Sakkaroosi
Tunnisteet
Muut nimet	Sokeri
CAS-numero	57-50-1
PubChem CID	5988
Ominaisuudet
Molekyylikaava	C 12 H 22 O 11
Moolimassa	342,30  g / mol
Ulkomuoto	Valkoinen kiintea aine
Tiheys	1,587 g/cm 3
Liukoisuus veteen	2 000 g/l (25 °C)
Infobox OK

Sakkaroosi ( C ₁₂ H ₂₂ O ₁₁ ) on disakkarideihin kuuluva sokeri , jota kutsutaan myos ruokosokeriksi , sukroosiksi tai (tavalliseksi) sokeriksi . Sakkaroosi muodostuu α-D- glukoosin 1-hiilen hydroksyyliryhman liittyessa β-D- fruktoosin 2-hiileen glykosidisidoksella .

Sakkaroosi on kasveissa hyvin yleinen yhdiste, jota esiintyy suurina pitoisuuksina esimerkiksi sokerijuurikkaassa (16?20 prosenttia), sokeriruo’ossa (13?20 prosenttia), ananaksessa ja maississa . Suomessa on kaytetty perinteisesti sokerijuurikkaasta jalostettua sakkaroosia.

Sakkaroosilla ei ole sulamispistetta, vaan se hajoaa kuumennettaessa tavalla, joka riippuu lammitysnopeudesta ^[1] . Sakkaraasi - entsyymi pilkkoo ohutsuoleen paatyneen sakkaroosin monosakkarideiksi .

Sakkaroosia kaytetaan ruokien makeuttamiseen ja sita voidaan kayttaa myos esimerkiksi solunulkoisen nestetilan mittaamiseen.

Sokeriruoko on peraisin Uudesta-Guineasta , jossa sita on viljelty vuosituhansien ajan. Sita on kasvatettu muillakin trooppisilla alueilla pitkat ajat sen makeuden vuoksi ja pureskeltu raakana. Sokerin erottaminen kehittyi Lahi-idassa , Intiassa ja Kiinassa , jossa sokeria kaytettiin ruoanlaittoon ja jalkiruokiin .

Kreikkalainen Herodotos tunsi sokeriruo’on jo 500 eaa. Vuonna 327 eaa. Aleksanteri Suuri kuljetti sokeria Eurooppaan . Noin vuonna 700 keksittiin keittaa sokerilienta vedessa, johon oli lisatty kalkkia . Prosessi valkaisi sokerin tehokkaasti. Yleisemmin tunnetuksi sokeri tuli Euroopassa vasta ristiretkien aikoihin. Sokerista tuli nopeasti suosittu ja erittain kallis vientiartikkeli Eurooppaan. Pian eurooppalaiset kuitenkin selvittivat sokerin valmistuksen salat, ja sita alettiin kasvattaa Espanjassa ja Sisiliassa , missa kasvatus ei kuitenkaan tuottanut kovin hyvia tuloksia. Venetsialaiset kauppiaat sen sijaan ottivat haltuunsa miltei koko Euroopan sokerimarkkinat tuomalla ja valittamalla sokeria idasta ja etelasta.

Markkinat eivat olleet mitkaan aivan pienet, silla keskiajalla sokerin sanottiin olevan manteleiden ohella Euroopan suurimpia tuontiartikkeleita. Englannista peraisin oleva tieto vuodelta 1319 vaittaa paunan (450 g) sokeria maksavan kaksi ?illinkia , joka nykyrahassa vastaisi noin 100  euroa kilo. Tosin vasta vuonna 1099 ristiretkelaiset toivat ensimmaiset sokerimaistiaiset Englantiin. Platina sen sijaan mainitsee, etta jo ensimmaisella vuosisadalla elanyt roomalainen historioitsija Plinius vanhempi olisi kirjoittanut sokerista ^[2] . Samaan hengenvetoon han kyllakin hieman ihmettelee, miksi tata ”mainiota maustetta” ei juuri esiinny vanhoissa resepteissa ^[2] . Platina toteaa, etta mita valkoisempaa sokeri on, sen parempaa se on ^[2] .

Myohemmin sokeriruokoa alettiin suuressa maarassa viljella Karibianmeren saarilla, Yhdysvaltojen etelaosissa ja Brasiliassa . Sen viljelyksessa kaytettiin pitkaan orjatyovoimaa. Neljansadan vuoden kuluessa Afrikasta laivattiin Karibian saarille ja Brasiliaan 5?10 miljoonaa orjaa sokeriruokoplantaaseille. Yhdysvalloissa orjuus lakkautettiin vuonna 1865, Brasiliassa vasta 1888.

Saksalainen kemisti Andreas Sigismund Marggraf (1709?1782) uutti sokeria juurikkaasta ensimmaisen kerran vuonna 1747. Suuremmassa mitassa sokerijuurikasta alettiin viljella vasta sen jalkeen, kun Napoleonin sotien yhteydessa kauppayhteydet Ranskan ja Karibian alueen valilla vuonna 1801 katkesivat ^[3] . Sokerin teollinen valmistus juurikkaasta aloitettiin vuonna 1812. Valmistusprosessi on sinansa yksinkertainen: juurikasviipaleita keitetaan vedessa, ja lopulta keitinvesi siiviloidaan ja vesi haihdutetaan, jolloin jaljelle jaa kiteinen sokeri ^[4] . Kemistit eivat kykene erottamaan ruokosokeria ja juurikassokeria toisistaan, vaikka usein virheellisesti uskotaan naiden kahden olevan ominaisuuksiltaan hyvinkin erilaisia.

Noin 70 prosenttia maailman sokerista valmistetaan sokeriruo’osta ja loput, lahinna teollisuusmaissa, sokerijuurikkaasta . Useimmat maat pyrkivat sailyttamaan omavaraisuutensa sokerin tuotannossa, ja paaosa sokerista kulutetaankin tuottajamaassa. Maailman vuosituotanto on noin 130 miljoonaa tonnia.

Sokerin kansainvalinen kauppa on tarkeaa etenkin kehitysmaille , jotka tuottavat ⅔ sokerista. Suuria sokerintuottajia ovat Brasilia , Kuuba , Thaimaa ja Dominikaaninen tasavalta . Vuosittainen kansainvalinen kauppa on noin 30 miljoonaa tonnia. Sokeriruo’on viljely tyollistaa 10?15 miljoonaa ihmista.

Euroopan unioni on toiseksi suurin sokerinvieja (Brasilia 18 %, EU 16 %), luku selittyy suurilla maataloustuilla ja suojatulleilla . Yhdysvallat on pitanyt korkeaa sokerin hintaa ylla kotimaassa korkeilla suojatulleilla, mika on johtanut elintarvikevalmistajien siirtymiseen halvempaan maissisiirappiin tai ulkomaille.

Ruokosokerista, jota on puhdistettu ja kasitelty tavallista vahemman, kaytetaan nimitysta raakasokeri . ^[5]

Katso myos: Luettelo Suomen sokeritehtaista

Suomen ensimmainen sokeritehdas, joka jalosti Lansi-Intian ruokosokeria, syntyi Turkuun vuonna 1756 ^[6] . Kotimaisen juurikassokerin tuotanto alkoi 1918 perustetussa Suomen raakasokeritehdas Oy:ssa (1958 Salon Sokeritehdas Oy ja 1980 Suomen Sokeri Oy Salon tehdas) Salossa vuonna 1920. ^[7]

Suomessa sokeria valmistetaan sokerijuurikkaasta. Sucroksen sokeritehdas sijaitsee Sakylassa . Vuonna 2007 uutisoitiin, etta osana EU:n sokerituotantokapasiteetin purkamista tamakin tehdas saatoi tulla lakkautetuksi. ^[8] Vuonna 2017 EU lakkautti valmistuskiintiot, jonka jalkeen Sucros ilmoitti kasvattavansa tuotantoa noin 100 000 tonniin. ^{[9] [10]} Yhtion sokeripakkaamo on Kirkkonummella .

Palasokerin tuotanto alkoi 1890-luvulla, vuonna 1935 sita alettiin pakata kilon pakkauksiin, ja tuolloin sen osuus Suomen sokerin tuotannosta oli jo 60 prosenttia. ^[11] Viela 1950-luvulla sokeria myytiin toppina ^[12] . Sokeritoppa on katkaistun kartion muotoinen sokeripaakku. Muoto syntyi tuotantotavasta: ruokosokeri kaadettiin muottiin, jonka pohjassa olevasta reiasta ylimaarainen kosteus paasi ulos. Sokerin annettiin kuivua muotissa pari viikkoa, kunnes kiteet olivat asettuneet muotoonsa. Kotikeittioissa topista murrettiin paloja kayttoon erityisilla sokerisaksilla. ^[12]

Nykyaan sokeria myydaan etupaassa jauhettuna hienosokerina seka kuutiomaisiksi paloiksi leikattuna palasokerina.

Pula-ajan sokerin saannostely aloitettiin talvisodan puhkeamisen vuoksi jo loppuvuodesta 1939. ^[13] Sokerin saannostely loppui 1. helmikuuta 1954, kuukauden kuluttua kahvin. ^[14]

Sakkaroosi hajoaa ruoansulatuselimistossa glukoosiksi ja fruktoosiksi . Osa tasta tapahtuu jo suussa, kun sakkaroosi kastuu syljen sisaltaman veden vaikutuksesta ja loppu tapahtuu vatsalaukun happohydrolyysissa ja ohutsuolessa ^[15] . Suurin osa fruktoosista muuntuu sekin lopulta glukoosiksi ^[16] .

Sakkaroosista suussa muodostuva glukoosi lisaa riskia sairastua hammasmataan . Tutkimuksissa on havaittu lisaksi johdonmukaisesti, etta sakkaroosilla makeutettujen virvoitusjuomien kaytto lisaa diabeteksen seka sydan- ja verisuonisairauksien kaltaisten tulehdustautien esiintyvyytta. Lisaksi on havaittu, etta vahintaan kaksi annosta sokeroituja virvoitusjuoma paivittain nauttivilla naisilla esiintyy yli 60 prosenttia muita enemman nivelreumaa ja 2,6 kertaa enemman 55 ikavuoden jalkeen alkavaa nivelreumaa. Muiden elintapoihin liittyvien riskitekijoiden vaikutus oli otettu laskelmassa huomioon. ^[17]

Vuonna 2017 julkaistussa tutkimuksessa havaittiin, etta paljon sokeria sisaltavia juomia kayttavat menestyivat muita huonommin muistin toimintaa mittaavissa testeissa ^[18] . Vuonna 2023 julkaistussa tutkimuksessa havaittiin lisaksi, etta paivittain vahintaan yhden sokerilla makeutetun virvoitusjuoman nauttivat naiset sairastuivat maksasyopaan noin 85 prosenttia todennakoisemmin ja kuolivat krooniseen maksasairauteen 70 prosenttia todennakoisemmin kuin ne naiset, jotka joivat sokerijuomia korkeintaan kolme kertaa kuussa ^[19] . Sakkaroosilla makeutetut juomat lisaavat myos lihavuuden ja korkean verenpaineen riskia ^[20] . Sakkaroosin on havaittu nostavan matala-asteista tulehdusta kuvaavan herkan CRP:n arvoa ^[21] .

Jo kahden viikon pituisen runsaan sakkaroosilla makeutettujen mehujen tai virvoitusjuomien nauttimisen on havaittu lisaavan sydansairauksia aiheuttavien apolipoproteiinien pitoisuuksia veressa ^[22] .

Sakkaroosin kaytto nayttaisi lisaavan myos syopariskia ja syovan leviamisnopeutta ^[23] . Mahdollisina selittavina tekijoina voisivat olla ylipainon lisaksi insuliiniresistenssi seka tulehduksen lisaantyminen ja oksidatiivinen stressi. Vuonna 2020 julkaistussa vaestotutkimuksessa havaittiin, etta silla vaestoneljanneksella, joka nauttii suhteellisesti eniten sakkaroosia, esiintyy 17 prosenttia enemman syopaa ja 50 prosenttia enemman rintasyopaa kuin vahiten sokeria nauttivalla neljanneksella. ^[24]

On myos olemassa viitteita siita, etta ruokavalio, jossa on paljon seka sakkaroosia etta rasvaa, heikentaa oppimiskykya ja lisaa ruokahalua ^[25] .

Sakkaroosin nauttiminen ei pirista, kuten ei myoskaan keinotekoisesti makeutetun tuotteen nauttiminen ^[26] , vaan silla on pain vastoin vasymysta ja tarkkaavuuden vahenemista aiheuttavaa vaikutusta ^[27] .

Yli viidessakymmenessa valtiossa peritaan ylimaaraista veroa sakkaroosilla makeutetetuista juomista ^[28] . Myos Suomi kuuluu naiden maiden joukkoon ^[29] .

Yhdysvalloissa kulutettiin sakkaroosia vuonna 2016 keskimaarin 126 grammaa henkea kohti paivassa, mika oli enemman kuin missaan muussa maassa ^[30] . Kiinalaiset kuluttivat sita vain noin 16 grammaa vuorokaudessa, joka vastaa noin kuutta sokeripalaa ^{[31] [32]} . FinRavinto 2017 -tutkimuksen mukaan seka suomalaisten miesten etta naisten ruokavalio sisaltaa sakkaroosia keskimaarin 40 grammaa (= noin 1/2 dl) paivassa (vaihteluvali 10?100 g), joka vastaa keskimaarin 8?9 %:a energiansaannista. ^[33] Suomalaisten sakkaroosin paalahteet ovat puhdistettu eli valkoinen sokeri ja sita sisaltavat juomat, makeiset , leivonnaiset, marjaruoat ja makeutetut maitotuotteet. ^[34] Esimerkiksi jaatelossa saattaa olla jopa 26 prosenttia sokeria ^[35] .

Maailman terveysjarjesto WHO suosittelee kaikkien sokereiden saannin rajoittamista korkeintaan kymmeneen ja mieluiten viiteen prosenttiin energiansaannista. Rajoitus koskee lisatyn sokerin ja hunajan seka hedelmamehujen ja niista tehtyjen tiivisteiden luontaisesti sisaltamien sokereiden yhteismaaraa. ^[36] Lisaksi WHO suosittelee, etta sokereiden maara pakkausmerkinnoissa korvattaisiin tiedolla elintarvikkeen terveysvaikutuksia paremmin kuvastavasta glykeemisesta indeksista ^[37] .

Suomen Valtion ravitsemusneuvottelukunnan suositukset koskevat vain lisattya sokeria, ja ne ovat muutenkin WHO:n suosituksia rajoitetumpia. Niiden mukaan lisattyjen sokereiden osuuden (sakkaroosi, fruktoosi , glukoosi ja tarkkelyspitoiset makeuttajat) tulisi olla korkeintaan 10 prosenttia ruokavalion kokonaisenergiasta ^[38] , joka vastaa kevytta tyota tekevalla 70-kiloisella ihmisella keskimaarin 50:ta grammaa paivassa. Tata suuremman sakkaroosimaaran paivittaisen nauttimisen on havaittu nostavan veren rasva-arvoja haitallisella tavalla. ^[22]

Sokeria kaytetaan elintarvikkeiden makeuttamisen lisaksi niiden happamuuden laimentamiseen ^[39] seka sailyvyyden ja rakenteen parantamiseen. Hillot ja mehut sailyvat ilman hometta ja kaymista, jos niiden sokeripitoisuus on niin suuri, etteivat pieneliot kykene elamaan niissa. Jaatelon ja kakkujen rakenteeseen vaikuttaa sokerin maara. Tomaattia sisaltavaan pastakastikkeeseen seka kalaan laitetaan graavattaessa usein hieman sokeria korostamaan muiden aineiden makua.

Puhdistettu sokeri on valkeaa, mutta on myos sokerilaatuja, joihin jatetaan enemman raakasokerin maku- ja ravintoaineita. Ruskea sokeri ja fariinisokeri ovat tallaisia. Ne ovat aromikkaampia, mutta sailyvat huonommin kuin valkoinen sokeri.

Kidesokereiden kidekoot vaihtelevat. Kidekoko vaikuttaa sokerin liukenemiseen : hienojakoinen sokeri liukenee nopeimmin. Hienosokeri eli hienojakoinen kidesokeri soveltuu hyvin poytakayttoon, keittojauheisiin, makeisten ja jaatelon valmistukseen. Taloussokeri , jota kaytetaan yleisesti ruoanvalmistuksessa, on kidekooltaan hienosokeria suurempaa. Tumma kidesokeri kiteytetaan tavallisen kidesokerin tapaan raakasokeriliuoksesta, mutta se on ruskeaa ja aromikasta. Sita voidaan kayttaa esimerkiksi kuumiin juomiin, viiliin ja puuron pinnalle.

Hillosokeri on tavallista kidesokeria, johon on lisatty hyytymista aiheuttavaa pektiinia seka happamuudensaato - ja sailontaainetta . Hillosokeria kaytetaan hillojen , hyyteloiden ja marmeladien valmistukseen. Niissa se saa aikaan kiintean rakenteen ja parantaa sailyvyytta.

Hyytelosokeri sisaltaa kidesokerin lisaksi tarkkelyssiirappia , pektiinia ja happamuudensaatoainetta. Hyytelosokeria kaytetaan leivonnais- ja jalkiruokahyyteloiden valmistamiseen.

Fariinisokerin kiteet on paallystetty siirapilla . Se on aromikasta, ruskeaa, pehmeaa ja kosteaa. Sita kaytetaan siman valmistuksessa ja leivonnaisten makeuttajana.

Tomusokeri on hienojakoiseksi jauhettua kidesokeria, jota kaytetaan makeis-, keksi- ja leipomoteollisuudessa. Siihen lisatty paakkuuntumisenestoaine parantaa kasiteltavyytta ja helpottaa sailytysta. Tomusokeria voidaan kayttaa sellaisenaan koristeena tai valkuaiseen tai muuhun nesteeseen sekoitettuna kuorrutuksen tekemiseen.

Palasokeri syntyy kidesokerista puristamalla sokeri tangoiksi, jotka leikataan paloiksi. Palasokeria valmistetaan myos tarisyttamalla sokeri muotteihin. Palasokeria kaytetaan poytakaytossa kuumien juomien makeuttamiseen. Tummasta kidesokerista voidaan valmistaa tummaa palasokeria.

Raesokeria valmistetaan palasokerista murskaamalla se seulomalla. Raesokerilla voidaan koristella leivonnaisten pinta. Rakeet ovat niin suuria etteivat ne juuri muutu leivinuunissa. Raesokeria valmistetaan myos varillisena. ^[40]

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Sakkaroosi .

• Sakkaroosin kansainvalinen kemikaalikortti
• Liber Herbarum II: Luettelo sakkaroosia sisaltavista kasveista
• Fineli: Sakkaroosin lahteet ruoka-aineissa
• Sugar Is 'The Most Dangerous Drug Of The Times,' Senior Health Official Says Medical Daily. 17.9.2013. (englanniksi)