Antonios Suuri

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Antonius Suuri
Pyhä Antonius Suuri
Pyha Antonius Suuri
Henkilotiedot
Syntynyt n. 250
Coma, Egypti
Kuollut 356
Colzim, Egypti
Kansalaisuus egyptilainen
Ammatti apotti
Muut tiedot
Lempinimet Kinobioottinen isa, Kaikkien munkkien isa, Lantisen luostarilaitoksen isa [1]

Pyha Antonios Suuri (myos Abba Antonius, Egyptin Antonius, Eramaan Antonius tai Antonius Erakko ; [1] m.kreik. ?ντ?νιο? , Ant?nios , lat. Antonius , kopt. ???? ?????? ; n. 250 ? 356 ) oli kristitty erakko ja apotti, joka vaikutti Egyptin alueella ja jota pidetaan lansimaisen luostarijarjestelman ja ensimmaisen varsinaisen kristillisen luostarin perustajana. Pyhaa Antoniosta kunnioitetaan katolisuudessa , ortodoksisuudessa , koptilaisuudessa ja anglikaanisuudessa . [1] [2] Katolisuudessa ja ortodoksisuudessa hanen juhlaansa vietetaan 17. tammikuuta ja koptilaisuudessa 30. tammikuuta.

Elama [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Pyha Antonios syntyi Comassa, Egyptissa, noin kolmannen vuosisadan keskivaiheilla. Hanen vanhempansa, jotka olivat jalosukuisia ja varakkaita, kuolivat kun han eli kahdettakymmenetta vuottaan ja han peri heidan omaisuutensa. Kerran kuultuaan evankeliumia kirkossa han paatti kirjaimellisesti noudattaa Jeesuksen sanoja taydelliseksi tulemisesta ja luopua omaisuudestaan, antaa ne koyhille ja seurata Jeesusta . Antonios vetaytyi eramaahan yksinaisyyteen mietiskelemaan, rukoilemaan ja palvelemaan Jumalaa. Pyhimys vieraili askeettien luona, tutustui heidan elamaansa ja yritti oppia heilta. Mies asettui yhteen hautaan lahella kotikylaansa, missa hanen kerrotaan kohdanneen pahoja henkia villielainten muodossa. Vietettyaan viisitoista vuotta tallaista elamaa eli kolmenkymmenenviiden vuoden ikaisena pyha Antonios paatti vetaytya tayteen yksinaisyyteen. Han loysi Niilin varrelta vuoren, jossa oli vanha autio linna, ja asettui sinne asumaan. Hanen luonaan vieraili paljon ihmisia tapaamassa ja saamassa elamanohjeita.

Myos Rooman keisarit saivat lopulta tietaa Antonioksesta. Konstantinus Suuri ja hanen poikansa keisarit Konstantinus II ja Constans kirjoittivat hanelle kaikesta haneen liittyvasta kuultuaan kuin isalleen ja pyysivat hanelta myos vastausta kirjeisiinsa. Aluksi pyha Antonios ei halunnut ottaa kirjeita vastaan eika iloinnut niista erityisesti, mutta kun munkit suosittelivat ja viittasivat hallitsijoiden olevan kristittyja, jotka saattaisivat loukkaantua, salli Antonios lukea kirjeet. Hallitsijat ottivat iloiten vastaan Antonioksen neuvot, jotka koskivat esimerkiksi Kristuksen kunnioittamista ja pelastumista.

Vuosien saatossa Antonioksen maine erakkona lisaantyi ja hanen luokseen saapui toisia erakkoja pyrkien elamaan Antonioksen antaman esimerkin mukaisesti. Erakkoelamasta tuli yha suositumpaa. Erakot perivat alkukirkon marttyyrien kunnioituksen, ja heidan askeettista elamantapaansa pidettiin kristillisyyden korkeimpana muotona. Nain syntyi luostarilaitos. Luostarit olivat alkuun vain majoja, mutta vuosikymmenien ja -satojen kuluessa ne ovat kasvaneet ja muuttuneet suuriksi laitoksiksi ja valtaviksi instituutioiksi.

Pyhimyksen kerrotaan kuolleen 105-vuotiaana ja pyha Hieronymys ajoittaa hanen kuolemansa vuosille 356?357. Omasta pyynnostaan hanen hautansa pidettiin salaisuutena kahden hanet haudanneen opetuslapsen toimesta, jotta hanen ruumistaan ei alettaisi kunnioittaa.

Antonioksen oppilas Athanasios Suuri (n. 298?373) kirjoitti taman pyhimyselamakerran ja hagiografisen kirjallisuuden klassikon Antonios Suuren elama joko vuonna 357 tai 365. Myos kirkkoisat Efraim Syyrialainen , Gregorios Nazianzilainen , Hieronymus ja Rufinus mainitsevat hanet elamakerran kirjoittajaksi. Teos kaannettiin piakkoin latinaksi, jolloin se levitti munkkiselaman aatetta lannessakin. Tekstia mallinaan pitaen pyha Hieronymys kirjoitti itsekin joitakin hagiografioita.

Antonios oli myos esimerkiksi kirkkoisien pyha Basileios Suuri (n. 330?379), pyha Hieronymus (347?420), pyha Johannes Khrysostomos (347?407), pyha Ambrosius (340?397) ja pyha Augustinus (354?430) aikalainen. Han eli seuraavien 17 paavien hallintokausien aikana: pyha Fabian (236?250), pyha Cornelius (251?253), pyha Lucius I (253?254), pyha Stephen I (254?257), pyha Sixtus II (257?258), pyha Dionysius (260?268), pyha Felix I (269?274), pyha Eutychian (275?283), pyha Caius (283?296), pyha Marcellinus (296?304), pyha Marcellus I (308?309), pyha Eusebius (309 or 310), pyha Miltiades (311?314), pyha Sylvester I (314?335), pyha Marcus (336), pyha Julius I (337?352) ja Liberius (352?366). [3]

Kunnoitus [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Pyha Antonios on muun muassa Johanniittain ritarikunnan , amputoitujen , erakkojen , elainten , epileptikkojen , teurastajien , kotielainten, munkkien , ihotautien , ihottumien , taudeista vapautumisen, hautausmaiden , haudankaivajien , korientekijoiden, harjojentekijoiden ja paikkojen Burgio, Sisilia, Italia; Castrofilippo, Agrigento, Italia; Chiaravalle, Ancona, Italia; Fivizzano, Italia; Fontainemore, Italia; Mamoiada, Italia; Sant’Angelo Lodigiano, Italia; Mook, Alankomaat ja San Antonio, Ibiza, Espanja suojeluspyhimys. [1]

Roomalaiskatolisessa messussa pyhaa Antoniusta on muistettu seuraavanlaisella latinankielisella kollehtarukouksella: [4]

"Oremus. Intercessio nos, qu?sumus Domine, beati Antonii Abbatis commendet: ut, quod nostris meritis non valemus, eius patrocinio assequamur. Per Dominum nostrum Iesum Christum, Filium tuum: qui tecum vivit et regnat in unitate Spiritus Sancti Deus, per omnia saecula saeculorum. R. Amen."

Pyhakkoja [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Galleria [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Katso myos [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Kirjallisuutta [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

  • ”Pyha Antonios Suuri”,  Gerontikon eli Pyhien vanhusten sanomaa , s. 22?29. Ensimmainen painos. Suomentanut Johannes Seppala. Pieksamaki: Ortodoksinen kirjallisuusyhdistys Ortokirja ry, 1984. ISBN 951-95895-0-3 .
  • Pyha isamme Antonios Suuri: ”Opetuksia ihmisen luonteesta ja kehotuksia nuhteettomaan elamanvaellukseen”,  Filokalia , I osa. Kokoelma pyhien kilvoittelijaisien kirjoituksia. Koonneet pyhat Makarios Notaras ja Nikodeemos Athosvuorelainen , s. 15?49. Toinen painos 1988. Suomentanut sisar Kristoduli (Lampi). Pieksamaki: Valamon ystavat r.y., 1988. ISBN 951-99931-7-7 .

Lahteet [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Viitteet [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

  1. a b c d Saint Anthony the Abbot CatholicSaints.Info . 25.12.2008. Viitattu 6.7.2019. (englanniksi)
  2. St. Anthony The Great Anglican Life . 17.1.2019. Arkistoitu 6.7.2019. Viitattu 6.7.2019. (englanniksi)
  3. CATHOLIC ENCYCLOPEDIA: List of Popes www.newadvent.org . Viitattu 6.7.2019.
  4. Sancta Missa divinumofficium.com . Viitattu 6.7.2019.
  5. Church of St. Anthony of the Desert GCatholic . Viitattu 6.7.2019.
  6. Church of St. Anthony of the Desert GCatholic . Viitattu 6.7.2019.
  7. Monastere de Saint-Antoine-le-Grand GCatholic . Viitattu 6.7.2019.

Aiheesta muualla [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]