Clemenceau-luokka
Tekniset tiedot
Uppouma	22 000 t (standardi) 32 570 t (kuormattu)
Pituus	257,5 m (kokonaispituus)
Leveys	29,3 m 46,3 m (lentokansi)
Syvays	8,34 m
Koneteho	126 000 shp
Nopeus	32 solmua
Miehistoa	2 239
Aseistus
Meritorjunta	40 lentokonetta
Ilmatorjunta	8 x 100 mm/55 ACAS Mle 1953
Infobox OK

Clemenceau-luokka oli Ranskan laivaston kahden lentotukialuksen muodostama alusluokka.

Entinen merivoimien lentaja amiraali Henri Nomy nimitettiin 26. lokakuuta 1952 merivoimien esikuntapaallikoksi. Heinakuussa 1952 han julkisti suunnitelmansa merivoimien kehittamisesta, mika oli tarkoitettu Ranskan Natositoumuksien tayttamiseen. Suunnitelmaan sisaltyi kolmen uuden lentotukialuksen hankinta. Meriministeri Jacques Gavini pyysi 28. heinakuuta tutkimaan 12 500 tonnin lentotukialuksen kayttoa sukellusveneidentorjunnassa Atlantilla seka voimien keskittamisessa kaikkialla maailmassa. Loppuvuodesta aloitettu tutkimus osoitti, etta suunniteltu uppouma ei riittaisi Atlantille suunniteltuihin tehtaviin. Erityisesti uppouma ei riittanyt uusien suihkukoneiden operoimiseen alukselta. ^[1]

Lisatutkimusten jalkeen paatettiin siirtya kunnianhimoisempaan hankkeeseen, joka sai nimen PAX. STCAN esitti 25. maaliskuuta 1953 alustavan suunnitelman 19000 tonnin lentotukialuksesta, jonka pituus oli vesirajassa 228 metria. Aluksen kansi oli 245 metria pitka ja siina oli 7 asteen kulmassa oleva 164-metrinen lentokansi. Kannelle oli asennettu kaksi 50-metrista brittilaisvalmisteista hoyrykatapulttia ja kaksi hissia (16,3 m x 14 m ja 15,3 m x 9 m). Aluksen tankkeihin oli mahdollista varastoida 750 tonnia polttooljya ja 550 tonnia kerosiinia. Hoyryturbiinit tuottivat 120 000 akselihevosvoimaa kahteen akseliin. Alukselle oli myos suunniteltu tiukka osastointi lisasuojan saamiseksi. Komentosilta oli suunniteltu Yhdysvaltain laivaston modernisoitujen Essex-luokan alusten mukaiseksi. Aseistuksena oli 24 kappaletta 57 millimetrin tykkeja. Ne oli asennettu neljaan ryhmaan, joissa kussakin oli kolme kaksiputkista tykkia. ^[1]

Vastaava panssaroitu versio, PAX-P ransk. Protege , esiteltiin saman aikaisesti. Sen standardiuppouma oli 23 000 tonnia. Aluksen panssarikansi oli 50 millimetria ja sisainen panssaroitu keskuksessa oli 60 millimetria paksut sivut ja 30 millimetria paksu kruunu. Propulsiojarjestelma oli identtinen, joten uppouman kasvu rajoitti maksiminopeuden 31 solmuun. Raskaammin panssaroitu versio, PAX-P2, esiteltiin 20. kesakuuta. Siina oli yhdistetty 30 millimetrin panssarikansi 80-100 millimetrin panssaroituun keskukseen. Uppouma kasvoi 720 tonnia, mutta vastaavasti oli mahdollista saastaa uppoumassa keventamalla kannen panssarointia. Suunnitelmassa esitettiin saavutettavan 32 solmun nopeus neliakselisella propulsiojarjestelmalla, mika lisaisi uppoumaa ja tilavuutta seka kasvattaisi pituutta 10 metria. PAX-P2 oli STCANin esitys uudeksi lentotukialukseksi. Nomy esitti PAX-P:ta, mutta nopeuden tuli olla 32 solmua kahdella akselilla. Ministeri hyvaksyi 8. elokuuta 1953 jatkosuunnittelun perustaksi PAX-P1:n, joka oli aiemmin PAX-P. ^[1]

Suunnitelmaan tehtiin lukuisia muutoksia ennen kuin siita syntyi suunnitelma PA54, Clemenceau . Heinakuussa 1953 tehtiin esitys, jossa 57 millimetrin tykit korvattaisiin valmisteilla olevilla 100 millimetrin yksiputkisilla tykeilla. Nomy esitti 19. lokakuuta, etta lentokoneiden lentoonlahto paino voisi olla 20 tonnia ja laskeutumispaino 15 tonnia. Lento-osasto koostuisi 24 kappaleesta brittilaisia Sea Venomeita , jotka valmistettaisiin lisenssilla Aquilonissa SNCASEn tehtailla. Lisaksi osastoon kuuluisi 24 rynnakkokonetta ja 12 sukellusveneentorjuntakonetta, joita kumpaakaan ei ollut viela valittu. Uudet tutkat ja elektronisen sodankaynninjarjestelmat olisivat ranskalaista suunnittelua, kunhan valmistaja valittaisiin. ^[1]

• Moulin, Jean & Jordan, John: Clemenceau and Foch : France's First Modern Aircraft Carriers. Warship 2023 , 2023, s. 26-47. Lontoo, UK: Osprey Publiching. ISBN 978-1-4728-5713-2 . (englanniksi)