J. H. Saaristo

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Juho Saaristo )
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
J. H. Saaristo
J. H. Saaristo 1900-luvun alkuvuosina.
J. H. Saaristo 1900-luvun alkuvuosina.
Kansanedustaja
1.8.1908?28.2.1910
Ryhma/puolue SDP
Vaalipiiri Hameen etelainen
Henkilotiedot
Syntynyt 12. joulukuuta 1877
Leppavirta
Kuollut 30. syyskuuta 1937  (59 vuotta)
Turku
Ammatti suutari , puoluetoimitsija

Johan Henrik (Juho Heikki) Saaristo (vuoteen 1903 Sikanen , 12. joulukuuta 1877 Leppavirta ? 30. syyskuuta 1937 Turku ) oli suomalainen poliitikko , joka toimi SDP:n kansanedustajana vuosina 1908?1910. [1] Hameenlinnassa ja Turussa vaikuttanut Saaristo oli ensimmaisen sortokauden aikana tyolaisaktivistien liikkeessa ja joutui myohemmin karkotetuksi Suomesta. Sisallissodan kaynnistyttya Saaristo tyoskenteli punaisten hallinnossa saaden pitkan vankilatuomion, jonka jalkeen han lahti kommunistien toimintaan. Saaristo oli viela 1930-luvulla pidatettyna poliittista syista, mutta saastyi vankeusrangaistukselta.

Elama

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Aktivistina

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]
Karkotettuja Vjatkassa. J. H. Saaristo istumassa ensimmaisena vasemmalla vieressaan merimies Juho Vilen Kemiosta .

Saariston vanhemmat olivat tyomies Gustav Henrik Sikanen (s. 1842) ja Anna Maija Lipponen (s. 1847). [1] Jaatyaan yksitoistavuotiaana orvoksi Saaristo ei suostunut huutolaiseksi vaan elatti itsensa muun muassa marjojen poiminnalla ja kerjaamisella. Neljatoistavuotiaana Saaristo ryhtyi rengiksi, mutta paasi pian suutarin oppiin Viipuriin , jossa liittyi tyovaenyhdistykseen vuonna 1895. Vuosisadan vaihteessa han muutti suutariksi Hameenlinnaan. [2] Saariston liikkeessa oli oppipoikana muun muassa myohemmin kansanedustajksi noussut Otto Toivonen , jonka han innosti politiikkaan. [3]

Saaristo toimi Hameenlinnan tyovaenyhdistyksen puheenjohtajana ja lahti aktivistiliikkeeseen organisoimalla talvella 1902 kutsuntalakkoja Hameenlinnan ymparistokunnissa. Han johti kaupunkiin kevaalla 1904 perustettua tyolaisaktivistien jarjestoa, joka teki yhteistyota porvarillisten aktivistien kanssa ja liittyi myohemmin osaksi atiivista vastustuspuoluetta . Kesakuussa 1904 Saaristo sai kagaalilta tehtavakseen organisoida venalaistamistoimia vastustavan mielenosoituksen. Han ei itse osallistunut siihen, vaan oli viranomaisia hamatakseen samana paivana Helsingissa pidetyssa mielenosoituksessa. Saaristo kuitenkin pidatettiin, jolloin kagaali laati suunnitelman hanen vapauttamisekseen vakivalloin, mutta han paasi putkasta ennen sen toteuttamista. Oikeus maarasi Saaristolle kielletyn mielenosoituksen jarjestamisesta 50 markkaa sakkoa, jotka han sovitti kymmenen paivan vankeudella. Saariston vapautuessa parisataapainen vakijoukko oli kokoontunut laaninvankilan portille, josta hanet vietiin juhlasaatossa Hameenlinnan tyovaentalolla pidettyyn tilaisuuteen. [4] [5] Syyskuussa 1905 Saaristo osallistui kuvernoori Aleksandr Papkovin murhayritykseen. Saaristo sai Helsingista pommin, jota han sailytti suutarinliikkeessaan. Itsetehty pommi ei kuitenkaan rajahtanyt ja kuvernoori seurueineen sailyi vahingoittumattomana. Vuonna 1905 Saaristo valittiin myos Voimaliiton paikallisosaston johtajaksi ja vuotta myohemmin keskushallintoon. [6] Suurlakon aikana han oli Hameenlinnan lakkovaliokunnan jasen. [7]

Kansanedustajaksi

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Kevaasta 1906 lahtien Saaristo keskittyi puoluepoliitiikkaan. Han kaynnisti sosialidemokraattien Etela-Hameen piiritoiminnan ja oli ensimmainen piirisihteeri vuosina 1906-1908. [8] Vuonna 1908 Saaristo valittiin kansanedustajaksi ja han uusi paikkansa viela seuraavissa vaaleissa. [1] Eduskunnan jatettyaan Saaristo oli muun muassa Hameen Voiman johtokunnan puheenjohtajana 1912-1913. [9] Han vaikutti myos kulttuurielamassa kuuluen Hameenlinnan Tyovaen Nayttamon perustajiin. [8] Saariston suutarinliike meni konkurssiin vuonna 1912, jonka jalkeen han muutti Turkuun toimien muun muassa Suomen Tehdas- ja Sekatyovaen Liiton ja Sosialidemokraattisen nuorisoliiton puhujana. [10] Saaristo oli ehdolla jalleen vuoden 1916 eduskuntavaaleissa, mutta jai Ida Aalle-Teljon varaedustajaksi. [11]

Ensimmaisen maailmansodan alkuvuosina Saaristo toimi sosialidemokraattien piiripuhujana. Paimion tyovaentalolla pidetysta puheesta tehtiin ilmianto, jonka seurauksena Saaristo pidatettiin kevaalla 1916 epailtyna "saksalaisystavallisyydesta". [12] Kenraalikuvernoori F. A. Seyn maarasi Saariston karkotettavaksi, mutta kuvernoori E. I. Wuorinen piti rangaistusta liian kevyena ja maarasi lisaksi 3 kuukautta vankeutta. Tuomion jalkeen hanet karkotettiin syksylla 1916 Pietarin kautta Vjatkaan . [13] Saariston mukaan kaupungissa oli tuolloin 25 suomalaista ja koko Vjatkan kuvernementissa noin 300. [14] Han oli karkotettuna yli seitseman kuukautta, kunnes palasi kotimaahan helmikuun vallankumouksen jalkeen huhtikuussa 1917. [15]

Yleislakko ja sisallissota

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Karkotuksen paatyttya Saaristo jatkoi sosialidemokraattien kiertavana puhujana. Marraskuun 1917 yleislakon paatyttya Turun tyovaki esitti muiden vaatimustensa ohella Saariston tai Evert Elorannan nimittamista vihatun E. I. Wuorisen tilalle maaherraksi, johon sisaasiaintoimituskunnan paallikko Arthur Castren ei suostunut. Kielteinen paatos johti joulukuun puolivalissa kaynnistyneeseen miliisilakkoon, joka karjistyi mellakoiksi. [16] Sisallissodan aikana Saaristo toimi muun muassa punaisten Turun ja Porin laanin laaninvaltuuskunnan sihteerina. Sodan loppuvaiheessa han matkusti Neuvosto-Venajalle hankkimaan elintarvikkeita osallistuen punaisten antaumisen jalkeen Moskovassa pidettyyn SKP:n perustavaan kokoukseen. Suomeen palattuaan Saaristo pidatettiin syyskuussa 1919 Viipurissa. Lokakuussa 1920 Turun hovioikeus tuomitsi hanet 9 vuodeksi kuritushuoneeseen valtio- ja maanpetoksesta . Saaristo suoritti tuomionsa Tammisaaren pakkotyolaitoksessa , josta han paasi vapaaksi 1927. [17] [18] [19]

Vapauduttuaan Saaristo vaikutti kommunistisessa STPV:ssa . Han oli muun muassa Turun kaupunginvaltuuston jasen seka toimi kommunistien valtaamien Suomen Nahka- ja Kumiteollisuustyovaen Liiton , Suomen Metallityontekijain Liiton ja Suomen Ammattijarjeston toimitsijana. [19] [20] Maaliskuussa 1933 Saaristo pidatettiin jalleen poliittisista syista, mutta kesalla oikeus hylkasi syytteet toteennayttamattomina. Kertomansa mukaan Saaristo ei enaa tuomionsa jalkeen osallistunut kielletyn SKP:n toimintaan ja katsoi olevansa puolueen jasen ainoastaan "historiallisessa mielessa". [19] [21] [22] Saaristo kuoli Turussa 59-vuotiaana syyskuussa 1937. Hanet on haudattu Turun hautausmaalle . [23]

Perhe

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Saariston puoliso oli Anna Vilhelmiina Kinnunen, jonka kanssa han avioitui vuonna 1900. [1]

Lahteet

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]
  1. ↑ a b c d J. H. Saaristo Suomen kansanedustajat . Eduskunta. Viitattu 11.8.2008.
  2. ↑ Punaset II : v. 1908 valittujen sosialidemokratisten edustajien kuvat ja elamakerrat , s. 66. Helsinki: Tyovaen Sanomalehti, 1908. Teoksen verkkoversio (PDF) .
  3. ↑ Virtanen, Pirjo: Agitaattori ja kansanedustaja ? luennoitsija Otto Toivonen 17.9.2019. Hameenlinnan tyovaenyhdistys. Viitattu 12.1.2023.
  4. ↑ Parmanen, Eino I.: Mielenosoituskulkue venalaisten sortovaltaa vastaan Hameenlinnassa 5.6.1905 [sic] ja sen seuraukset. Hameen Ilves , 1935, nro 1, s. 11?12. Kansalliskirjasto . Viitattu 12.1.2023.
  5. ↑ Kaisla, Vilho: J. H. Saariston muistolle. Sosialisti , 9.10.1937, nro 233, s. 10. Kansalliskirjasto . Viitattu 12.1.2023.
  6. ↑ Parmanen, Eino I.: Murhayritys josta tulikin vain viaton ilotulitus. Hakkapeliitta , 13.3.1934, nro 11, s. 333?334. Kansalliskirjasto . Viitattu 12.1.2023.
  7. ↑ Kun kevat koitti. Hameen Kansa , 31.10.1935, nro 130, s. 4. Kansalliskirjasto . Viitattu 12.1.2023.
  8. ↑ a b Huhta, Vihtori: J. H. Saaristo kuollut. Hameen Kansa , 7.10.1937, nro 120, s. 2. Kansalliskirjasto . Viitattu 12.1.2023.
  9. ↑ Myllymaki, Kalle: 20 vuotta taipaleella. Hameen Kansa , 8.5.1926, nro 50 A, s. 2. Kansalliskirjasto . Viitattu 12.1.2023.
  10. ↑ Konkurssihuutokauppa. Uusi Suometar , 15.2.1912, nro 37, s. 9. Kansalliskirjasto . Viitattu 12.1.2023.
  11. ↑ Vaalien lopullisia tuloksia. Uusi Suometar , 23.7.1916, nro 195, s. 4. Kansalliskirjasto . Viitattu 12.1.2023.
  12. ↑ Vanhan hallituksen karkoittamat kansalaisemme. Kaiku , 18.4.1917, nro 86, s. 3. Kansalliskirjasto . Viitattu 12.1.2023.
  13. ↑ Kamrat J. H. Saaristos forvisning. Arbetet , 4.4.1917, nro 26, s. 4. Kansalliskirjasto . Viitattu 12.1.2023. (ruotsiksi)
  14. ↑ Vara forvisade landsman. Aland , 25.4.1917, nro 33, s. 3. Kansalliskirjasto . Viitattu 12.1.2023. (ruotsiksi)
  15. ↑ Karkoitettujen paluu. Ilkka , 17.4.1917, nro 43, s. 3. Kansalliskirjasto . Viitattu 12.1.2023.
  16. ↑ Rinta-Tassi, Osmo:  Kansanvaltuuskunta punaisen Suomen hallituksena , s. 62?63. Punaisen Suomen historia 1918. Helsinki: Valtion painatuskeskus ; Opetusministerio, 1986. ISBN 951-86007-9-1 .
  17. ↑ Upprorsforberedelserna. Dagens Press , 22.9.1919, nro 217, s. 1. Kansalliskirjasto . Viitattu 12.1.2023. (ruotsiksi)
  18. ↑ Luokkatuomiot. Vapaa Sana , 23.10.1920, nro 210, s. 3. Kansalliskirjasto . Viitattu 12.1.2023.
  19. ↑ a b c Eras SKP:n perustajajasenkin syytteessa Turun kommunistien jutussa. Uusi Aura , 12.5.1933, nro 125, s. 1?2. Kansalliskirjasto . Viitattu 12.1.2023.
  20. ↑ Kaupunginjohtajan palkka nostetaan tulevan vuoden alusta 160,000 markkaan. Sosialisti , 24.10.1930, nro 247, s. 4. Kansalliskirjasto . Viitattu 12.1.2023.
  21. ↑ Kommunistipidatyksia yha Turussa. Sosialisti , 22.3.1933, nro 68, s. 1. Kansalliskirjasto . Viitattu 12.1.2023.
  22. ↑ Kommunistien joukkotuomio taaskin Turussa. Kansan Tyo , 15.6.1933, nro 135, s. 1. Kansalliskirjasto . Viitattu 12.1.2023.
  23. ↑ J. H. Saariston viimeinen matka. Sosialisti , 11.10.1937, nro 234, s. 3. Kansalliskirjasto . Viitattu 12.1.2023.
Sosialidemokraattien kansanedustajat
Auktoriteettitunnisteet : Henkilot Muokkaa Wikidatassa
Noudettu kohteesta ” https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=J._H._Saaristo&oldid=22368721 ”