Hangon vuokra-alue oli talvisodan jalkeen Suomen Neuvostoliitolle vuokraama alue Hankoniemella .

Neuvostoliitto oli vaatinut Suomelta jo ennen talvisodan syttymista osana aluevaihtovaatimuksiaan sotilastukikohdan vuokraamista Hankoniemelta. Hankoniemi nousi neuvottelujen piiriin lokakuussa 1939 jo aiemmin vaadittujen Suomenlahden saarten ja Karjalankannaksen eraiden osien lisaksi. Suomalaisten ja neuvostoliittolaisten neuvottelut katkesivat tuloksettomina marraskuun puolivalissa 1939 nimenomaan Hankoniemen vuoksi; muihin alueluovutuksiin suomalaiset olisivat olleet jo osittain valmiita. ^[1]

Talvisodan aikana Hanko oli Turkuun ja Tampereelle suuntautuneiden pommituslentojen reitilla. Mikali naihin kaupunkeihin tarkoitetut iskut eivat onnistuneet saan vuoksi, pommikoneet pudottivat lastinsa Hankoon palatessaan Virossa sijainneisiin tukikohtiin. Hankoa pommitettiin helmikuuhun 1940 mennessa kaikkiaan 72 kertaa ja se oli sodan aikana Suomen pommitetuin kaupunki. Maaliskuussa Hankoa ei enaa pommitettu, koska se oli Moskovassa jo paatetty varata Neuvostoliiton omiin tarkoituksiin. ^[2]

Sodan kestaessa kevattalvella 1940 kaynnistyneiden rauhanneuvotteluiden aikana Neuvostoliitto toisti vaatimuksensa tukikohdan vuokraamisesta. Suomen neuvotteluvaltuuskunta joutui myontymaan Neuvostoliiton vaatimiin rauhanehtoihin mukaan luettuna Hankoniemen tukikohdan vuokraus. 12. maaliskuuta 1940 allekirjoitetussa rauhansopimuksessa Suomi sitoutui vuokraamaan Neuvostoliitolle 30 vuodeksi 115 neliokilometrin laajuisen vuokra-alueen, johon kuului Hankoniemen ja Hangon kaupungin lisaksi niemea ymparoivia merialueita seka noin 400 saarta. Hankoniemen vuokraus ja vieraan armeijan joukkojen paastaminen omaan selustaan oli yksi vaikeimmin hyvaksyttavista rauhanehdoista Suomen valtuuskunnalle. Alueen luovutuksen yhteydessa noin 8 000 suomalaista menetti kotinsa. Ainoa myonnytys, johon Neuvostoliitto suostui Hangon kysymyksessa, oli alkuperaisen kolmen paivan evakuointiajan pidentaminen kymmeneen paivaan. ^{[2] [3]}

Hangon vuokra-alue luovutettiin neuvostoliittolaisille 22. maaliskuuta 1940 kello 24. Aikaa alueen suomalaisvaeston evakuoimiseen saatiin vain kymmenen paivaa, mika aiheutti suuria haasteita. Evakuointia varten auto- ja rautatiekalustoa haalittiin nopealla aikataululla ympari Lounais-Suomea ja linja-autoja jopa Ruotsista asti. ^[4] Evakuoinnin yhteydessa siirrettiin myos mm. Russaron saarella sijainneet jareat lahes 50 tonnin painoiset 234/50 Be -tykit mantereelle, koska sotakalustoa haluttiin jattaa neuvostoliittolaisille mahdollisimman vahan. Tykit kuljetettiin ensin jaanmurtaja Avun kannella Hankoon, josta edelleen rautateitse Turkuun . ^[5] Myohemmin Hangon alueen palauduttua Suomelle tykit palautettiin takaisin Russarohon.

Ensimmaiset neuvostoliittolaiset laskeutuivat kahdella lentokoneella meren jaalle tehdylle valiaikaiselle kiitotielle iltapaivalla 22. maaliskuuta ja samoihin aikoihin viimeiset siviilit poistuivat alueelta junalla. Neuvostoliittolaisia oli Hangossa vastassa ilmavoimien kapteeni Tommi Maunula , jonka opastuksella he tutustuivat alueeseen. ^[2] Viimeiset suomalaiset vartiosotilaat poistuivat saman paivan iltana. Hankoon jai kuitenkin viela tamankin jalkeen suomalaisia sotilaita huolehtimaan sahko- ja vesilaitoksen toiminnasta siihen asti, kunnes neuvostoliittolaiset saivat omat henkilonsa hoitamaan kyseisia tehtavia. ^[6]

Vaikka Hankoniemi oli virallisesti merisotilaallinen tukikohta, Neuvostoliitto sijoitti sinne melko vahan merivoimien taisteluyksikoita. Tukikohdan tarkein rooli oli Suomenlahden sulkeminen merimiinoilla ja tykistolla, ja siksi tukikohtaan kuului myos Suomenlahden etelapuolella Viron rannikolla, 70 kilometrin paassa Hangosta sijaitseva Osmussaari . Tukikohdan tarkeimmat Suomen puolella olleet elementit olivat Hangon syvasatama, Lappohjan ankkurointipaikka ja Russaron linnake. Tukikohdan ensimmaisena paallikkona toimi kontra-amiraali Sergei Belusov , ja hanen tilalleen tuli melko pian kenraalimajuri Aleksei Jelisejev . ^[7]

Neuvostoliitto rakensi Hankoniemeen vahvan sotilastukikohdan. Tukikohdan tehtavana oli valvoa Suomenlahden meriliikennetta, mutta silta kaavailtiin myos avattavan lounaisrintama Suomen mantereelle hyokkayssodassa Suomea vastaan. Niinpa tukikohtaan sijoitettiin myos runsaasti jalkavakea seka ilma- ja panssarivoimia . Neuvostoliitto ryhtyi valittomasti tukikohdan haltuun saatuaan linnoittamaan tukikohdan ja Suomen valista rajaa ja vastaavasti suomalaiset varustivat rajaa omalta puoleltaan. Neuvostoliittolaisia sotilaita arvioidaan olleen alueella enimmillaan noin 30 000. ^[8] Tukikohdan viimeisena komentajana toimi toukokuusta 1941 alkaen kenraalimajuri Sergei I. Kabanov , joka toimi myohemmin myos Porkkalan vuokra-alueen komentajana. ^[9]

Max Jakobsonin mukaan voi jalkiviisaasti vaittaa, etta syksyn 1939 neuvottelut olivat ajautuneet umpikujaan toisarvoisen kohteen vuoksi. Saksan hyokkays Neuvostoliittoon kesakuussa 1941 osoitti neuvostoliittolaisten kasityksen Suomenlahden sulun merkityksesta vanhentuneeksi ja talvisodassa suurin uhrauksin saavutetut strategiset asemat arvottomiksi. Saksalaisjoukot etenivat nopeasti Leningradin liepeille, vaikka niin Hankoniemi kuin koko Virokin olivat Neuvostoliiton hallussa. Kun saksalaiset saivat miehitettya Viron syyskuussa 1941, Hankoniemen tukikohta jai saarroksiin ja se oli evakuoitava. ^[10]

• 8. Erillinen jalkavakiprikaati (noin 13 500 miesta)
• Jalkavakirykmentit 270, 335 ja 219
• Kenttatykistorykmentti 343
• 297. Erillinen panssarivaunupataljoona
• 204. Erillinen raskas ilmatorjuntapatteristo
• Linnoitus Alue (noin 6 000 miesta)
• 29. ja 30. Erillinen patteristo
• 9. Erillinen rautatiepatteri (305 mm)
• 17. Erillinen rautatiepatteri (180 mm)
• 10. Erillinen rautatiepatteri (100 mm)
• Kolme erillista jalkavakipataljoonaa
• Hangon ilmapuolustus (noin 1 600 miesta)
• 18., 93. ja 236. Erillinen raskas ilmatorjuntapatteristo

• Rajapataljoona
• Iskupataljoona Granin
• Vartiopataljoona 181
• Viestipataljoona 121
• Pioneeripataljoona 124
• Rakentaja- ja huoltojoukkoja
• 4./13. Havittajalentorykmentti
• 81. Meritiedustelulaivue
• Merivalvontalaivue
• Osia 1. Moottoritorpedoveneprikaatista ^[2]

Paaartikkeli: Hangon rintama 1941

Kesakuun 22. paivana 1941 klo 6.05 ryhtyi Neuvostoliitto hyokkaykseen Suomen alueelle pommittaen ja tulittaen puhtaasti suomalaisia kohteita. Klo 7.55 Puna-armeijan tykisto avasi tulen Hangon vuokra-alueelta ampuen Porsohon, Storholmaan ja mantereelle. Naiden puolueettomuudenloukkausten johdosta ulkoministeri Witting esitti 22. kesakuuta Neuvostoliiton lahettilaalle ministeri Orloville vastalauseen pyytaen selitysta. Ministeri Orlov lupasi kaantya hallituksen puoleen, mutta pyydettya selitysta ei milloinkaan saatu. ^[11]

Jatkosodan sytyttya kaytiin vuokra-alueen rajoilla joitakin yksittaisia ja varsin rajattuja taisteluita. Suomalaiset eivat ryhtyneet missaan vaiheessa suuroperaatioon Hangossa majailevia neuvostojoukkoja vastaan. Neuvostoliitto veti kuitenkin joukkonsa vuokra-alueelta 2. joulukuuta 1941 . Joukot jattivat vuokra-alueelle runsaasti miinoitteita , jotka hankaloittivat siviilivaeston paluuta Hankoniemeen. Eduskunta mitatoi Hankoniemea koskeneen vuokrasopimuksen 6. joulukuuta 1941 samalla kun Moskovan rauhassa menetetyt alueet julistettiin liitetyiksi jalleen Suomeen. ^[12]

Jatkosodan jalkeen Neuvostoliitto vaati Hangon vuokra-alueen sijasta itselleen Porkkalan vuokra-alueen ja Hankoniemi jai siten suomalaisten haltuun. Lopullisesti Hangon vuokra-alueen jaaminen Suomelle sinetoityi Pariisin rauhansopimuksen solmimisen yhteydessa vuonna 1947 .

Lappohjassa , alkuperaisen rintaman kohdalla sijaitsee vuonna 1981 perustettu Rintamamuseo .

• Porkkalan vuokra-alue