Harald Godwininpoika
(tai
Harald II
,
engl.
Harold Godwinson
, noin
1022
?
14. lokakuuta
1066
) oli viimeinen kruunattu
anglosaksinen
Englannin kuningas
. Harald hallitsi
6. tammikuuta
? 14. lokakuuta 1066, jolloin han sai surmansa
Hastingsin taistelussa
[1]
.
Haraldin isa oli
Godwin
, vaikutusvaltainen
Wessexin
jaarli.
[1]
Godwin itse oli mahdollisesti
Sussexin
thegnin
Wulfnoth Cildin
poika ja vanhan
Wessex-suvun
sivuhaaraa.
Godwinin vaimo oli
Gytha Torkkelintytar
(Gytha Thorkelsdottir), jonka veli Ulf oli
Tanskan
kuninkaan
Knuut Suuren
lanko. Pariskunnalla oli useita lapsia, joista merkittavimmat olivat pojat
Svein Godwininpoika
, Harald ja
Tostig Godwininpoika
seka tytar
Edith
. Edith avioitui kuningas
Edvard Tunnustajan
kanssa
[1]
.
Edithin naidessa kuninkaan seurauksena oli, etta Haraldista tuli
East Anglian
jaarli vuonna 1045. Harald seurasi isaansa maanpakoon vuonna 1051, mutta auttoi hanta palaamaan seuraavana vuonna
Englantiin
. Kun Godwin kuoli vuonna 1053, Harald seurasi hanta Wessexin jaarlina. Tama teki hanesta maan toiseksi vaikutusvaltaisimman henkilon kuninkaan jalkeen.
Vuonna 1058 Haraldista tuli myos
Herefordin
jaarli ja han alkoi yha enemman keskittya isansa lailla vastustamaan kasvavaa
normannivaikutusta
Englannissa. Normannivaikutteet juontuivat istuvasta kuninkaasta Edvard Tunnustajasta, joka oli elanyt yli neljanneksen elamastaan maanpaossa
Normandiassa
.
Harald kasvatti mainettaan johtaessaan useita taisteluita
Gwyneddin
hallitsijaa
Gruffydd ap Llywelynia
vastaan vuosina 1062?1063. Tama oli valloittanut koko
Walesin
. Tapahtumat paattyivat Gruffyddin tappioon ja kuolemaan omien joukkojen kasissa vuonna 1063.
Vuonna 1064 Harald haaksirikkoutui
Ponthieussa
ja kohtasi Normandian herttuan Vilhelmin. Vilhelm piti itseaan lapsettoman Edvard Tunnustajan mahdollisena seuraajana, ja han sai Haraldin vannomaan valan, jolla han tulisi kannattamaan Vilhelmia tulevaksi Englannin kuninkaaksi.
Vuonna 1065 Harald kannatti
Northumbrian
kapinallisia, jotka nousivat hanen veljeaan Tostigia vastaan taman perusteettoman verotuksen vuoksi. Harald korvasi Tostigin
Morcarilla
Northumbrian jaarlina. Tama vahvisti Haraldin asemaa mahdollisena Edvardin jatkajana, mutta jakoi hanen oman perheensa Tostigin liittoutuessa norjalaisen
Harald Ankaran
kanssa. Tostig karkotettiin Englannista, mutta han vannoi kostavansa veljelleen
[1]
.
Harald oli naimisissa noin kaksikymmenta vuotta tanskalaisen Edith Joutsenkaulan (Ealdgyth Swan-neck) kanssa ja he saivat ainakin kuusi lasta. Papisto piti Edithia Haraldin rakastajattarena eika aviopuolisona ja heidan lapsiaan ei pidetty laillisina perillisina. Lapsien joukossa oli Gytha, josta tuli myohemmin Venajan ruhtinaan
Vladimir Monomahin
vaimo. Taman anglosaksis-venalaisen liiton kautta Harald on sukua myohemmille Englannin kuninkaille.
Tammikuun 1066 aikoihin Harald meni naimisiin
Mercian
jaarlin
Ælfgarin
tyttaren Aldithin (tai Aldgythin) kanssa. Tama oli
Gruffydd ap Llywelynin
leski. Aldithilla ja Haraldilla oli kaksi poikaa ? mahdollisesti kaksoset ? nimeltaan Harold ja Ulf. He syntyivat arviolta marraskuussa 1066. He sailyivat hengissa aikuisikaan asti ja luultavasti asuivat maanpaossa. Aviopuolisonsa kuoleman jalkeen Aldithin sanotaan hakeneen turvapaikkaa veljiensa Edvinin (Mercian jaarli) ja Morcarin luota, jotka molemmat tekivat rauhan Vilhelm Valloittajan kanssa. He nousivat myohemmin vastarintaan ja menettivat asemansa ja maansa. Aldith on saattanut lahtea ulkomaille.
Edvard Tunnustajan kuoltua tammikuun alussa 1066 Harald vaitti, etta Edvard oli luvannut hanelle kruunun kuolinvuoteellaan. Harald oli tuolloin maan vaikutusvaltaisin mies
[1]
.
Witenagemot
hyvaksyi hanet seuraavaksi kuninkaaksi
[1]
. Witenagemontin paatos oli odotettu
[1]
. Seuraavana paivana suoritettiin ensimmaiset
Westminster Abbeyssa
pidetyt kruunajaiset. Ne pidettiin heti Edvardin hautajaisten jalkeen
[1]
.
Haraldin hallitsema maa oli kuitenkin vallattu, ja valloittajina olivat Harald Ankara ja Vilhelm Valloittaja. Vilhelm vaitti seka Edvardin
[1]
(luultavasti vuonna 1052) etta Haraldin
[1]
(Normandiassa 1064 tai 1065) luvanneen hanelle Englannin kruunun. Harald tarjosi veljelleen Tostigille kolmannesta kuningaskunnasta ja Tostig kysyi, mita tama olisi valmis antamaan Norjan kuninkaalle.
Henry Huntingdonilaisen
mukaan Harald vastasi tahan: "kuusi jalkaa maata tai sen verran enemman kuin han tarvitsee, silla han on pidempi kuin useimmat miehet".
Vilhelm kokosi kesalla 1066 Normandiaan maihinnousuarmeijan, suurimman sitten roomalaisten paivien. Harald Godwininpoika tiesi kuitenkin odottaa hyokkaysta. Elokuun puolivalissa kaksi valtavaa armeijaa seisoi
Englannin kanaalin
vastakkaisilla rannoilla odottaen. Wilhelm laivoineen odotti etelatuulta, jota ei kuulunut. Puolestaan Harald odotti Wilhelmia, joka ei tullut. Viikkojen odottelun jalkeen Haraldin joukot alkoivat kayda levottomaksi ja kuninkaan oli vapautettava osa nostovaesta.
[1]
20. syyskuuta 1066 Tostig ja Harald Ankara loivat Mercian jaarlin Edvinin ja Northumbrian jaarlin Morcarin
Fulfordin taistelussa
lahella
Yorkia
. Harald Godwininpojan armeija puolestaan loi Tostigin ja Harald Ankaran joukot perusteellisesti viisi paivaa myohemmin
Stamford Bridgen taistelussa
. Tata pidetaan usein
viikinkiajan
paattymisena Englannissa
[2]
. Tostig ja Harald Ankara saivat surmansa
[2]
.
Harald pakotti nyt armeijansa marssimaan 240 mailia eli 386 kilometria ja kohtaamaan Vilhelmin, joka nousi maihin noin 7 000 miehen voimin
Sussexissa
28. syyskuuta. Harald asetti armeijansa asemiin lahelle Hastingsia. Haraldin ja Vilhelmin armeijat kohtasivat Hastingsin taistelussa, joka kaytiin lahella nykyista
Battlen
kaupunkia 14. lokakuuta.
[3]
Kiivaassa taistelussa surmansa saivat Harald seka taman kaksi veljea
Gyrth
ja
Leofwine
. Ei tiedeta varmasti, miten Harald kuoli, mutta legendan mukaan han sai surmansa silmaan ammutusta nuolesta.
Bayeux'n seinavaatteessa
taman kohtalon kokenut uhri on nimeton. Haraldin puolisoa Edith Joutsenkaulaa pyydettiin tunnistamaan taman ruumis. Vaikka eraan normannilahteen mukaan Haraldin ruumis haudattiin rannikolla olevaan luolaan, luultavimmin hanet haudattiin Waltham Holy Crossin kirkkoon Essexissa. On myos esitetty hanen ruumiinsa olevan Boshamissa olevassa kirkossa.
lahde?
Haraldin jalkeen
witenagemot
ehti julistaa
Edgar Athelingin
kuninkaaksi, mutta tata ei koskaan kruunattu.
Haraldin tytar meni naimisiin Kiovan rusien hallitsijan
Vladimir Monomahin
kanssa ja ortodoksikirkko onkin tunnustanut Haraldin marttyyriksi, jonka muistopaiva on 14. lokakuuta. Haraldin ymparille muodostui palvonta-sankarikultti ja 1100-luvulle tultaessa oli syntynyt legenda, jonka mukaan Harald selvisi taistelusta hengissa viettaen kaksi vuotta Wichesterissa parannellen haavojaan. Sitten han matkusti Saksaan, jossa han vietti vuosia pyhiinvaeltajana. Vanhana miehena han palasi Englantiin ja asui erakkona luolassa lahella Doveria. Kuolinvuoteellaan han tunnusti olevansa Harold Godwininpoika. Keskiajalla legendasta syntyi useita eri versioita, mutta niille on hyvin vahan historiallisia todisteita. Vastaavanlaisia legendoja on eri aikoina syntynyt myos muista hallitsijoista, esimerkiksi Venajan
Aleksanteri I:sta
.
lahde?
|
---|
| Kansainvaliset
| |
---|
| Kansalliset
| |
---|
| Henkilot
| |
---|
| Muut
| |
---|
|