan edellytys on lupaus lasten kasvattamisesta katoliseen uskoon [64]

Taman sakramentin jakavat puolisot toisilleen ilmaisemalla kirkon edustajien edessa aviosuostumuksensa [65] . Avioliiton solmiminen ei vaadi papin toimitusta, vaan sen jakamista voi avustaa myos diakoni mutta normaalioloissa avustajana on pappi [66] silla normaalisti katolisen avioliiton solmiminen suositellaan viettamaan messun yhteydessa [67] . Katolinen vihkimisseremonia onkin messun takia selkeasti pitempi, kuin esimerkiksi luterilainen ja vihkipaikkana on katolinen kirkko.

Koska avioliiton liturginen solmiminen on pyhittava sakramentti suositellaan aviopuolisoita vastaanottamaan parannuksen sakramentti eli kaymaan ripilla. [68] Itaisissa kirkoissa on sakramentin patevyyteen saatava papin siunaus. [65]

Kirkko painottaa, etta taman aviosopimuksen on synnyttava puolisoiden taysin vapaasta suostumuksesta eika esimerkiksi pakosta tai pelosta. Ilman tata suostumusta avioliitto voidaan katsoa patemattomaksi. [69]

Katolinen avioliitto on purkamaton, eika kirkko tunnusta avioeroa , eika siten myoskaan voi hyvaksya avioeronneen uudelleen avioitumista vaan pitaa tata moniavioisuutena [70] .

Lainaus katekismuksesta kohta 1649: ”On kuitenkin olemassa tilanteita, joissa aviollinen yhteiselama kay hyvin erilaisista syista kaytannossa mahdottomaksi. Naissa tapauksissa kirkko sallii aviopuolisoille eron fyysisesta yhteiselamasta ja heidan yhdessa asumisensa paattymisen. Erillaan elavien puolisoiden avioliitto pysyy kuitenkin Jumalan edessa voimassa; he eivat ole vapaat solmimaan uutta avioliittoa. Tallaisessa vaikeassa tilanteessa paras ratkaisu olisi sovinto, jos se vain on mahdollinen. Kristillinen yhteiso on kutsuttu auttamaan naita ihmisia elamaan tassa tilanteessa kristillisesti, uskollisina avioliitolleen, joka on purkamaton.”

On myos olemassa tilanteita, jolloin katolinen avioliitto joudutaan mitatoimaan . Avioero ei siis ole mahdollinen mutta hiippakunnan tribunaali voi mitatoida solmitun avioliiton jos sen ehdot eivat ole solmimisen hetkella tayttyneet. Vuonna 2013 mitatoitiin maailmanlaajuisesti 47 150 avioliittoa. Naista yli puolet eli 24 600 USA:ssa [71]

Kirkon organisaatio [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Paavi Franciscus .

Katolinen kirkko katsoo olevansa se kirkko, jonka Jeesus Kristus itse perusti, ja joka ei ole koskaan menettanyt ykseyttaan, vaikka muita kirkkokuntia on syntynyt eroamalla sen yhteydesta. Jo ensimmaisella vuosituhannella muusta kristikunnasta erosivat eraat nestoriolaiset ja monofysiittiset kirkot, muun muassa Egyptin koptilainen kirkko . Vuonna 1054 katolinen ja ortodoksinen kirkko erosivat toisistaan paaasiassa eraan Pyhaa Henkea koskevan oppiriidan ( filioque ) vuoksi. Protestanttiset kirkot erosivat katolisesta kirkosta reformaation aikana, vuodesta 1517 lahtien. [72]

Katolisella kirkolla on naista kirkoista nykyisin parhaat yhteydet ortodoksiseen kirkkoon, jonka kanssa oppierot ovat vahaisia. Erot 1500-luvulta eteenpain eronneisiin ”kristillisiin yhteisoihin”, kuten luterilaiseen kirkkoon ovat suurempia, koska niilla ei muun muassa katolisen opin mukaan ole vihkimyksen sakramentissa apostolista seuraantoa , eivatka ne siten ole katolisen kirkon nakemyksen mukaan voineet sailyttaa taydellista eukaristian salaisuuden todellisuutta. Protestanttisilta liikkeilta puuttuu lisaksi sakramentaalinen pappeus. [73] [74] Kuitenkin ekumenian avulla on loydetty yhteisia nakemyksia keskeisistakin uskonkysymyksista kuten vanhurskauttamisesta. [75]

Katolinen kirkko on yhtenainen verrattuna protestanttisiin kirkkoihin, ortodoksiseen kirkkoon tai orientaaliortodoksiseen kirkkoon . Yksi keskeisimpia ajatuksia katoliselle kirkolle on ajatus siita, etta Jeesus uskoi apostoli Pietarille kirkon ylimman esipaimenen tehtavan, jota paavi taman seuraajana hoitaa. [76] Kirkon ykseyden tarkeimpana takaajana on taman vuoksi paavi . Vuonna 1870 Vatikaanin ensimmaisessa kirkolliskokouksessa paavi julistettiin erehtymattomaksi , kun han puhuu viran puolesta ( ex cathedra ) uskon tai moraalin asioista. Kirkon oppi, seitseman sakramenttia ja hallinto ovat kaikkialla samat ja muuttumattomat. Liturgian eli jumalanpalvelustoimituksen luonne kuitenkin vaihtelee maantieteellisesti, ja latinalaista jumalanpalvelusjarjestysta eli riitusta kayttavien paikalliskirkkojen lisaksi katoliseen kirkkoon kuuluu 22 idan katolista osakirkkoa , joiden hengellinen perinto, kirkkojarjestys ja liturginen elama ovat pitkalti samankaltaisia ortodoksisen kirkon kanssa.

Katolinen kirkko jakaantuu yleensa maantieteellisten alueiden mukaan hiippakunniksi , joiden johdossa on piispa . Kirkossa on yli kaksituhatta hiippakuntaa, kymmenkunta patriarkaattia , kuusisataa arkkihiippakuntaa seka melkein kolmesataa hiippakuntaan rinnastettavaa paikalliskirkkoa. Tavallisesti maassa toimivien hiippakuntien piispat muodostavat piispainkokouksen, joita kirkossa on runsaat sata. [77]

Katolisessa kirkossa on vuoden 2002 tilastojen mukaan 405 058 pappia ja 4 695 piispaa. [3]

Katolisen uskon mukaan piispoilla on Kristuksen pappeuden tayteys ja he ovat apostolien seuraajia, koska itse piispuus palautuu piispanvihkimysten katkeamattoman ketjun kautta suoraan apostoleihin. Kirkon opetuksen mukaan sita johtavat apostoli Pietarin seuraaja, Rooman piispa eli paavi, seka hanen yhteydessaan olevat piispat. [78] Perimatiedon mukaan Pietari karsi marttyyrikuoleman Roomassa ja hanen erityistehtavansa on siita lahtien valittynyt aina seuraavalle Rooman piispalle, jota kutsutaan paaviksi . Paavi ja hanen hallintonsa, Pyha istuin sijaitsevat Roomassa Vatikaanivaltiossa .

Katolinen kirkko katsoo tunnusmerkeikseen yksi, pyha, katolinen ja apostolinen . Kirkko katsoo olevansa yksi ainut perustettu kirkko, pyha , koska se on pyhyyden lahde ja sakramenttien vartija, katolinen (”yleinen”, ”yleismaailmallinen” kreikaksi) ja apostolinen apostolisen perimyksen perusteella.

Kannatus ja tukialueet [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Katolilaisten osuus maailmassa.

Katolinen kirkko on suurin kristillinen yhteiso. Katoliseen kirkkoon kuuluu yli miljardi ihmista, mika on lahes puolet kaikista kristityista. Katolisen kirkon merkittavin tukialue on Latinalainen Amerikka . Yhteensa Pohjois- ja Etela-Amerikan vaestosta yli 60 % kuului vuonna 2004 katoliseen kirkkoon. [79]

Katso myos [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Lahteet [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Viitteet [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

  1. ↑ The Pontifical Yearbook 2017 and the ”Annuarium Statisticum Ecclesiae” 2015, 06.04.2017 Summary of Bulletin ? Holy See Press Office. Viitattu 9.12.2017. (englanniksi)
  2. ↑ Vatican statistics show modest, steady church growth worldwide National Catholic Reporter. Viitattu 13.10.2015. (englanniksi) [ vanhentunut linkki ]
  3. ↑ a b Vatikaanin tilastot vuodelta 2002 julki: Katolilaisia 1,07 miljardia. Fides , 2004, nro 3. Artikkelin verkkoversio .
  4. ↑ Tilastotietoja Katolinen.fi . Katolinen kirkko Suomessa. Viitattu 7.5.2023.
  5. ↑ RESPONSES TO SOME QUESTIONS REGARDING CERTAIN ASPECTS OF THE DOCTRINE ON THE CHURCH CONGREGATION FOR THE DOCTRINE OF THE FAITH. Viitattu 22.2.2020. (englanniksi)
  6. ↑ Katolisen kirkon katekismus, #80?86.
  7. ↑ Katolinen kirkko . Uskonnot.fi.
  8. ↑ Katolisen kirkon katekismus Katolinen.fi . Katolinen kirkko Suomessa. Viitattu 28.1.2019.
  9. ↑ Katolinen kirkko . Uskonnot.fi ja http://katolinen.fi/?page_id=5402
  10. ↑ Catholic Encyclopedia 2007.
  11. ↑ Uskontunnustus evl.fi . Viitattu 28.1.2019.
  12. ↑ Rukouksia Katolinen kirkko Suomessa . Viitattu 24.8.2021.
  13. ↑ Katolisen kirkon katekismus, #813.
  14. ↑ Katolisen kirkon katekismus, #815
  15. ↑ Komulainen 2005, s. 49.
  16. ↑ Katolisen kirkon katekismus, #836.
  17. ↑ Katolisen kirkon katekismus, #837.
  18. ↑ Katolisen kirkon katekismus, #839?845.
  19. ↑ Katolisen kirkon katekismus, #861.
  20. ↑ Katolisen kirkon katekismus, #864.
  21. ↑ 1. Kor. 11:1
  22. ↑ Lumen Gentium 62.
  23. ↑ Esim. 1. Tim. 6:1, 1. Piet. 2:17, 1. Kor. 11:1.
  24. ↑ Martyrium sancti Polycarpi, 17, 3: SC 10bis, 232.
  25. ↑ Lumen Gentium 66.
  26. ↑ https://hyviauutisia.net/2007/03/04/pyhien-rukoileminen-ja-kunnioittaminen/ Katolisen teologin blogikirjoitus pyhien kunnioittamisesta.
  27. ↑ Katolisen kirkon katekismus, #995
  28. ↑ Katolisen kirkon katekismus #972
  29. ↑ Mariologia ? Ortodoksi.net www.ortodoksi.net . Viitattu 28.1.2019.
  30. ↑ Katolisen kirkon katekismus #511.
  31. ↑ Katolisen kirkon katekismus #971
  32. ↑ Paavali VI, apostolinen kehotuskirje Marialis Cultus (2.2.1974), 42: AAS 66, 1974, 153. http://katolinen.fi/?page_id=5192
  33. ↑ Katolisen kirkon katekismus #496.
  34. ↑ Katolisen kirkon katekismus #497.
  35. ↑ Katolisen kirkon katekismus #499.
  36. ↑ Katolisen kirkon katekismus #500.
  37. ↑ Katolisen kirkon katekismus #501.
  38. ↑ Joh. 2:1, 19:25 KR1992
  39. ↑ Katolisen kirkon katekismus #509
  40. ↑ Katolisen kirkon katekismus #411.
  41. ↑ Katolisen kirkon katekismus #490.
  42. ↑ ., kirkkokonstituutio Lumen gentium, 56 ja KKK 492.
  43. ↑ Pius IX, bulla Ineffabilis Deus: DS 2803.
  44. ↑ Katolisen kirkon katekismus #966.
  45. ↑ Katolisen kirkon katekismus #974.
  46. ↑ Lumen gentium, 59
  47. ↑ pyha Tuomas Ankvinolainen, Summa theologiae, III, 65, 1
  48. ↑ Katolisen kirkon katekismus #1211
  49. ↑ http://www.hs.fi/kuukausiliite/a1467251217059
  50. ↑ Katolisen kirkon katekismus #1323
  51. ↑ Katolisen kirkon katekismus #1413.
  52. ↑ https://www.google.ch/search?q=holy+sacrament+of+the+altar&client=safari&rls=en&source=lnms&tbm=isch&sa=X&ved=0ahUKEwj28OyfrK3PAhWIPRQKHd8jCIEQ_AUICCgB&biw=1440&bih=860
  53. ↑ a b Yleinen teologia : kirkkohistoria www.helsinki.fi . Viitattu 28.1.2019.
  54. ↑ Katolisen kirkon katekismus #1244.
  55. ↑ https://www.google.ch/search?q=catholic+first+communion&client=safari&rls=en&biw=1440&bih=838&source=lnms&tbm=isch&sa=X&sqi=2&ved=0ahUKEwidi4T1qK3PAhXB1hoKHRIFBgkQ_AUIBigB
  56. ↑ Katolisen kirkon katekismus #1399 ja 1400.
  57. ↑ Katolisen kirkon katekismus #1385?1386.
  58. ↑ http://katolinen.fi/?page_id=9838
  59. ↑ http://katolinen.fi/?page_id=9838
  60. ↑ Katolisen kirkon katekismus #1389.
  61. ↑ Perusteiksi talle sakramentille kirkko esittaa raamatunkohdat Mark. 1:15 , Luuk. 15:18 , Luuk. 11:4 , Matt. 5:24 ja Matt. 16:19 .
  62. ↑ Paavi Johannes Paavali II:n apostolinen kirje Ordinatio sacerdotalis (Pappisvihkimys) katolisen kirkon piispoille pappisvihkimyksen varaamisesta yksinomaan miehille Catholic.fi. Viitattu 4.02.2008.
  63. ↑ Katolisen kirkon katekismus #1633?1642 ja CIC, kaanon 1055,§ 1.
  64. ↑ Katolisen kirkon katekismus #1634.
  65. ↑ a b Katolisen kirkon katekismus #1623.
  66. ↑ Katolisen kirkon katekismus #1570.
  67. ↑ Katolisen kirkon katekismus #1621.
  68. ↑ Katolisen kirkon katekismus #1622
  69. ↑ Katolisen kirkon katekismus #1626
  70. ↑ Katolisen kirkon katekismus #1638.
  71. ↑ http://www.zeit.de/gesellschaft/zeitgeschehen/2015-09/vatikan-papst-franziskus-ehe-annulierung
  72. ↑ Tulen patsas, totuuden pylvas, Katsaus katoliseen uskoon Katolinen kirkko Suomessa. Viitattu 5.11.2007.
  73. ↑ Vastauksia joihinkin kysymyksiin, joita on esitetty tietyista kirkkoon liittyvista opinkohdista Uskonopin kongregaatio. Viitattu 5.11.2007.
  74. ↑ Paavi: Protestantit ja ortodoksit vajavaisia Helsingin Sanomat . 10.7.2007. Viitattu 18.8.2010.
  75. ↑ Yhteinen julistus vanhurskauttamisopista 10 vuotta www.ekumenia.fi . Viitattu 28.1.2019.
  76. ↑ Matt. 16:18
  77. ↑ Kirkko Katolinen kirkko Suomessa. Viitattu 5.11.2007.
  78. ↑ Lumen gentium Vatikaani. Viitattu 5.11.2007.
  79. ↑ Arffman 2004, s. 249.

Kirjallisuutta [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

  • Havard, Alexandre:  Johdatus katolisen kirkon yhteiskuntaopetukseen . Helsinki: Katolinen tiedotuskeskus, 2004. ISBN 952-9627-34-3 .
  • Katolisen kirkon katekismus . Helsinki: Katolinen tiedotuskeskus, 2005. ISBN 952-9627-37-8 .
  • Kecskemeti, Outi:  Katolista terminologiaa. Kirkon liturgiaa, rakenteita ja elamaa . Valkeakoski: Amanda-kustannus, 2010. ISBN 978-952-99709-5-7 .
  • Orlandis, Jose:  Katolisen kirkon historia . (Historia breve del Cristianismo, 1999.) Kaantajat: Tuomo Lahdelma, Hannu Kaivonen. Helsinki: Okeanos, 1999. ISBN 952-9804-05-9 .

Aiheesta muualla [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

 

Noudettu kohteesta ” https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Katolinen_kirkko&oldid=22374152 ”