Azorit
[asorit] (
port.
Acores
) on
Atlantilla
sijaitseva
Portugalille
kuuluva autonominen
saariryhma
. Se sijaitsee noin 1 500 kilometrin paassa
Lissabonista
ja noin 3 900 kilometrin paassa Pohjois-Amerikan rannikolta. Azorien yhdeksan tuliperaista saarta levittaytyvat yli 600 kilometrin matkalle. Azoreilla,
Picon saarella
, sijaitsee Portugalin korkein vuori
Pico
, jonka huippu kohoaa 2 351 metrin korkeuteen merenpinnan ylapuolelle. Saarten asukasluku vuonna 2012 oli 247 500. Suurin kaupunki on Sao Miguelin saarella oleva
Ponta Delgada
, jossa asuu noin 69 000 ihmista.
[1]
Osana Portugalia Azorit kuuluvat
Euroopan unioniin
[3]
.
Azorit sijaitsevat Atlantin valtameressa valilla 36°?39° pohjoista leveytta ja 24°?31° lantista pituutta. Matkaa emamaa Portugalin mantereelle on noin 1300 km.
[4]
Azorit ovat
Atlantin keskiselanteen
huippu joka kohoaa merenpinnan ylapuolelle.
[5]
Vesialueella kohtaa kolme
mannerlaattaa
. Taman takia saarilla on aktiivista vulkaanista toimintaa: kuumia lahteita ja toistuvia maanjaristyksia.
[6]
Azoreilla vallitsee ympari vuoden lauhkea
meri-ilmasto
. Vuoden keskilampotila on 13?22 astetta.
[7]
Golf-virran laheisyyden takia lampotila pysyy melko tasaisena, sateita saadaan runsaasti ja saa on usein sumuinen.
[4]
Lampimin kuukausi on elokuu, jolloin keskimaarainen ylin lampotila Ponta Delgadassa on 25,6 astetta. Viileinta on helmikuussa, keskimaarainen alin 11 astetta. Sateet ajoittuvat vuoden talvipuolelle, lokakuusta maaliskuuhun saadaan sadetta yli sata millimetria kuukaudessa. Vahiten sataa heinakuussa, alle 30 mm.
[8]
Azoreilla kasvaa yli 850 kasvilajia, joista noin 300 on alkuperaisia ja 60
endeemisia
.
[7]
Saarelle on istutettu myos tulokaslajeja, jotka ovat syrjayttaneet monet kotoperaiset puut ja kukkakasvit. Alkuperaiset
laakeripuumetsat
on korvannut
Japanista
tuotu
sugi
-havupuu. Muita alaa valtaavia tulokaslajeja ovat
keltatuoksuinkivaari
ja sininen
jalohortensia
.
[7]
Azorien vesilla elaa 25 eri merinisakaslajia.
[7]
Ainoat saarten maaperalla luontaisesti elaneet nisakkaat ovat
lepakoita
.
[9]
Azorienpunatulkkua
tavataan vain Azoreilla.
[10]
Azorien loytamisesta on useita versioita, mutta tunnetuimmassa versiossa
Santa Marian saaren
loysi 1427 tutkimusmatkailija
Diogo de Silves
.
[11]
Portugalilaisten ja
genovalaisten
merimiesten kuitenkin tiedetaan kayneen saarilla jo edellisella vuosisadalla.
Kuningas
Alfonso V
antoi pojalleen
Henrik Purjehtijalle
tehtavaksi asuttaa seitseman Azorien saarista.
[11]
Ensimmaiset asutetut saaret olivat Santa Maria,
Sao Miguel
ja
Terceira
vuoden 1450 tienoilla. Ensimmaiset asukkaat tulivat erityisesti
Algarvesta
,
Alentejosta
ja
Madeiralta
. Portugalin asukasluku oli 1400-luvun puolivalissa vain noin 1,5 miljoonaa, joten Henrik houkutteli saarille asukkaita myos Flanderista.
Faialille
ja
Picolle
muutti 1466 flanderilaisia
Joost de Hurteren
alaisuudessa ja
Floresille
hieman myohemmin
Willem van der Haegenin
alaisuudessa.
[12]
Azoreilla kavi aluksia jo 1500-luvun puolivalissa, kun ne palasivat Intiasta. Saaren kehittyminen sai kuitenkin vauhtia, kun Portugali otti
Brasilian
siirtomaakseen.
Angran
satamakylasta tuli erityisen merkittava keskus, silla siella oli suojaisa ankkuripaikka. Sita kautta kuljetettiin azorilaisia tuotteita.
[13]
Espanja
valtasi 1580 Portugalin. Ranskalaisten tuella Azorien Terceiran saari oli portugalilaisten viimeinen tukikohta sodassa Espanjaa vastaan. Espanjalaiset kukistivat Terceiran edustalla heinakuussa 1582 ranskalaislaivaston ja seuraavana vuonna valtasivat saaren. Espanjalaiset menettivat saaret vuonna 1640, jolloin siita tuli merkittava Britannian kaupankaynnin ja laivastostrategian kohde.
[14]
Azorit liitettiin vuonna 1766 Portugalin keskushallinnon alaisuuteen. Paaministeri
Sebastiao Jose de Carvalho e Melo
nimitti saarille seka kuvernoorin etta kenraalikapteenin. Han uudisti koko Portugalin paikallishallintoa. Azoreista tuli oma provinssinsa, jota hallittiin Angralta. Keskitetty hallinto heratti myos vastustusta, silla saaret olivat olleet aiemmin pitkalti itsehallinnollisia. Varsinkin Sao Miguelille vastutettiin Terceiran saarelle sijoitettua hallintoa.
[14]
Toisen maailmansodan aikana Lajes ja Santa Maria olivat tarkeita lentotukikohtia. Yhdysvallat on yllapitanyt
Naton
tukikohtaa Lajesissa vuodesta 1951 alkaen.
[5]
Azoreista tuli vuonna 1976 itsehallinnollinen alue, jolla on oma
paikallisparlamenttinsa
.
[15]
Azorien tarkein elinkeino on maatalous, suurimpina tuotannon sektoreina maitotalous ja karjankasvatus.
[16]
Sao Miguelin saarella kasvatetaan ananasta yli 6 000 kasvihuoneessa.
[17]
Turismin taloudellinen merkitys saarille on myos tarkea, mutta hallinto rajoittaa sita tarkoituksella.
[16]
Vuonna 2010 Azorien bruttokansantuote oli 3 728 miljoonaa euroa, henkea kohti 15 200 € , mika on hiukan alle Portugalin keskiarvon ja noin 76 % Euroopan 27 maan keskiarvosta. Teollisuus (lahinna rakennus- ja energiasektorit) tuottaa 16 % kansantuotteesta ja tyollistaa noin neljanneksen ihmisista. Maatalous, kalastus ja metsastys tuovat 8,4 % tuloista ja tyollistavat 11,3 % ihmisista. Loput ihmiset ja kolme neljasosaa saarten tuloista ovat palvelualalla.
[2]
Yhdeksasta saaresta jokaisella on oma lentoasema,
[18]
tosin suuri osa niista on pienempia lentopaikkoja, joita ei luokitella lentokentiksi. Portugalilainen lentokenttien huoltoyritys
ANA ? Aeroportos de Portugal
operoi Ponta Delgadan, Hortan, Vila do Porton ja Santa Cruz das Floresin kenttien terminaaleja. Muita kenttia
Lajesin lentokenttaa
lukuun ottamatta huoltaa Azorien paikallishallinto. Lajesin kentta on kaupallisen toimintansa lisaksi sotilaallisessa kaytossa, ja sita huoltaa
Portugalin asevoimat
yhdessa Yhdysvaltojen kanssa.
Saarilla sijaitsevat seuraavat lentokentat:
Tarkeimmat satamat ovat Angra do Heroismo, Ponta Delgada ja Horta.
[5]
Saarten kulttuuri on saanut paaasialliset vaikutteensa portugalilaisten ja ranskalaisten maahanmuuttajien mukana. Maatalouteen ja valaanmetsastykseen liittyvat perinteet ovat muokanneet sita vuosisatojen varrella. Arkkitehtuurille on tyypillista paikallisen laavakiven kaytto, valkoiseksi kalkitut seinat ja koristekaakelit, joissa on vaikutteita seka maureilta etta flaamilaisesta keramiikasta.
[17]
- ↑
a
b
Brinkhoff, Thomas:
Acores (Autonomous Region)
Citypopulation.de. Viitattu 8.3.2014.
- ↑
a
b
c
Economy
Aicep Portugal Global.
Arkistoitu
8.3.2014. Viitattu 8.3.2014.
- ↑
Euroopan komissio: Aluepolitiikka ja syrjaisimmat alueet
Luettu 1.4.2013
- ↑
a
b
Azoreans - Orientation
Countries and their cultures
. Viitattu 8.3.2014.
- ↑
a
b
c
Azores
Encyclopedia Britannica. Viitattu 8.3.2014.
- ↑
Azorit ? aarre Atlantin keskella
http://www.matkaopas.info
.
Arkistoitu
8.3.2014. Viitattu 20. toukokuuta 2013.
- ↑
a
b
c
d
Kari Pitkanen: Laavan paalla kukkii Euroopan suurin salaisuus.
Aamulehti
, 2.3.2011, s. B28.
- ↑
Ponta Delgada climatological Information
World Meteorological Organization. Viitattu 8.3.2014.
- ↑
Nurminen, Matti (toim.):
Maailman elaimet: Nisakkaat 2
, s. 347. Helsinki: Tammi, 1987.
ISBN 951-30-6531-6
.
- ↑
BirdLife International:
Pyrrhula murina
IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2
. 2013. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 8.3.2014.
(englanniksi)
- ↑
a
b
Sayers, s. 16.
- ↑
Sayers, s. 17.
- ↑
Sayers, s. 19.
- ↑
a
b
Sayers, s. 20.
- ↑
Sayers, s. 22.
- ↑
a
b
Azorit on meresta noussut paratiisi
http://plaza.fi
.
Arkistoitu
20.4.2015. Viitattu 20. toukokuuta 2013.
- ↑
a
b
Culture
Azores Web. Viitattu 8.3.2014.
- ↑
Flughafen in Portugal (PT)
Flugplaetze.org.
Arkistoitu
7.1.2009. Viitattu 7.7.2009.