Erasmus Rotterdamilainen ( Desiderius Erasmus Roterodamus , alun perin Gerrit Gerritzoons ; 27. lokakuuta n. 1466 Rotterdam ? 12. heinakuuta 1536 Basel ) oli hollantilainen renessanssifilosofi , humanisti , teologi ja kirjailija. Han elvytti latinan ja kreikan harrastusta ja kiinnostusta antiikkiin Euroopassa.

Erasmuksen parhaiten tunnettu teos on Tyhmyyden ylistys vuodelta 1509. Oman kirjoitustoimintansa lisaksi han kaansi latinaksi ja toimitti lukuisia klassisia teoksia muun muassa Aristoteleelta , Augustinukselta ja Cicerolta . Erasmuksen klassinen latina oli hyvin puhdasta. Han myos toimitti uudet latinan- ja kreikankieliset Uuden testamentin versiot. Vanhaa kirjallisuutta tutkimalla Erasmus etsi alkuperaista, puhdasta kristinuskoa ja pyrki yhdistamaan siihen antiikin sivistyksen. Erasmus arvosteli useita katolisen kirkon opinkappaleita. ^[1]

Erasmus syntyi nimella Gerrit Gerritzoons, mahdollisesti Rotterdamissa , vaikka viimeaikaiset tutkimukset antavatkin ymmartaa, etta han olisi syntynyt Goudassa . Silti juuri Rotterdam on kaupunki, joka liitetaan Erasmuksen nimeen. Han asui kaupungissa vain nelja vuotta eika enaa palannut. Tiedot hanen perheestaan tulevat enimmakseen epamaaraisista viittauksista hanen teoksissaan. Hanen isansa Roger Gerard oli pappi, ja han itse avioliiton ulkopuolinen lapsi. Hanen aidistaan ei tiedeta juuri muuta kuin etta tama oli laakarin tytar ja nimeltaan Margaret. Erasmuksen vanhemmat kuolivat ruttoon varhain, vuonna 1483.

Erasmus sai ajan parhaan koulutuksen luostarikouluissa . Vuonna 1487 han ystavystyi laheisesti Servatius Rogeruksen kanssa. Han kutsui tata "sielunsa puoliskoksi".

Erasmus vannoi noin 25-vuotiaana, vuonna 1492, munkin valan ja siirtyi pappisluokkaan. Han ei ilmeisesti kuitenkaan missaan vaiheessa toiminut pappina, ja luostarielama oli yksi hanen pilkkansa kohteista hanen elamanmittaisessa taistelussaan kirkon kaytantoja vastaan. Pian nimityksensa jalkeen Erasmukselle tarjoutui tilaisuus jattaa luostari, kun hanelle tarjottiin Cambrayn piispan Henry Bergenilaisen sihteerin virkaa. Han sai toimen hyvan latinantaitonsa ja oppineen maineensa vuoksi.

Vuonna 1495 Erasmus lahti piispan hyvaksynnalla ja taloudellisella tuella opiskelemaan Pariisin yliopistoon , joka oli edelleen tuohon aikaan tieteen keskus, mutta jo Italiassa heranneen klassisen kulttuurin uudelleenheraamisen eli renessanssin vaikutuksen alainen. Han toimi paaasiassa Pariisissa , Leuvenissa , Englannissa ja Baselissa mutta ei asettunut pysyvammin millekaan paikkakunnalle. Englannissa ollessaan han solmi elinikaiset ystavyyssuhteet usean Henrik VIII:n ajan alymyston edustajan kanssa. Naihin kuuluivat muiden muassa Thomas More , John Colet , John Fisher , Thomas Linacre ja William Grocyn . Cambridgen yliopistossa han toimi jumaluusopin professorina ( Lady Margaret’s Professor of Divinity ). Han toimi myos Queens’ Collegessa Cambridgessa ja saattoi olla alumni . ^selvenna

Erasmus valitsi elaman itsenaisena oppineena ja valtti tietoisesti sitoutumasta mihinkaan, mika saattaisi rajoittaa hanen alyllista tai kirjallista vapauttaan. Elamansa aikana hanelle tarjottiin useita kunniakkaita ja tuottoisia virkoja seka yliopistojen etta kirkon palveluksessa, mutta han kieltaytyi niista kaikista ja valitsi mieluummin epavarman mutta riittavan toimeentulon itsenaisena kirjallisena toimijana. Siita huolimatta han oli aikansa renessanssiliikehdinnan keskipisteessa. Han kavi kirjeenvaihtoa yli viidensadan merkittavan poliitikon ja oppineen kanssa, ja monet pyysivat hanelta neuvoja, vaikkeivat niita aina noudattaneetkaan.

Vuodet 1506 ja 1509 Erasmus oli Italiassa. Han vietti osan ajasta Aldus Manutiuksen painotalossa Venetsiassa , mutta tata lukuun ottamatta hanella oli vahaisemmat yhteydet italialaisiin oppineisiin kuin olisi voinut odottaa. Hanen vierailunsa Leuvenissa sai aikaan paljon arvostelua hanta kohtaan niilta, jotka eivat pitaneet niista kirjallisista ja uskonnollisista ajatuksista, joille Erasmus omisti koko elamansa. Han pakeni Baseliin, jossa hanella oli ystavia ja jossa hanen oli mahdollista ilmaista itseaan vapaasti. Eras hanen tuttavistaan oli kustantaja Johann Froben .

Erasmuksen kirjallinen tuotteliaisuus sai alkunsa verrattain myohaan. Vasta kun han oli hankkinut taydellisen latinan taidon, han alkoi ilmaista itseaan ajalle ominaisilla kirjallisuuden ja uskonnon alueilla. Hanen kapinointinsa kirkollisen elaman muotoja kohtaan ei johtunut niinkaan epailyista kirkon perinteisia oppeja kohtaan tai kirkon organisaation itsensa vastustuksesta. Pikemminkin han tunsi kutsumuksekseen opin uudistamisen ja kristinuskon laitosten vapaamielistamisen. Oppineena han pyrki vapauttamaan tieteen menetelmat keskiaikaisten perinteiden kankeudesta ja kaavamaisuudesta. Han ei kuitenkaan tyytynyt tahan ? han naki itsensa vanhurskauden saarnaajana. Tama ohjasi hanta hanen kiertaessaan Eurooppaa arvostelemassa katolista kirkkoa ilman pelkoa, ja muodosti yhtenaisen pohjan hanen moninaisille kirjoituksilleen ja elamalleen, joka muuten saattaa vaikuttaa ristiriitaiselta.

Englannissa ollessaan Erasmus aloitti Uuden testamentin kasikirjoitusten jarjestelmallisen tutkimuksen valmistellakseen uutta latinankielista kaannosta. Taman version julkaisi Froben Baselissa vuonna 1516, ja se oli Raamatun tieteellisen tutkimuksen pohjana protestanttisten lahkojen synnyn aikana. Han julkaisi kriittisen laitoksen kreikankielisesta Uudesta testamentista vuonna 1516 ? Novum Instrumentum omne, diligenter ab Erasmo Rot. Recognitum et Emendatum . Tama versio sisalsi latinankielisen kaannoksen ja kommentaarin. Kaannos hyodynsi uusimpia loydettyja kasikirjoitusversioita. Toisessa painoksessa kaytettiin tutumpaa Testamentum -nimitysta sanan Instrumentum sijasta. Tunnetuimmaksi tuli tekstin kolmas versio, joka tuli myohemmin tunnetuksi nimella Textus Receptus . Sita kayttivat muun muassa kuningas Jaakon Raamatun kaantajat. Erasmus julkaisi myos kolme myohempaa versiota, vuosina 1522, 1527 ja 1535. Erasmus omisti tyonsa paavi Leo X :lle ja katsoi taman tyon olleen hanen merkittavin panoksensa kristikunnalle. Valittomasti taman jalkeen han alkoi julkaista teostaan Uuden testamentin parafraasit , joka sisalsi yleistajuisia esityksia useiden kirjojen sisallosta. Nama, kuten muutkin teokset, julkaistiin alun perin latinaksi, mutta ne kaannettiin pian muille kielille.

Martti Lutherin liike sai alkunsa Uuden testamentin julkaisemista seuranneena vuonna ja koetteli Erasmuksen luonnetta. Erasmusta vaadittiin maineensa ansiosta epailematta valitsemaan puolensa, mutta hyokkaava toiminta oli hanen luonteensa ja tapojensa vastaista. Aina kirkollisia hullutuksia ja vaarinkaytoksia arvostellessaan han oli tehnyt selvaksi, ettei han hyokannyt kirkon laitoksia vastaan sinallaan eika hanella ollut mitaan kirkonmiehia vastaan. Maailma oli nauranut hanen satiireilleen, mutta harva oli puuttunut hanen toimintaansa. Han uskoi, etta hanen tyonsa oli nainkin vaikuttanut lukemattomiin paattavassa asemassa oleviin mieliin kirkon sisalla.

Erasmus oli myotamielinen luterilaisten kirkkokritiikin paakohtia kohtaan. Samoin han kunnioitti Martti Lutheria henkilokohtaisesti, ja Luther puhui samoin arvostaen Erasmuksen oppineisuudesta. Luther toivoi suurempaa yhteistyota uudistuksessa, mika vaikutti vain luonnolliselta seuraukselta Erasmuksen omista toista. Varhaisessa kirjeenvaihdossaan Luther osoitti suurta ihailua kaikkea sita kohtaan, mita Erasmus oli tehnyt turmeltumattoman ja jarkeenkayvan kristinuskon eteen, ja houkutteli tata liittymaan luterilaisiin. Erasmus kieltaytyi sitomasta itseaan sanoen, etta se vaarantaisi hanen asemansa puhtaan opin liikkeen johtohahmona, minka han katsoi elamansa tarkoitukseksi. Han katsoi voivansa vaikuttaa uskon uudistamiseen ainoastaan itsenaisena oppineena. Koska Erasmus kieltaytyi tukemasta Lutheria, tama katsoi suoraviivaisena Erasmuksen valttelevan vastuutaan joko raukkamaisuuden tai tarkoitusperan puutteen vuoksi. Erasmus sen sijaan kammosi kaikkia muutoksia opissa ja uskoi, etta myos olemassa olevien muotoilujen sisalla oli mahdollista saada aikaan hanen ajamansa uudistus.

Suuren kiistan aikana Erasmus antautui kahdesti opilliseen vaittelyyn, mika ala oli vieras seka hanen luonteelleen etta aiemmista toimistaan katsottuna. Yksi hanen kasittelemistaan asioista oli kysymys vapaasta tahdosta . Teoksessaan De libero arbitrio diatribe sive collatio (1524) han pilkkasi luterilaista nakemysta asiasta. Han esitteli kummatkin nakokannat puolueettomasti. Diatribe ei kehottanut mihinkaan toimenpiteisiin ? Erasmuksen kannattajista tama oli sen vahvuus, luterilaisista taas heikkous. Luther kirjoitti vuonna 1525 vastaukseksi teoksensa De Servo Arbitrio (’Tahdon kahleista’), joka hyokkaa paitsi Diatribea myos Erasmusta itseaan vastaan pahatapaisesti ja ad hominem -argumentein ja jopa vaittaa, ettei Erasmus ollut kristitty ensinkaan.

Toinen Erasmuksen kasittelema kysymys olivat sakramentit , ja erityisesti ehtoollinen . Vuonna 1530 Erasmus julkaisi uuden painoksen Algeruksen harhaoppista Berengar Toursilaista vastaan suunnatusta tutkielmasta 1000-luvulta. Han lisasi siihen omistuskirjoituksensa, vakuuttaen uskoaan Kristuksen lihalliseen lasnaoloon ehtoollisessa. Baselilaisen Johannes Oecolampadiuksen johtamat anti-sakramentarianistit sanoivat Erasmuksen mukaan, etta hanella olisi ollut samanlaiset nakemykset kuin heilla itsellaan, vetaakseen hanet osaksi skismaattista liikettaan.

Luterilaisuuden liikkeen paastessa vauhtiin alkoi syntya yhteiskunnallisia levottomuuksia, joita Erasmus kammoksui ja jotka Lutherkin olisi halunnut valttaa. Naihin kuuluivat muun muassa talonpoikaissota , anabaptistien aikaansaamat levottomuudet Saksassa ja Alankomaissa, ikonoklasmi seka muita radikaaleja liikkeita. Erasmus katsoi, etta jos nama olivat uudistuksen seuraukset, han oli tehnyt oikein pysyessaan sen ulkopuolella. Katolisessa kirkossa hanta kuitenkin syytettiin koko "tragedian" aiheuttajaksi.

Kun Baselin kaupunki oli lopullisesti ja virallisesti "reformoitu" vuonna 1529, Erasmus luopui asumuksestaan kaupungissa ja asettui Freiburg im Breisgauhun . Kuusi vuotta myohemmin han kuitenkin palasi Baseliin, vaikkakin oli sairas, valvoakseen Origeneen teoksista tekemansa laitoksen painotyota. Han kuoli kaupungissa vuotta myohemmin, vuonna 1536.

Erasmus kirjoitti seka kirkollisista asioista etta yleisista humanistisista aiheista. Han vaikuttaa pitaneen jalkimmaista vahapatoisempana vapaa-ajan toimintana.

Erasmuksen vakavampi tuotanto alkoi teoksella Enchiridion Militis Christiani (Kristillisen sotilaan kasikirja), joka ilmestyi vuonna 1503. Tassa lyhyessa teoksessa han hahmotteli tavallista kristillista elamaa. Erasmuksen mukaan suurin paha oli kaavamaisuus, joka kulki perintona ilman ymmarrysta Jeesuksen opetuksista. Kaavat voivat opettaa sielulle kuinka Jumalaa palvotaan, mutta ne voivat myos sammuttaa hengen toiminnan. Kaavamaisuuden vaaroja tutkiessaan han kasittelee luostarielamaa, pyhimysten palvontaa, sotia ja yhteiskunnan heikkouksia. Enchiridion on luonteeltaan enemman saarna kuin satiiri.

Erasmuksen tunnetuin teos Tyhmyyden ylistys (latinaksi Moriae Encomium ) kirjoitettiin vuonna 1509 ja ilmestyi vuonna 1511. Se on satiirinen hyokkays katolisen kirkon perinnaisia kaytantoja ja yleisia taikauskoja vastaan. Erasmus omisti teoksen ystavalleen Thomas Morelle.

Teos Institutio Principis Christiani (Kristityn ruhtinaan kasvatus), Basel, 1516) oli kirjoitettu ohjeeksi Espanjan nuorelle kuninkaalle, myohemmalle Pyhan saksalais-roomalaisen keisarikunnan Kaarle V :lle. Erasmus opettaa kunniallisuuden ja vilpittomyyden periaatteiden olevan ruhtinaan, kansan palvelijan, erityisia hyveita. Erasmus ehdotti, etta ruhtinaalla pitaisi olla hyva koulutus, jotta tama voisi hallita oikeudenmukaisesti ja hyvansuovasti ja valttya tulemasta sorron lahteeksi.

Vuonna 1516 Erasmus julkaisi myos satiirisen dialogin Julius Exclusus , jossa pyha Pietari kaannyttaa paavi Julius II :n Taivaan porteilta.

Pyrkiessaan uudistamaan uskoa Erasmus huomasi olevansa huonoissa valeissa kummankin osapuolen, seka konservatiivisten katolisten etta uudistushakuisten luterilaisten, kanssa. Hanen viimeisia vuosiaan katkeroitti se, etta han oli ristiriidoissa henkiloiden kanssa, joita han kuitenkin sympatisoi. Lutherin lisaksi naihin kuului Ulrich von Hutten , joka oli siirtynyt luterilaisiin ja julistanut, etta Erasmus tekisi samoin jos hanessa olisi hiukkaakaan rehellisyytta. Vastauksessaan Spongia adversus aspergines Hutteni (1523) Erasmus naytti semantiikan osaamisensa. Han syyttaa Huttenia hanen lausumiensa vaarista tulkinnoista ja toistaa kantansa olla koskaan erkaantumatta kirkosta.

Erasmuksen loppuaikojen merkittavin teos on Ecclesiastes ("Evankeliumin saarnaaja", Basel, 1535). Teoksessa han kasittelee saarnaamista. Hanen omat sanansa, jotka on kirjoitettu Tutkielma kuolemaan valmistautumisesta -nimiseen vuonna 1533 kirjoitettuun pieneen traktaattiin, osoittavat ettei han ollut sydameltaan kovin katolinen, vaikka pysyikin aina kirkon jasenena, silla todellinen katolinen tuskin olisi kirjoittanut:

≫Uskon, etta on monia joille pappi ei ole antanut synninpaastoa, eivat ole ottaneet ehtoollista, eivat ole voideltuja, eivatka ole saaneet kristillista hautausta, jotka lepaavat rauhassa. Silla monet jotka ovat suorittaneet kaikki kirkon riitit ja jotka on haudattu alttarin viereen, on mennyt helvettiin. ? ? Paetkaa hanen haavoilleen ja olette turvassa.≫
( Tutkielma kuolemaan valmistautumisesta. )

• Adagia ( Collecteana Adagiorum , 1500)
• Colloquia , ilmestyi jaksoittain vuodesta 1500
• Enchiridion Militis Christiani ("Kristillisen sotilaan kasikirja", 1503)
• Tyhmyyden ylistys ( Moriae Encomium , 1509)
• Institutio Principis Christiani ("Kristityn ruhtinaan kasvatus", 1516)
• Julius Exclusus (1516)
• Novum Instrumentum omne, diligenter ab Erasmo Rot. Recognitum et Emendatum (1516)
• Spongia adversus aspergines Hutteni (1523)
• De libero arbitrio diatribe sive collatio (1524)
• De civilitate morum puerillum ( 1. kaytoksen kultainen kirja , 1530)
• Tutkielma kuolemaan valmistautumisesta (1533)
• Ecclesiastes ("Evankeliumin saarnaaja", 1535)
• Apophthegmatum opus

Erasmuksen suunnaton suosio nakyy hanen teostensa 1500-luvulla otettujen painosten ja kaannoskielten maarista. Myos hanen vaikeasti tavoitettava mutta kiehtova persoonansa heratti kiinnostusta ihmisissa. Erasmus vaikutti paitsi omilla teoksillaan myos tekemillaan kaannoksilla ja kommentaarioilla, joihin kuului muiden muassa Ambrosiuksen , Aristoteleen , Augustinuksen , Basileioksen , Johannes Khrysostomoksen , Ciceron ja Hieronymuksen tuotantoa.

Erasmuksen maine ja hanesta tehdyt tulkinnat ovat kuitenkin vaihdelleet suuresti eri aikoina. Hanen kuolemansa jalkeen hanen ihailunsa oli suorastaan ylitsepursuavaa, paitsi hanen tukijoidensa parissa myos ympari Eurooppaa. Maltilliset katolilaiset nakivat hanessa kirkon uudistusten johtajan, luterilaiset taas tunnistivat hanen merkityksensa Lutherin ajatusten alkuperaisena tukijana seka hanen uskonpuhdistukselle tekemansa pohjatyon merkityksen.

1560-luvulla asenteet kuitenkin alkoivat muuttua. Katolisen kirkon vastauskonpuhdistus tuomitsi Erasmuksen usein ? sanottiin, etta han "muni sen munan, josta uskonpuhdistus haudottiin". Kritiikki perustui enimmakseen siihen, ettei Erasmus arvostellut Lutheria tarpeeksi voimakkaasti eika nahnyt kansankielisen Raamatun vaaroja ja etta han tuhersi vaarallisen tekstikritiikin parissa, joka heikensi kirkon argumentteja areiolaisuutta ja muita harhaoppeja vastaan. Paavi Paavali IV pani kaikki hanen kirjansa kirkon kiellettyjen kirjojen luetteloon , ja osa teoksista oli edelleen pannassa tai niihin suhtauduttiin varauksin myohemmassa Pius IV :n luettelossa.

Protestanttiset nakemykset Erasmuksesta vaihtelevat ajasta ja paikasta riippuen. Hanella on aina ollut erityisen vankka kannatus synnyinmaassaan Hollannissa ja Reinin alueella. Hanen kuolemansa jalkeen ja 1500-luvun loppupuolella protestanttisen reformaation kannattajat katsoivat Erasmuksen arvostelun Lutheria vastaan ja elinikaisen tuen katoliselle kirkolle raskauttavaksi. Tama kylma suhtautuminen oli erityisen tyypillista reformoiduissa suuntauksissa.

Valistusaikana Erasmuksen suosio alkoi kuitenkin yleisesti palautua, ja hanesta tuli yha laajemmin kunnioitettu kulttuurinen symboli.

Rotterdamin Erasmus-yliopisto on nimetty hanen kunniakseen.

• Erasmus-palkinto

• Gauss, C. (1999). The Prince. New York, NY: Signet. First published in 1949, p. 11.
• Hakkinen, Kaisa: ”Erasmus Rotterdamilaisen Cullainen kirja”,  Suomennoskirjallisuuden historia 1 . Paatoimittaja H. K. Riikonen. Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden seura, 2007. ISBN 978-951-746-889-3 .
• Jardine, Lisa (1997). Erasmus: The Education of a Christian prince. Cambridge, UK: Cambridge University Press.
• Mansfield, Bruce E. Phoenix of His Age: Interpretations of Erasmus c. 1550?1750. Erasmus Studies, 4. Toronto; Buffalo: University of Toronto Press, 1979.
• Stevens, Forrest Tyler: Erasmus's "Tigress": The Language of Friendship, Pleasure, and the Renaissance Letter. Queering The Renaissance . Duke University Press 1994.

• Botley, Paul. Latin Translation in the Renaissance: The Theory and Practice of Leonardo Bruni , Giannozzo Manetti and Desiderius Erasmus . London: Cambridge University Press, 2004.
• Chantraine, Georges. ≪ Philosophie erasmienne et theologie luterienne. ≫ “Mystere” et “Philosphie du Christ” selon Erasme, s. 374?376. Brussels: Duculot, 1971.
• Dockery, David S., “The Foundation of Reformation Hermeneutics: A Fresh Look at Erasmus,” Premise 2, no. 9 (October 19, 1995): 6-ff.
• Erasmus Rotterdamilainen:  Kultainen kirja: Nuorten hyvista tavoista . (De civilitate morum puerilium, 1530.) Suomennos: Heli Paalumaki ja Hannu Salmi. Jalkisanat Hannu Salmi. Turku: Faros, 2005. ISBN 951-98968-9-9 .
• Heininen, Simo:  Mikael Agricola ja Erasmus Rotterdamilainen . Sisalto: S. 39?112: Agricolan ja Erasmuksen rukoukset. Alkutekstit suomeksi ja latinaksi rinnakkain. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2006. ISBN 951-746-807-5 .
• Heininen, Simo: Erasmus Suomessa. Tieteessa tapahtuu , 2016, 34. vsk, nro 6, s. 9?14. ISSN 0781-7916 . Artikkelin verkkoversio .
• Hoffmann, Manfred. Rhetoric and Theology: The Hermeneutic of Erasmus. Toronto: University of Toronto Press, 1994.
• Huizinga, Johan . Erasmus and the Age of Reformation . New York: Harper Torchbooks, 1957.
• Jardine, Lisa. Erasmus, Man of Letters: The Construction of Charisma in Print . Princeton, N.J., Princeton University Press, 1993.
• Payne, John B. Erasmus: His Theology of the Sacraments . Richmond: John Knox Press, 1970.
• Phillips, Margaret Mann. Erasmus and the Northern Renaissance. Teach Yourself History Library. London: Hodder & Stoughton, 1949.
• Rabil, Albert. Erasmus and the New Testament: The Mind of a Christian Humanist. San Antonio: Trinity University Press, 1972.

• Nauert, Charles: Desiderius Erasmus The Stanford Encyclopedia of Philosophy . The Metaphysics Research Lab. Stanford University. (englanniksi)
• Sauer, Joseph: Desiderius Erasmus Catholic Encyclopedia . 1911. New York: Robert Appleton Company. (englanniksi)
• Erasmus Rotterdamilaisen teoksia ( Project Gutenberg ). (englanniksi)

n k m Kristinuskon historia Kristinuskon aikajana Alku ja apostolinen aika Jeesus Kaste Ristiinnaulitseminen Ylosnousemus Kastekasky Pyha Henki Apostolit Alkuseurakunta Paavali Jerusalemin kokous Erkaantuminen Uusi testamentti Evankeliumit Apostolien teot Paavalin kirjeet Katoliset kirjeet Ilmestyskirja Varhaiskristillisyys Moninaisuus Adoptianismi Areiolaisuus Doketismi Donatolaisuus Gnostilaisuus Markionismi Montanolaisuus Kaanon Vainot Kirkkoisat Apostoliset isat Pyha Klemens I Polykarpos Ignatios Irenaeus Justinos Marttyyri Tertullianus Origenes Valtionuskonnoksi Konstantinus Suuri Munkkilaisuus Nikea I Nikean uskontunnustus Athanasios Suuri Hieronymus Augustinus Konstantinopoli I Efesos I Khalkedon Kaanon Itainen kristinusko Khrysostomos Nestoriolaisuus Ikonit Suuri skisma Konstantinopolin piiritys Katolisuus Paavius 4. Lateraanikonsiili Leo X Vastauskonpuhdistus Trento Jesuiitat Francisco Xavier Thomas More Sodat Guadalupen neitsyt Jansenismi Avilan Teresa Vatikaani I Vatikaani II Keskiaika Gregorius I Investituurariita Anselm Abelard Bernhard Bogomiilit Kataarit Ristiretket Valdolaiset Inkvisitio Skolastiikka Mystiikka Pyha Dominicus Franciscus Bonaventura Tuomas Akvinolainen John Wycliffe Avignonin vankeus Lantinen skisma Boomilainen reformi Jan Hus Uskonpuhdistus ja protestantismi Erasmus Arminiolaisuus Sodat Luterilaisuus Martti Luther 95 teesia Wormsin valtiopaivat Raamattu Philipp Melanchthon Tunnustuskirjat Puhdasoppisuus Kalvinismi Ulrich Zwingli Jean Calvin Hugenotit John Knox Anglikanismi Uskonpuhdistus Henrik VIII Thomas Cranmer Puritanismi Englannin sisallissota Book of Common Prayer Kuningas Jaakon Raamattu Anabaptismi Thomas Muntzer Menno Simons John Smyth Ennen valistusta Heratys Lahetystyo Baptismi Ensimmainen suuri heratys Metodismi Pietismi Uusluterilaisuus Moderni aika Toinen suuri heratys Jehovan todistajat Mormonismi Adventismi Lestadiolaisuus Herannaisyys Kristillinen eksistentialismi Kolmas suuri heratys Gospel Pasifismi Ekumenia Viisi periaatetta Jeesus-liike Helluntaiheratys Karismaattisuus Vapautuksen teologia Neljas suuri heratys Evankelikalismi ja paalinja Kristillinen oikeisto ja uskonnollinen vasemmisto

Auktoriteettitunnisteet Kansainvaliset FAST ISNI VIAF WorldCat Kansalliset Norja Chile Espanja Ranska BnF data Argentiina Katalonia Saksa Italia Israel Suomi (KANTO) Yhdysvallat Ruotsi Latvia Japani T?ekki Australia Kreikka Korea Kroatia Alankomaat Puola Portugali Vatikaani Tieteilijat CiNii Mathematics Genealogy Project Taiteenala MusicBrainz RKD Artists ULAN Henkilot Alankomaat Deutsche Biographie Trove Muut Europeana Historical Dictionary of Switzerland RISM SNAC IdRef