Ivan Mihailovit? Obolenski
(
ven.
Ива?н Миха?йлович Оболе?нский
;
14. marraskuuta
(
J
: 2. marraskuuta)
1853
Moskova
?
12. maaliskuuta
(
J
: 27. helmikuuta)
1910
Pietari
)
[1]
[2]
oli
venalainen
ruhtinas
ja
kenraaliluutnantti
, joka toimi
Suomen kenraalikuvernoorina
ensimmaisen sortokauden
aikana 18. elokuuta 1904 ? 22. marraskuuta 1905. Han joutui eroamaan
vuoden 1905 suurlakon
jalkeen.
Ruhtinas Obolenski polveutui
Rurik-sukuisesta
,
Ukrainasta
lahtoisin olevasta ikivanhasta slaavilaisesta aatelisperheesta. Hanen aitinsa oli
romanialaissyntyinen
ruhtinatar Marioara Sturdza, ruhtinas Alexandru Sturdzan tytar, ja isa oli ruhtinas Mihail Aleksandrovit? Obolenski (1821?1886). Hanen nuorempi veljensa
Sergei Mihailovit? Obolenski
(1863?1946) oli myos kenraali ja ruhtinas.
lahde?
Obolenski valmistui luutnantiksi
Venajan merikadettikoulusta
vuonna 1876.
[1]
Han palveli aluksi keisarillisilla huvijahdeilla
Der?avalla
ja
Aleksandrijalla
.
lahde?
Han erosi sotapalveluksesta vuonna 1881, ja oli sen jalkeen
Simbirskin kuvernementissa
sijainneen kihlakunnan ja vuodesta 1888 koko kuvernementin
aatelismarsalkkana
. Vuosina 1897?1902 han oli
Hersonin
ja vuosina 1902?1903
Harkovan kuvernementin
kuvernoorina.
[1]
[2]
Han sai vuonna 1901
hovitallimestarin
arvonimen ja vuonna 1903 merisotavaessa kenraaliluutnantin arvon.
[1]
Kuvernoorikautenaan Obolenski yritettiin murhata
Harkovassa
11. elokuuta (29. heinakuuta) 1902, kun
sosialistivallankumouksellisten
taisteluosastoon kuulunut tyolainen Foma Kat?ura ampui hanta myrkkyluodeilla. Kat?ura ampui vahingossa ohi ja osui vain lahella olleeseen Harkovan poliisipaallikkoon, joka haavoittui.
[3]
Vuosina 1903?1904 Obolenski oli Venajan sisaministerion palveluksessa.
[2]
Obolenski nimitettiin Suomen kenraalikuvernooriksi
Nikolai Bobrikovin
murhan jalkeen 30. kesakuuta 1904,
[1]
ja han saapui Suomeen 18. elokuuta.
[4]
Han sai myos
kenraaliadjutantin
arvon.
[2]
Obolenski sai heti kenraalikuvernoorinvirkaan astuttuaan tuntemattomalta lahettajalta
sahkeen
:
Odotamme sinua lahiaikoina stop taalla 200 astetta lamminta stop Bobrikov
.
[5]
Obolenskin aikana Suomeen kohdistettuja sortotoimenpiteita lievennettiin pienilla myonnytyksilla. Esimerkiksi
valtiopaivat
kutsuttiin uudelleen koolle
syksylla 1904, ja niihin saivat osallistua vaalin tai syntyperansa perusteella myos useat Bobrikovin maastakarkottamat
perustuslaillisten
johtajat.
[6]
[7]
Obolenskin ja
Sergei Witten
valityksella saatiin maaliskuussa 1905 neuvoteltua perustuslaillisten johtajien ja keisari
Nikolai II:n
valinen yhteisymmarrys, jonka mukaan vuoden 1901 asevelvollisuuslaki hylattiin ja vihatut asevelvollisuuskutsunnat lopetettiin ja korvattiin kokonaan niin sanotuilla
sotilasmiljoonilla
.
[6]
[1]
Vuoden 1905 aikana suomalaisten
aktiivinen vastarinta
muuttui toistuviksi esivallan edustajiin kohdistetuiksi
attentaateiksi
:
prokuraattori
Eliel Soisalon-Soininen
murhattiin, kenraalikuvernoorin apulainen
Vladimir Deutrich
yritettiin murhata keskella katua ja
kuvernooreihin
kohdistui murhayrityksia. Tekijat paasivat yleensa pakoon. Myos mielenosoitukset ja muut levottomuudet lisaantyivat. Venajalla
kaynnissa olleen vallankumouksen
vuoksi esivalta oli liian heikko vastatakseen ankarilla vastatoimilla, joten Obolenski joutui tasapainoilemaan sallivuuden ja tehottomien jarjestyksenpalautusyritysten valilla.
[8]
Kenraalikuvernoorille poikkeusvaltuudet antanut Bobrikovin ”diktaatuuriasetus” pysyi voimassa myos Obolenskin aikana, mutta kenraalikuvernoori lakkasi olemasta Suomeen sijoitettujen joukkojen ylipaallikko, kun
Suomen sotilaspiiri
lakkautettiin toukokuussa 1905.
[1]
Suurlakon aikana marraskuussa 1905 Obolenski pakeni
kenraalikuvernoorinpalatsista
Helsingin
sotasatamaan ja yopyi kaupungin edustalle ankkuroidulla panssarilaiva
Slavalla
. Han halusi tukahduttaa lakon pommittamalla Helsinkia merelta, mutta Suomeen sijoitetuista joukoista muodostetun 22. armeijakunnan komentaja
Anton von Saltza
torjui suunnitelman. Obolenski sai lakon paattymaan lupaamalla perustuslaillisille naiden vaatimuslistan toteuttamisen ja
sosiaalidemokraateille
yleisen ja yhtalaisen aanioikeuden. Obolenskin paattamattomaan toimintaan lakon aikana oltiin Pietarissa tyytymattomia, joten han joutui eroamaan pian lakon jalkeen 22. marraskuuta 1905.
[1]
Kenraalikuvernoorikautensa jalkeen Obolenski vetaytyi julkisesta elamasta.
[1]
Kuoltuaan vuonna 1910 hanet haudattiin tilalleen
Simbirskiin
.
- ↑
a
b
c
d
e
f
g
h
i
Kristiina Kalleinen:
Obolenski, Ivan Mihailovitsh (1853 - 1910)
Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen)
. 6.9.2001. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
- ↑
a
b
c
d
Nordisk familjebok
(1914), s. 418?419
(ruotsiksi)
Runeberg.org. Viitattu 2.8.2021.
- ↑
Anna Geifman:
Death Orders: The Vanguard of Modern Terrorism in Revolutionary Russia
, s. 29. ABC-CLIO, 2010.
Google Books
(englanniksi)
- ↑
Ivan Obolenski
(
Arkistoitu
? Internet Archive) Historiakone, Agricolaverkko. Viitattu 2.8.2021.
- ↑
Hamalainen, Eenariina, Kohi, Antti, Paivarinta, Kimmo, Viherva, Vesa, Vihrealehto, Ira:
Forum 7 Historia
, s. 139. Helsinki: Kustannusosakeyhtio Otava, 2011.
- ↑
a
b
Matti Klinge:
Keisarin Suomi
, s. 403, 411 (suom. Marketta Klinge). Schildts, Helsinki 1997.
- ↑
Osmo Jussila: ”Kenraalikuvernoori, ministerivaltiosihteeri ja senaatti”, s. 236?237 teoksessa
Suomen keskushallinnon historia 1809?1996
. Hallintohistoriakomitea/Edita, Helsinki 1996.
- ↑
Antti Kujala:
Venajan hallitus ja Suomen tyovaenliike 1899?1905
, s. 363?365, 367?368, 378?380, 382?384, 386?390, 394. Historiallisia Tutkimuksia 94. Suomen Historiallinen Seura, Helsinki 1995.
|
---|
| Ruotsin aika
(1595?1809)
| | |
---|
| Suomen suuriruhtinaskunta
(1809?1917)
| |
---|
|