Baudouin I
(
7. syyskuuta
1930
Laeken
?
31. heinakuuta
1993
Motril
,
Espanja
) oli
belgialaisten
viides kuningas vuodesta 1951 vuoteen 1993.
Baudouin (myos muodoissa Boudewijn, Balduin tai Baldwin) oli nimena usealla
Flanderin kreivilla
ensimmaisen vuosituhannen loppupuolella. Baudouin oli vanhempiensa Belgian kruununperijan ja Brabantin herttuan, myohemmin kuningas
Leopold III:n
ja taman puolison, Ruotsin prinsessa Astridin toinen lapsi ja vanhin poika.
Baudouinista tuli kruununprinssi jo nelivuotiaana, kun hanen isoisansa
Albert I
kuoli tapaturmaisesti. Baudouinin nuoruutta varjosti muutenkin kuolema: hanen aitinsa kuoli auto-onnettomuudessa
Sveitsissa
vuonna 1935, kun poika oli vasta viiden vuoden ikainen.
[1]
Seuraava suuri kokemus ja trauma oli
toinen maailmansota
, jonka han koki
Ranskassa
ja
Espanjassa
, ja myohemmin
Brysselissa
ja Ciergnonissa Ardenneilla. Valittomasti
Normandian maihinnousun
jalkeen natsit veivat Belgian kuningasperheen
Saksaan
ja sielta myohemmin
Itavaltaan
.
Yhdysvaltalaiset
joukot vapauttivat kuningasperheen 7. toukokuuta 1945. Baudouinin isa Leopold III oli joutunut arvostelun kohteeksi, koska ei sodan aikana ollut siirtynyt Englantiin johtaakseen vastarintaa sielta vaan hyvaksynyt Belgian armeijan antautumisen. Naista syista kuningasperhe jatkoi maanpakoaan ja asettui asumaan Sveitsiin, jossa se asui aina heinakuuhun 1950 saakka.
[2]
Belgiassa oli suoritettu osittainen perustuslaillinen reformi ja naiset saivat
aanioikeuden
1940-luvun loppuun mennessa. Tama nosti valtaan oikeisto- ja keskustakoalition, joka paatti jarjestaa kansanaanestyksen kuninkaan paluusta. Belgiassa maaliskuussa 1950 suoritettu kansanaanestys osoitti kansalaisten enemmiston kannattavan kuninkaan paluuta takaisin Belgiaan. Aanestys kuitenkin jakoi maan selkeasti kuninkaalle vihamieliseen etelaiseen, ranskankieliseen
Valloniaan
ja kuninkaalle myotamieliseen pohjoiseen
flaamin
- eli hollanninkieliseen osaan.
Kuningasperhe palasikin kotimaahansa, mutta maa ajautui kaaokseen voimakkaiden ristiriitojen repimana. Paasaantoisesti ammattiyhdistysliike ja vasemmisto vastustivat kuningas Leopoldin paluuta ja ajoivat maahan tasavaltalaista valtiomuotoa. Kuninkaan paluuta valtaistuimelle kannattivat puolestaan liberaalit ja kristilliset yhdessa konservatiivien kanssa.
Valttaakseen maan ajautumisen taydelliseen kaaokseen Leopold III nimitti vanhimman poikansa Baudouinin kuninkaalliseksi prinssiksi 11. elokuuta 1950. Nain Leopold III luovutti kruununsa pojalleen, josta tuli Belgian viides kuningas Baudouin I 17. heinakuuta 1951.
[3]
Kansan keskuudessa yksinaiseksi ja surulliseksi kuninkaaksi kutsuttu Baudouin aloitti hallintokautensa vaikeissa olosuhteissa. Sijaishallitsija
Kaarlen
aikana oli tehty monia vaikeita paatoksia niin talouselamassa kuin ulkopolitiikassakin. Belgia oli liittynyt jaseneksi
Yhdistyneisiin Kansakuntiin
,
Benelux
-maiden talousliittoon ja
Natoon
. Nuoren hallitsijan ensimmaisia vuosia savytti kuitenkin eniten kuninkaan paluun puitteissa syntynyt kansan voimakas kahtiajako flaameihin ja valloneihin.
Lisaksi maa liittyi perustajajasenena
Euroopan hiili- ja terasyhteisoon
(1951), myohemmin
Euroopan talousyhteisoon
(EEC) (1957). Maan paakaupungissa Brysselissa jarjestettiin
maailmannayttely
vuonna 1958 ja se edellytti mittavia investointeja sodasta toipumassa olevalta maalta.
Nuoren hallitsijan suurimmaksi ongelmaksi muodostui hanen esi-isansa kuningas
Leopold II:n
aikanaan yksityisomistukseen hankkima
Belgian Kongon
, jonka itsenaisyys tuli ajankohtaiseksi 1950-luvun aikana.
Vuonna 1955 kuningas teki voitokkaan kiertomatkan Kongoon, jossa hanet otettiin vastaan sellaisella innolla, etta se oudoksutti ujoa kuningasta. Vain nelja vuotta matkan jalkeen kuningas ilmoitti Belgian hallituksen aikeesta myontaa itsenaisyys Kongon alueelle. Nain tapahtuikin ja 30. kesakuuta 1960 kuningas Baudouin osallistui vallanvaihtojuhlallisuuksiin Kongon paakaupungissa
Leopoldvillessa
. Kongon vaaleilla valittu paaministeri
Patrice Lumumba
oli kutsuttu ja han piti kuuluisan Kongon itsenaisyyspuheensa. Puhe poikkesi suuresti muiden arvohenkiloiden puheista, jotka ohitettiin harmittomina, mutta Lumumban puhe arvosteli jyrkin sanankaantein entisia siirtomaaisantia. Kuningas Baudouin loukkaantui puheesta verisesti.
Kansalaiset olivat huolestuneet politiikan yksinaisesta kuninkaasta, mutta he huolestuivat myos yksityiselamassaan yksinaisesta nuoresta miehesta. 15. joulukuuta 1960 kuningas Baudouin I avioitui espanjalaisen dona
Fabiola de Mora y Aragonin
kanssa. Avioliitto solmittiin Saint-Michel-et-Gudulen katedraalissa Brysselissa
[4]
ja se naytettiin ensimmaisena kuninkaallisena haatilaisuutena koko maailmalle television valityksella.
Tasta pitkaaikaisesta ja ilmeisesti suuren rakkauden ja kiintymyksen avioliitosta ei kuitenkaan syntynyt kruununperijaa. Kaikki kuningattaren viisi raskautta paattyivat
keskenmenoon
.
[5]
Kuningas Baudouin kasvatti veljensa,
Liegen prinssi Albertin
vanhimmasta pojasta,
Philippesta
, valtansa perijaa.
lahde?
Nain uskottiin Albertin jaavan syrjaan koko vallanperimyksesta.
Kuningas Baudouinin hallituskausi kesti 42 vuotta. Hanen aikanaan maassa ehti olla lahes yhta monta hallitusta. Tama aiheutti sen, etta perustuslaillisen monarkin, joka ei voinut esittaa julkisesti nakemyksiaan ilman hallituksen suostumusta, mielipiteet olivat arvostettuja ja kuunneltuja.
Hanen hallituskaudellaan Belgiasta tuli liittovaltio, ja vaikka Baudouin aina korosti kansakunnan yhtenaisyytta ja naki itsensa sen takaajana, han ei kuitenkaan voinut estaa kieliriitoja. Nama riidat johtivat lopulta virallisten kielirajojen luomiseen, jolloin syntyi kolme hallintoaluetta ja kolme yhteisoa.
Kuningas Baudouin matkusteli erittain paljon. Han tuli 16.6.1969 Suomeen viisipaivaiselle vierailulle. Han oli presidentti Urho Kekkosen vieraana. Hanelle naytettiin Helsinkia ymparistoinen ja mm. Hattulan vanhaa kirkkoa ja Lappia Inarinjarven seudulla.
Baudouinin ei suinkaan aina ollut helppo yhdistaa omaa henkilokohtaista vakaumustaan ja kuninkaallisia velvollisuuksia. Esimerkiksi vuonna 1990 han kieltaytyi allekirjoittamasta
abortin
rangaistavuuden poistavaa lainsaadantoa. Silloin hallitus totesi perustuslain 82. artiklan mukaisesti, etta "kuningas on kykenematon hallitsemaan". Tama puolestaan mahdollisti lain hyvaksymisen 4. huhtikuuta 1990 ja seuraavana paivana parlamentti palautti kuninkaan asemaansa.
[6]
Vuonna 1976, kun kansakunta juhli monarkkinsa valtaannousun 25. vuosipaivaa, perustettiin kuningas Baudouinin saatio. Perustana talle saatiolle olivat belgialaisten keraamat juhlinnan kohteen lahjavarat. Saation tarkoituksena on parantaa kansalaisten elinehtoja taloudellisella, sosiaalisella, kulttuurisella ja tieteellisella tasolla.
[7]
Kuningas Baudouin kuoli vuonna 1993 sydankohtaukseen lomallaan perheen kesaasunnolla
Espanjan
Motrilissa
.
[1]
. Kuninkaan kuolema keskeytti
Span 24 tunnin ajon
joka oli kestanyt 15 tuntia. Kuninkaan nuorempi veljensa
Albert
nousi kuninkaaksi 9. elokuuta 1993 Albert II:na. Baudouin I:n hautajaisista muodostui maailman monarkkien ja valtionpaamiesten suurtapahtuma. Syvasti uskonnollinen kuningatar Fabiola oli toivonut tilaisuudesta kunnian ja toivon messua. Han naytti itse esimerkkia pukeutumalla katolilaisten monarkkien suruvariin, valkoiseen.
[8]
Kuningas Baudouin I haudattiin Laekenin linnan Notre Dame kirkon kuninkaalliseen hautaholviin, jonne kaikki muutkin Belgian monarkit on haudattu.
Belgian siirtomaavallasta itsenaistyneen Kongon eli tuolloisen Zairen johtajaa
Mobutu Sese Sekoa
ei kutsuttu kuninkaan hautajaisiin, mita tama piti myohemmin elamansa suurimpana pettymyksena. Toinen kutsumatta jatetyista oli
Saddam Hussein
.
[9]
- ↑
a
b
Baudouin I, King of Belgium, Dies at 62
1003. NY Times. Viitattu 26.10.2014.
- ↑
Huovinen, Pentti ja Siikala, Kalervo (toim.):
Maailmanpolitiikan kasvot
, s. 19. Helsinki: Weilin & Goos, 1963.
- ↑
http://www.monarchie.be/history/baudouin
>
- ↑
Nuptial Joy Outshines Royal Jewels.
LIFE
, 6.1.1961, s. 29?30. LIFE.
Artikkelin verkkoversio
. Viitattu 26.10.2014.
- ↑
Queen Fabiola of Belgium talks about being unable to bear children
2008. People.
Arkistoitu
26.10.2014. Viitattu 26.10.2014.
- ↑
Political leaders of contemporary Western Europe: a biographical dictionary, David Wilsford, s. 30
[1]
- ↑
King Baudouin Foundation
King Baudouin Foundation. Viitattu 26.10.2014.
[
vanhentunut linkki
]
- ↑
Kings, Queens and Commoners Mourn Belgian Monarch
LA Times. Viitattu 26.10.2014.
- ↑
Europe: I Struggle, I Overcome, Wilfried Martens, s. 80
[2]
|
---|
| Kansainvaliset
| |
---|
| Kansalliset
| |
---|
| Taiteenala
| |
---|
| Henkilot
| |
---|
| Muut
| |
---|
|