Itavallan vapauspuolue
(
saks.
Freiheitliche Partei Osterreichs
, FPO) on vuonna 1956 perustettu poliittinen puolue
Itavallassa
. Puoluetta on sanottu myos liberaalipuolueeksi. Sen puheenjohtajana toimii vuodesta 2021
Herbert Kickl
.
FPO on
populistinen
ja edistyksellinen puolue. Se vastustaa
kollektivismia
ja kannattaa maltillista sosiaalista uudistusta, tyollisten osallistumista johtamiseen ja Euroopan yhdentymista. Vuonna 2005 maltillisten ja aariainesten erimielisyydet johtivat puolueen jakaantumiseen ja uuden
Itavallan tulevaisuuden liitto
(Bundnis Zukunft Osterreich; BZO) -puolueen perustamiseen.
[5]
Puolueen kansallismielinen linja teki siita epatyypillisen liberaalipuolueen. Se nousi nayttavaan asemaan Itavallan politiikassa sen jalkeen, kun kansallismielisen siiven edustaja
Jorg Haider
nousi puolueen johtoon 1986. Samalla puolueesta tuli selvasti oikeistolaisempi, ja Haider esitti karkevia lausuntoja ulkomaalaisia vastaan.
Puolue on ollut Itavallan hallituksessa vuosina 1999?2005 ja vuosina 2017?2019.
Itavallan vapauspuolue perustettiin vuonna 1956 ja se kannatti perustamishetkella samoja aatteita kuin maailmansotien valisen ajan ei-fasistisessa kansallismielinen
Landbund
ja Saksojen yhdistymista ajanut Suur-Saksan kansanpuolue (
Großdeutsche Volkspartei
). Puolueen kaksi ensimmaista johtajaa
Anton Reinthaller
ja
Friedrich Peter
olivat entisia natseja.
[6]
[7]
Vuosina 1980?1986 puheenjohtajana oli liberaalisiiven edustaja
Norbert Steger
.
[8]
Hanen kaudellaan vuonna 1983 vapauspuolue muodosti hallituskoalition
sosiaalidemokraattisen puolueen
kanssa.
[9]
Vuonna 1986
Jorg Haider
valittiin puoluekokouksessa puolueen johtoon ja sen kannatus ja nakyvyys kasvoivat. Se nousi
Karntenin
aluevaaleissa toiseksi suurimmaksi puolueeksi, ja Haiderista tuli kuvernoori. Samalla puolue muuttui oikeistolaisemmaksi, ja Haider esitti karkevia ulkomaalaisvastaisia lausuntoja.
[8]
Puolue menestyi hyvin Itavallan parlamenttivaaleissa 1999 saaden 26,9 % aanista ja muodosti hallitukseen
Wolfgang Schusselin
Kansanpuolueen
(OVP) kanssa. Taman johdosta 14 Euroopan maata, Suomi mukaan lukien, julisti Itavallan boikottiin
Euroopan unionin
perusarvojen rikkomisesta. Syyna olivat Itavallan vapauspuolueen edustajien antamat avoimet
natseja
myotailevat ja ulkomaalaisvastaiset lausunnot. Suomessa paatoksen boikottiin yhtymisesta teki paaministeri
Paavo Lipponen
yksin, muita ministereita, presidentti
Martti Ahtisaarta
ja eduskunnan
ulkoasiainvaliokuntaa
kuulematta.
[10]
Haiderin ministerikausi paattyi helmikuussa 2000 vain kolme viikkoa boikotin alkamisen jalkeen. Boikotti Itavaltaa vastaan kesti seitseman kuukautta ja hairitsi EU:n toimintaa. Useissa maissa, myos Suomessa, kyseltiin, mihin Itavallan eristamisella pyrittiin, kuinka kauan boikotin oli maara kestaa ja miten se oli tarkoitus purkaa.
[10]
EU asetti tapausta tutkimaan kolmihenkisen komitean, johon kuului muiden muassa presidentti
Martti Ahtisaari
. Komitea arvosti Schusselin hallituksen toimia rasismia vastaan, vaikka eraita FPO:n jasenia kritisoitiinkin. Komitean suosituksesta boikotti purettiin syyskuussa 2000.
[11]
Vuoden 2002 vaaleissa FPO sai vain 10 % aanista, mutta hallituskoalitio Kansanpuolueen kanssa sailyi. Vuonna 2005 populistien ja nationalistisen ryhmittyman kiistat hajottivat puolueen. Niinpa puolueen pitkaaikainen johtaja erosi monien muiden merkittavien johtohahmojen kanssa ja perusti
Itavallan tulevaisuuden liiton
(BZO), josta tuli FPO:n sijasta Kansanpuolueen hallituskumppani.
[9]
Vuoden 2008 parlamenttivaaleissa
vapauspuolue sai 18 % ja 34 paikkaa nousten kolmanneksi suurimmaksi Itavallan parlamentissa. Itavallan vapauspuolue ja Itavallan tulevaisuuden liitto menestyivat naissa vaaleissa hyvin kasvaneen inflaation ja talouskasvun heikkenemisen vuoksi. Ulkomaalaisiin suhtaudutaan Itavaltaa epaluuloisemmin vain Britanniassa. Paapuolueita epaillaan usein korruptiosta, vaikka Itavalta on maailman vahiten korruptoituneita maita.
[12]
Itavallan vapauspuolueen puheenjohtaja vuodesta 2005 on
Heinz-Christian Strache
, joka ei ole pehmentanyt puheitaan toisin kuin edeltajansa Haider.
[12]
Vuonna 2010 puolue sai Wienin kunnallisvaaleissa 26 % aanista ja nousi siella toiseksi suurimmaksi puolueeksi sosiaalidemokraattien jalkeen.
[9]
Joulukuussa 2017 puolue muodosti kansanpuolueen kanssa koalitiohallituksen, jonka liittokansleriksi tuli kansanpuolueen
Sebastian Kurz
ja apulaisliittokansleriksi vapauspuolueen Strache.
[13]
Toukokuussa 2019 Puolueen puheenjohtaja
Heinz-Christian Strache
erosi skandaalin vuoksi varakanslerin paikalta ja puolueen puheenjohtajuudesta, kun han jai kiinni
Ibizalla
kuvatusta videosta.
[14]
.
Ibiza-skandaaliksi kutsuttujen tapahtumien seurauksena siis OVP:n ja FPO:n hallitusyhteistyo kriisiytyi ja maassa ajauduttiin ennenaikaisiin parlamenttivaaleihin syyskuussa 2019. Vaaleissa entisen liittokansleri Kurzin johtama OVP sai vaalivoiton ja lisasi kannatustaan yli viisi prosenttiyksikkoa ja sai 37 % aanista. Suurin haviaja oli skandaalin ytimessa ollut oikeistopopulistinen Vapauspuolue FPO, joka sai 16 % aanista menettaen kannatuksestaan kymmenen prosenttiyksikkoa. FPO:n romahdukseen vaikuttivat Ibiza-skandaalin lisaksi puoluejohtaja Stracheen kohdistuneet epailyt kulukorvausten vaarinkaytosta seka se, etta tiukkaa maahanmuuttopolitiikkaa kannattava liittokansleri Kurz oli tullut tassa asiassa ikaan kuin FPO:n tontille.
[15]
Norbert Hofer
oli puolueen puheenjohtaja 2019?2021.
[16]
Die Welt
kertoi elokuussa 2020, etta
Spiegel
ja
Suddeutsche Zeitung
olisivat vaaristellylla kirjoittelullaan aiheuttaneet Stracheen kohdistuneen Ibiza-kohun. Tapaukseen liittyva video sisalsi muutakin sisaltoa kuin naiden lehtien siita valikoiman sisallon, jolla lehdet ovat asettaneet Strachen kielteiseen valoon.
[17]
Vapauspuolue on ollut
amerikkalaisvastainen
ja laheinen
Venajalle
ja
Vladimir Putinille
.
[18]
Kansallisneuvosto
Vaalivuosi
|
Aanien luku
|
% aanista
|
Paikkojen luku
|
1956
|
283 749
|
6.5 %
|
6
|
1959
|
336 110
|
7.7 %
|
8
|
1962
|
313 895
|
7.0 %
|
8
|
1966
|
242 570
|
5.4 %
|
6
|
1970
|
253 425
|
5.5 %
|
6
|
1971
|
248 473
|
5.5 %
|
10
|
1975
|
249 444
|
5.4 %
|
10
|
1979
|
286 743
|
6.1 %
|
11
|
1983
|
241 789
|
5.0 %
|
12
|
1986
|
472 205
|
9.7 %
|
18
|
1990
|
782 648
|
16.6 %
|
33
|
1994
|
1 042 332
|
22.5 %
|
42
|
1995
|
1 060 175
|
22.0 %
|
41
|
1999
|
1 244 087
|
26.9 %
|
52
|
2002
|
491 328
|
10.0 %
|
18
|
2006
|
519 598
|
11.0 %
|
21
|
2008
|
797 993
|
18.2 %
|
35
|
2013
|
958.285
|
20.5%
|
40
|
2017
|
1 316 442
|
26.0 %
|
51
|
2019
|
772 666
|
16.2%
|
31
|
|
---|
| | | Puolueet
| |
---|
| Puolueen puheenjohtaja
| |
---|
| Europarlamentin
ryhmapuheenjohtaja
| |
---|
|