Tata artikkelia tai sen osaa on pyydetty paivitettavaksi, koska sen sisalto on osin vanhentunut. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia. Lisaa tietoa saattaa olla keskustelusivulla . Tarkennus: ulottuu vuoteen 2013

Darfurin konflikti on Sudanissa , lantisessa Darfurin maakunnassa vuodesta 2003 kaynnissa ollut aseellinen konflikti , jonka seurauksena oli Yhdistyneiden kansakuntien arvion mukaan vuoteen 2008 mennessa kuollut jopa 300 000 ihmista. ^[1] Kotinsa on joutunut jattamaan 2,5 miljoonaa ihmista. ^[2] 200 000 pakolaista on paennut lanteen, T?adin puolelle.

Konfliktin osapuolina ovat Sudanin hallitus , hallituksen tukemat arabipaimentolaisten puolisotilaalliset janjaweed -joukot ja maanviljelijaheimoista koostuneet ei-arabien kapinallisryhmat. Kriisin taustalla on nahty maanviljelijoiden ja paimentolaisten valinen resurssikilpailu. YK:n paasihteeri Ban Ki-moonin mukaan kriisin taustalla on ilmaston lampenemisen aiheuttama kuivuus, joka on johtanut yha kovenevaan kilpailuun vesi- ja ruokavaroista viimeisen parin vuosikymmenen aikana. ^[3]

Paaasiallisia kapinallisryhmia on kolme: kaksi Sudanin vapautusarmeijan (SLA) osaa ja Gibril Ibrahimin johtama Justice and Equality Movement (JEM). Joukot ovat taistelleen paikallistasolla myos keskenaan, lahinna luonnonvarojen hallinnasta. Vuonna 2011 nama kolme liittyivat SPLM-North-kapinallisten kanssa Sudanin vallankumousrintamaksi Sudan Revolutionary Front (SRF). ^[4]

Janjaweed-joukkojen on todettu syyllistyneen etniseen puhdistukseen , johon on kuulunut laajamittaisia, systemaattisia ja suunniteltuja siviilien joukkomurhia ja - raiskauksia . Raiskaukset ovat olleet tehokas keino hajottaa paikallisia yhteisoja, silla raiskattu nainen on kulttuurin mukaan kunniaton ja huono ^[5] . Miehen pitaa jattaa raiskattu vaimonsa ja perheen karkottaa raiskattu tyttarensa, jotta perheen kunnia sailyisi. ^[6] Raiskattuja on jopa tapettu perheenjasentensa toimesta. ^[6] Nain kulttuurin ja identiteetin kannalta tarkeat perheiden ja sukujen siteet hajoavat.

Kameleilla ratsastavat Janjaweed-joukot ovat tehneet yllatyshyokkayksia mustien kyliin Sudanin ilmavoimien ensin pommitettua niita, ja poistuneet pian tapettuaan ja raiskattuaan ensin ihmisia, ja sytytettyaan rakennuksia palamaan. Mustien aseistautuneet joukot ovat lahes aina tulleet apuun liian myohassa vain todetakseen jo tehdyn tuhotyon. Useat kylat ovat autioituneet, ja tuhannet ovat joutuneet pakolaisiksi. ^lahde?

On kiistelty siita, pitaisiko Darfurin tapahtumia luonnehtia kansanmurhaksi . Esimerkiksi Yhdysvallat on kayttanyt kyseista termia Darfurin tapahtumista. YK:n asiantuntijaryhma paatyi kuitenkin vuonna 2005 siihen tulokseen, ettei Sudanin hallituksen ja janjaweedien julmuuksia voida osoittaa suunnitelmallisiksi eika konfliktia voi siksi julistaa kansanmurhaksi. ^lahde?

Ensimmaiset sotarikossyytteet luettiin helmikuussa 2007, kun Haagin Kansainvalinen rikostuomioistuin (ICC) luki syytteet muun muassa Sudanin entiselle sisaministerille Ahmad Harunille ja janjaweed-komentaja Ali Koshaibille . Sudan on kieltaytynyt luovuttamasta syytettyja. ^lahde?

Konflikti on myos uhannut laajentua, silla aseellisia taisteluja ja massiivisia pakolaisvirtoja on T?adin itaosissa. T?ad lahetti marraskuussa 2006 sotajoukkojaan Keski-Afrikan tasavaltaan t?adilaisten kapinallisten peraan, jotka olivat sotkeutuneet Darfurin vakivaltaisuuksiin. ^lahde?

Konfliktin alkamisajankohdaksi maaritellaan usein 26. helmikuuta 2003, kun Darfurin vapautusrintamaksi (DLF) itseaan kutsuva joukko ilmoitti olevansa vastuussa Goloon tehdysta hyokkayksesta. Darfurissa oli ollut levotonta jo ennen tata hyokkaysta, kun kapinalliset olivat hyokanneet poliisiasemia, armeijan tukikohtia ja sotilassaattueita vastaan. Hallitus oli tehnyt suuria ilmaiskuja Marrah -vuoristossa sijaitseviin kapinallisten tukikohtiin. Kapinallisten ensimmainen sotilastoimi oli hyokkays vuoristossa armeijan joukkojen kimppuun 25. helmikuuta 2002. Sudanin hallitus oli tietoinen yhdistyneista kapinallisjoukoista kesakuussa 2002 Golon poliisiasemalle tehdysta hyokkayksesta lahtien.

Julie Flintin ja Alex de Waalin mukaan kapinaliikkeen alku tulisi ennemmin sijoittaa 21. heinakuuta 2001, kun zaghawojen ja furien joukot tapasivat Abu Gamrassa ja vannoivat Koraanin aaressa tekevansa yhteistyota puolustaakseen kyliaan hallituksen tukemilta hyokkayksilta. ^[7] Lahes kaikki Darfurin asukkaat ovat muslimeja , samoin kuin janjaweedit ja paakaupunki Khartumissa olevat hallituksen johtajat.

25. maaliskuuta 2003 kapinalliset valtasivat T?adin rajalla sijaitsevan Tinen kaupungin ja saivat haltuunsa huomattavan maaran tarvikkeita ja aseita. Vaikka presidentti Omar al-Bashir uhkasi "paastaa armeijan irti", sotavoimilla ei ollut juuri reserveja kaytettavissa. Armeija oli jo kaytossa seka etelassa, jossa toinen Sudanin sisallissota oli vahitellen paattymassa, etta idassa, jossa Eritrean tukemat kapinalliset uhkasivat vastavalmistunutta oljyputkea. Kapinalliset kayttivat Toyota Land Cruiser -maastoautoja nopeissa sissi-iskuissa, joiden torjuminen osoittautui aavikko-olosuhteisiin tottumattomalle armeijalle lahes mahdottomaksi. Sen vuoristoon tekemat ilmaiskut olivat kuitenkin tuhoisia. ^lahde?

25. huhtikuuta 2003 kello 5:30 SLA:n ja JEM:n joukot tekivat yhteishyokkayksen al-Fashiriin 33 Land Cruiserin avulla. Seuraavan neljan tunnin kuluessa tuhottiin hallituksen mukaan nelja Antonov -pommikonetta seka helikopteria (seitseman kapinallisten mukaan), 75 sotilasta, lentajaa ja teknikkoa kuoli ja 32 jai vangeiksi, mukaan lukien tukikohdan komentaja. Kapinalliset menettivat 900 henkea. Hyokkays oli koko Sudanin sotahistorian onnistunein: 20 vuoden aikana Sudanin kansan vapautusarmeija (SPLA) ei ollut koskaan tehnyt etelassa vastaavanlaista operaatiota. ^lahde?

Al-Fashirin isku oli kaannekohta niin sotilaallisesti kuin henkisestikin. Asevoimat oli noyryytetty, ja hallitus joutui strategisesti vaikeaan tilanteeseen. Armeija tarvitsi uudelleenkoulutusta ja uusia sotilaita, jotta taistelu olisi mahdollista uudenlaisessa sodassa. Lisaksi Darfurin joukkojen moraalista ei ollut varmuutta. Vastuu sodan viemisesta loppuun annettiin Sudanin tiedustelupalvelulle . Tasta huolimatta kapinalliset voittivat 38 taistelusta 34. Toukokuussa SLA tuhosi pataljoonan Kutumissa; 500 kaatui ja 300 otettiin vangeiksi. Kesakuun puolessavalissa 250 kaatui Tinen toisessa hyokkayksessa. SLA alkoi levittaytya itaan, ja sota uhkasi levita Kordofaniin. ^lahde?

Tassa vaiheessa hallitus vaihtoi strategiaa. Koska armeija karsi jatkuvia tappioita, sotaonni riippui kolmesta elementista: tiedustelusta, ilmavoimista ja Janjaweedeista, jotka olivat aseistettuja Baggaran paimentolaisia. Hallitus oli aloittanut heidan ohjaamisensa masalitien kansannousun aikoihin vuosina 1996?1999. Janjaweedit olivat uuden strategian tarkein elementti. Armeijan resursseja virtasi Darfuriin ja janjaweedeista tehtiin puolisotilaallinen joukko, joilla oli viestintavalineet seka tykisto. Seuraukset eivat tulleet kenellekaan yllatyksena: vastaavat toimenpiteet Nuba-vuorilla ja etelaisilla oljykentilla olivat aiempina vuosikymmenina johtaneet valtaviin ihmisoikeusrikoksiin ja vaeston pakkosiirtoihin. ^lahde?

Paremmin aseistautuneet janjaweedit saivat pian yliotteen. Kevaaseen 2004 mennessa useita tuhansia ? enimmakseen ei-arabeja ? oli surmattu ja jopa miljoona ihmista oli ajettu kodeistaan. Alueella koitti valtava humanitaarinen kriisi , joka muuttui kansainvaliseksi, kun 100 000 pakolaista pakeni janjaweedeja T?adiin ja T?adin joukot kohtasivat janjaweedit rajalla. Yli 70 janjaweedia seka kymmenen T?adin sotilasta kaatui yhdessa huhtikuussa kaydyssa taistelussa. YK:n tarkkailijat totesivat, etta ei-arabien asuttamia kylia valikoitiin samalla kun arabien kylat jatettiin rauhaan. 23 Fur-kylaa Shattayan hallintoalueella tyhjennettiin kokonaan asukkaista, omaisuus varastettiin ja kylat poltettiin maan tasalle. Ryhma havaitsi useita tallaisia paikkoja ajaessaan alueella kahden paivan ajan. Samalla naiden tuhottujen paikkojen vieressa oli koskemattomia, asuttuja ja toimivia arabiasutuksia. Paikoitellen tuhotun Fur-kylan ja arabikylan valinen etaisyys oli alle 500 metria. ^[8]

T?ad toimi valittajana N'Djamenan neuvotteluissa 2004, jotka johtivat 8. huhtikuuta humanitaariseen tulitaukosopimukseen . Sopimuksen allekirjoittivat Sudanin hallitus, JEM ja Sudanin vapautusliike (SLM), mutta JEMista irtosi siipi, Kansallinen uudistuksen ja kehityksen liike, joka ei osallistunut neuvotteluihin tai allekirjoittanut sopimusta. Janjaweedien ja kapinallisten hyokkaykset jatkuivat tulitauosta huolimatta. Afrikan unioni muodosti tulitaukokomitean tarkkailemaan tulitauon pitavyytta. ^lahde?

Kriisin laajuus heratti varoituksia uhkaavasta katastrofista, kun YK:n paasihteeri Kofi Annan varoitti, etta kansanmurha on pelottavan lahella Darfurissa. Janjaweedien kampanjan laajuus toi mieleen Ruandan kansanmurhan tapahtumat, mutta taman vertauksen Sudanin hallitus kiisti voimakkaasti. Riippumattomat tarkkailijat totesivat, etta kaytetyt menetelmat ? siviilien, lasten ja vauvojen silpominen ja tappaminen ? muistuttivat enemman Jugoslavian sodan etnisia puhdistuksia. Lisaksi varoitettiin, etta alueen eristyneisyys merkitsi myos sita, etta sadattuhannet ihmiset olivat avun ulottumattomissa. Brysselissa toimiva Kansainvalinen kriisiryhma ilmoitti toukokuussa 2004, etta yli 350 000 ihmista oli vaarassa menehtya nalkaan ja tauteihin. ^[9]

10. heinakuuta 2005 SPLA:n entinen johtaja John Garang vannoi virkavalan Sudanin varapresidenttina. 30. heinakuuta han sai surmansa helikopterionnettomuudessa ^[10] . Hanen kuolemallaan oli pitkaaikaisia vaikutuksia, ja neuvottelut Darfurin eri kapinallisryhmien kanssa etenivat hitaasti.

Sudanin rajalla sijaitsevaan Adren kaupunkiin hyokattiin joulukuussa 2005 ja 300 kapinallista sai surmansa. Sudania syytettiin hyokkayksesta. Alueen kiristynyt tilanne sai T?adin hallituksen julistamaan Sudanin viholliseksi ja kutsumaan kansalaiset yhteiseen rintamaan taistelussa "yhteista vihollista" vastaan. ^lahde?

5. toukokuuta 2006 Sudanin hallitus solmi sopimuksen Minni Minnawin johtaman SLA:n siiven kanssa. Kaksi pienempaa ryhmaa, Oikeuden ja Tasa-arvon liike seka SLA:n siipi, kuitenkin hylkasivat sopimuksen. Sopimuksen takana olivat USA :n Robert B. Zoellick , AU:n puolesta tyoskenteleva Salim Ahmed Salim, AU:n edustajia seka muita Abujassa toimivia ulkomaisia virkamiehia. Sopimuksessa sovittiin janjaweed-joukkojen aseistariisumisesta seka kapinallisjoukkojen hajottamisesta ja uudelleensijoittamisesta armeijaan. ^[11]

Taistelut alkoivat uudelleen, ja heina ? elokuussa maailman suurin avustusoperaatio oli vaarassa katketa, kun kansainvaliset avustusorganisaatiot harkitsivat poistumista maasta henkilostoon kohdistuneiden jatkuvien hyokkaysten vuoksi. YK:n paasihteeri Kofi Annan pyysi alueelle 17 000 miehen kansainvalista rauhanturvajoukkoa, joiden tuli korvata AU:n 7 000 hengen joukot. ^[12]

Vuonna 2007 kansainvalinen yhteiso kiinnitti huomiota kasvavaan vakivaltaan. YK:n turvallisuusneuvosto teki tilanteesta nelja paatoslauselmaa, ja Kansainvalinen rikostuomioistuin antoi ensimmaiset pidatysmaaraykset Darfurin tapahtumien johdosta. ^[13]

31. heinakuuta 2007 turvallisuusneuvosto ratifioi sopimuksen, jolla muodostettiin YK:n ja Afrikan unionin yhteinen rauhanturvaoperaatio UNAMID . Operaatioon osallistuvien 26 000 sotilaan mobilisoiminen kavi hitaasti, T?adin vallankaappaus lisasi levottomuutta alueella ja vuonna 2008 pakolaisten maara saavutti kaikkien aikojen korkeimman lukeman. ^[13]

Vuonna 2009 Kansainvalinen rikostuomioistuin antoi pidatysmaarayksen presidentti Omar al-Bashirista . 13 kansainvalista avustusjarjestoa karkotettiin Darfurista. ^[13]

Maaliskuussa 2010 allekirjoitettiin heikko rauhansopimus, ja laajat rauhanneuvottelut alkoivat Dohassa vuoden loppupuolella. ^[13]

Heinakuussa 2011 Etela-Sudan aanesti itsenaisyyden puolesta, ja tuore kapinallishallitus allekirjoitti Dohan sopimuksen (DDPD). ^[13]

Rauhansopimus osoittautui riittamattomaksi, ja vakivaltaisuudet jatkuivat myos vuonna 2012. ^[13]

Elokuussa 2013 Sudanin hallitus ilmoitti, etta Dohan sopimus on mahdollisten jatkosopimusten pohjana. Kapinalliset olivat vaatineet Dohan paperin hylkaamista ja neuvottelujen aloittamista puhtaalta poydalta. ^[14]

• Team Darfur

• Flint, Julie & de Waal, Alex:  Darfur: Pitkan sodan lyhyt historia . (Darfur: A short history of a long war, 2005.) Suomennos: Kirsi Komonen. Helsinki: Like: Suomen rauhanpuolustajat, 2006. ISBN 952-471-740-9 .