Ise-jing?
(
jap.
伊勢神宮
), virallisesti vain
Jing?
[1]
(
jap.
神宮
), on
?intolainen pyhakkokompleksi
Isen
kaupungissa
Mien
maakunnassa
Japanissa
. Pyhakkokompleksiin kuuluu kaksi tarkeaa pyhakkoa, jotka sijaitsevat kuuden kilometrin paassa toisistaan:
Naik?
eli sisin pyhakko ja
Gek?
eli ulkoinen pyhakko. Naiden lisaksi alueeseen kuuluu noin 120 apupyhakkoa. Isen pyhakko on pyhitetty auringonjumalatar
Amaterasulle
. Se on Japanin tarkein ?intolaispyhakko.
[2]
Isen pyhakoissa toimii nykyisin noin sata pappia, joista ylimmainen on
keisari Akihiton
sisar, prinsessa
Atsuko Ikeda
. Isen keskeisia riitteja ovat lokakuun uuden riisisadon kiitosjuhla
kannamesai
, runsaan sadon saamisen rukousjuhla
toshigoi-no-matsuri
, seka kesa- ja joulukuinen
tsukinamisai
.
[3]
Sisin ja ulkoinen pyhakko on rakennettu pystypaalujen valiin, ja niiden arkkitehtuuri edustaa hyvin vanhaa tyylia ajalta ennen
buddhalaisuuden
tuloa Japaniin. Sisin pyhakko on rakennettu
japaninsypressista
shinmei
-tyylilla. Ulkoinen pyhakko on samankaltainen, joskin niiden kattorakenteissa on hiukan eroja.
[4]
Sisimman pyhakon ymparilla on nelja aitaa. Vierailijat paasevat ainoastaan ensimmaisen aidan sisapuolelle, ja vain ylipappi paasee pyhakon sisalle.
[5]
Sisimmassa pyhakossa sailytetaan vanhaa peilia, joka periytyy legendan mukaan auringonjumalatar Amaterasulta yli 2000 vuoden takaa. Peilia ja sen sailytysarkkua ei tiettavasti ole nahnyt kukaan sitten keisari
Meijin
1800-luvulla.
[6]
Kahden paapyhakon lisaksi alueella on esimerkiksi
toriita
, riisinsailytysvarasto ja tanssipaviljonki, jota kaytetaan avioliiton vahvistamisseremonioissa.
[7]
Kaksi paapyhakkoa ja neljatoista apupyhakkoa puretaan ja rakennetaan uudelleen joka kahdeskymmenes vuosi, viimeksi 2013. Uusi pyhakko rakennetaan aina edellisen viereen tyhjalle tontille. Pyhakot uusitaan osin rituaalisen puhtauden vaatimuksista, uuden aikakauden merkiksi, ja osin esteettisista syista, silla maalaamaton puu tummenee ajan myota.
[8]
Isen pyhakot pystytettiin alun perin
Japanin keisarien
kunniaksi ja vallan symboleiksi. 1400-luvun lopulla pyhakon kunnioitus oli suurimmillaan, ja pyhakon apupapit kiertelivat maakuntia keraamassa varoja pyhakon yllapitoon kehotellen ihmisia tekemaan pyhiinvaelluksen Iseen. Ennen vuotta 1467 pyhakot eivat olleet avoinna tavalliselle vaelle, mutta keisarin vallan vahettya kaikki paastettiin sisaan, buddhalaismunkkeja ja -nunnia lukuun ottamatta. Hekin paasivat pyhakoihin vuoden 1868 jalkeen.
[9]
- Vesterinen, Ilmari:
Shintolaisuus: Japanin kansallisuskonto
. Helsinki: Gaudeamus, 2012.
ISBN 978-952-495-238-5
.
- ↑
About Ise Jingu
, isejingu.or.jp
- ↑
Vesterinen 2012, s. 176.
- ↑
Vesterinen 2012, s. 178.
- ↑
Vesterinen 2012, s. 178?180.
- ↑
Vesterinen 2012, s. 183.
- ↑
Vesterinen 2012, s. 181.
- ↑
Vesterinen 2012, s. 180?181.
- ↑
Vesterinen 2012, s. 186?188.
- ↑
Vesterinen 2012, s. 176?177.
|
---|
| Ylemmat 7 pyhakkoa
| |
---|
| Keskimmaiset 7 pyhakkoa
| |
---|
| Alemmat 8 pyhakkoa
| |
---|
|