Juho Pietari ”Hannes” Kolehmainen
,
[1]
tunnetaan myos nimella
Johannes Petteri Kolehmainen
[2]
(
9. joulukuuta
1889
[2]
Kuopio
?
11. tammikuuta
1966
Helsinki
) oli
suomalainen
(1921 myos
Yhdysvaltain kansalainen
[3]
)
kestavyysjuoksija
ja viisinkertainen olympiamitalisti, johon yhdistetaan usein
Suomen Urheilulehden
1939 keksima ilmaus ”Hannes Kolehmainen juoksi Suomen maailmankartalle”.
[4]
Kasvissyojana
tunnettu
[5]
Kolehmainen tuli urheilevasta perheesta, jossa veljet
William
ja
Tatu
olivat myos kovia pitkan matkan juoksijoita. Hanen alkuperainen kotiseuransa oli Kuopion Reipas ja sittemmin Kuopion Riento. Han voitti
1908
Suomen-mestaruuden
10 000 metrin juoksussa
ajalla 34.22,4.
[6]
Muutettuaan Helsinkiin Kolehmainen urheili
Helsingin Kisa-Veikoissa
(HKV) vuosina 1909?1911. Han voitti
1910
Suomen-mestaruuden
5 000 metrin juoksussa
ajalla 15.53,0 ja jaetun mestaruuden tunnin juoksussa, jossa voittomatka oli 17 944 metria.
Seuraavana vuonna
han voitti kolme Suomen-mestaruutta. Han oli nopein 5 000 metrilla ajalla 16.03,9 ja 10 000 metrilla, jossa voittoaika oli 32.59,9. Lisaksi Kolehmainen juoksi osuuden HKV:n joukkueessa, joka voitti SM-kultaa
5 × 2000 metrin viestissa
.
[7]
Alkuvuodesta 1.1.1912 ennen
Tukholman olympialaisia
Kolehmainen siirtyi
Helsingin Jyryyn
(HeJy), jota hanen veljensakin edustivat (Ossi Viidan kirjan mukaan).
SM-kisoissa
han oli mukana Jyryn joukkueessa, joka voitti kultaa 5 × 2000 metrin viestissa
[7]
. Hanet erotettiin tyopaikaltaan jyrylaisyytensa takia ennen kisoja. Tuohon aikaan poliittiset mielipiteet olivat jyrkkia, eika tyolaistaustaisen urheilijan valinta Suomen edustusjoukkueseen ollut itsestaan selva. Jyrylaiset kerasivat varoja, joiden turvin Hannes pystyi matkustamaan ja valmentautumaan vuoden 1912 olympialaisiin. Suurimmat sankaritekonsa Hannes Kolehmainen teki Helsingin Jyryn edustajana (Helsingin Jyryn kunniajasen nro 1).
Kolehmainen voittaa 5 000 metrin juoksun vuoden 1912 Tukholman kesaolympialaisissa. Kolehmaisen 100-vuotissyntymapaivan kunniaksi julkaistu postimerkki.
Kolehmainen juoksi
Tukholmassa 1912
Suomelle kaikkien aikojen ensimmaisen
yleisurheilun
olympiakullan
. Kisoissa han voitti kolme kultaa ja yhden hopean, seka rikkoi kolme maailmanennatysta.
[8]
Parhaiten Kolehmainen muistetaan 5 000 metrin matkalta, jossa han 10. heinakuuta
[9]
alitti ensimmaisena maailmassa 15 minuuttia ajalla 14.36,6, ja voitti tiukassa kamppailussa viime metreilla ranskalaisen
Jean Bouinin
yhdella sekunnin kymmenyksella. Lisaksi han voitti 10 000 metrin juoksun ajalla 31.20,8 (voittomarginaali 45,8 sekuntia) ja kahdeksan kilometrin maastojuoksun 33,2 sekunnin erolla toiseksi sijoittuneeseen
Hjalmar Anderssoniin
.
[10]
Molemmat voittoajat olivat matkojen ensimmaiset olympiaennatykset.
[11]
Siihen aikaan Suomi oli osa
Venajan keisarikuntaa
, ja vaikka Suomen joukkue oli olympialaisissa omana joukkueena, Venajan lippu nostettiin salkoon Kolehmaisen voiton kunniaksi. Hanen kuultiinkin sanovan
"olisin melkein toivonut etten olisi voittanut"
.
Kolehmaisen 5 000 metrin voittoaika 14.36,6 seka 3 000 metrin joukkuejuoksussa syntynyt aika 8.36,0 ratifioitiin matkojen ensimmaisiksi virallisiksi maailmanennatyksiksi. 3 000 metrin ennatyksen rikkoi
John Zander
vuonna 1918 ja 5 000 metrin ennatyksen
Paavo Nurmi
vuonna 1922.
[12]
Olympialaisten jalkeen Kolehmainen muutti Yhdysvaltoihin, jossa han kilpaili Irish American Atletic Club -urheiluseuran vareissa.
Ensimmainen maailmansota
keskeytti Kolehmaisen uran, mutta han paatti jatkaa urheilua ja keskittya pitemmille juoksumatkoille, erityisesti maratonille. Han oli juossut ensimmaisen maratonin jo vuonna 1907. Han juoksi vuonna 1913 ensimmaisen virallisen maailmanennatyksen 20 000 metrin juoksussa ajalla 1.07.40,2. Ennatys pysyi voimassa kymmenen vuoden ajan, kunnes
Albin Stenroos
rikkoi sen.
[12]
Kolehmainen sijoittui neljanneksi
Bostonin maratonilla
vuonna 1917.
[13]
Antwerpenin kesaolympialaisissa 1920
han voitti maratonkultaa ensimmaisena suomalaisena.
[14]
Voittoaika 2.32.35,8 oli uusi olympiaennatys, vaikka kilpailussa juostu 42 750 metrin matka oli yli puoli kilometria normaalia maratonia pidempi.
[15]
Kolehmainen palasi Suomeen kisojen jalkeen.
[16]
Han teki vuonna 1920 25 000 metrin juoksun ensimmaisen virallisen maailmanennatyksen 1.26.29,4, jota paransi kaksi vuotta myohemmin lukemiin 1.25.19,9. Lisaksi han paransi 1922 Stenroosin 30 000 metrin juoksun maailmanennatysta 52,8 sekunnilla aikaan 1.47.13,4. Stenroos otti taman ennatyksen takaisin nimiinsa vuonna 1924 ja
Martti Marttelin
rikkoi 25 000 metrin maailmanennatyksen vuonna 1928.
[12]
Han osallistui viela maratonille Pariisin
kesaolympialaisissa 1924
, mutta keskeytti.
Kolehmaisen osallistuminen Antwerpenin olympialaisiin heratti naraa seka Suomessa etta Yhdysvalloissa. Suomessa siksi, etta ennen Amerikkaan lahtoaan Kolehmainen oli edustanut TUL:n seuraa Helsingin Jyrya, ja TUL:n urheilijoille olympiajoukkueen portit olivat tiukasti kiinni. Yhdysvalloissa saantoihin perehtymaton yleiso puolestaan odotti Kolehmaisen edustavan Suomen sijaan Yhdysvaltoja, siita hyvasta, etta oli asunut siella jo kahdeksan vuotta ja saanut Yhdysvaltain kansalaisuuden. KOK:n saantojen mulkaan tama ei kuitenkaan olisi ollut mahdollista, silla Kolehmainen oli edustanut Suomea jo Tukholman kisoissa 1912 eika enaa voinut edustaa mitaan muuta maata vaikka olisi kansalaisuuden saanutkin.
[17]
Kolehmainen palkintoineen vuonna 1960.
Kolehmaisesta vaitoskirjan
Hymyileva Hannes
kirjoittanut Ossi Viita pitaa Suomen maailmankartalle juoksua yksinkertaistettuna myyttina, jota on kaytetty muun muassa vahvistamaan suomalaisten uskoa huippu-urheiluun.
[4]
Viidan mukaan Tukholman olympialaiset eivat koskettaneet koko maailmaa, mutta Suomi ei ollut suinkaan yksin tekemassa siella menestyneista voittajistaan universaaleja sankareita.
[4]
Menestyksen myota Kolehmaiseen alettiin suhtautua kaksijakoisesti. Tyovaeston keskuudessa hanet nahtiin jonkinlaisena luokkapetturina. Valkoiselle Suomelle ja porvarilliselle lehdistolle han oli puolestaan sankari. Eri intressiryhmat olivat kiinnostuneita ohjailemaan Kolehmaista milloin minkakin tavoitteen saavuttamiseksi.
[4]
Kolehmainen toimi omasta halustaan esikuvana muun muassa nuorisolle ja raittiusaatteelle. Hanella oli myos keskeinen rooli suomalaisten olympiavoittajien keulakuvana.
[4]
Paavo Nurmen
ja
Ville Ritolan
ohella Kolehmaista on kutsuttu nimella "
Lentava suomalainen
" (
The Flying Finn
). Toinen lempinimi oli "Hymyileva Hannes".
[4]
Kolehmaisen hauta Kulosaaren hautausmaalla Helsingissa.
Juoksijauransa lopulla ja jalkeen Hannes Kolehmainen oli mukana jarjestoelamassa muun muassa
[18]
Kolehmainen on haudattu Helsingin
Kulosaaren hautausmaalle
.
Kolehmainen sai
Suomen liikuntakulttuurin ja urheilun suuren ansioristin
vuonna
1947
. Han oli nostamassa olympialippua Paavo Nurmen kanssa
Helsingin
kesaolympialaisissa 1952
.
[19]
Kolehmaisen syntymakaupungissa Kuopiossa on nimetty katu hanen mukaansa vuonna 1984. Kuopiossa on myos
Heikki Konttisen
Kolehmaista esittava patsas vuodelta 1952
Vainolanniemella
.
[20]
Han sai nimikkomitalin vuonna 1966, ja Hannes-holkka on juostu Kuopiossa vuodesta 1973.
Jouni Tossavainen
on kirjoittanut hanen elamastaan romaanin
Hannes Kolehmainen ? New Yorkin lentava suomalainen
, joka sai vuonna 2015
Savonia-kirjallisuuspalkinnon
.
[21]
- ↑
"Hannes Kolehmaisen kastanut pappi A. F. Granit kaytti Hanneksesta puolittain ruotsinkielista muotoa Johan Pietari. Nimenkirjoitustavan horjuvuutta osoittaa se, etta kansakoulun paastotodistuksessa oli etunimena suomenkielinen ja mita ilmeisimmin juuri vanhempien tarkoittama Juho. Juhon lisaksi kaytettiin nimea Johannes, josta muodostui kutsumanimi Hannes." Lisaksi viitataan Kuopion seurakuntayhtyman arkistoon: Syntyneet ja kastetut Kuopion kaupungin seurakunnassa vuonna 1889, s. 45. Lahde:
Viita, Ossi:
Hymyileva Hannes: Tyolaisurheilija Hannes Kolehmaisen sankaruus porvarillisessa Suomessa.
, s. 397. JYU:n vaitoskirja. Otava, 2003.
- ↑
a
b
Kolehmaisen veljekset
(kts. myos koulutodistus)
Kuopion koululaitos 125 vuotta
. Kuopion koulutuspalvelukeskus.
Arkistoitu
19.5.2007. Viitattu 11.1.2009.
- ↑
Hannes Kolehmainen, Marathon Champion, Is Now U.S. Citizen.
The New York Times
, 15.1.1921.
Artikkelin verkkoversio
. Viitattu 11.1.2009.
(englanniksi)
- ↑
a
b
c
d
e
f
Vaitos: Hymyileva Hannes ei juossut Suomea maailmankartalle (Viita)
6.9.2003. Jyvaskylan yliopisto. Viitattu 11.1.2009.
[
vanhentunut linkki
]
- ↑
Smooth Stride Chief Asset of Kolehmainen; Great Finnish Distance Runner, Who Has Plucked Titles Galore, Trains Earnestly and Has Amazing Stamina.
The New York Times
, 5.3.1919.
Artikkelin verkkoversio
(pdf)
.
(englanniksi)
- ↑
Virtamo, Keijo (toim.):
Fokus-Urheilu 2
, s. 446. Otava, 1970.
- ↑
a
b
Virtamo, Keijo (toim.):
Fokus-Urheilu 2
, s. 446?447. Otava, 1970.
- ↑
Nieminen, Mikko:
SUL 100 vuotta ? Hannes Kolehmainen
(arkistoitu linkki) 27.1.2006. Suomen urheiluliitto.
Arkistoitu
29.4.2013. Viitattu 7.9.2012.
- ↑
Laati, Iisakki:
Mita Missa Milloin 1951
, s. 138. Helsinki: Kustannusosakeyhtio Otava, 1950.
- ↑
Virtamo, Keijo (toim.):
Fokus-Urheilu 2
, s. 18. Otava, 1970.
- ↑
Virtamo, Keijo (toim.):
Fokus-Urheilu 2
, s. 114. Otava, 1970.
- ↑
a
b
c
Virtamo, Keijo (toim.):
Fokus-Urheilu 2
, s. 420?421. Otava, 1970.
- ↑
Hannes KOLEHMAINEN, Finland's Distance Pioneer, olympic.org
org.olympic.org
. Viitattu 08.01.2009.
- ↑
Kolehmainen Wins Marathon Race.
The New York Times
, 23.8.1920.
Artikkelin verkkoversio
(pdf)
. Viitattu 11.1.2009.
(englanniksi)
- ↑
Virtamo, Keijo (toim.):
Fokus-Urheilu 2
, s. 21. Otava, 1970.
- ↑
Vasara, Erkki:
Juoksija-Hannes, tyovaenliike ja porvarillinen Suomi
tyovaenperinne.fi
. Viitattu 08.01.2009.
- ↑
Uusitupa Ismo: Oudot, mutta Suomelle merkittavat oympialaiset.
Helsingin Sanomat
, 12.7.2020, s. A26-27. Sanoma Oy.
- ↑
Railo, Raimo:
Sata vuotta ja ylikin suomalaista urheilua, osa 10
SLU. Viitattu 21.9.2012.
[
vanhentunut linkki
]
- ↑
Korhonen, Anna:
Yle Teema, Sininen laulu, osa 8
Yleisradio.
Arkistoitu
8.3.2007. Viitattu 10.1.2009.
- ↑
Kuopio: Julkiset taideteokset ja muistomerkit ulkotiloissa
(PDF)
6.4.2015. kuopion taidemuseo. Viitattu 15.1.2016.
- ↑
Tikkanen, Seppo:
Savonia-palkinto Jouni Tossavaiselle
yle.fi
. 2.1.2014. Yleisradio Oy. Viitattu 2.1.2015.
Commons
|
|---|
| | Nykyiset haltijat
| |
|---|
| | Aikaisemmat saajat
| |
|---|
|
|
|---|
| | Kansainvaliset
| |
|---|
| | Kansalliset
| |
|---|
| | Henkilot
| |
|---|
|