Bob Marley
|
---|
Marley lehdistokuvassa vuonna 1976
|
Henkilotiedot
|
---|
Syntynyt
| 6. helmikuuta
1945
Nine Mile
,
Saint Ann
,
Jamaika
|
Kuollut
| 11. toukokuuta
1981
(36 vuotta)
Miami
,
Florida
,
Yhdysvallat
|
Ammatti
|
laulaja
,
muusikko
,
lauluntekija
|
Muusikko
|
Aktiivisena
|
1962
?
1981
|
Tyylilajit
|
reggae
,
roots reggae
|
Soittimet
|
kitara
,
laulu
|
Yhtyeet
|
The Wailers
|
Levy-yhtiot
|
Beverley’s
,
Studio One
,
Wail ’n Soul’m
,
JAD
,
Tuff Gong
,
Island Records
[1]
|
Aiheesta muualla
|
---|
www.bobmarley.com
|
|
Infobox OK
|
Robert Nesta ”Bob” Marley
(kasteestaan 1981 alkaen
Berhane Selassie
;
6. helmikuuta
1945
Saint Ann
,
Jamaika
?
11. toukokuuta
1981
Miami
,
Florida
,
Yhdysvallat
) oli jamaikalainen
laulaja-lauluntekija
, muusikko,
rastafari
-liikkeen tunnettu edustaja ja
The Wailers
-yhtyeen johtohahmo. Marley oli yksi jamaikalaisperaisen
reggae
-musiikin kehittajista ja sen kuuluisin esittaja. Monet hanen tunnetuimmista lauluistaan ovat yhteiskunnallisesti kantaa ottavia, ja hanet tunnettiin myos afrikkalaisen vapautusliikkeen tukijana. Marley aloitti uransa 1960-luvulla
ska
-musiikilla, mutta varsinainen suosio kohtasi hanta vasta 1973 julkaistujen albumien
Catch a Fire
ja
Burnin’
myota. Marleyn tunnetuimpia kappaleita ovat muun muassa ”
One Love
”, ”
No Woman, No Cry
”, ”
Could You Be Loved
”, ”
Get Up, Stand Up
”, ”
Exodus
”, ”
I Shot the Sheriff
”, ”
Redemption Song
” ja ”
Buffalo Soldier
”. Marley kuoli syopaan vuonna 1981.
Bob Marley syntyi vuonna 1945
Nine Milen
kylassa Saint Annin kihlakunnassa Jamaikan keskiosissa. Hanet ristittiin Nesta Robertiksi. Bobin aiti oli teini-ikainen musta maanviljelijan tytar Cedella Booker ja isa huomattavasti tata vanhempi valkoinen englantilaissukuinen ja oman sanomansa mukaan
merijalkavoimien
kapteeni
Norval Marley. Cedella oli raskaaksi tultuaan 16?18-vuotias ja Norval 50?60-vuotias
[2]
. Pari meni naimisiin Cedellan tultua raskaaksi, mutta Norval muutti saman tien uuden komennuksensa vuoksi paakaupunki
Kingstoniin
. Seuraavana vuonna syntynyt Bob jai aitinsa ja taman suvun kasvatettavaksi. Norval Marley kavi tapaamassa Cedellaa ja maksoi elatusmaksuja, mutta hanen sukunsa ei koskaan hyvaksynyt liittoa mustan maalaistyton kanssa.
[3]
Bobilla on myos sisarpuolia isansa muista suhteista
[4]
.
Kun Bob oli viisivuotias, Norval suostutteli Bobin aidin lahettamaan pojan kouluun Kingstoniin. Isa antoi kuitenkin Bobin
sijaiskotiin
ja katkaisi yhteydenpidon taman aitiin, joka joutui lopulta hakemaan poikansa Kingstonista takaisin kotikylaansa kahden vuoden poissaolon jalkeen.
[5]
Norval Marley kuoli vuonna 1955. Cedella Marley ei kantanut hanelle kaunaa, mutta Bob jai isaansa kohtaan katkeraksi. Samana vuonna Bobin aiti muutti Kingstoniin paremman elaman perassa ja jatti pojan isoisansa perheen hoiviin, jota han autteli vuohipaimenena. Vuonna 1957 Bob muutti kotiapulaisena tyoskentelevan aitinsa seuraksi Kingstonin pahamaineiseen
Trenchtownin
slummiin
, joka ei tosin ollut viela yhta vakivaltainen kuin myohempina vuosina.
[6]
Kingstonissa Bob lakkasi panostamasta opiskeluun ja kaytti aikansa mieluummin jalkapallon pelaamiseen. Han aloitti myos laulamisen ja tutustui Bunny Livingstoniin ja Peter MacIntoshiin (myohemmin nimeltaan
Bunny Wailer
ja
Peter Tosh
), joista tulisi myohemmin yhdessa Bobin kanssa ska-yhtye The Wailing Wailers ja lopulta The Wailers. Yhdysvaltain radiokanavat kantautuivat pohjoistuulen myota Jamaikaan, ja pojat imivat 1950- ja 1960-lukujen taitteessa paljon vaikutteita amerikkalaisesta
populaarimusiikista
. Marley on nimennyt vaikutteikseen muun muassa
The Driftersin
,
The Impressionsin
,
Fats Dominon
,
Ray Charlesin
,
Elvis Presleyn
,
Sam Cooken
ja
Solomon Burken
. Paikallinen laulajasuuruus ja musiikinopettaja
Joe Higgs
opetti Bobille laulamista ja kitaransoittoa. Bob lopetti koulunkaynnin vuonna 1959 ja alkoi elattaa itseaan
hitsaajan
oppipoikana. Illat han kaytti ystaviensa kanssa musisoimiseen.
[7]
Vuonna 1962 Bob jatti hitsaajantyot silmatapaturman seurauksena ja siirtyi taysipainoisesti musiikkiin. Han sai levyttaa oman savellyksensa ”Judge Not”, joka ei tosin menestynyt. Bobin aiti Cedella sai lapsen Bunny Livingstonin isan kanssa ja alkoi suunnitella muuttoa Yhdysvaltoihin. Bobin oli tarkoitus muuttaa aitinsa kanssa, mutta rahapula pakotti hanet jaamaan Kingstoniin. Passia hankittaessa Bobin etunimien jarjestys vaihdettiin, silla
tullivirkailija
uskoi Robertin kayvan miehen nimeksi Yhdysvalloissa paremmin kuin Nesta. Cedellan muutettua
Washingtoniin
Bob muutti asumaan sisarpuolensa isan luokse, mutta joutui pian kodittomaksi riitauduttuaan taman naisystavan kanssa.
[8]
Marleyn ja Wailersin lapimurto tapahtui vuonna 1963. Kingstonilainen tuottaja
Clement ”Coxsone” Dodd
vakuuttui koelaulussa Bunny Livingstonen kirjoittamasta, nuorisoa puhuttelevasta ”Simmer Down” -kappaleesta, joten yhtye paasi levyttamaan Brentford Roadin studiolle osaavien studiomuusikoiden kanssa. Dodd myos jarjesti kodittomalle Marleylle vakituisen yosijan studion takana olevasta vajasta. Downbeat-merkilla julkaistu single nousi Jamaikan listakarkeen kahdeksi kuukaudeksi, ja Wailersista tuli
sound system
-
tiskijukkien
hallitsemalla Jamaikalla hyvin suosittu.
[9]
Wailers oli 1960-luvun puolivalissa nousussa olevan
rude boy
-katugangsterikulttuurin tunteiden tulkki, vaikka useimmat muut yhtyeet kritisoivat tata vakivaltaista liiketta.
[10]
Vuonna 1965 Marley tapasi studiossa nuoren
pyhakoulunopettajan
Rita Andersonin
, joka oli hakeutunut Wailersin
taustalaulajaksi
. Aluksi heidan valinsa olivat etaiset, mutta myohemmin heista tuli rakastavaiset. Marley suostutteli Andersonin avioliittoon, jonka he solmivat 10. helmikuuta 1966, jotta Anderson voisi seurata Marleyta myohemmin Yhdysvaltoihin. Wailersin olemattoman levytyssopimuksen vuoksi menestys Jamaikalla ei ollut tehnyt Marleysta rikasta, minka vuoksi han lahti heti haiden jalkeen Yhdysvaltain
Delawareen
aitinsa luokse ansaitsemaan rahaa tarkoituksenaan perustaa Kingstoniin myohemmin oma levy-yhtio.
[11]
Marley asui Delawaressa aitinsa tilavassa talossa ja teki sekalaisia toita tehtaissa ja ravintoloissa. Hanesta oli tulossa rastafari, ja hanella oli
kristityn
aitinsa kanssa uskontoaiheisia kiistoja. Marley palasi Jamaikalle, jossa uusi musiikkityyli
rocksteady
oli vuoden 1966 kuuman ja vakivaltaisen kesan aikana syrjayttanyt nopeatempoisemman skan. Han perusti muiden Wailersin jasenten kanssa Yhdysvalloissa tienaamillaan rahoilla oman, lyhytikaiseksi jaaneen levy-yhtionsa. Marley kasvatti vahaksi aikaa pitkan
rastatukan
, ja hanen uskonnollinen vakaumuksensa syveni. Rita synnytti Robertille tyttaren, ja perhe muutti Marleyn kotikylaan Nine Mileen, jossa Marley asui vuoteen 1970 asti. Wailersin levytykset olivat suosittuja tanssipaikoissa, mutta pojat eivat osanneet markkinoida niita radioasemille.
[12]
Wailers joutui pitamaan taukoa, kun Marley vangittiin kuukaudeksi
marijuanan
hallussapidosta ja Bunny Livingston joutui samasta syysta vuodeksi vankilaan. Tana aikana Marley keskittyi jalkapallon pelaamiseen,
Jimi Hendrixin
ja
funkin
kuuntelemiseen seka vastasyntyneen poikansa hoitamiseen. Sitten
Johnny Nashin
ja
Danny Simsin
Cayman Records kiinnostui Marleyn ja Wailersin musiikista, ja kolmikko palkattiin levy-yhtioon lauluntekijoiksi viikkopalkalla.
[13]
Vuonna 1969 Wailers aanitti kymmenen reggae-tyylista laulua tunnetulle tuottajalle
Leslie Kongille
. Marley oli kehittynyt laulajana, mutta levytykset eivat myyneet hyvin, ja Marley palasi lyhyeksi aikaa Yhdysvaltoihin sekalaisiin toihin. Palattuaan Jamaikalle uusien laulujensa kanssa Marley ryhtyi tekemaan yhteistyota reggae-uranuurtaja
Lee Perryn
ja
The Upsetters
-yhtyeen kanssa. Perryn vaikutuksesta Marley uudisti laulutapansa, ja Wailers sai uudenlaisen, hitaamman ja uhkaavamman soundin. Vuoden 1969 lopun ja 1970 alun aikana Wailers aanitti useita lauluja, joista tuli yhtyeen vakiokappaleita tuleviksi vuosiksi.
[14]
Vuonna 1970 Marley vietti aikaa
Ruotsissa
Johnny Nashin kanssa, teki lauluja ja keikkaili. Ennen paluutaan Jamaikalle Marley ja muut Wailersit aanittivat
Englannissa
lauluja sikalaisille markkinoille ja yrittivat saada levytyssopimuksen. Vihdoin vuonna 1971 julkaistu Marleyn kirjoittama ”Trench Town Rock” nousi Jamaikalla listaykkoseksi ja teki Marleysta kansallisesti tunnetun ja Wailersista Trenchtownin koyhien sankareita. Marley perusti vaimonsa kanssa Tuff Gong Productions -levykaupan, ja Wailers ryhtyi aanittamaan ahkerasti uutta materiaalia.
[15]
Marley alkoi myos rastafarille epatyypillisesti politisoitua ja esiintyi
Michael Manleyn
sosialistipuolue
PNP:n
kiertavassa vaalikampanjassa. Marley ja Wailers palasivat Lontooseen kiertamaan Johnny Nashin kanssa, mutta heidan aikaisemmin siella levyttamansa single ”Reggae On Broadway” ei ollut menestynyt. Nashin levy, jolle Marley oli kirjoittanut nelja laulua, oli sen sijaan noussut listaykkoseksi. Nashin palattua Yhdysvaltoihin Wailers jai Lontooseen rahattomana ja ilman
tyolupaa
tai paluulippuja. Marley kaveli
Island Recordsin
toimistoon ja onnistui tekemaan levytyssopimuksen omistaja
Chris Blackwellin
kanssa, vaikka Wailersin sopimus Simsin kanssa oli yha voimassa. Wailers sai Islandilta rahat kotimatkaan ja ryhtyi levyttamaan uusia lauluja albumia varten.
[16]
Catch a Fire
julkaistiin vuoden 1972 joulukuussa Britanniassa ja seuraavassa kuussa Yhdysvalloissa. Albumi oli ensimmainen
stereona
julkaistu reggae-albumi, ja sen kevyen kitarapitoinen soundi oli uutta reggaessa, joka siihen asti oli nojannut
bassoon
ja rumpuihin. Levy saavutti heti kriitikkojen suosion ja myi kohtalaisesti etenkin Britanniassa.
Jimmy Cliffin
Kingstonin kovanaama
-elokuvan (1972) ilmestymisen jalkeen jamaikalainen musiikki loi lapi myos Yhdysvalloissa ja sita myota Wailersinkin musiikki tuli siella tutuksi.
[17]
Vuonna 1973 Wailers teki menestyksekkaan Britannian-kiertueen. Heidan kolme vuotta aikaisemmin tekemistaan studionauhoituksista oli silla valin tehty kaikkien yllatykseksi albumi
African Herbsman
, joka sisalsi yhtyeen tarkeimpia kappaleita ennen Island Recordsin aikaa.
[18]
Kotiinpaluun jalkeen Livingston ilmoitti lopettavansa konsertoinnin Jamaikan ulkopuolella. Tata seurasi uusi levy
Burnin’
(1973), jolla oli yksi Marleyn tunnetuimmista lauluista ”I Shot the Sheriff” seka Marleyn ja Toshin yhdessa tekema ”Get Up, Stand Up”. Levya seurasi Yhdysvaltain-kiertue, joka teki heidat vihdoin tunnetuksi Yhdysvalloissa. Uusi Britannian-kiertue keskeytyi yhtyeen hajottua Marleyn ja Toshin riitojen saestamana.
[19]
Tosh oli kateellinen Marleyn hallitsevasta roolista yhtyeen lauluntekijana, ja Livingstonin pehmeat teemat eivat sopineet yhteen Marleyn katkerien
protestilaulujen
kanssa.
[20]
Marley palasi Jamaikalle ja vietti aikaansa studiossa valmistellen uutta levyaan. Toshin ja Livingstonin lahdettya Wailersista levy-yhtio oli alkanut markkinoida Marleyta sooloartistina ja Wailersia taustayhtyeena nimella Bob Marley and the Wailers, vaikka Marley ilmoitti olevansa itsekin Wailer.
[21]
Eric Clapton
levytti 1974 versionsa kappaleesta ”I Shot the Sheriff”, minka myota myos Marleysta tuli kansainvalisesti tunnettu.
[22]
Vuonna 1975 Wailers alkoi kiertaa jalleen, ja Marleyn kolmas levy Islandille julkaistiin nimella
Natty Dread
, vaikka Marley oli itse tarkoittanut sille nimeksi
Knotty Dread
. Albumin toinen kappale oli ”No Woman, No Cry”, joka kertoo Marleyn nuoruudenkokemuksista Trenchtownissa. Marley antoi laulun ystavansa
Vincent Fordin
nimiin, vaikka laulua pidetaan Marleyn itsensa tekemana. Marleylla oli tapana antaa yhtyetovereilleen ja ystavilleen nimellisen kunnian laulujensa kirjoittamisesta valttaakseen
rojaltien
menemisen
Cayman Musicille
, jonka kanssa hanen lauluntekijansopimuksensa oli yha voimassa
[23]
[24]
. Jamaikan poliittisesti epavakaita oloja kommentoiva albumi oli suurmenestys niin Englannissa kuin Yhdysvalloissakin, vaikka Marleyn sanoitusten
Haile Selassie
-ylistysta ei aina ymmarrettykaan.
[25]
Vuonna 1975 Marley tuotti
newyorkilaisen
Martha Velezin
albumin, jolla tama esitti Wailersin kappaleita. Samana vuonna Marley ja Wailers tekivat menestyksellisen kiertueen Yhdysvaltoihin ja Britanniaan.
[26]
Marleylta ilmestyi 1976 albumi
Rastaman Vibration
[27]
. Marley oli suosionsa huipulla, ja
Rolling Stone
-lehti nimesi The Wailersit ”Vuoden yhtyeeksi”
[28]
.
Time
-lehti kirjoitti: ”Marley on Jamaikan supertahti. Hanen poliittinen vaikutuksensa vetaa vertoja maan hallitukselle. Hanen uuden albuminsa
Natty Dread
mystisena sankarina hanesta on jo tullut kansallinen symboli.”
[29]
Bob Marleysta oli tullut myos reggaen puhemies, ja
New Musical Express
kirjoitti, kuinka Marley oli ottanut laimentuneiden
Mick Jaggerin
,
Bob Dylanin
ja
John Lennonin
paikan miehena, jolla oli jotain sanottavaa.
[30]
Soundi
-lehden Mikko Montonen kirjoitti Marleyn
Tukholman
-konsertista: ”Odotukseni Marleyn konsertista olivat tietysti valtaisat ? enempaa en voisi oikeastaan keneltakaan vaatia. Ja sain mita olin tullut hakemaan! Marley ja Wailers konserttilavalla on kokemus, jonka veroista ei ole. Heidan lahettamansa positiiviset varahtelyt sisaltavat tuskan ja ilon, heidan musiikkinsa elaa ja saa elamaan... Tama on reggae-musiikkia, laulaa Marley, eika hanen kanssaan voi totisesti olla eri mielta, vaan tunnustaa taman olevan oikeassa laulaessaan olevansa Herra Musiikki.”
[31]
Vuonna 1976 Jamaika oli vajonnut poliittisen vakivallan kierteeseen, ja Marley paatti jarjestaa joulukuussa rauhankonsertin
Smile Jamaica
. Sosialistinen paaministeri Michael Manley, jota Marley ja rastafarit olivat tukeneet viela nelja vuotta aiemmin, kaytti tilaisuutta hyvakseen ja jarjesti vaalit vain kaksi viikkoa konsertin jalkeen. Marley ei pitanyt konsertin kayttamisesta poliittisiin tarkoituksiin ja sai myos kilpailevan puolueen
JLP:n
vihat niskaansa. Kaksi paivaa ennen konserttia kuusi tuntemattomiksi jaanytta asemiesta hyokkasi Marleyn taloon ja haavoitti useita siella oleskelleita ihmisia. Marley sai luodin
hauikseensa
ja hanen vaimonsa Rita sai pienen haavan paahansa, mutta kukaan ei kuollut.
[32]
Marley esiintyi kuitenkin konsertissa 90 000 ihmisen edessa yhdessa muiden haavoittuneiden Wailersien kanssa. Konsertin jalkeen han siirtyi turvallisuussyista pitkaksi aikaa
Bahamalle
.
[33]
Vuonna 1977 Marley aanitti Lontoossa kappaleet seuraaville albumeilleen
Exodus
(1977) ja
Kaya
(1978)
[34]
. Han palasi Jamaikalle suureen rauhankonserttiin ja lahti vuonna 1978 ensimmaiselle laajalle,
Kaya 78
-nimiselle maailmankiertueelle, joka vei hanet Yhdysvalloista Euroopan kautta
Aasiaan
ja
Oseaniaan
.
[35]
Marley kavi
Etiopiassa
vuonna 1978. Matka voimisti hanen afrikkalaista
identiteettiaan
ja tietoisuuttaan
Zimbabwen vapaustaistelusta
, mika nakyi hanen seuraavalla levyllaan
Survival
. Levya tehdessa Marleyn kayttaytyminen alkoi muuttua hajamieliseksi ja ajoittain vakivaltaiseksi, ja han oli usein
masentunut
. Marley ja Wailers osallistuivat
Bostonissa
Afrikka-konserttiin, ja yhtye lahti levyn markkinointikiertueelle Yhdysvaltoihin, mutta Marleyn terveys alkoi huonontua ja han oli jatkuvasti liian vasynyt jopa antamaan haastatteluja.
[37]
Vuonna 1979 Marley erotti managerinsa Don Taylorin taman epaonnistuttua
Gabonin
-kiertueen jarjestelyissa kavaltaen samalla Marleylta rahaa.
[38]
Sairaudestaan huolimatta Marley jatkoi yhtyeineen ahkeraa kiertelya eri puolilla maailmaa.
Zimbabwen
itsenaistyttya vuonna 1980 Marley ja Wailers esiintyivat kaaoksessa yha olleen maan itsenaisyysjuhlissa huhtikuussa 40 000 ihmisen edessa.
[39]
Kevaalla 1980 Marley julkaisi viimeiseksi jaaneen albuminsa
Uprising
. Se oli poliittista edeltajaansa henkilokohtaisempi levy, ja silla olivat muun muassa kappaleet ”Redemption Song” ja ”Could You Be Loved”.
[40]
Uprisingia
seurasi Marleyn uran laajin kiertue,
Tuff Gong Uprising
, joka ulottui kahteentoista Euroopan maahan. Marleyn terveyden jatkuvasta heikentymisesta huolimatta konsertit saattoivat kestaa kolmekin tuntia.
[41]
Marley oli vioittanut isovarpaansa toistuvasti 1970-luvulla pelatessaan jalkapalloa. Kynnen alle oli tullut haava, joka ei parantunut vaan aukesi aina uudestaan. Lopulta haavaan, jossa luultavasti oli ollut
luomi
, kehittyi rasituksen mahdollisesti edesauttamana pahanlaatuinen
melanooma
, joka diagnosoitiin vuonna 1977 pitkalle edenneeksi
acral
-melanoomaksi. Syopakasvaimen vahingoittama kudos poistettiin, mutta uskonnollisista syista Marley ei suostunut koko varpaan
amputointiin
, vaikka se olisi ollut tarpeen syovan pysayttamiseksi. Syopa levisi seuraavien vuosien aikana hitaasti Marleyn
aivoihin
ja
sisaelimiin
, ja vuonna 1980 han sairastui niin, etta joutui keskeyttamaan Yhdysvaltain-konserttikiertueensa. Han kokeili raskaita
kemoterapiahoitoja
Yhdysvalloissa, mutta hanen tilansa jatkoi heikkenemistaan.
[42]
Kuolemaisillaan oleva Marley lensi
Saksaan
tohtori Isselsin
holistisiin
, kokeileviin ja kiisteltyihin hoitoihin ja alkoikin voida paremmin. Muutaman kuukauden kuluttua hanen vointinsa kuitenkin taas heikkeni, ja hoidot lopetettiin.
[43]
Marley kuoli paluumatkallaan Jamaikalle 11. toukokuuta 1981 miamilaisessa
Cedars of Lebanon Hospital
-sairaalassa 36-vuotiaana. Han sai
valtiolliset hautajaiset
, ja hanet haudattiin kitaran, jalkapallon, marijuanan nupun, sormuksensa ja
Raamatun
kanssa.
[42]
[44]
Hautajaiset noudattivat
Etiopian ortodoksisen kirkon
liturgiaa
, mutta myos
Twelve Tribes of Israel
-rastafarit osallistuivat hautajaisiin.
[45]
Jamaikan hallitus oli saman vuoden alussa antanut Marleylle
Order of Merit
-kunniamerkin.
[46]
Marleyn kuoleman jalkeen vuonna 1983 julkaistiin
postuumisti
albumi
Confrontation
, jonka kappaleet ovat vuoden 1975 jalkeen vain Jamaikalla julkaistuja singleja ja muuta ekstramateriaalia. Levyn single ”Buffalo Soldier” nousi suureksi hitiksi.
[47]
Vuonna 1984 julkaistiin kokoelmalevy
Legend
, josta tuli Marleyn parhaiten myynyt albumi. Bunny Wailer on Marleyn kuoleman jalkeen julkaissut useita Marley-tribuuttilevyja.
[48]
Marley ei tehnyt
testamenttia
. Hanen 30 miljoonan dollarin omaisuutensa annettiin Rita Marleylle, mista seurasi pitka oikeustaistelu, kun seka Marleyn kustantaja etta hanen lapsensa pyrkivat saamaan osansa perinnosta.
[49]
Wailersit menettivat Marleyn kuoleman myota kokonaan tulonsa, silla heilla ei ollut minkaanlaista sopimusta Marleyn kanssa. He saivat kuitenkin kertakorvauksen osuutena Marleyn
perinnosta
.
[50]
Bob Marley oli reggaen tunnetuin edustaja, ja hanen poistuttuaan reggaen suosio hiipuikin jonkin verran. Reggae-kustantaja Daddy T-Roy Kaski on kutsunut Marleyta reggaen historiassa melko irralliseksi ilmioksi: ”Marley teki ainutlaatuista ja hyvin erilaista musiikkia, jota kukaan ei edes yrittanyt jaljitella. Musiikillisesti hanen vaikutuksensa ei ollut suuri, mutta muuten lahes mittaamaton.” Marleyn kuoleman myota myos reggaekulttuuri ja rastafari erosivat jalleen toisistaan.
[51]
Marley on yha muistettu ja arvostettu ympari maailmaa ja etenkin Jamaikalla ja Afrikassa paitsi muusikkona, myos
profeettana
ja henkisena opettajana.
[52]
Afrikassa hanet muistetaan lisaksi sorrettujen sankarina ja
vapaustaistelijana
, mista hanelle myonnettiin vuonna 1978 afrikkalaisten aloitteesta
Yhdistyneiden kansakuntien
Kolmannen maailman rauhanmitali
.
[53]
Marley tunnetaan ennen kaikkea poliittisista
protestilauluistaan
, mutta han kirjoitti myos rakkauslauluja ja tanssittavaa musiikkia. Hanen protestilaulujensa savy vaihteli henkisesta aggressiiviseen. Niiden paateema oli
Babylonin
eli valkoisen sortokulttuurin kumoaminen seka
orjuuden
, aarimmaisen koyhyyden ja karsivien hyvaksikayton lopettaminen. Marleyn tunnetuimpia protestilauluja ovat esimerkiksi ”Get Up, Stand Up”, ”Revolution”, ”Zimbabwe”, ”Them Belly Full (But We Hungry)”, ”Redemption Song”, ”Chant Down Babylon” ja ”Burnin’ and Lootin’”.
[54]
Hanen tunnetuimpia rakkauslaulujaan ovat muun muassa ”No Woman, No Cry”, ”Is This Love?”, ”Stir it Up” ja ”Could You Be Loved?”.
[55]
Marley kirjoitti sanoituksensa useimmiten selkealla
jamaikanenglannilla
, jota ymmarsivat muutkin kuin rastafarit. Haastatteluissaan han kuitenkin kaytti usein
rastakielta
,
sanaleikkeja
ja
rastamystiikkaa
. Sanoituksiaan han harvoin selitti jalkikateen, vaan antoi niiden puhua puolestaan.
[56]
Alkuaikoina Marleyn laulut syntyivat ryhmatyona, mutta vuoden 1972 jalkeen han teki laulunsa yleensa itsenaisesti. Soolouraansa mennessa han oli kerannyt itselleen suuren varaston ajatuksia, sanontoja ja Raamatun sitaatteja seka loytanyt omat teemansa ja tekniikkansa.
[57]
Hanen sanoituksensa heijastavat sita jamaikalaista mystiikkaa ja kasitysta
yliluonnollisen
tavallisuudesta, jonka parissa han kasvoi koko ikansa.
[58]
Tehdessaan laulua Marley teki usein sanoitusta ja savelta samanaikaisesti, minka ansiosta hanen laulujensa sanat ja savel nivoutuvat niin kiinteasti yhteen. Vaikka Marleyn sanoitukset ovat hyvin henkilokohtaisia, hanen elamantapansa oli yhteisollinen. Han teki laulujaan usein studiossa, jossa oli samanaikaisesti muitakin ihmisia, ja han otti joskus lauluihinsa heilta kuulemiaan ajatuksia.
[59]
Vaikka Marley poltti lakkaamatta marijuanaa, han eli terveystietoista ja kurinalaista elamaa. Han oli intohimoinen jalkapallon harrastaja ja teki pitkia juoksulenkkeja jopa kiertueidensa aikana. Han nousi yleensa auringonnousun aikaan ja tarkkaili
ruokavaliotaan
, kuten rastafarit yleensakin. Marleyn ruokavalioon kuuluivat etenkin
hedelmat
,
kasvikset
,
pavut
,
riisi
,
maito
ja
kala
, mutta
lihaa
han ei normaalisti syonyt. Ulkomaankiertueet olivatkin Wailersille usein karsimysta, kun he joutuivat tyytymaan vieraaseen ja heikkolaatuiseen ruokaan. Vuoden 1975 Amerikan-kiertueella yhtyeella oli jo oma kokki mukanaan, ja paikalliset jamaikalaissiirtolaiset kantoivat tuoretta ruokaa ja marijuanaa pukuhuoneeseen.
[60]
Bob ja Rita Marley olivat naimisissa nuoruudestaan Bobin kuolemaan saakka. Heidan suhteensa oli kuitenkin huonontunut jo 1970-luvun alkuun mennessa: he pettivat toisiaan, Bob vietti aikansa rastaystaviensa kanssa, ja pariskunta tappeli keskenaan vakivaltaisesti.
[61]
Avioitumistaan katunut Bob rakensi myos mielellaan myyttia siita, kuinka hanen avioliittonsa Ritan kanssa oli ollut
mustan magian
seurausta.
[62]
Marleylla oli avoimesti lukuisia tyttoystavia koko elamansa ja avioliittonsa ajan, ja hanella on vahintaan 12 lasta yhdeksan eri naisen kanssa.
[63]
Marleyn kuollessa hanella oli oikeusistuimissa meneillaan yhteensa 23 isyysjuttua.
[64]
Yksi hanen lastensa aideista oli jamaikalainen
Miss Maailma
Cindy Breakspeare
.
[65]
Lapsista
Ziggy
,
Stephen
,
Julian
,
Ky-Mani
ja
Damian
ovat luoneet omaa uraa muusikkoina, seka Cedella nayttelijana.
[66]
Nuoruudessaan Marley kuului mustien jamaikalaisten kirkkoon, jossa han oppi
hymneja
ja
gospellauluja
, ja jonka opetukset kuuluivatkin hanen ensimmaisissa lauluissaan. Marleyn maailmankuvaan sekoittui nuorena myos afrikkalaisten uskomusjarjestelmien yliluonnollisuutta seka lopulta rastafarismin opetukset nuorelle miehelle.
[67]
Marley oli 1960-luvulta lahtien harras rastafari-uskonnon harjoittaja. Han sai ensikosketuksensa rastafarismiin muutettuaan Trenchtowniin aitinsa kanssa 1950-luvun lopulla, minka jalkeen hanen rastatietoisuutensa vahitellen kasvoi.
[68]
Marley kertoi aluksi vierastaneensa Trenchtownin rastafarien rummutusta ja afrikkalaista energiaa.
[69]
Vuonna 1966 Marleyn vaimo Rita tuli rastauskoon
Etiopian keisarin
, rastojen
jumalakseen
kohottaman
Haile Selassien
Jamaikan-vierailun seurauksena samaan aikaan, kun Bob itse asui Yhdysvalloissa. Marleyn ensimmainen rastahenkinen levytys oli vuonna 1968 aanitetty ”Selassie is the Chapel”.
[68]
Tarkeimmat rastafarioppinsa nuori Marley sai
Joe Higgsilta
.
[69]
Marley kuului vuonna 1968 perustettuun Twelve Tribes of Israel -rastaseurakuntaan ja tuki sita rahallisesti. Liittyessaan seurakuntaan Marleylle annettiin heimonimekseen Joosef, ”han, joka johtaa kansansa vapauteen”.
[70]
Marley puhui uskostaan, Raamatusta ja Haile Selassien jumaluudesta toistuvasti haastatteluissaan. Haile Selassien kuolema vuonna 1975 hammensi rastafareja, mutta ei lopettanut Marleyn uskoa Selassieen.
[71]
Vuonna 1977 Marley sai Haile Selassien pojanpojalta keisarille kuuluneen
Juudan leijona
-sormuksen, josta tuli Marleyn tarkein esine, jota han piti sen jalkeen sormessaan paivittain elamansa loppuun asti.
[72]
Jamaikan rastafarien parissa Marleyhin suhtauduttiin hanen kuolemansakin aikaan kuitenkin ristiriitaisesti: jotkut rastavanhimmat arvostelivat hanta ryhtymisesta valkoisten viihdyttajaksi, rahan tekemisesta Rastafarin nimella ja saksalaiseen hoitoon turvautumisesta jamaikalaisen sijaan.
[73]
Joitain kuukausia ennen kuolemaansa Marley liittyi
Etiopian ortodoksiseen kirkkoon
ja otti kasteessaan nimen Berhane Selassie eli ”Pyhan kolminaisuuden valo”.
[74]
Marley oli poliittisesti tiedostava, ja han tuki 1970-luvun alussa sosialisti Michael Manleyn PNP-puoluetta seka arvosti
mustaa nationalistia
Marcus Garveyta
ja yhdysvaltalaista vasemmistoaktivistia
Angela Davisia
.
[75]
Marley lahjoitti paljon rahaa hyvantekevaisyyteen Jamaikalla: 1970-luvun lopulla han avusti saannollisesti noin 4 000 ihmista.
[76]
- Dawes, Kwame:
Bob Marley: Lyrical Genius
. Sanctuary, 2002.
ISBN 1-86074-433-8
.
- Davis, Stephen:
Bob Marley
. Arthur Barker Limited, 1983.
ISBN 0-213-16855-3
.
- Kosmos, Kari:
Bob Marley. Mies, musiikki & mystiikka
. 2. uudistettu laitos (1. laitos: Like, 1999). Helsinki: Johnny Kniga, 2007.
ISBN 978-951-0-32887-3
.
- ↑
A Timeline of Bob Marley's Career
Third Field. Viitattu 13.12.2013.
- ↑
Bob Marley’s father was a 60-year-old scouse soldier who got icon’s mum pregnant at 16
21.4.2012. The Sun. Viitattu 27.10.2012.
- ↑
Davis, s. 8?12
- ↑
Revealed: The white ex-naval officer who fathered Bob Marley was a British captain from Essex
19.4.2012. Daily Mail Online. Viitattu 27.10.2012.
- ↑
Davis, s. 13?16
- ↑
Davis, s. 17?18
- ↑
Davis, s. 24?30
- ↑
Davis, s. 31?35
- ↑
Davis, s. 36?41
- ↑
Davis, s. 46?48
- ↑
Davis, s. 50?55
- ↑
Davis, s. 57?65
- ↑
Davis, s. 66?70
- ↑
Davis, s. 72?81
- ↑
Davis, s. 82?87
- ↑
Davis, s. 87?95
- ↑
Davis, s. 100?102
- ↑
Davis, s. 103?105
- ↑
Davis, s. 106?113
- ↑
Davis, s. 124
- ↑
Davis, s. 114?115
- ↑
Davis, s. 122?123
- ↑
Davis, s. 150
- ↑
Spencer Leigh:
Vincent Ford: Songwriter credited with composing 'No Woman, No Cry'
7.1.2009. The Independent. Viitattu 27.10.2012.
- ↑
Davis, s. 125?127
- ↑
Davis, s. 130?132
- ↑
Davis, s. 151
- ↑
Davis, s. 142
- ↑
Davis, s. 148
- ↑
Davis, s. 155
- ↑
Kosmos 2007, s. 103.
- ↑
Dread, beat and blood
16.7.2006. The Guardian. Viitattu 27.10.2012.
- ↑
Davis, s. 156?164
- ↑
Davis, s. 167?168
- ↑
Davis, s. 182?190
- ↑
Ras Michael:
Bob Marley: Live at Dalymount Park 1980 (Eddie Mallin, Photographer)
9.12.2012. Midnight Raver. Viitattu 20.12.2013.
- ↑
Davis, s. 191?203
- ↑
Dawes 2002, s. 289.
- ↑
Kosmos 2007, s. 151?156.
- ↑
Davis, s. 206?207
- ↑
Kosmos 2007, s. 160.
- ↑
a
b
A Death by Skin Cancer? The Bob Marley Story
15.4.2011. Repeating Islands. Viitattu 27.10.2012.
- ↑
Davis, s. 221?227
- ↑
Doug Miller:
Happy Birthday, Bob! BobMarley.com has compiled 62 facts about Bob, in honor of his 62nd birthday
5.2. 2007. bobmarley.com. Viitattu 14.4.2008.
(englanniksi)
[
vanhentunut linkki
]
- ↑
Kosmos 2007, s. 174.
- ↑
Kosmos 2007, s. 170.
- ↑
Kosmos 2007, s. 179?181.
- ↑
Kosmos 2007, s. 186?187.
- ↑
Kosmos 2007, s. 194?195.
- ↑
Kosmos 2007, s. 189.
- ↑
Kosmos 2007, s. 178?179.
- ↑
Kosmos 2007, s. 198?199.
- ↑
David Cupples:
Africa: Of Myth and Man - the Legacy of Bob Marley
20.9.2012. AllAfrica.com. Viitattu 20.12.2013.
- ↑
Megan Romer:
Bob Marley's 10 Best Protest Songs
About.com.
Arkistoitu
18.10.2013. Viitattu 21.12.2013.
- ↑
Megan Romer:
Bob Marley's Best Love Songs
About.com.
Arkistoitu
6.1.2014. Viitattu 6.1.2014.
- ↑
Dawes 2002, s. 17?18.
- ↑
Dawes 2002, s. 16?17.
- ↑
Dawes 2002, s. 28.
- ↑
Dawes 2002, s. 34?37.
- ↑
Davis, s. 131?133
- ↑
Kosmos 2007, s. 74.
- ↑
Dawes 2002, s. 27.
- ↑
Bob Marley: All His Children & 9 Baby Mommas
26.7.2011. Feelnumb.com. Viitattu 27.10.2012.
- ↑
Kosmos 2007, s. 144.
- ↑
Davis, s. 166
- ↑
Kosmos 2007, s. 190?192.
- ↑
Dawes 2002, s. 129.
- ↑
a
b
Kosmos 2007, s. 33, 40?41.
- ↑
a
b
Dawes 2002, s. 26?27.
- ↑
Kosmos 2007, s. 94?95.
- ↑
Davis, s. 143?144, 139?140
- ↑
Davis, s. 171
- ↑
Kosmos 2007, s. 172?173.
- ↑
Davis, s. 221
- ↑
Davis, s. 115, 139
- ↑
Kosmos 2007, s. 139.
- ↑
Marley's legend undiminished
10.5.2001. BBC News. Viitattu 27.10.2012.
- ↑
Bob Marley
Rock'n'Roll Hall of Fame. Viitattu 27.10.2012.
- ↑
Brian Richardson:
Bob Marley: Roots Revolutionary
2005. Socialist Review.
Arkistoitu
30.7.2012. Viitattu 27.10.2012.
- ↑
New Grammy Lifetime Award for Bob Marley
15.8.2012. Jamaica Observer.
Arkistoitu
26.10.2012. Viitattu 27.10.2012.
- ↑
100 Greatest Artists: Bob Marley
Rolling Stone.
Arkistoitu
11.7.2013. Viitattu 27.10.2012.
Yhtyeet
|
|
The Wailers -yhtyeen kokoonpano
|
|
Studioalbumit
|
|
Livealbumit
|
|
Kokoelmat
|
|
Tunnetuimmat kappaleet
|
- Buffalo Soldier
- Could You Be Loved
- Get Up, Stand Up
- I Shot the Sheriff
- Iron Lion Zion
- Is This Love
- Jah Live
- Jamming
- Judge Not
- Misty Morning
- No Woman, No Cry
- One Love/People Get Ready
- Punky Reggae Party
- Redemption Song
- Simmer Down
- Slogans
- Stiff Necked Fools
- Stir It Up
- Sun Is Shining
- Three Little Birds
- Waiting in Vain
- War
- Zimbabwe
|
Kiertueet
|
- Catch a Fire Tour
- Burnin’ Tour
- Natty Dread Tour
- Rastaman Vibration Tour
- Exodus Tour
- Kaya Tour
- Babylon by Bus Tour
- Survival Tour
- Uprising Tour
|
Perhe
|
|
Muut artikkelit
|
|
|
---|
| Kansainvaliset
| |
---|
| Kansalliset
| |
---|
| Tieteilijat
| |
---|
| Taiteenala
| |
---|
| Henkilot
| |
---|
| Muut
| |
---|
|