Vanha kaivostorni.
Jussaari
[1]
(
ruots.
Jussaro
) on ulkosaariryhma
Raaseporissa
entisen
Tammisaaren
kaupungin alueella. Siella toimi marraskuuhun 2011 saakka
rajavartiolaitoksen
Jussaron merivartioasema, joka oli myos huviveneilijoiden rajatarkistuspaikka. Jussaari on myos tunnettu saarien etelapuolella sijaitsevasta
Jussaron majakasta
.
Saarella sijaitsi aikaisemmin
Jussaron kaivos
, josta louhittiin
rautamalmia
. Toiminta lopetettiin kuitenkin kannattamattomana vuonna
1967
. Saarella on talta kaudelta viela jaljella asunto- ja kaupparakennuksia. Saarella on toiminut
1. kesakuuta
1990
alkaen
Ilmatieteen laitoksen
automaattinen rannikkosaaasema,
[2]
joka on tullut monille tutuksi
Yleisradion
Saatiedotus merenkulkijoille
-tiedotuksen kautta Jussaro-nimella.
[3]
[4]
Huviveneilijoita palvelevat saaren pohjoisosassa olevat vierasvenesatama, kahvila, luontopolku ja veneveistamo.
Kielitieteilijat ovat arvelleet, etta saaren nimi olisi alkuaan
Juutinsaari
, josta se aikoinaan olisi vaantynyt muotoon Jussaari. Ensimmainen maininta Jussaaresta on
tanskalaisessa purjehdusoppaassa
noin vuodelta 1250. Latinaksi kirjoitetussa oppaassa mainitaan paikka nimella
Iuxarae
, jonka on oletettu tarkoittavan Jussaarta. Myohemmin nimi on kirjoittettu mm. Jusar (1547) ja Jussar (1581).
[5]
|
Jussaaren ilmastotilastoa
|
|
tammi
|
helmi
|
maalis
|
huhti
|
touko
|
kesa
|
heina
|
elo
|
syys
|
loka
|
marras
|
joulu
|
|
|
| Vrk:n ka. ylin lampotila (
°C
)
|
?0,2
|
?1,0
|
1,3
|
5,8
|
11,4
|
16,3
|
19,8
|
19,3
|
15,0
|
9,4
|
5,1
|
2,2
|
ka.
|
8,7
|
| Vrk:n ka. alin lampotila (
°C
)
|
?4,2
|
?5,2
|
?3,5
|
0,9
|
5,8
|
10,9
|
14,8
|
14,7
|
10,9
|
5,8
|
1,7
|
?1,6
|
ka.
|
4,3
|
| Vrk:n keskilampotila (
°C
)
|
?2,0
|
?3,2
|
?0,9
|
2,9
|
8,2
|
13,1
|
17,0
|
16,8
|
12,8
|
7,5
|
3,4
|
0,5
|
ka.
|
6,3
|
S
a
d
a
n
t
a
|
{{{satammi}}}
|
{{{sahelmi}}}
|
{{{samaalis}}}
|
{{{sahuhti}}}
|
{{{satouko}}}
|
{{{sakesa}}}
|
{{{saheina}}}
|
{{{saelo}}}
|
{{{sasyys}}}
|
{{{saloka}}}
|
{{{samarras}}}
|
{{{sajoulu}}}
|
|
Jo keskiajan purjehdusoppaissa Jussaari mainitaan helposti tunnistettavana maamerkkina. Sen ja Pikku-Jussaron
[6]
valinen salmi on ollut aina suojainen ankkuripaikka. Valomajakkaa Jussaareen suunniteltiin ensimmaisen kerran jo vuonna 1811, mutta sen sai kuitenkin korvata kartiomainen riukukeko, joka pystytettiin Sundharun luodolle. Myohemmin keko maalattiin punaiseksi ja v. 1856 kalkittiin valkoiseksi. Vuosisadan loppupuolella valomajakka sitten paatettiin rakentaa. 1891 valmistunut pyorea, 17,5 metria korkea tiilitorni oli valkoiseksi rapattu, ja sen keskikohtaa kiersi levea, punainen vyo. Majakan linssi oli tehokkainta mallia, mita silloin Suomessa oli kaytossa.
Valotunnus
oli pyoriva valkoinen valo ja kaksi punaista valahdysta puolen minuutin valein. Majakan toiminnasta vastasivat majakkamestari ja kolme majakanvartijaa.
[7]
Vuonna 1922 aloitettiin uuden majakkarakennuksen rakennustyot. Uusi, 25 metria korkea majakka rakennettiin samaiselle Sundharun luodolle, jossa aiemmin oli ollut merimerkkina riukukeko, kaksi meripeninkulmaa etelaan Jussaaresta. Katkaistun pyramidin muotoisen betonitornin pohjoissivu maalattiin punaiseksi ja muut kolme sivua alaosaltaan valkoiseksi ja ylaosaltaan punaiseksi. Valotunnus oli kaksi valkoista valkkya kymmenen sekunnin valein.
[7]
Uusi majakka oli Suomen ensimmainen taysin miehittamaton majakka. Valolaitteet toimivat kaasulla, jota tarkastuslaiva toi paikalle kerran vuodessa. Sivutoiminen majakanhoitaja kavi sitten kerran kuussa vaihtamassa uudet kaasupullot. Kaasusta aiheutui ongelmia, koska aina ei saiden vuoksi kaasupulloa paassyt ajoissa vaihtamaan. Vuonna 1984 tilanne korjattiin asentamalla majakkaan tuulivoimala. Nyt valolaite on pyoriva, ja sen kantomatka on 16
meripeninkulmaa
. 1998 majakka peruskorjattiin ja maalattiin.
[7]
Suomen siirryttya Venajan vallan alaisuuteen haluttiin taalla pyrkia riippumattomaksi ruotsalaisesta raudasta. Vuonna 1817 teki eras ratsumestari valtauksen laheisella Lerharun saarella ja harjoitti jonkin aikaa pienimuotoista kaivostoimintaa. Kunnolla kaivostoiminta
Jussaron kaivoksessa
lahti kayntiin vuonna 1834, jolloin paikallistettiin malmiesiintyma Jussaaressa ja vallattiin se kruunulle.
[8]
Tyokustannukset kaivoksessa olivat korkeat. Vaikka tyontekijoille annettiin kullekin perunamaa ja kalastusoikeus, piti palkkaakin maksaa suhteellisen runsaasti saaren hankalan sijainnin vuoksi. Niinpa pian keksittiin halvempi tyovoima:
Viaporista
tuotiin kaivokseen 45 irtolaisuudesta tuomittua vankia. Ilmaista tyovoimaa tamakaan ei toki ollut, koska vankien vartiointiin tarvittiin 30 merisotilasta ja viela paallystoa sotilaiden kaitsemiseen. Vangeille maksettiin pienta palkkaakin, ahkerille lisaksi tupakkaa ja viinaa. Syysta tai toisesta viinan jakelu lopetettiin kuitenkin pian. Aluksi toita tehtiin vain kesalla, mutta kun saarelle oli rakennettu tarvittava majoitus, muuttui kaivostoiminta ymparivuotiseksi. Pian kesaisin oli tyossa jo 95 miesta, talvella puolet. Tyopaivan pituus oli 12 tuntia. Kun
Saimaan kanavan
rakennustyot aloitettiin, ei Jussaareen enaa tahtonut riittaa irtolaisia. Vuodesta 1846 alkaen alettiin kayttaa rikollisvankeja, nyt venalaisten sotilaiden vartioimina.
[8]
Krimin sota
lopetti kaivostoiminnan vuosiksi 1854?56. Sodan jalkeen aloitettiin taas irtolaisvankityovoimalla. Naiden vankien tuomio oli epamaaraisen pituinen. Muissa vankiloissa heidan oli mahdollista paasta vapauteen, mikali he saivat tyota yksityisen palveluksessa. Suurten etaisyyksien vuoksi Jussaaressa ei ollut tahan mahdollisuutta, ja siksi vankeus saattoi venya hyvin pitkaksi. Tasta syysta monet vangeista pitivat jopa Siperiaa parempana vaihtoehtona, ja anoivat siirtoa sinne. Vankien keskuudessa kiertelevan huhun mukaan
Siperiassa
saattoi saada jopa maata viljeltavaksi.
[8]
1850-luvun loppupuolella parempilaatuista rautaa alkoi olla helpommin saatavissa, eika Jussaaren malmi enaa tahtonut kelvata suomalaisille
masuuneille
. Kaivostoiminnan yksityistamista alettiin harkita, mutta kun ainoa ostajakandidaatti ajautui konkurssiin, ei auttanut muu kuin sulkea kaivos lahes vuosisadaksi.
[8]
Jussaron kaivos siis avattiin ensimmaista kertaa kun Ruotsin hallitus kaytti
merkantilistisella
1800-luvulla Suomen malmipulaa keinona kiristaa itselleen erinaisia hyvityksia tuontitullien alalla. Vaitetaan, etta kun Vuoksenniska Oy avasi kaivoksen 1954 uudelleen, olivat syyt samantapaiset. Suomi tarvitsi neuvotteluvaltin ruotsalaisen teraksen hinnasta keskusteltaessa. Parinsadan kaivosmiehen uurastus ei uudemmallakaan yrityksella tuottanut kunnolla, mutta ilmeisesti se toimi riittavan hyvin tinkimisvalineena. Vuonna 1967 kaivostoiminta lopetettiin taas.
[8]
Jussaaressa oli 1830-luvulta vuoteen 1860 saakka saarnahuone, joka oli kaivoksen vankityovoimaa ja saariston asukkaita varten. Tammisaaren kappalainen piti kerran kuukaudessa jumalanpalveluksen suomeksi ja ruotsiksi.
Jussaron
luonnonpuisto
perustettiin vuonna 1956. Vuonna 1989 se liitettiin uuteen
Tammisaaren saariston kansallispuistoon
.
[9]
- Jussaro. Arvoituksellinen saari. Den gatfulla on
. Tammisaari: Tammisaaren museo ja Metsahallitus, 2007.
(suomeksi)
(ruotsiksi)
- Siren, Ari:
Jussaro. Luotsi- ja kaivosyhteiso Tammisaaren ulkosaaristossa
. Metsahallituksen luonnonsuojelujullkaisuja. Sarja A 40, kolmas korjattu painos. Helsinki: Metsahallitus, 2002.
ISBN 952-446-338-5
.
julkaisun verkkoversio
(pdf)
(viitattu 15.2.2020).
- Stenlund, Sven:
Jussaro. Fran sjorovarnaste till nationalpark
. Helsingfors: Schildts & Soderstroms.
ISBN 978-951-52-3560-2
.
(ruotsiksi)
- Tuovinen, Tapani:
Jussaro. Kulttuuriperintoinventointi 2011
. Metsahallitus, Etela-Suomen luontopalvelut, 2011.
Julkaisu Museoviraston Kyppi.fi -palvelussa
(viitattu 15.2.2020).
|
|---|
| | Kaupunginosat
| |
|---|
| | Entiset kunnat
| |
|---|
| | Saaristo
| |
|---|
| | Liikenneyhteydet
| |
|---|
| | Rakennukset
| |
|---|
| | Kirkot
| |
|---|
| | Nahtavyydet
| |
|---|
| | Museot
| |
|---|
| | Organisaatiot
| |
|---|
| | Historia
| |
|---|
|