Ivan Obolenski

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Ivan Mihailovit? Obolenski
Ivan Obolenski vuonna 1904.
Ivan Obolenski vuonna 1904.
Suomen kenraalikuvernoori
1904?1905
Edeltaja Nikolai Bobrikov
Nikolai Turbin (vt.)
Seuraaja Nikolai Gerard
Henkilotiedot
Syntynyt 14. marraskuuta 1853
Kuollut 12. maaliskuuta 1910  (56 vuotta)
Pietari

Ivan Mihailovit? Obolenski ( ven. Ива?н Миха?йлович Оболе?нский ; 14. marraskuuta ( J : 2. marraskuuta) 1853 Moskova ? 12. maaliskuuta ( J : 27. helmikuuta) 1910 Pietari ) [1] [2] oli venalainen ruhtinas ja kenraaliluutnantti , joka toimi Suomen kenraalikuvernoorina ensimmaisen sortokauden aikana 18. elokuuta 1904 ? 22. marraskuuta 1905. Han joutui eroamaan vuoden 1905 suurlakon jalkeen.

Sukutausta [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Ruhtinas Obolenski polveutui Rurik-sukuisesta , Ukrainasta lahtoisin olevasta ikivanhasta slaavilaisesta aatelisperheesta. Hanen aitinsa oli romanialaissyntyinen ruhtinatar Marioara Sturdza, ruhtinas Alexandru Sturdzan tytar, ja isa oli ruhtinas Mihail Aleksandrovit? Obolenski (1821?1886). Hanen nuorempi veljensa Sergei Mihailovit? Obolenski (1863?1946) oli myos kenraali ja ruhtinas. lahde?

Ura [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Obolenski valmistui luutnantiksi Venajan merikadettikoulusta vuonna 1876. [1] Han palveli aluksi keisarillisilla huvijahdeilla Der?avalla ja Aleksandrijalla . lahde? Han erosi sotapalveluksesta vuonna 1881, ja oli sen jalkeen Simbirskin kuvernementissa sijainneen kihlakunnan ja vuodesta 1888 koko kuvernementin aatelismarsalkkana . Vuosina 1897?1902 han oli Hersonin ja vuosina 1902?1903 Harkovan kuvernementin kuvernoorina. [1] [2] Han sai vuonna 1901 hovitallimestarin arvonimen ja vuonna 1903 merisotavaessa kenraaliluutnantin arvon. [1] Kuvernoorikautenaan Obolenski yritettiin murhata Harkovassa 11. elokuuta (29. heinakuuta) 1902, kun sosialistivallankumouksellisten taisteluosastoon kuulunut tyolainen Foma Kat?ura ampui hanta myrkkyluodeilla. Kat?ura ampui vahingossa ohi ja osui vain lahella olleeseen Harkovan poliisipaallikkoon, joka haavoittui. [3] Vuosina 1903?1904 Obolenski oli Venajan sisaministerion palveluksessa. [2]

Obolenski nimitettiin Suomen kenraalikuvernooriksi Nikolai Bobrikovin murhan jalkeen 30. kesakuuta 1904, [1] ja han saapui Suomeen 18. elokuuta. [4] Han sai myos kenraaliadjutantin arvon. [2] Obolenski sai heti kenraalikuvernoorinvirkaan astuttuaan tuntemattomalta lahettajalta sahkeen : Odotamme sinua lahiaikoina stop taalla 200 astetta lamminta stop Bobrikov . [5] Obolenskin aikana Suomeen kohdistettuja sortotoimenpiteita lievennettiin pienilla myonnytyksilla. Esimerkiksi valtiopaivat kutsuttiin uudelleen koolle syksylla 1904, ja niihin saivat osallistua vaalin tai syntyperansa perusteella myos useat Bobrikovin maastakarkottamat perustuslaillisten johtajat. [6] [7] Obolenskin ja Sergei Witten valityksella saatiin maaliskuussa 1905 neuvoteltua perustuslaillisten johtajien ja keisari Nikolai II:n valinen yhteisymmarrys, jonka mukaan vuoden 1901 asevelvollisuuslaki hylattiin ja vihatut asevelvollisuuskutsunnat lopetettiin ja korvattiin kokonaan niin sanotuilla sotilasmiljoonilla . [6] [1]

Vuoden 1905 aikana suomalaisten aktiivinen vastarinta muuttui toistuviksi esivallan edustajiin kohdistetuiksi attentaateiksi : prokuraattori Eliel Soisalon-Soininen murhattiin, kenraalikuvernoorin apulainen Vladimir Deutrich yritettiin murhata keskella katua ja kuvernooreihin kohdistui murhayrityksia. Tekijat paasivat yleensa pakoon. Myos mielenosoitukset ja muut levottomuudet lisaantyivat. Venajalla kaynnissa olleen vallankumouksen vuoksi esivalta oli liian heikko vastatakseen ankarilla vastatoimilla, joten Obolenski joutui tasapainoilemaan sallivuuden ja tehottomien jarjestyksenpalautusyritysten valilla. [8] Kenraalikuvernoorille poikkeusvaltuudet antanut Bobrikovin ”diktaatuuriasetus” pysyi voimassa myos Obolenskin aikana, mutta kenraalikuvernoori lakkasi olemasta Suomeen sijoitettujen joukkojen ylipaallikko, kun Suomen sotilaspiiri lakkautettiin toukokuussa 1905. [1]

Suurlakon aikana marraskuussa 1905 Obolenski pakeni kenraalikuvernoorinpalatsista Helsingin sotasatamaan ja yopyi kaupungin edustalle ankkuroidulla panssarilaiva Slavalla . Han halusi tukahduttaa lakon pommittamalla Helsinkia merelta, mutta Suomeen sijoitetuista joukoista muodostetun 22. armeijakunnan komentaja Anton von Saltza torjui suunnitelman. Obolenski sai lakon paattymaan lupaamalla perustuslaillisille naiden vaatimuslistan toteuttamisen ja sosiaalidemokraateille yleisen ja yhtalaisen aanioikeuden. Obolenskin paattamattomaan toimintaan lakon aikana oltiin Pietarissa tyytymattomia, joten han joutui eroamaan pian lakon jalkeen 22. marraskuuta 1905. [1]

Kenraalikuvernoorikautensa jalkeen Obolenski vetaytyi julkisesta elamasta. [1] Kuoltuaan vuonna 1910 hanet haudattiin tilalleen Simbirskiin .

Lahteet [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

  1. a b c d e f g h i Kristiina Kalleinen: Obolenski, Ivan Mihailovitsh (1853 - 1910) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen) . 6.9.2001. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
  2. a b c d Nordisk familjebok (1914), s. 418?419 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 2.8.2021.
  3. Anna Geifman: Death Orders: The Vanguard of Modern Terrorism in Revolutionary Russia , s. 29. ABC-CLIO, 2010. Google Books (englanniksi)
  4. Ivan Obolenski ( Arkistoitu ? Internet Archive) Historiakone, Agricolaverkko. Viitattu 2.8.2021.
  5. Hamalainen, Eenariina, Kohi, Antti, Paivarinta, Kimmo, Viherva, Vesa, Vihrealehto, Ira:  Forum 7 Historia , s. 139. Helsinki: Kustannusosakeyhtio Otava, 2011.
  6. a b Matti Klinge: Keisarin Suomi , s. 403, 411 (suom. Marketta Klinge). Schildts, Helsinki 1997.
  7. Osmo Jussila: ”Kenraalikuvernoori, ministerivaltiosihteeri ja senaatti”, s. 236?237 teoksessa Suomen keskushallinnon historia 1809?1996 . Hallintohistoriakomitea/Edita, Helsinki 1996.
  8. Antti Kujala: Venajan hallitus ja Suomen tyovaenliike 1899?1905 , s. 363?365, 367?368, 378?380, 382?384, 386?390, 394. Historiallisia Tutkimuksia 94. Suomen Historiallinen Seura, Helsinki 1995.

Aiheesta muualla [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Suomen suuriruhtinaskunta Edeltaja:
Nikolai Turbin vt.
Suomen kenraalikuvernoori
1904 ? 1905
Seuraaja:
Nikolai Gerard