Tapani Talarin
Kuntaliitolle
suunnittelema Haagan kauppalan epavirallinen perinnevaakuna.
[2]
Haagan kauppala
(
ruots.
Haga koping
) oli
kunta
entisessa
Uudenmaan laanissa
. Se kuului
Huopalahden
seurakuntaan,
Helsingin
kihlakuntaan
, Helsingin
tuomiokuntaan
ja Huopalahden
nimismiespiiriin
.
[3]
Suuri osa haagalaisista kavi toissa Helsingissa, silla teollisuus kauppalassa oli vahaista eika maataloutta ollut lainkaan. Haagan kauppala oli pienituloisten ihmisten asuinaluetta, jossa vaeston tulot olivat vain noin puolet helsinkilaisten verotettavista tuloista.
Vuoden 1946 alussa 3 300 asukkaan kauppala liitettiin Helsingin kaupunkiin, jossa alue on nykyisin
Haagan
kaupunginosana. Se koostuu osa-alueista
Etela-Haaga
,
Pohjois-Haaga
,
Kivihaka
ja
Lassila
. Nykyisen Haagan alue on 5,48 neliokilometria eli se on laajempi kuin Haagan kauppalan alue, joka oli 3,6 neliokilometria.
Helsinki?Turku-rautatieta
rakennettaessa tehtiin kuuden kilometrin paahan Helsingin asemasta pysakki, joka sai nimen
Huopalahti
, ruotsiksi
Hoplaks haltpunkt
. Saannollinen liikenne radalla alkoi
1903
.
[4]
Maanomistaja
M. G. Stenius
myi ja vuokrasi tontteja pysakin lahelta huvila-asutusta varten.
[5]
Alueesta tuli
1906
Haagan
taajavakinen yhdyskunta
, ja se oli itsehallinnollinen osa
Helsingin pitajaa
(nyk.
Vantaa
).
[6]
Vuodet 1920?1922 se jatkoi itsehallinnollisena osana
Huopalahden
kuntaa, josta se vuoden 1923 alussa erotettiin eri kunnaksi. Nimeksi tuli Haagan
kauppala
.
[7]
Sen
Ruskeasuo
- ja Uusipelto-nimiset alueet siirrettiin vuoden
1926
alussa Helsingin kaupunkiin. Nama yhteensa 5,3 hehtaarin alueet sijaitsivat saarekkeina Helsingin kaupungin rajojen sisapuolella.
[8]
Ensimmaisen ehdotuksen Haagan muodostamisesta kauppalaksi teki jo 1909 yhdyskunnan ensimmaisen kunnankokouksen puheenjohtaja maisteri
Sigurd Stenius
. Samana vuonna perustettiin erityinen kauppalakomitea selvittamaan hanketta. Komitean johtava voima oli lakitieteen kandidaatti Herman Lihr. Komitea kerasi aineistoa vuosikausia ja 1916 sen mietinto valmistui.
[9]
Helsinkiin liittamista kannattivat vaikutusvaltaiset piirit paakaupungissa, mutta komitea ei asiasta innostunut. Yhdyskunnan valtuusto kasitteli asiaa 1917 ja yhtyi komitean nakemyksiin. Valtuuston puheenjohtajana toiminut Lihr valtuutettiin jattamaan hakemusasiakirjat
senaattiin
, joka kasitteli asiaa pitkaan ja perusteellisesti.
Sisallissota
viivastytti asiaa, ja naapurikuntien lausuntojen valmistuminenkin vei aikaa. Silloinen
sisaasiainministeri
Heikki Ritavuori
kannatti Haagan liittamista Helsinkiin, ja vasta 1922 tapahtunut hallituksen vaihdos edisti asiaa. Uusi sisaasiainministeri
Heimo Helminen
ratkaisi asian Haagan eduksi, ja 8. huhtikuuta 1922 tasavallan presidentti
K. J. Stahlberg
vahvisti asetuksen kauppalan perustamisesta seuraavan vuoden alusta lahtien.
[9]
Kauppalan pinta-ala oli
maarekisterin
mukaan 368,36
hehtaaria
,
maanmittaushallituksen
tietojen mukaan 378 ha ja tilastollisen vuosikirjan mukaan 360 ha. Vesialuetta ei kauppalalla ollut. Alueen suurin pituus pohjois-etela-suunnassa oli noin nelja kilometria ja suurin leveys noin 1,5 km. Kauppalan rajanaapureita olivat Helsingin kaupunki, Huopalahden kunta ja siihen kuulunut
Munkkiniemen
taajavakinen yhdyskunta, Helsingin maalaiskunta ja Oulunkylan kunta.
[10]
Kauppalaan oli Helsingista erittain hyvat liikenneyhteydet.
Turun
valtatie kulki alueen etelaosan poikki, ja alueen keskiosan kautta kulki rautatie, Turkuun johtava
rantarata
. Jo ennen kauppalan perustamista oli alueelle rakennettu Helsingista myos
raitiolinja
.
[10]
Maasto sopi hyvin kaupunkiasumiseen, ja rakentamiseen soveltuvaa maata oli runsaasti. Tosin kauppalassa oli laajat alueet kalliomaastoa ja verrattain suuria
suoalueita
. Suot sijaitsivat paaasiallisesti alueen lansiosassa Huopalahden kunnan rajaa vasten.
[10]
Kauppalan suurin maanomistaja oli pitkaan
Oy M. G. Stenius
, joka omisti Hagan ja Backaksen kantatilat seka niista viela yksityisille myymattomat tontit. Helsingin kaupunki osti yhtion kaikki
osakkeet
ja vuoden 1938 viimeisena paivana sille siirtyi 282,13 hehtaaria kauppalan aluetta. Jo aiemmin kaupunki oli omistanut Haagassa 29,14 ha maata.
[11]
Muu osa maasta oli paaasiallisesti yksityisten omistuksessa. Haagan kauppala omisti itse vain 2,43 ha maastaan. Alue kasitti koulutontin, tulevan kirkon tontin, urheilukentan tontin, tietontin ja kaksi kaivotonttia katua ja kaivoa varten. Huopalahden seurakunta omisti kauppalassa kirkon ja vastaisuudessa rakennettavan pappilan tontin. Valtio omisti puolestaan
pakkolunastetun
rautatiealueen ja poliisiaseman tontin.
[11]
| Vuosi
|
Asukkaita
[12]
|
Haagan
veroayri
[13]
|
Helsingin
veroayri
[13]
|
| 1923
|
2 786
|
5,00
|
7,00
|
| 1924
|
2 920
|
3,30
|
| 1925
|
3 069
|
4,50
|
| 1926
|
2 367
|
5,30
|
6,90
|
| 1927
|
2 421
|
4,70
|
6,60
|
| 1928
|
2 451
|
4,95
|
6,30
|
| 1929
|
2 584
|
5,50
|
6,10
|
| 1930
|
2 476
|
6,50
|
| 1931
|
2 511
|
6,45
|
8,50
|
| 1932
|
2 614
|
8,50
|
9,50
|
| 1933
|
2 653
|
11,10
|
8,50
|
| 1934
|
2 593
|
10,85
|
8,00
|
| 1935
|
2 695
|
9,50
|
7,90
|
| 1936
|
2 863
|
9,10
|
7,50
|
| 1937
|
2 910
|
8,50
|
7,00
|
| 1938
|
2 848
|
7,50
|
| 1939
|
2 907
|
6,75
|
8,50
|
| 1940
|
2 743
|
7,00
|
9,40
|
| 1941
|
3 197
|
8,50
|
| 1942
|
3 133
|
8,25
|
| 1943
|
2 964
|
7,75
|
| 1944
|
3 027
|
6,00
|
9,00
|
| 1945
|
3 317
|
5,00
|
Vuonna 1930 suoritetun suuren vaesto- ja rakennuslaskennan mukaan suurin osa haagalaisista eli 34,9 % toimi teollisuus- ja kasityoammateissa. Kaupoissa ja konttoreissa tyoskenteli 14,5 %, taloustoita teki 14,3, julkisissa toimissa ja vapaissa ammateissa oli 11,1 %, liikenteen palveluksessa oli 8,7 % ja maataloudessa (lahinna kauppapuutarhoissa) tyoskenteli 7,5 %.
[14]
Kauppalan asukkaista oli 1930 suomenkielisia 52,5 %, ruotsinkielisia 43,8 % ja muunkielisia 3,7 %. Vuonna 1945 suomenkielisia oli 66,3 %.
[14]
Vuonna 1930 kauppalassa oli 262
kiinteistoa
, joista omalla maalla oli 80,9 % loppujen ollessa vuokramaalla. Lammitettavia rakennuksia oli 369 kappaletta ja niissa oli 860 huoneistoa, joissa oli yhteensa 2 133 huonetta.
[14]
Haaga jakautui viiteen kauppalanosaan, joiden
asemakaavojen
laatimista jatkettiin Haagan tultua kauppalaksi. Kauppalanosilla ei ollut nimia, vaan niista kaytettiin numeroita I?V. Ennen kauppalaksi tuloa vahvistetut I:n ja II:n kauppalanosan asemakaavat perustuivat arkkitehti
Eliel Saarisen
1915 julkaisemaan suureen
Munkkiniemi?Haaga-suunnitelmaan
, jonka alueesta ne tosin kasittivat vain pienen osan. Yksityiskohtaiset piirustukset laati insinoori Edvin Hedengren.
[15]
Kolmannen kauppalanosan, joka kasitti Turun valtatien molemmin puolin sijaitsevan kauppalan keskiosan, asemakaavaluonnoksen laati Saarinen 1919. Itse asemakaavan laati Helsingin asemakaava-arkkitehdin apulainen Berndt Aminoff, ja sisaasiainministerio vahvisti sen 1925.
[15]
Neljannen kauppalanosan asemakaavan laadinta osoittautui visaiseksi. Alue sijaitsi molemmin puolin rautatieta kauppalan lansiosassa. Asemakaavasta tehtiin useita ehdotuksia, ensimmainen vuonna 1927. Asiasta ei paasty yksimielisyyteen ja sitten sota oli esteena. Kaavoitustyota ei saatu valmiiksi ennen 1946 tapahtunutta liitosta Helsinkiin. Kauppalan lupaava kehitys houkutteli kuitenkin uusia asukkaita Haagaan, ja neljanteenkin kauppalanosaan rakennettiin matalia vuokra- ja omakotitaloja maaherran myontamalla luvalla. Myoskaan kauppalan rakentamatonta pohjoisosaa (V kauppalanosa) varten ei ehditty laatia asemakaavaa.
[15]
Kauppalanvaltuustoon kuului aluksi 24 jasenta ja vuodesta 1926 lahtien 23 jasenta. Keskeinen johtoelin oli toimeenpanovaltaa kayttava kauppalanhallitus, johon kuului puheenjohtaja ja kuusi jasenta. Vuoden 1931 alusta lahtien hallituksen puheenjohtajaa nimitettiin kauppalanjohtajaksi. Kaupunkien hallinnosta Haagan hallinto erosi siten, etta silla ei ollut
maistraattia
vaan maistraatin tehtavia hoiti aluksi kauppalanhallitus ja vuodesta 1931 lahtien
jarjestysoikeus
, johon kuului
oikeustieteellisen
tutkinnon suorittanut puheenjohtaja ja kaksi jasenta.
[16]
Haagan kauppalanjohtajina toimivat
[16]
Alkuaikoina kauppalan toimistoa pidettiin yleisoa varten avoinna torstaisin kello 18?19. Myohemmin se oli avoinna myos tiistaisin samaan aikaan.
Rahatoimikonttori
oli avoinna joka kuukauden ensimmaisena arkipaivana.
[16]
| Verotettavat tulot (mk)
|
| Vuosi
|
Haaga
|
Helsinki
|
| 1929
|
8 078
|
15 954
|
| 1930
|
7 331
|
14 600
|
| 1931
|
6 346
|
13 337
|
| 1932
|
5 336
|
11 223
|
| 1933
|
5 133
|
10 745
|
Helsingin laheisyyden ja hyvien liikenneyhteyksien vuoksi suuri osa haagalaisista kavi toissa kaupungissa. Vuonna 1930 tallaisia henkiloita oli 41,6 % kaikista tyontekijoista. Tuotantotoimintaa kauppalassa oli varsin vahan. Vuonna 1933 Haagassa oli nelja teollisuuslaitosta:
[17]
- OY Parkettityo AB, 22 tyontekijaa
- AB Finska Flaktfabriken, 16 tyontekijaa
- J. A. Salmisen Makkaratehdas, 5 tyontekijaa
- Finska Tryckfargfabriken AB, 2 tyontekijaa
Varsinaista maataloutta ei Haagassa ollut lainkaan, ellei sellaiseksi katsota tilapaisia vuokra-alueita. Sen sijaan kauppalassa oli verrattain suuria kauppapuutarhoja.
[17]
Vaeston toimeentulon perustan muodostivat palkkatulot. Niiden osuus oli 1930-luvun alussa 75?80 % verotetuista tuloista. Haagalaisten tulot olivat selvasti helsinkilaisia pienemmat.
[17]
Haagan kunnallistalouden pohjana olevat verotulot olivat suhteellisen alhaiset. Verotetut tulot riippuivat myos
suhdannevaihteluista
. Kauppalan alkuvuosina vallitsi korkeasuhdanne ja kunnan menot olivat viela vahaiset. Pulavuosina kauppalalla oli sen sijaan vaikeuksia sitoumustensa tayttamisessa korkeasta veroayrista huolimatta.
[18]
Kauppalalla oli varsin suuri dollari
obligaatiolaina
vuodelta 1924, silla asukkaat vaativat mukavuuksien lisaamista. Siksi oli rakennettava vesi- ja
viemarijohtoja
, teita, koulutalo ja kunnalliskoti.
Dollarin
kurssin kohotessa
lainan
hoitokulut kohosivat alkuaan arvioitua paljon suuremmiksi. Myos 1930?1931 rakennetut vesijohdot ja viemarit vaikuttivat talouden kiristymiseen. Vaikeimpana pula-aikana 1933 velkojen korot ja takaisinmaksut muodostivat neljasosan kauppalan menoista. Vuonna 1945 niiden osuus oli enaa 1/14 osa menojen kokonaissummasta.
[18]
Jo Haagan huvilayhdyskunta yritti parhaansa mukaan huolehtia teiden kunnossapidosta. Kauppalaksi muututtaessa teiden ja polkujen paaosa oli viela syysrapakkojen aikana surkeassa kunnossa. Vuonna 1923 asetettiin tielautakunta ratkomaan tiepulmia, ja vuodesta 1934 lahtien kauppalanhallitus huolehti tieasioista.
[19]
Valtuusto myonsi tietoita varten huomattavia summia. Vuonna 1924 otetulla obligaatiolainalla hankittiin muun muassa hoyryjyra ja sahkolla kayva kivenmurskain. Tietoita tehtiin myos hataaputoina vuodesta 1927 lahtien. Vuonna 1938 valtuusto paatti lainavaroilla
asfaltoida
Asematien (nyk. Kauppalantien) koko sen pituudelta. Teiden ja katujen nimet seka tonttien numerot valtuusto hyvaksyi ja
valtioneuvosto
vahvisti 1928.
[19]
Vesi- ja viemarijohtojen rakentaminen oli sitkea pulma, joka edistyi sangen hitaasti. M. G. Stenius Oy omisti rautatien pohjoispuolella pumppulaitoksen, joka aloitti vedentoimituksen kesalla 1928. Johtoverkostoa rakennettiin yhtion ja kauppalan yhteistyona. Valtuusto halusi, etta vallitsevan tyottomyyden vuoksi rakennustoihin oli mahdollisimman paljon kaytettava tyottomia haagalaisia.
[20]
Vuonna 1945 vesijohtoverkoston yhteispituus oli 7 197 metria, josta kauppalan osuus oli 3 477 m. Johtoja pitkin tulevaa vetta kaytettiin kauppalassa melko vahan, silla monet asukkaat ottivat veden pihoilla olevista kaivoista. Viemarijohtoverkostoa rakennettiin vesijohtoja vahemman. Viemarien puuttuessa monet haagalaiset joutuivat kantamaan kaiken likaveden ulos, ja he kayttivat vetta siksi hyvin saasteliaasti.
[20]
Haagan puhelinkeskus toimi vuonna 1929 valmistuneessa Lars Sonckin suunnittelemassa rakennuksessa. Kauppalantie 18, Haaga.
Haaga sai sahkovalon syyskesalla 1918. Haagan sahkolaitos osti aluksi virtansa M. G. Stenius Oy:n
muuntajasta
Meilahdesta
. Sopimus kuitenkin irtisanottiin, ja sahkoa alettiin ostaa Gottfr. Strombergin Sahkoosakeyhtiolta. Vuodesta 1929 lahtien sahko ostettiin Helsingin kaupungin sahkolaitokselta kolmivaiheisena virtana 150 k
VA
:n teholla kauppalan omaan sahkoverkostoon. Kauppala myos myi sahkoa osiin Munkkiniemen yhdyskuntaa ja
Pitajanmakea
.
[21]
Sahkolaitoksen henkilokuntaan kuuluivat isannoitsija, asentaja, konttoriapulainen ja rahastaja. Isannoitsija hoiti myos puhelinlaitoksen asiat. Yhdyskunnassa oli
Helsingin Puhelinyhdistyksen
keskus, jonka yhdyskunta osti 1914 ja antoi sille nimen Haagan keskus. Puhelinkeskus toimi kauppalan teknisten laitosten osana. Puhelinlaitos siirtyi vuoden 1929 alussa uudelleen Helsingin Puhelinyhdistyksen haltuun ja laitos automatisoitiin samana vuonna.
[21]
Postiliikenne kasvoi vuosi vuodelta. Postitoimisto sijaitsi huvilassa numero 34 Asematien varrella ja siita kaytettiin nimea Huopalahden postitoimisto. Postitoimiston ja rautatieaseman nimien muuttamista Huopalahdesta Haagaksi yritettiin 1923 ja 1934, mutta yritykset eivat johtaneet tuloksiin.
[21]
Lopulta vuoden 1966 postiosoiteuudistuksessa Huopalahden postikonttorin nimeksi muutettiin Helsinki 32
[22]
, ja 1970-luvun alussa Etela-Haagan alueen postinumeroksi tuli 00320.
Haagan terveydenhoitojarjestys laadittiin 1916. Lainsaadannon muuttuminen teki sen uusimisen valttamattomaksi. Tyon suoritti kauppalanhallitus, ja maaherra vahvisti 1933 uuden terveydenhoito-ohjesaannon ja terveydenhoitolautakunnan ohjesaannon. Nain saadettiin yksityiskohtaisesti, miten elintarvikkeiden, juomien ja
nautintoaineiden
kauppa oli jarjestettava. Maarayksin saannosteltiin myos terveydellisia oloja ravintoloissa, kahviloissa, hotelleissa,
matkustajakodeissa
, kouluissa, partureissa, kaherrysliikkeissa, pesu- ja silityslaitoksissa seka tehtaissa.
[23]
Vuonna 1925 aloitti kauppalassa asuva Harald Schwela tyonsa kauppalan laakarina, ja kesalla 1928 perustettiin kiertavan sairaanhoitajan toimi. Hanen tuli antaa apua ja neuvoja sairaustapauksissa seka levittaa terveysvalistusta.
Katilon
virka lakkautettiin, koska Haagan aidit mieluummin kayttivat Helsingin naistenklinikoiden ja yksityisten synnytyslaitosten palveluja. Terveysolojen edistamiseksi kauppala palkkasi puhtaanapitomiehen, joka kuljetti yksityistalojen jatteet pois. Kauppalalta saadun palkan lisaksi han peri talonomistajilta maksun jokaisesta poisviedysta kuormasta.
[23]
Kauppala avusti myos
Kenraali Mannerheimin lastensuojeluliiton
terveysasemaa, jonka hoitajana toimi terveyssisar. Omaa sairaalaa kauppalalla ei ollut. Kun
kulkutautipotilaita
oli niin paljon, etteivat he mahtuneet Helsingin sairaaloihin, vuokrattiin huoneisto sairastupaa varten. Sita hoiti tilapainen henkilokunta. Mielisairaat hoidettiin
Kellokosken
piirimielisairaalassa. Haagan ensimmainen
apteekkari
Axel Fonselius aloitti laakkeiden myynnin 1938.
[23]
Kauppalan koyhainhoitolautakunta muodostettiin 1923, ja se laati heti koyhainhoito-ohjesaannon, jonka kauppalanvaltuusto hyvaksyi ja maaherra vahvisti samana vuonna. Valtuusto paatti samalla perustaa asiamiehen ja lastenhuollon tarkastajan toimet. Lisaksi lautakunnan palveluksessa oli naispuolinen kodissakavija, joka teki kaytannon kenttatyota. Vuonna 1936 lautakunnan nimi muutettiin huoltolautakunnaksi. Koyhainhoitoa saaneista henkiloista laitoksissa hoidettiin vuosittain 20?40 henkiloa, ja yksityiskodeissa hoidettuja lapsia oli vuosittain 10?40.
[24]
Haagaan ei rakennettu omaa
kunnalliskotia
, vaikka sellaista suunniteltiinkin. Sen sijaan neuvoteltiin naapurikuntien kanssa yhteistoiminnasta talla alalla. Neuvottelut Oulunkylan kunnan kanssa eivat johtaneet tuloksiin. Sen sijaan Haaga sopi 1929 Hyvinkaan kauppalan kanssa, etta Hyvinkaan kunnalliskotiin voitiin sijoittaa viisi laitoshoitoa tarvitsevaa hoidokkia.
[24]
Myos tyottomyytta kauppala yritti kykyjensa mukaan lievittaa. Vuodesta 1929 lahtien Haagassa toimi tyottomyyskomitea, ja sita seurasi tyottomyyslautakunta, jonka tehtavat 1937 siirrettiin huoltolautakunnalle. Pula-aikana kauppalan tyottomien lukumaara kohosi varsin huomattavaksi. Vuosina 1930?1934 tyottomana oli 36?103 henkiloa kuukaudesta riippuen. Kauppala joutui kayttamaan melkoisia maararahoja hataaputoihin. Tyottomat sijoitettiin paaasiassa kauppalan kivenmurskaus- ja tietoihin, mutta heita oli myos Jorvaksentien ja Malmin lentokentan rakennustoissa. Lisaksi Haagan vesi- ja viemarijohdot rakennettiin paaosin tyottomyystoina.
[24]
Koyhainhoidon lisaksi oli muuta kunnallista huoltotyota, joka kohdistui erityisesti lastensuojeluun, irtolaisiin ja alkoholisteihin. Lokakuussa 1928 kunnan tukema
Koteja kodittomille lapsille
-yhdistys avasi lasten vastaanottokodin. Lasten raittiustyota varten kauppalassa toimi kaksi yhdistysta:
Haagan sosialidemokraattinen lasten raittiusosasto Toive
ja puolueeton
Toivon Liitto
.
[24]
Jo ensimmaiset huvilanomistajat perustivat 1904
vapaaehtoisen palokunnan
, joka sai nimen Lill-Hoplaks FBK (Pikku Huopalahden
VPK
). Melko usein sattuneet tulipalot toivat sille suuren kansansuosion. Vasta 1916 sattui niin, ettei palokuntaa kertaakaan halytetty vuoden aikana.
[25]
Maaherra vahvisti 1915 Haagan taajavakisen yhdyskunnan palojarjestyksen, joka oli voimassa myos kauppalaksi tulon jalkeen. Palojarjestys uudistettiin 1936. Palotarkastukset suoritti aluksi palolautakunta ja uuden palojarjestyksen aikana palotarkastuslautakunta, johon kuuluivat palopaallikko, nuohooja ja yksi jasen. Kauppalan ensimmaiseksi sivutoimiseksi palopaallikoksi valittiin 1936 asentaja Ronnqvist. Hanta seurasi 1944 tyonjohtaja Gustaf Winkler.
[25]
Palokunta otti 1919 nimekseen Haga Frivilliga Brandkar. Suomenkielisen nimensa Haagan VPK se otti kayttoon vasta 1974. Miesvahvuus 1936 oli 57 miesta, ja heidat halytettiin sahkosireenilla. Palokunnalla oli nelja ruiskua: pyorilla varustettu Flander-moottoriruisku, kannettava Esa 3 -moottoriruisku, kasivoimaruisku ja vesisailiolla varustettu ruiskuauto, jonka kauppala omisti vaikka se olikin VPK:n kaytossa. Palokunnalla oli myos oma kalustovarikko.
[25]
Haagan heikko jarjestys huolestutti kauppalan johtoa. Varsinkin kauppalan alkuvuosina asukkaat valittivat usein, etta yleista jarjestysta hairittiin ja hyvia tapoja loukattiin rautatieasemalla ja teilla. Jarjestyksen yllapitajia oli kauppalassa monen mielesta liian vahan. Kauppalassa yritettiin muun muassa Haagan liittamista Helsingin poliisilaitoksen alaisuuteen, mutta yritys ei johtanut tuloksiin.
[26]
Kauppala olisi tarvinnut uuden tehokkaan poliisijarjestyksen, silla Haagassa noudatettiin laanin
kuvernoorin
1916 vahvistamaa Haagan taajavakisen yhdyskunnan jarjestyssaantoa. Vuonna 1933 valtuusto teki aloitteen jarjestyssaannon uudistamisesta, mutta se raukesi kesalla 1936, kun alettiin odottaa Haagan liittamista Helsinkiin.
[26]
Liikennekulttuurin edistamiseksi hyvaksyttiin 1924 erityinen jarjestyssaanto polkupyoralla ajoa varten kauppalan teilla. Yha useammat ja yha nopeammat autot puolestaan pelottivat pyorailijoita ja jalankulkijoita. Maaherra paatti maaliskuussa 1939 valtuuston pyynnosta, etta ajonopeus kauppalassa sai olla korkeintaan 50 kilometria tunnissa. Helsinki?Turku-maantiella suurin sallittu nopeus oli kuitenkin 70 km/h.
[26]
Haagalla oli erinomaiset liikenneyhteydet varsinkin paakaupunkiin. Junat kulkivat tiheaan ja Helsinki?Turku-maantie oli levea valtavayla. Vuonna 1912 rautatien pysakkialuetta laajennettiin huomattavasti. Kasvava maantieliikenne johdettiin rautatien alitse kahden tunnelin kautta 1921. Huopalahden pysakista muodostettiin 1920 kolmannen luokan asema, jonka ensimmaisena asemapaallikkona toimi W. Poppius.
[27]
Yksiraiteinen sahkoraitiotie aloitti liikenteen Haagan ja Helsingin valilla 1914. Suoraan Haagaan menevat vaunut lahtivat aluksi
Ylioppilastalolta
20 minuutin valein, myohemmin niiden lahtopaikaksi tuli
kauppatori
. Haagassa paatepysakki sijaitsi lahella paikkaa, jossa
rantarata
nykyisin ylittaa
Hameenlinnanvaylan
. Vuonna 1927 Haagan raitiotie myytiin
Helsingin Raitiotie- ja Omnibus Osakeyhtiolle
. Numeron asemesta linjan tunnuksena kaytettiin H-kirjainta vuoteen
1953
saakka, jolloin linja lopetettiin.
[28]
.
Linja-autoliikennetta kokeiltiin jo kevaalla 1907, jolloin AB Automobil OY osti auton. Autotekniikan kehittymattomyyden vuoksi kokeilu ei onnistunut, vaan liikenne loppui samana vuonna. Auto myytiin
Stockmannille
, joka muutti sen kuorma-autoksi. Vasta syksylla 1924 omnibusauto Kuriiri aloitti liikenteen Helsingin rautatieaseman ja Huopalahden aseman valilla.
[27]
Huopalahden kirkko
.
Pitka matka Haagan ja Helsingin pitajan kirkonkylan valilla vaikeutti yhteydenpitoa sen kirkkoon. Siksi monet Helsingista Haagaan muuttaneet huvila-asukkaat pysyivat paakaupungin kirjoissa ja kavivat siella kirkossa. Vuonna 1917 muodostettiin Huopalahden
kirkkoherrakunta
, johon Haagan lisaksi kuuluivat Munkkiniemi ja
Lauttasaari
. Itsenaiseksi seurakunnaksi omine kirjanpitoineen se tuli 1921.
Jo vuodesta 1914 lahtien oli Haagassa ollut
rukoushuone
, jossa saarnaajat pitivat rukoushetkia. Vuonna 1917 vuokrattiin jumalanpalvelushuoneistoksi suomalaisen kansakoulun suuri juhlasali. Kansakoulu toimi nuorisoseuran taloksi rakennetussa Suomalaisuuden pirtissa. Seurakunta osti 1908 rakennetun talon, josta oli tarkoitus tehda kirkko, ja korjasi rakennusta 1928
arkkitehti
Albert Nybergin
laatimien piirustusten mukaan. Nybergin piirtama on myos 1932 rakennettu
kellotapuli
. Rakennus ei kuitenkaan puutteidensa vuoksi kelvannut kirkoksi, joten vuonna 1942 sita korjattiin arkkitehti
Toivo Paatelan
piirustusten mukaan, ja se vihittiin
Huopalahden kirkoksi
16. toukokuuta 1942. Vuoden 1974 korjauksen suunnitteli arkkitehti
Mirja Castren
.
[29]
Haagan sankaripuistossa on oma
sankarihautausmaa
, jonne haagalaiset kaatuneet on haudattu.
Munkkiniemen ruotsalainen kansakoulu aloitti toimintansa 1897, mutta se oli kahden kilometrin paassa Haagasta. Syksylla 1906 Haagaan perustettiin Helsingin yllapitama alakansakoulu, jota myos Haagan lapset saivat kayda. Samana vuonna aloitti Haagassa yksityinen suomalainen kansakoulu. Se toimi vuokratiloissa kunnes se 1928 sai oman talon osoitteeseen Steniuksentie 22. Syksylla 1915 avattiin ruotsalainen pientenlastenkoulu.
[30]
Kauppala jaettiin kahteen koulupiiriin, jotka kumpikin kasittivat kauppalan koko alueen. Toinen oli suomenkielinen ja toinen ruotsinkielinen. Kauppalassa oli kuitenkin vain yksi koulutalo, jota molemmat kieliryhmat kayttivat. Koulussa oli kuusi luokkahuonetta, kahdeksan opettajaa, vahtimestari ja lammittaja.
[30]
Haagan kulttuuriyhdistykset perustivat yksityiskirjastoja, jotka olivat yhdistysten jasenten kaytossa. Myos kouluilla oli opettaja- ja oppilaskirjastoja, jotka palvelivat sita osaa haagalaisista. Kunnallinen kirjasto kauppalaan saatiin vasta 1945 ja se sijoitettiin seurakuntataloon.
[31]
Kauppalan talousarviossa oli vuosittain maararaha urheilutoimintaa varten. Urheilulautakunnan tehtavana oli valvoa urheilukentan, kelkkamakien ja luistinradan kuntoa. Vuonna 1924 kauppalaan perustettiin Huopalahden Hurjat -niminen yhdistys, joka liittyi
Suomen Voimistelu- ja Urheiluliittoon
. Suomenkielisilla oli yhdistyksessa enemmisto, mutta myos ruotsinkielisia osallistui sen toimintaan.
Tyovaenyhdistysta
lahella olevat piirit perustivat 1927 urheiluseura Haagan Hakan. Haagassa toimi myos
porvarillinen
ruotsinkielinen Haga idrottsklubb -niminen yhdistys.
[32]
Kauppalan talousarvioon otettiin monen kansalaisryhman vastustuksesta huolimatta saannollisesti maararaha Haagan
suojeluskuntaa
ja Haagan
Lotta Svardia
varten. Paikallispaallikoiden johdolla suojeluskunnan jasenet opettelivat harjoitustilaisuuksissaan aseiden kayttoa seka sotilaallisia ja urheilullisia taitoja. Tarkea osa toimintaa olivat erilaiset juhlat ja muut seurustelutilaisuudet. Molemmat jarjestot lakkautettiin toisen maailmansodan jalkeen.
[33]
Suurteollisuutta Haagassa ei ollut, ja kauppalanvaltuusto hylkasi anomukset suurtehtaiden rakentamiseksi. Kauppalan alkuaikoihin saakka sen lansiosassa toimi turvepehkutehdas, joka nosti, kuivasi ja paalasi
turvetta
. Vuonna 1925 sen puinen tehdasrakennus tuhoutui perustuksiaan myoten
petrolimoottorin
aiheuttamassa tulipalossa. Tehdasta ei rakennettu uudelleen, vaan yhtio lopetti toimintansa.
[34]
Kauppalan suurimpiin yrityksiin kuului kauppias Eemeli Palotien lautatarha. Sen suuri
puutavaravarasto
tuhoutui 1941 tulipalossa, ja kun Palotie seuraavana vuonna kuoli, lopetti liike toimintansa. Huopalahden nahkatehdas paloi osittain 1919 ja uudelleen lokakuussa 1926. Tiilesta rakennettu osa sailyi ja tehdas jatkoi toimintaansa vuoteen 1929 saakka. Kauppala osti tehdasrakennuksen ja perusti paikalle lihantarkastusaseman.
[34]
Muita yrityksia olivat Suomen Painovaritehdas ja E. A. Winklerin
lakki
- ja peltisepanliike, joka valmisti purkkeja ja pakkauksia. Werner Fohstromin saippuatehdas lopetti toimintansa 1936.
Parketteja
valmisti A. M. Johanssonin puusepantehdas ja makkaraa J. A. Salmisen makkaratehdas. Raitiolinjan itapuolella toimi paperitulitikkuja valmistava Helsingin Tulitikkutehdas, jonka tehdasrakennus rakennettiin uudelleen 1922 sattuneen tulipalon jalkeen. Suomen Puhallintehdas siirtyi 1936
Tapanilaan
, ja sen tilalle tuli Helsingin Mattotehdas, joka valmisti
kookosmattoja
ja sodan jalkeen paperimattoja. Jousimiehentie 16:ssa toimi
Jager Filmi
, joka oli kauppalan suurimpia sahkonkuluttajia.
[34]
C. T. Wardilla
oli enimmillaan 27 kasvihuonetta, joissa kasvatettiin
ruusuja
,
neilikoita
,
begonioita
ja
hortensioita
. Edv. Steniuksen kasvihuoneet osti 1932 pidetyssa
pakkohuutokaupassa
Juho Jannes
. Puutarhan nimena oli Manniston kukkatarha. Sodan aikana siella viljeltiin tomaatteja ja vihanneksia. Muut Haagan puutarhaliikkeet olivat pienempia.
[34]
Alkoholiliikkeen
myymala avattiin 1932 osoitteessa Asematie 4. Liikemies A. Taiminen perusti Haagan ensimmaisen elokuvateatterin 1924. Kino Haaga toimi vain vuoteen 1926 asti. Seuraava elokuvateatteri avattiin 1936 nimella Haagan Kit-Cat.
[34]
Helsingin nopea kasvu 1900-luvun alussa sai kaupungin johdon oivaltamaan, ettei tila riita kasvavalle vaestolle. Ensimmaisten
esikaupunkiliitosten
jalkeen seuraava pitka askel tapahtui 1920, jolloin kaupunginvaltuusto asetti viisijasenisen valtuuskunnan selvittamaan asiaa. Vuonna 1928
valtioneuvosto
maarasi selvitysmies
Yrjo Harvian
kasittelemaan alueliitoksia. Hanen laaja mietintonsa julkaistiin 1936.
[35]
Haaga sijaitsi tulevaksi Suur-Helsingiksi kaavaillun alueen rajojen sisapuolella. Harvia ehdotti, etta kauppala kokonaisuudessaan yhdistettaisiin kaupunkiin. Tarkein perustelu oli se, ettei kaupungin lansipuolisia alueita voitu tyydyttavasti jarjestella, jos kauppala jaisi itsenaiseksi kunnaksi. Toinen tarkea perustelu oli Haagan melko heikko taloudellinen tilanne.
[35]
Haagalaiset olivat jo tottuneet ajatukseen, etta itsenaisyys jossain vaiheessa menetetaan. Tiukassa taloustilanteessa laadittu Haagan lausunto liitosehdotuksesta oli liitosta puoltava, vaikka se sisalsikin varauksia. Liitos oli tarkoitus tehda 1941, mutta sota tuli valiin. Ratkaisu tapahtui 5. lokakuuta 1944, jolloin valtioneuvosto paatti kauppalan lakkauttamisesta ja liittamisesta Helsinkiin vuoden 1946 alusta lukien.
[35]
- John E. Roos,
Haagan kauppalan historia
, Helsinki 1950.
- Yrjo Harvia:
Helsingin esikaupunkiliitos. Erikoisselvitykset. Mietinto n:o 3. Erikoisselvitys Haagan liitosalueesta.
Helsinki 1936. Teoksiin voi tutustua kaupunginarkistossa.
Wikiaineisto
|
|---|
| | Nykyiset kunnat
| |
|---|
| | Entiset kunnat
| |
|---|
|