Jeanne d’Arc
Jeanne d’Arcia esittava miniatyyrimaalaus 1400-luvun jalkipuoliskolta.
Henkilotiedot
Syntynyt	6. tammikuuta 1412 Domremy , Ranskan kuningaskunta
Kuollut	30. toukokuuta 1431  (19 vuotta) Rouen , Ranskan kuningaskunta
Kansalaisuus	ranskalainen
Ammatti	sotilas
Muut tiedot
Lempinimet	Orleansin neitsyt
Nimikirjoitus
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Osa artikkelisarjaa
Kristillinen mystiikka
Teologia ? Filosofia Apofaattinen teologia Asketismi Devotio Moderna Imitatio Christi Katafaattinen teologia Mystiikka Uusplatonismi ja gnostilaisuus
Kaytantoja Luostarilaitos, saantokunnat ja mystiset liikkeet Luostari Begiinit Vapaan hengen veljeskunta Ruusuristilaisyys Jumalan ystavat Kveekarit Mietiskely Rukoilu Lectio Divina Jeesuksen rukous Kenoosi Hesykasmi Askeesi Itsekidutus Aistideprivaatio Unideprivaatio Flagellaatio Jouhipaita Paasto Selibaatti Tavoitteita Armolahja Ekstaasi Unio mystica Uskonnollinen kokemus
Ihmisia (aikakauden tai vuosisadan mukaan) Antiikki Varhaiskristillisyys Afrikassa Styliitat Gregorios Nyssalainen Pseudo-Dionysius Areopagita Augustinus Aavikkoisat Paavali Erakko Antonius Suuri Abba Poemen Suuri Makarios Suuri Mooses Etiopialainen Synkletike Aleksandrialainen Athanasios Suuri Johannes Khrysostomos Hilarion Suuri Johannes Cassian Roomalainen Sydankeskiaika Bernhard Clairvauxlainen Guigo II Hildegard Bingenilainen Simeon Uusteologi Myohaiskeskiaika Dominicus Franciscus Assisilainen Antonius Padovalainen Bonaventura Jacopone da Todi Folignon Pyha Angela Englantilaisia mystikkoja Richard Rolle Walter Hilton Juliana Norwichlainen Margery Kempe Alankomaalaisia mystikkoja Hadewijch Beatrix Nasaretilainen Pyha Lutgardis Johannes Ruysbroekilainen Saksalaisia mystikkoja Mestari Eckhart Johannes Tauler Henry Suso Naismystikkoja Beatrix Nasaretilainen Pyha Birgitta Katariina Sienalainen Mechthild von Magdeburg Marguerite Porete Hadewijch Juliana Norwichlainen Margery Kempe Hildegard Bingenilainen Jeanne d’Arc Renessanssi ja uusi aika Ignatius Loyola Avilan Teresa Avilan Johannes Marguerite-Marie Alacoque Pierre de Berulle Jean-Jacques Olier Louis de Montfort Charles de Condren Jean Eudes Jean de Saint-Samson Emanuel Swedenborg Maria de Agreda Anne Catherine Emmerich Veronica Giuliani Francis de Sales Dina Belanger Catherine Laboure Melanie Calvat Maximin Giraud Bernadette Soubirous Conchita de Armida Luisa Piccarreta Marie Francoise-Therese Martin Gemma Galgani Moderneja mystikkoja Padre Pio Therese Neumann Marthe Robin Adrienne von Speyr Alexandrina Balazarilainen Faustina Kowalska Berthe Petit Lucia de Jesus Rosa dos Santos Thomas Merton Charles de Foucauld
n k m

Jeanne d’Arc [?an da?k] (tunnettu myos nimella Orleansin neitsyt , ^{[1] [2]} ransk. La Pucelle d’Orleans ; 6. tammikuuta 1412 ^[3] Domremy , Ranskan kuningaskunta ? 30. toukokuuta 1431 Rouen , Ranskan kuningaskunta) on Ranskan kansallissankari ja katolisen kirkon pyhimys .

Jeanne tuli kuuluisaksi uskonnollisista nayistaan , joissa hanta kehotettiin pelastamaan Ranska. Vuonna 1429 han johti ranskalaissotilaita Orleansin taistelussa ja osallistui kuningas Kaarle VII:n kruunaukseen Reimsissa . Myohemmin englantilaiset tuomitsivat hanet noituudesta ja polttivat hanet roviolla . Jeannen maine puhdistettiin 1455, ja vuonna 1920 hanet kanonisoitiin .

Jeanne syntyi pienessa Domremyn kylassa Koillis-Ranskassa. Hanen vanhempansa olivat maanviljelijoita, eika han saanut lapsena paljonkaan koulutusta. Han ei lyhyen elamansa aikana oppinut kirjoittamaan eika lukemaan, mutta osasi monia pyhimystarinoita , joita oli kuullut uskonnolliselta aidiltaan. Lisaksi haneen oli juurrutettu syva rakkaus katolista kirkkoa ja sen oppeja kohtaan. ^[4] Maatalon tyttarena han kunnostautui monissa tilanhoitoon kuuluvissa tehtavissa, ja kehruu- ja ompelutoissa han oli taituri. ^[5]

Lapsena Jeanne naki ymparillaan paljon epatoivoa, silla englantilaiset hallitsivat suurta osaa Ranskasta. Domremyn kyla sijaitsi lahella pyhiinvaeltajien , palkkasoturien ja kauppiaiden kayttamaa reittia, ja heidan kauttaan Jeanne kuuli lisatietoja maan huonosta tilanteesta. Monet hanen kylassaan hylkasivat kotinsa maahanhyokkayksen uhan alla. ^[4]

Ranskan tapahtumat vaikuttivat suuresti nuoreen tyttoon. Jeannen elama mullistui 13-vuotiaana hanen alkaessaan kuulla aania ja nahda ilmestyksenomaisia nakyja. Hanen mukaansa Pyha Katariina , Pyha Margareta ja arkkienkeli Mikael kutsuivat hanta ja pyysivat hanta vapauttamaan Ranskan maahan tunkeutuneista englantilaisista . ^[6] Aanten kehottamana han paatti lahtea tapaamaan itse prinssi Kaarlea . ^[7]

Jeanne lahti joulukuussa 1428 matkalleen Ranskan ydinalueelle Ile-de-Franceen . Jo seuraavan vuoden tammikuussa han astui Vancouleursin kaupungin kaskynhaltijan eteen. Ensimmaisella kerralla Jeanne kaannytettiin takaisin, mutta hanen itsepintaisuutensa lopulta palkittiin ja kaskynhaltija suostui kuuntelemaan hanta. Jeanne vetosi puheissaan vanhaan ennustukseen, jonka mukaan Ranska tulisi tuhoutumaan ja pelastumaan neitsyen kautta. Kaskynhaltija antoi Jeannelle ratsun ja miehen vaatteet, joiden turvin liikkuminen olisi turvallisempaa. Lisaksi Jeanne sai saattajikseen nuoren ritarin ja muutaman talonpojan. ^[7]

Pitkan ratsastusmatkan jalkeen Jeanne saapui Chinonin pikkukaupunkiin, jossa kruununprinssi Kaarle VII piti hoviaan. Prinssi ei halunnut nayttaytya Jeannelle ja yritti hovimiehensa turvin hankkiutua ”neitsyesta” eroon. Kun Jeanne ei suostunut poistumaan hovista, hanet toimitettiin kirkonmiehista ja professoreista koostuvan valtuuskunnan kuulusteltavaksi. Samalla huhut oudosta tytosta levisivat, ja hanen puheensa saivat suuren kannatuksen. Jeannen julistus ”Ei ole olemassa muuta apua kuin minun kauttani!” otettiin vakavasti, ja hanelle paatettiin antaa lyhyt sotilaallinen peruskoulutus. Muiden varusteiden ohella Jeannelle annettiin vanha ruostunut miekka, jota han kantoi tulevassa taistelussa. ^[7]

Ranskan pelastamiseksi Kaarle antoi Jeannen johtoon yhden joukko-osaston, jonka tueksi liittyi Ranskan armeijan sotilaita. Heidan tarkoituksensa oli vallata englantilaisten piirittama Orleansin kaupunki takaisin Ranskalle ( Orleansin piiritys ). Tuhannet englantilaiset sotilaat olivat keraantyneet kaupungin edustalle ja rakentaneet torneja ja kenttavarustuksia tehostamaan piiritysta. Kaupunki ei kuitenkaan ollut kokonaan eristetty, ja ranskalaisjoukot paasivat Loiren kautta vahvistamaan Orleansin puolustusta. Jeanne lahetti englantilaisille nuoleen kiinnitetyn kirjeen, jossa han kehotti naita jattamaan Ranskan kuningaskunnan rauhaan ja poistumaan omaan maahansa. Kirjeeseen vastattiin ivahuudoin. ^[8]

6. toukokuuta 1429 ranskalaiset tekivat rynnakon englantilaisten piirityksen lapi. Jeanne kannusti sotilaita joukkojen eturivissa, mutta haavoittui taistelun aikana olkapaahan osuneesta nuolesta. Hanen haarniskansa jouduttiin riisumaan verenvuodon tyrehdyttamiseksi, ja ranskalaisjoukkoja johtava kreivi oli valmis keskeyttamaan hyokkayksen. Jeanne ei suostunut tahan, vaan kehotti sotilaita jatkamaan. Samalla han pukeutui uudelleen varusteisiinsa ja loi uutta uskoa ranskalaisten hiipuneeseen sotaintoon. Seuraavana aamuna englantilaiset aloittivat vetaytymisen ja jattivat tykiston ranskalaisille. ^[9]

Taistelun tulos oli riemuvoitto Jeannelle, ja hanesta alettiin puhua ”neitsyena, joka vapautti Orleansin”. Todellisuudessa hyokkays oli suunniteltu jo ennen Jeannen saapumista, mutta hanen osallistumisensa nostatti huomattavasti ranskalaisarmeijan taistelutahtoa. Hieman myohemmin ranskalaiset valloittivat takaisin useita menettamiaan asemia. Jeannen maine levisi myos englantilaisten keskuuteen, ja hanta alettiin pitaa noitana . Joskus pelkka Jeannen nayttaytyminen kaupunginporttien edessa pelastytti vihollisen tiehensa. ^[9]

Voittojensa jalkeen Jeanne lahti Kaarlen ja vartiomiesten kanssa Reimsiin , missa Kaarle VII kruunattiin Ranskan kuninkaaksi 17. heinakuuta 1429. Jo ennen riemuvoittoja Jeannelle ilmestynyt pyha Mikael oli vaatinut hanta huolehtimaan Kaarlen valinnasta Ranskan kuninkaaksi. Kruunajaisten jalkeen kuvaukset Jeannen yliluonnollisista voimista Jumalan valikappaleena levisivat koko Eurooppaan, ja saksalainen kirkonmies Speyer kirjoitti:

≫Kansa sanoo hanta pyhaksi naiseksi, joka omaa sotakokemusta ja pystyy ennustamaan taistelun kulun. Jos ajatellaan ajan olosuhteita, Jumala ei syytta tee ihmeitaan ja paljasta ilmaisujaan naisen kautta, niin etta taman maailman herrat ja ruhtinaat tuntevat jumalallisen voiman ylapuolellaan. ^[9] ≫

Kruunajaisten jalkeen Jeanne lahti sotajoukkojensa kanssa valloittamaan englantilaisten hallinnassa ollutta Pariisia . Samaan aikaan Englanti lujitti liittoaan burgundilaisten kanssa ja uusia englantilaisia joukkoja nousi maihin. Ranskalaisten hyokkaykset Pariisiin ja muualle epaonnistuivat ja Kaarle antoi Jeannen joukoille vetaytymiskaskyn. Kaarle ei kuninkaaksi paasynsa jalkeen enaa halunnut tukea Jeannen hanketta Ranskan vapauttamiseksi, vaan pelasi englantilaisten ja Burgundin herttuan kanssa poliittista pelia Jeannen tietamatta asiasta. ^[10]

Kaarlen yllatyksellisesta puolenvaihdosta vihastuneena Jeanne hyokkasi ilman kuninkaan lupaa kevaalla 1430 Pohjois-Ranskassa englantilaisia vastaan. Compiegnen taistelussa burgundilaiset ottivat Jeannen kiinni ja vangitsivat hanet. Jeanne jai burgundilaisten vangiksi puoleksi vuodeksi. Kuningas ei tehnyt paljonkaan Jeannen vapauttamisen hyvaksi, ja lopulta burgundilaiset myivat hanet englantilaisille 10 000 dukaatin summasta. Jeanne kuljetettiin miehitettyyn Roueniin , ja hanet suljettiin ahtaaseen vankikoppiin. ^[11]

Helmikuussa 1431 englantilaiset aloittivat oikeudenkaynnin Jeannea vastaan Rouenissa. Tuomareilta vaadittiin nopeaa paatosta, silla englantilaiset kantoivat kiihkoilijana pidetylle Jeannelle jo valmiiksi kaunaa ja syyttivat hanta kerettilaisyydesta ja noituudesta. Tuomionjulistamista varten Jeanne vietiin Saint-Ouenin apottikunnan hautausmaalle, jonne oli rakennettu rovio ja tuomarien istuimet. Taalla han kaytti viimeisen mahdollisuutensa vaikuttaa tuomioonsa ja lupautui tekemaan kaiken, mihin kirkko hanet velvoittaa. Kirkon maarayksiin sisaltyi myos maarays olla kayttamatta miesten vaatteita. ^[12] Tuomarit hyvaksyivat Jeannen vetoomuksen, ja kuolemantuomio suostuttiin muuttamaan elinikaiseksi vankeudeksi. ^[13]

Jeanne kuljetettiin takaisin Rouenin vankityrmaan, jossa hanen vaiheistaan on kaksi toisistaan poikkeavaa lahdetta. Jeannen oman vaittaman mukaan han joutui rikkomaan lupauksensa kirkolle ja pukeutumaan miesten vaatteisiin, koska naisten vaatteet altistivat hanet vartijoiden seksuaaliselle vakivallalle. ^[12] Toinen lahde kertoo, etta vartijat olivat ottaneet hanen vaatteensa ja antaneet tilalle miesten vaatteet. Kun eras kirkkoherra naki Jeannen pukeutuneena mieheksi, valamiehisto paatti ”syyllisyyden palauttamisesta” ^[13] ja tuomitsi hanet yksimielisesti kuolemaan. ^[6]

Jeanne d’Arc poltettiin roviolla kerettilaisena 30. toukokuuta vuonna 1431. Hanen tuhkansa siroteltiin Seinejokeen . ^[6]

Oikeudenkayntipoytakirjoista kavi myohemmissa tutkimuksissa selville polttotuomion perusteiden olleen liian hataria. Paavi Calixtus III paatti armahtaa kerettilaisyydesta tuomitun Jeannen, ja hanen maineensa puhdistettiin virallisesti vuonna 1455. Tuolloin Pariisiin keraantyneet ja Jeannen kanssa tekemisissa olleet henkilot vahattelivat osuuttaan taman kohtaloon ja vierittivat kaiken syyn englantilaisten ja kolmen edesmenneen tuomarin niskoille. ^[14]

Seuraavien vuosisatojen aikana Jeanne saavutti myyttisen maineen ja hanta alettiin pitaa Ranskan suojeluspyhimyksena . Virallisesti hanet kuitenkin julisti pyhimykseksi eli kanonisoi vasta paavi Benedictus XV vuonna 1920. ^[4] Hanen elamanvaiheistaan on kirjoitettu monia kirjoja. ^[4] Vuosina 1870?1871 kaydyn Saksan?Ranskan sodan jalkeen Jeannen palvonta sai entista suuremmat mittasuhteet. Hanen kunniakseen pystytettiin lukuisia patsaita, joiden maaraksi vuoteen 1910 mennessa laskettiin 20 000. ^[14] Talo, jossa Jeanne d’Arc majoittui ollessaan Orleansissa, on jalleenrakennettu 1960-luvulla. Talo tunnetaan nimella Maison de Jeanne d’Arc , ja siina toimii nykyaan Jeanne d’Arc -museo. ^[15]

Jeanne d’Arc on myos nimetty erityisesti kirkollisia auktoriteetteja vastustavien suojeluspyhimykseksi. Lisaksi han on muun muassa Ranskan, vankien ja naispuolisten sotilaiden suojeluspyhimys. ^{[16] [17]}

Vuonna 2005 Ranskasta loydettiin kylkiluu ja ihonpalanen , joiden vaitettiin kuuluneen Jeanne d’Arcille. ^[18] Tutkijaryhma on todennut loydot vaarennoksiksi. ^[19]

• Jeanne d’Arcin karsimys ( La passion de Jeanne d’Arc , 1928)
• Jeanne d’Arc (Robert Bressonin elokuva, 1962)
• Jeanne d’Arc (Luc Bessonin elokuva, 1999)
• Joan of Arc ( CBS:n TV-minisarja, 1999)

• Barth, Reinhard:  Historian suurnaiset . (Frauen, die Geschichte machten. Von Hatschepsut bis Indira Gandhi. Suomennos Tuulikki Virta, Katja Zollner. Helsinki: Ajatus Kirjat, 2005. ISBN 951-20-6762-5 .
• Pemoud, Regime & Clin, Marie-Veronique & Wheeler, Bonnie:  Joan of Arc. Her Story . London: Palgrave MacMillan Trade, 1999. ISBN 978-0-31222730-2 . (englanniksi)
• Warner, Marina:  Joan of Arc. The Image of Female Heroism . Oxford: Oxford University Press, 2013. ISBN 978-0-19-963993-9 . (englanniksi)

• Norri, Matti & Kekkonen, Jukka & Knuutila, Jyrki:  Polttoroviolta pyhimykseksi. Jeanne d’Arcin oikeusmurha . Helsinki: Art House, 2017. ISBN 978-951-884-655-3 .

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Jeanne d’Arc Wikimedia Commonsissa

• Historical Academy (Association) for Joan of Arc Studies . (englanniksi)
• Joan of Arc . (englanniksi)
• Joan of Arc: Primary Sources Series . (englanniksi)
• Joan of Arc History . (englanniksi)
• Biography . (englanniksi)
• h2g2: Joan of Arc . (englanniksi)
• Maison de Jeanne d’Arc . (ranskaksi)

Auktoriteettitunnisteet Kansainvaliset FAST 2 ISNI VIAF Kansalliset Norja Chile Espanja Ranska BnF data Katalonia Saksa Israel Belgia Yhdysvallat Ruotsi Latvia Japani T?ekki Australia Kreikka Korea Kroatia Alankomaat Puola Portugali Vatikaani Tieteilijat CiNii Taiteenala MusicBrainz ULAN Henkilot Deutsche Biographie Trove Muut SNAC IdRef