Euroopan unionin alue- ja rakennepolitiikka
eli
koheesiopolitiikka
on laaja-alaista toimintaa, jonka paatavoitteena on vahentaa EU:n jasenvaltioiden ja alueiden valisia kehityseroja, edistaa taloudellista, sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta seka parantaa kansalaisten elamanlaatua.
[1]
[2]
Koheesiopolitiikka tukee tyopaikkojen luomista, yritysten kilpailukykya, talouskasvua ja kestavaa kehitysta eri puolilla unionia. Sen toteutus tapahtuu useiden rahastojen kautta, joilla on omat erityistavoitteensa ja kohdealueensa.
[2]
Koheesiopolitiikkaan kohdennetut varat muodostavat noin kolmasosan Euroopan unionin budjetista.
[1]
Euroopan unionin laajentuminen
on tuonut mukanaan suurempia sosiaalisia ja taloudellisia eroja jasenvaltioiden valille, asettaen koheesiopolitiikalle uudenlaisia haasteita. Laajentumisen myota on korostunut tarve soveltaa entista tehokkaampia keinoja taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen eriarvoisuuden vahentamiseksi unionin sisalla.
[3]
Koheesiopolitiikan toimintaa ohjataan ohjelmakausien kautta, joista jokainen kestaa useita vuosia. Suomi liittyi Euroopan unioniin vuonna 1995, ja sen jalkeen on kaynnistetty viisi eri ohjelmakautta: 1995?1999, 2000?2006, 2007?2013, 2014?2020 ja parhaillaan kaynnissa oleva 2021?2027.
[3]
Euroopan unioni on asettanut viisi kasvua tukevaa toimintapoliittista tavoitetta koheesiopolitiikalleen:
[2]
- Kilpailukykyisempi ja alykkaampi Eurooppa
- Vihreampi, vahahiilinen siirtyminen kohti hiilineutraalia taloutta
- Yhteenliitetympi Eurooppa lisaamalla liikkuvuutta
- Sosiaalisempi ja osallistavampi Eurooppa
- Lahempana kansalaisia oleva Eurooppa edistamalla kestavaa ja integroitua alueiden kehittamista
Alue- ja rakennepolitiikan keskeisia ohjauskeinoja ovat
rakenne- ja investointirahastot
. Merkittavimpia rahastoja ovat
Euroopan aluekehitysrahasto
ja
Euroopan sosiaalirahasto
. Unionin alue- ja rakennepolitiikassa on suuri merkitys
NUTS-alueluokituksella
, joka kehitettiin alueellisen kehityksen tilastoinnin yhdenmukaistamiseksi.
[1]
[2]
Europpan unionin tuki jasenmaille kanavoidaan paaasiassa rakennerahastojen kautta. Jasenmaat valmistelevat ohjelmat ja ne toteutetaan maaraajaksi kunkin ohjelmakauden aikana.
[3]
Suurin osa koheesiopolitiikan varoista ohjataan alueille, joiden bruttokansantuote (BKT) asukasta kohden on alle 75 prosenttia EU:n keskiarvosta, tunnustaen tarpeen keskittya eniten tukea tarvitseviin alueisiin. Rahoitus kohdentuu myos erityistarpeita omaaville alueille, kuten syrjaisimmille seuduille ja alueille, joilla on maantieteellisia tai vaestokehitykseen liittyvia haasteita.
[2]