Esihistoriallisella sodankaynnilla
tarkoitetaan
sodankayntia
, joka tapahtui ennen kirjoituksen kayttoonottoa ja josta siten ei ole kirjallisia aikalaiskuvauksia.
Esihistoriallinen
aika paattyi
Lahi-idassa
ja
Egyptissa
vuoden 3000 eaa. paikkeilla. Taman ajanjakson sotatoimista ei ole jaanyt kirjoituksien puuttumisen takia niin paljoa tietoa kuin myohemmista ajanjaksoista, eivatka
tutkijat
ole yksimielisia siita, koska sodankaynti alkoi.
On vaikeaa sanoa varmasti, milloin ihmiset alkoivat kayda sotaa keskenaan. Jo
keskipaleoliittiselta kaudelta
on loydetty
joukkohautoja
, joiden on eraan teorian mukaan tulkittu olevan
rituaalimurhien
seurausta. Toisen teorian mukaan joukkohautoihin paatyneet ihmiset saattoivat kuolla myos ei-vakivaltaisesta syysta, kuten sairauteen. Toisaalta nykyaikana jotkin
metsastaja-kerailijayhteisot
harjoittavat rituaalista sodankayntia tai kayttavat murhaa sosiaalisesti hyvaksyttavana koston valineena.
[1]
Rituaalinen sodankaynti ei valttamatta johda kuolemaan, vaan taistelu paattyy heti, jos joku saa vamman.
[2]
Keskipaleoliittiselta kaudelta lahtien on myos loytynyt ihmisten luita, joihin on jaanyt todisteita myos aseellisesta vakivallasta.
[3]
15 000?10 000 vuotta sitten keksittiin kivikirves ja keihas (kivi tai luukarjella)
[4]
, joista keihas soveltui paremmin metsastamiseen ja siten myos aseeksi. Se ei kuitenkaan tarkoita sita, etta ihmiset olisivat kayttaneet aseita viela toisiaan vastaan.
[5]
Suurin osa
myohaispaleoliittinen kauden
luolamaalauksissa
esiintyvista ihmisista esiintyy rauhallisissa yhteyksissa.
[4]
Jotkin maalauksista ovat kuitenkin herattaneet keskustelua siita, esittavatko ne ihmisten valista vakivaltaa. Osa tutkijoista vaittaa, etta muutamissa maalauksissa on kuolleita tai kuolevia ihmisia, kun taas osa vaittaa, etta maalaukset esittavat rauhanomaisia ihmisia.
[5]
Osan teoksista on tulkittu esittavan ihmisten valisia taisteluita. On kuitenkin epaselvaa, esittavatko ne todellisia vai kuviteltuja tai liioiteltuja taisteluita.
[6]
Ensimmainen
arkeologinen
todistusaineisto esihistoriallisesta taistelusta sijaitsee
Sudanissa
kohteessa, joka tunnetaan nimella
kalmisto 117
. Kalmisto kuuluu
Qadan kulttuuriin
ja ajoittuu arviolta vuosien 12 000?10 000 eaa. valille eli
myohais-
tai
epipaleoliittiselle kaudelle
.
[7]
[8]
Paikalla on 59 luurankoa ja 110 esinetta, joista melkein kaikki nayttavat haavoittaneen ihmisia. Haavat olivat tappavia. Paikka saattaa olle ensimmainen laaja todiste sodankaynnista, mutta yhta hyvin se voi olla tulosta pitkan ajanjakson aikana haudatuista ihmisista. Yksi mahdollisuus aineistolle on
joukkomurha
, jota tukee myos paikan sukupuolijakauma: miehia ja naisia on lahes saman verran, ja se, etta eraassa nuoressa naisessa oli yhteensa 21 nuolenpaata ja keihaankarkea.
[9]
Ensimmainen varmaksi vaitetty todiste sodankaynnista loytyy
Jerikosta
vuosien 8 350?7 350 eaa. paikkeilta.
[10]
Kaupunki oli ymparoity kallioon louhitulla
vallihaudalla
ja yhtenaisella kivimuurilla. Jarjestelman rakentamiseen on kaytetty kymmenia tuhansia tyotunteja ja se on joidenkin tulkintojen mukaan selvasti rakennettu hyvin organisoitua, paamaaratietoista ja vahvasti aseistettua vihollista silmalla pitaen.
[11]
Toisen tulkinnan mukaan kyse on
tulvavallista
.
[12]
Myos useat muut kivikauden kylat olivat
linnoitettuja
.
[13]
Ensimmaiset
aseet
olivat luultavasti maasta poimittuja muotoilemattomia puunkappaleita ja
kivia
. Aikanaan niihin alettiin liittaa varsia ja niita teroitettiin, jotta niilla saataisiin pahin mahdollinen vaurio metsastettaessa.
Kivikaudella
otettiin kayttoon aseina
keihas
,
nuija
,
tikari
,
karttu
,
linko
ja
jousi
.
Suoja-aseeksi
kehittyi
kilpi
.
[14]
Ensimmainen asetekniikan vallankumous tapahtui
neoliittisen kauden
alussa noin 8000 eaa. Silloin ilmestyi nelja voimakasta asetta: jousi, linko, tikari ja karttu. Linko kehittyi
bolasta
tai
keihaanheittovivusta
, tikari keihaankarjesta ja karttu nuijasta. Jousi sita vastoin oli aivan uusi keksinto, ja sita voidaan pitaa ensimmaisena
koneena
. Uusi keksinto levisi nopeasti.
[15]
Heitetyn keihaan kantama oli noin 50 metria, jousella ammuttu nuoli taas ylsi noin sadan metrin paahan. Lisaksi suurta maaraa nuolia oli helpompi kantaa kuin keihaita.
[16]
Linko oli kuitenkin tehokkaampi kuin jousi: se oli tarkempi ja ammukset lensivat kahdensadan metrin paahan.
[17]
Neoliittisella kaudella ihmiset alkoivat siirtya maanviljelykseen. Osa yhteisoista muutti uusille alueille, joita saattoi jo asuttaa jokin toinen yhteiso. Ainakin Euroopan lauhkeilla seuduilla eri yhteisojen valilla syntyi todennakoisesti kilpailua ympariston resursseista. Osa yhteisojen kohtaamisista saattoi siis olla myos vihamielisia ja johtaa vakivaltaan.
[18]
Vuosien 1983?1984 valilla
Baden-Wurttembergin
lahelta loydettiin arkeologisten kaivausten yhteydessa joukkohauta, jossa oli 34 ihmisen jaanteet. Kaikki uhrit olivat luihin jaaneiden vammojen perusteella kokeneet vakivaltaisen kuoleman, ja heidat oli ilmeisesti heitetty hautaan kiireella. Suurin osa vammoista oli ruumiiden takaosassa ja ilmeisesti tehty lyomaaseella, kun taas osan on tulkittu johtuneen esimerkiksi tallautumisesta. Pieni osa vammoista oli
nuolten
aiheuttamia.
[19]
Neoliittisen kauden Euroopasta on loydetty muitakin joukkohautoja, joihin haudatut ihmiset olivat kuolleet vakivaltaisesti kenties joukkomurhan yhteydessa. Osaan murhista saattoi myos liittya
kannibalismi
.
[20]
Kuparilla alettiin tehda kokeita Anatoliassa 6 000 eaa., mutta
pronssikausi
alkoi Lahi-idassa vasta noin 3 500 eaa. Tuolloin keksitty
pronssi
mahdollisti teravammat, kovemmat ja kestavammat aseet. Samoihin aikoihin syntyivat Lahi-idan ensimmaiset
korkeakulttuurit
ja ensimmaiset kirjoitusjarjestelmat kehittyivat vuoden 3 000 eaa. paikkeilla. Esihistoriallinen aika loppui Lahi-idassa, mutta ei suurimmassa osassa maailmaa.
[21]
Suurimmassa osassa
Amerikkaa
sodankaynti pysyi teknisesti kivikauden tasolla vuoteen 1492 asti. Ainoastaan Keski-Andeilla, Kolumbiassa ja Meksikon ylatasangoilla saavutettiin ensimmainen metallikausi, muuten mantereella pysyttiin kivikaudella. Vain Meksikossa pronssia kaytettiin merkittavassa maarin sodankaynnissa. Eurooppalaisten tunkeuduttua mantereelle
intiaanit
omaksuivat nopeasti tuliaseet ja hevosten kayton sodankaynnissa.
- Ferrill, Arther:
The Origins of War
. From the Stone Age To Alexander the Great. Lontoo: Thames and Hudson, 1985.
(englanniksi)
- Guilaine, Jean & Zammit, Jean:
The Origins of War : Violence in Prehistory
. Blackwell Publishing, 2005. Alkuperaisteos julkaistu 2001.
ISBN 1-4051-1260-3
.
(englanniksi)
- Keegan, John:
Sodankaynnin historia
. (Alkuteos: A History of Warfare). Suomentanut Jouni Suistola. Helsinki: Ajatuskirjat, 2005.
ISBN 951-20-6967-9
.
- Parker, Geoffrey (toim.):
The Cambridge Illustrated History of Warfare
. The Triumph of the West. Cambridge University Press, 1995.
ISBN 0-521-44073-4
.
(englanniksi)
- ↑
Guilaine & Zammit 2005, s. 34?35.
- ↑
Guilaine & Zammit 2005, s. 118.
- ↑
Guilaine & Zammit 2005, s. 49?50.
- ↑
a
b
Ferrill 1985, s. 17
- ↑
a
b
Keegan 2005, s. 140?144
- ↑
Guilaine & Zammit 2005, s. 111.
- ↑
Ferrill 1985, s. 23
- ↑
Guilaine & Zammit 2005, s. 67?68.
- ↑
Keegan 2005, s. 146?147
- ↑
Ferrill 1985, s. 28
- ↑
Keegan 2005 s. 149?151
- ↑
Otterbein, Keith:
How War Began
. Texas A&M University Press, 2004.
(englanniksi)
lahde tarkemmin?
- ↑
Ferrill 1985, s. 30
- ↑
Lappalainen
lahde tarkemmin?
- ↑
Keegan 2005, s. 144
- ↑
Ferrill 1985, s. 19
- ↑
Ferrill 1985, s. 24?25
- ↑
Guilaine & Zammit 2005, s. 84?85.
- ↑
Guilaine & Zammit 2005, s. 87?89.
- ↑
Guilaine & Zammit 2005, s. 91?95.
- ↑
Ferrill 1985, s. 38