Frans Toikkanen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Frans Uuno Matias Toikkanen
Henkilotiedot
Syntynyt 26. kesakuuta 1926
Saarijarvi
Kuollut 29. joulukuuta 2008  (82 vuotta)
Saarijarvi
Kansalaisuus Suomi
Ammatti Graafikko, maanviljelija
Vanhemmat Otto Toikkanen, maanviljelija.
Anna Toikkanen, emanta
Puoliso Tuula o.s. Aalto
Muut tiedot
Lempinimet Fransu

Frans Uuno Matias Toikkanen ( 26. kesakuuta 1926 Saarijarvi ? 29. joulukuuta 2008 Saarijarvi [1] ), taiteilijanimeltaan Saarijarven Paavo , oli suomalainen kuvanveistaja ja taidegraafikko . Toikkanen debytoi taiteilijana Lahdessa vuonna 1952. Han on tunnettu erityisesti kissakuvistaan , jotka han teki mezzotinto -menetelmalla. Han debytoi kansainvalisesti Venetsian biennaalissa vuonna 1972. [2] Toikkanen palkittiin Pro Finlandia -mitalilla vuonna 1982 .

Elama [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Frans Toikkanen syntyi 26. kesakuuta vuonna 1926 Saarijarven Hoikankylalla. Hanen aitinsa Anna Toikkanen kuoli ennen kuin han ehti tayttaa vuoden, ja Fransin isa Urho Ahonen oli jattanyt Fransin aidin jo ennen pojan syntymaa. [3] Fransin aidin Annan sisarukset, Emma ja Otto Toikkanen viljelivat Mikkolan tilaa ja ottivat Fransin ottopojaksi.

Enonsa ("isansa", Frans kutsui enoaan isaksi ja tatiaan aidiksi. [3] ) kuoltua vuonna 1955 Toikkanen viljeli tilaansa yksin pari vuotta, kunnes tuttu yllytti hanet muuttamaan Helsinkiin. [4]

≫Karja autoon, ovet lukkoon ja Helsinkiin. [5]

Toikkanen paasi 1958 Helsingin Kuvataideakatemiaan . Saarijarvelle han palasi vaimon kera 1961. Aluksi Toikkanen toimi seka pienviljelijana etta taiteilijana. Kahdeksan vuoden maanviljelyn jalkeen Toikkanen ”paketoi” peltonsa ja ryhtyi kokopaivaiseksi taiteilijaksi. [5]

Taide [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Puupiirrokset tekniikkana miellyttivat Toikkasta, silla niilla painaminen on helppoa ja han nautti puun kasittelysta. [6]

≫lapsuudessani tehtiin aina talvi-iltoina ns. puhdetoita oljylampun valossa. Niita tekivat kaikki aina renkia myoten, joka muutenkin vuoleskeli kaikki vapaa-aikansa. Mina vuoleskelin siina mukana ja piirtelin kuvia laudankappaleisiin. Tasta kaikesta kaiketi imin pohjaa tulevaan taiteeseeni. [4]

Mezzotinto -grafiikkaa ei Toikkasen opiskeluaikaan opetettu taideakatemiassa. Han kuitenkin vahingossa tormasi tekniikassa kaytettavaan sauvarouhimeen, kysyi siita opettajaltaan Tuulikki Pietilalta , joka opasti hanta alkuun. [6] Mezzotintossa Toikkasta kiehtoi ainutlaatuinen syvan musta vari jonka samettimaisuutta ei muilla grafiikan tekniikoilla saa aikaan. Tekniikan suuritoisyyden han myontaa kovaksi taiteilijalle. [7] Pietila olikin Toikkaselle mezzotinton tekoa opastaessaan laskenut, etta jo pelkastaan keskikokoisen laatan rouhiminen vie vahintaan 80 tuntia. [8] Toikkanen oli Saarijarvelle palattuaan tehnyt lahes yksinomaan puupiirroksia, kunnes pystyi 1970-taitteessa hankkimaan kotiinsa metalliprassin, joka mahdollisti aikaavievaan ja tyolaaseen mezzotintotekniikkaan keskittymisen. [8]

Veistosten teon Toikkanen aloitti 1960-luvulla. Veistotaide liittyi Toikkasesta tarvekalujen teon kasityolaisperinteeseen.

≫Aitassa on minun vaarini tekema piimakauha ja se on mielestani mahdottoman hieno. Silla ongittiin syvasta tynnyrista piimaa siihen aikaan, kun sita runsaasti kaytettiin. Se on niin hienomuotoinen, etta sita voisi melkein veistokseksi sanoa. [9]

Sittemmin veistamisen osuus hanen teoksistaan kasvoi koko ajan. [9] Myos kalligrafia kuului Toikkasen kiinnostuksen kohteisiin. [7]

Palkinnot [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Lahteet [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

  • Toikkanen, Frans:  Fransu : Frans Toikkanen : grafiikkaa ja veistoksia : 15.6.?9.9.1990 . Saarijarven museo (nayttelyluettelo), 1990.

Viitteet [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

  1. Merja Ylioja, Frans Toikkanen, ( Arkistoitu ? Internet Archive) Saarijarvi.fi, viitattu 9.5.2020
  2. Inhimilliset kissariiviot toivat menestyksen. Helsingin Sanomat , 1.2.2009.
  3. a b Oravien aarteita, grafiikkaa 60-luvun kodissa .jkl.fi . Viitattu 24.8.2010.
  4. a b Toikkanen 1990, s. 4
  5. a b Toikkanen 1990, s. 5
  6. a b Toikkanen 1990, s. 6
  7. a b Toikkanen 1990, s. 7
  8. a b Toikkanen 1990, s. 11.
  9. a b Toikkanen 1990, s. 22.
  10. a b Toikkanen 1990, s. 28

Aiheesta muualla [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]