Ilya Prigogine

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Ilya Prigogine
Henkilotiedot
Syntynyt 25. tammikuuta 1917
Moskova , Venajan keisarikunta
Kuollut 28. toukokuuta 2003  (86 vuotta)
Bryssel , Belgia
Kansalaisuus   Belgia
Koulutus ja ura
Tutkinnot Universite libre de Bruxelles
Vaitostyon ohjaaja Theophile de Donder
Instituutti Universite libre de Bruxelles
Teksasin yliopisto, Austin
Oppilaat Adi Bulsara
Radu B?lescu
Tutkimusalue Kemia , fysiikka
Palkinnot Nobel-palkinto Nobelin kemianpalkinto (1977)

Ilya Prigogine ( ven. Илья Романович Пригожин , Ilja Romanovit? Prigo?in , 25. tammikuuta 1917 Moskova ? 28. toukokuuta 2003 Bryssel ) [1] , kreivi, oli belgialainen fyysikko ja kemisti. Han sai Nobelin kemianpalkinnon vuonna 1977 hailyvien rakenteiden tutkimisesta.

Prigogine syntyi Moskovassa. Hanen isansa Roman Prigogine oli kemiantekniikan insinoori. Perhe muutti lokakuun vallankumouksen jalkeen ensin Saksaan ja vuonna 1929 Belgiaan, koska perheen isa suhtautui kielteisesti sosialismiin. Prigogine sai 1949 Belgian kansalaisuuden.

Prigogine opiskeli kemiaa Brysselin vapaassa yliopistossa . Vuodesta 1950 han toimi siella professorina. Vuonna 1959 hanet nimitettiin Solvay-konferenssin johtajaksi. Samana vuonna han aloitti opettajana Austinin yliopistossa Teksasissa mutta palasi 1967 Belgiaan.

Prigogine tunnetaan termodynaamisen epatasapainon tilassa olevien hailyvien rakenteiden kayttaytymista selittavasta teoriastaan. Lisaksi Prigonine suunnitteli tietoliikennejarjestelmamalleja, jotka perustuivat Bosen?Einsteinin kondensaatti -teoriaan ja tutki kaaosteorian determinismia seka klassisen fysiikan etta kvanttifysiikan nakokulmasta.

Prigogine sai toistaan Nobelin lisaksi muitakin huomionosoituksia, muun muassa Francqui Prize -tiedepalkinnon vuonna 1955 ja Rumford-mitalin vuonna 1976.

Aiheesta muualla

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]
Tama tieteilijaan liittyva artikkeli on tynka . Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.