Aulis Heikki Sallinen
(s.
9. huhtikuuta
1935
Salmi
) on kansainvalisesti arvostetuimpia
suomalaisia
klassisen musiikin
saveltajia
. Hanet tunnetaan erityisesti
oopperoistaan
.
[1]
Sallinen opiskeli
Sibelius-Akatemiassa
Aarre Merikannon
ja
Joonas Kokkosen
johdolla 1955?1960. Sallinen toimi vuosina 1960?1970
Radion sinfoniaorkesterin
intendenttina
ja 1963?1976 Sibelius-Akatemian opettajana.
[1]
Hanet nimitettiin
taiteilijaprofessoriksi
1976, ja han saattoi ryhtya vapaaksi saveltajaksi. Vuonna 1977 hanelle myonnettiin
Vantaan kulttuuripalkinto
.
[2]
Hanet on palkittu monilla muitakin tunnustuksilla urallaan.
Oopperasaveltajana Sallinen on ensimmainen kansainvalisen tason suomalainen. Hanen teoksensa
Punainen viiva
on esitetty hyvin menestyksekkaasti muun muassa New Yorkin
Metropolitanissa
,
[3]
ja
Kullervo
kantaesitettiin Los Angelesissa.
Kuningas lahtee Ranskaan
oli
Suomen Kansallisoopperan
ja Lontoon
Covent Gardenin
yhteistilaus. Sallinen on kirjoittanut useimmat ooppera
librettonsa
itse, mutta teki aiemmin yhteistyota
Paavo Haavikon
kanssa. Oopperoiden lisaksi Sallisen tuotantoon kuuluu muun muassa kahdeksan merkittavaa sinfoniaa, sello-, viulu-, huilu- ja kayratorvikonsertot seka useita kamarimusiikkiteoksia, kuten kuusi jousikvartettoa ja pianokvintetto.
Aulis Sallinen toimi Sibelius-Akatemian savellyksenopettajana. Hanen savellysoppilaistaan mainittakoon
Jouni Kaipainen
ja
Herman Rechberger
.
Saveltajana Sallinen on selkeapiirteinen ja tarkoituksenmukainen. Se ilmenee tarpeettomien tehokeinojen karttamisena ja savellysten toimivuutena: teos on kirjoitettu esitettavaksi ja esittajien mahdollisuudet huomioon ottavaksi. Viela tarkeampi piirre Sallisen tuotannossa on rehellisyys ja musiikillisten arvojen kunnioitus.
[4]
70-vuotispaivansa tienoilla kevaalla 2005 Sallinen julkaisi muistelmallisiakin aineksia sisaltavan esseekokoelman
Sadepaivan kirjoituksia
. Vuonna 2015 julkaistiin hanen paivakirjansa vuosilta 1981?2015.
[5]
Sallinen avioitui vuonna 1955 Pirkko Ainikki Holvisolan (1935?1997) kanssa. Avioliitosta syntyi nelja lasta.
[6]
Sallisen toinen puoliso on vuodesta 1999 ollut oopperalaulaja
Maija Lokka
.
[7]
- 1. sinfonia op. 24 (1971)
- 2. sinfonia
Sinfoninen dialogi
op. 29 (1972)
- 3. sinfonia op. 35 (1974?1975)
- 4. sinfonia op. 49 (1979)
- 5. sinfonia
Washington Mosaics
op. 57 (1985?1987)
- 6. sinfonia
From a New Zealand Diary
op. 65 (1989?1990)
- 7. sinfonia
The Dreams of Gandalf
op. 71 (1995?1996)
- 8. sinfonia
Autumnal Fragments
op. 81 (2001)
- Viulukonsertto op. 18 (1968)
- Sellokonsertto op. 44 (1977)
- Huilukonsertto
Harlekiini
op. 70 (1994?1995)
- Kayratorvikonsertto
Campane ed arie
op. 82 (2003)
- Konsertto klarinetille, alttoviululle ja kamariorkesterille, op. 91 (2007)
- Englannintorvikonsertto, op. 97 (2010?11)
- Kaksi myytillista kuvaa, op. 1 (1956)
- Variaatioita sellolle ja orkesterille, op. 5 (1961-62)
- Mauermusik
op. 7 (1962)
- Variaatioita orkesterille, op. 8 (1963)
- Chorali
(puhallinorkesterille) op. 22 (1970)
- Shadows
op. 52 (1982)
- Sunrise Serenade
, Op. 63 (1989)
- Palatsirapsodia
op. 72 (1996)
- Ouverture Solenne
op. 75 (1997)
- Kamarimusiikki I op. 38 (1975)
- Kamarimusiikki II op. 41 (sooloalttohuilulle ja jousiorkesterille) (1976)
- Kamarimusiikki III
Don Juanquijoten yolliset tanssit
op. 58 (sellolle ja jousiorkesterille) (1986)
- Kamarimusiikki IV (pianolle ja jousiorkesterille) (2000)
- Kamarimusiikki V
Barabbas muunnelmia
op. 80 (harmonikalle ja jousiorkesterille) (2000)
- Kamarimusiikki VI
3 invitations au voyage
op. 88 (soolojousikvartetille ja jousiorkesterille) (2005?2006)
- Kamarimusiikki VII
Cruselliana
op. 93 (puhallinkvintetille ja jousille) (2008)
- Kamarimusiikki VIII
Paavo Haavikko in memoriam
op. 94 (sellolle ja jousille) (2008?2009)
- Kamarimusiikki IX
Nocturne
op. 112 (laulusolistille ja jousille) (2018)
- Kamarimusiikki X op. 114 (viululle, harpulle ja jousille) (2018)
- Sunrise Serenade
op. 63 (2 trumpetille, pianolle ja jousiorkesterille) (1989)
- Kamarikonsertto op. 87 (viululle, pianolle ja kamariorkesterille) (2004?2005)
- Konsertto klarinetille, alttoviululle ja kamariorkesterille op. 91 (2006?2007)
- Konsertto englannintorvelle ja kamariorkesterille op. 97 (2010)
- Tuulinen talvi Provencessa eli requiem laheisen kuoltua
op. 89 tenorille tai sopraanolle seka pianolle, viululle ja kitaralle (2006)
- Barabbas dialogeja
op. 84 viidelle laulajalle, kertojalle ja kamariorkesterille (2002?2003/2023
[8]
)
- Elaman ja kuoleman lauluja
op. 69 baritonisolistille, kuorolle ja orkesterille (1995)
- Nelja laulua unesta
sopraanolle ja pianolle, myos sopraanolle ja orkesterille op. 30 (1973)
- Viisi naismuotokuvaa
op. 100 mezzosopraanolle, kayratorvelle ja kamariorkesterille (2012)
- Kamarimusiikki IX (ks. kamariorkesteriteokset)
- 6 jousikvartettoa (1958, 1960, 1969, 1983, 1985, 2014
[9]
)
- Introduction and Tango Overture
op. 74 (1997)
- Pianokvintetto
...des morceaux oublies...
op. 85 (2003?2004)
- Sellosonaatti op. 86 (2004)
- Pianotrio op. 96 (2010)
- Viulusonaatti op. 113 (2018)
- ↑
a
b
”Sallinen, Aulis”,
Otavan Iso Musiikkitietosanakirja 5
, s. 118?119. Otava, 1979.
ISBN 951-1-05295-0
.
- ↑
Vantaan kulttuuripalkinto
Vantaan kaupunki. Viitattu 2.7.2016.
- ↑
Karvalakkioopperat.
Sininen laulu
. Yleisradio. Viitattu 29.3.2015.
- ↑
”Sallinen, Aulis”,
Otavan suuri ensyklopedia, 8. osa (Reykjavik?sukulaisuus)
, s. 6027?6028. Otava, 1976.
ISBN 951-1-05637-9
.
- ↑
Siren, Vesa:
Oopperan kuninkaan karsimykset ? Aulis Sallinen kayttaa tyopaivakirjojaan harmien purkuun kuin Sibelius.
Helsingin Sanomat
. 12.4.2015.
- ↑
Paavilainen, Ulla (paatoim.):
Kuka kukin on: Henkilotietoja nykypolven suomalaisista 2015
, s. 800?801. Helsinki: Otava, 2014.
ISBN 978-951-1-28228-0
.
- ↑
Sivuoja-Gunaratnam, Anne: ”Sallinen, Aulis (1935?)”,
Suomen kansallisbiografia, osa 8
, s. 572?574. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2006.
ISBN 951-746-449-5
.
Teoksen verkkoversio
.
- ↑
Djupsjobacka, Tove: Barabbas var ingen buse utan en frihetskampe.
Hufvudstadsbladet
, 26.1.2023, s. 18?19.
Artikkelin maksullinen verkkoversio.
. Viitattu 27.1.2023.
- ↑
Tiikkaja, Samuli:
Aulis Sallinen palasi kvartettosaveltajaksi.
Helsingin Sanomat
10.7.2014.
- Anttila, Jarmo:
Aulis Sallisen Ratsumies ja Punainen viiva: Oopperaa, musiikkiteatteria ja kulttuuriradikalismia
. Diss. Jyvaskyla Studies in the arts, 81 Jyvaskylan yliopisto 2002.
ISSN 0075-4633
.
ISBN 951-39-1206-X
- Anttila, Jarmo: Vestmanviikin balladi Aulis Sallisen
Punainen viiva
-oopperassa.
Etnomusikologian vuosikirja
1997 (9. vsk.), s. 5?14.
- Anttila, Jarmo: Kansanomaista, sakraalia ja yhteiskunnallista: Melodiasitaatit Aulis Sallisen oopperoissa
Ratsumies
ja
Punainen viiva
.
Etnomusikologian vuosikirja
2003 (15. vsk.), s. 169?190.
- Arni, Erkki:
Ratsumies, Viiva ja Kuningas eli kuvauksia Aulis Sallisen oopperoiden synnysta ja vaiheista
. Savonlinna: Savonlinnan oopperajuhlien kannatusyhdistys, 1984.
ISBN 951-99554-1-0
.
- Sallinen, Aulis:
Sadepaivan kirjoituksia
. Kulttuurin malja. Helsinki: WSOY, 2005.
ISBN 951-0-30370-4
.
- Sallinen, Aulis:
Saveltaja
. Helsinki: Auditorium Kustannus, 2015.
ISBN 978-952-7043-26-4
.
|
---|
| Kansainvaliset
| |
---|
| Kansalliset
| |
---|
| Tieteilijat
| |
---|
| Taiteenala
| |
---|
| Henkilot
| |
---|
| Muut
| |
---|
|