Antonin Artaud (oik. Antoine Marie Joseph Artaud , 4. syyskuuta 1896 ? 4. maaliskuuta 1948 ) oli ranskalainen kirjailija ja teatterin uudistaja, jonka maine perustuu Julmuuden teatteriin ( Le Theatre de la Cruaute ).

Elama [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Artaud’n oikea nimi on Antoine Marie Joseph Artaud. Antonin Artaud on pseudonyymi. Han syntyi Etela-Ranskassa Marseillessa varakkaaseen porvarisperheeseen. Isa oli merikapteeni ja aiti Euphrasie Nalpas sukujuuriltaan turkkilainen.

Lapsena Artaud sairasti aivokalvontulehduksen , jonka jalkeen han karsi mielenterveysongelmista lapi elamansa. Han joutui pahaan depressioon, ja hanet lahetettiin Sveitsiin hoitoon laitokseen, jossa hanta laakittiin oopiumilla . Artaud'sta tuli huumeriippuvainen .

Paastyaan parempaan kuntoon han muutti vuonna 1920 Pariisiin . Han tunsi kutsumusta kirjoittamista ja teatteria kohtaan. La Nouvelle Revue Francaise -lehti, jonne han tarjosi runojaan, ei julkaissut niita. Kustantajan kanssa sukeutui kuitenkin kirjeenvaihto, josta koottiin kirja, Kirjeenvaihto Jacques Rivieren kanssa .

Artaud liittyi surrealisteihin , ja han johti Surrealististen tutkimusten keskusta ( Bureau de recherches surrealistes ). Huhtikuussa 1925 ilmestynyt Surrealistisen vallankumouksen (La Revolution surrealiste ) kolmas julkaisu on hyvin pitkalle Artaud’n kasialaa. Artaud ei kuitenkaan kannattanut surrealistien kasitysta poliittisesta ja kantaa ottavasta taiteesta, joten tiet erkanivat.

Samaan aikaan Artaud naytteli, puvusti ja kirjoitti teatterille naytelmakasikirjoituksia. Yhdessa Roger Vitracin kanssa he perustivat ’patafysiikan perinteita kantavan Alfred Jarry ?teatterin, joka toimi vuosina 1927 ? 1929. Yritys kaatui talousvaikeuksiin. Seuraavaksi oli vuorossa Julmuuden teatteri (Le Theatre de la Cruaute). Nimeksi piti alun perin tulla ”Metafyysinen teatteri”, joka olisi paremmin valaissut mista Artaud’n teatterikasityksessa on kyse.

Vuonna 1935 Artaud muutti Meksikoon. Siella han tutustui paikallisiin intiaaneihin, jotka perehdyttivat hanet riitteihinsa ja uskonnollisiin menoihinsa. Huumeiden kaytto kuului kuvaan. Palatessaan Ranskaan Arataud meni kihloihin belgialaisnaisen kanssa ja yritti paasta eroon huumeriippuvuudestaan. ^[1]

Toukokuussa 1937 Artaud oli luennoimassa Brysselissa, kun han alkoi huutaa kesken luentonsa yleisolle. Syksylla kaydessaan Irlannissa hanet todettiin henkisesti epavakaasti ja lahetettiin takaisin Ranskaan. Samoihin aikoihin han julkaisi teoksensa Kohti kriittista teatteria . Ranskassa Artaudilla diagnosoitiin skitsofrenia , ja han vietti seuraavat yhdeksan vuotta mielisairaaloissa ainakin Rodezissa ja Ivry-sur-Seinessa . ^[1] Artaudin mukaan han tunsi sairauden myota menettaneensa identiteettinsa , silla han tuli tietoiseksi tavallisesti tiedostamattomista kehon toiminnoista. Han juuttui painajaiseen, jossa tiedosti lihaksensa, luunsa ja mahansa, jonka toiminnot pitivat samanlaista lapsytysta kuin lippu myrskyssa. Han hahmotti katensa ja jalkansa kuin verisina vanuina, etaisina ja vaarissa paikoissa olevina. ^[2] Artaud lopetti kirjoittamisen ja piirtamisen pitkaksi aikaa mutta aloitti uudelleen sahkohoidon jalkeen. ^[1]

Artaud palasi juhlittuna Pariisiin, jossa han piti kolmen tunnin luennon lukien teoksiaan yleisolle. ^[1] Toipumisen jalkeen seurasi kiihkea luomisen ja kirjoittamisen kausi. Artaud'n kootut teokset kasittavat perati 26 nidetta.

Artaud koki syvaa hengenheimolaisuutta Vincent van Goghin kanssa. Teos Van Gogh, le suicide de la societe (1947, sananmukaisesti "Van Gogh, yhteiskunnan itsemurha"), kasittelee yhta paljon Artaud’ta itseaan kuin van Goghia. Kimmo Pasanen on suomentanut esseen nimella Korpit ja auringonkukka (1974). Esseestaan Artaud sai tammikuussa 1948 Sainte-Beuve ?palkinnon. ^[3]

Artaud kuoli 4. maaliskuuta 1948 suolisto syopaan lepokodissa lahella Pariisia. ^[1] Hanet loydettiin kuolleena majapaikastaan Ivry-sur-Seinen esikaupunkialueella sijaitsevasta puutarhapaviljongista kenka kadessa, ikaan kuin han olisi menehtynyt kesken paivittaiselle kavelylenkille valmistautummista. ^[3]

Artaud’n teatterikasitys [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

”Julmuuden teatteriksi” kutsutussa manifestissaan Artaud halusi vapauttaa teatterin Logoksen , toisin sanoen kirjallisuuden ja sanojen tyranniasta. Artaud ihaili itamaista, varsinkin balilaista teatteria, joka ei perustu puheeseen eika dialogiin vaan elekieleen. ”Balin teatterissa aistii esikielellisen tilan, joka pystyy itse valitsemaan oman kielensa, oli se sitten musiikkia, eleita, liikkeita tai sanoja”, kirjoittaa Artaud pamfletissaan Le theatre et son double ( Kohti kriittista teatteria ), joka sananmukaisesti tarkoittaa ”Teatteri ja sen kaksoisolento” (1938).

Artaud'n merkitysta ovat analysoineet Dan Steinbock Le Theatre et son double -teoksen kaannoksen jalkisanoissa ja Johanna Enckell , joka ei pida teoksen otsikkoa onnistuneena. Kohti kriittista teatteria tuo liikaa mieleen Bertolt Brechtin , jonka kasitys teatterista on aivan vastakkainen Artaud'n kasityksen kanssa.

Ensimmaisessa kirjeessaan Jacques Rivierelle 13. syyskuuta 1932 Artaud maarittelee Julmuuden seuraavasti: ”Mentaalisena kasitteena julmuus merkitsee ankaruutta, hellittamattomyytta ja saalimatonta paattavaisyytta, taipumatonta, ehdotonta maaratietoisuutta”.

Artaud'n nakemyksen mukaan lansimaisen teatterin perisynti on se, etta sen keskiossa on ihminen. Itamaisessa teatterissa tarkein on maailmankaikkeus, ei ihminen. Artaud’n mielesta lansimaissa teatterin perusajatus on prostituoitu, kuten kaikki muukin.

Artaud peraankuuluttaa tilan runoutta (la poesie de l'espace), joka kattaa kaikki nayttamolla kaytettavat ilmaisukeinot, kuten musiikin, tanssin, plastiikan, pantomiimin, mimiikan, eleet, intonaation, valaistuksen ja kulissit. Tama tilan runous on taysin riippumatonta puhutusta kielesta.

Artaud’n seuraajia ovat esimerkiksi absurdin teatterin edustajat ja Peter Brook . Suomessa Jouko Turkkaa ja Jumalan teatteria pidetaan Artaud’n oppien soveltajina.

Paateokset [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

• L’ombilic des limbes, 1925
• Le pese-nerfs, 1925
• L’art et la mort, 1929
• Le moine, de Lewis, raconte par Antonin Artaus, 1931
• Heliogabale ou l’anarchiste couronne, 1934
• Les nouvelles revelations de l’etre, 1937
• Le theatre et son double, 1938 (suom. Kohti kriittista teatteria, Ulla-Kaarina Jokinen, 1983)
• D’un voyage au pays des Tarahumaras, 1945
• Van Gogh, le suicide de la societe, 1947 (suom. Korpit ja auringonkukka, Kimmo Pasanen, 1988)
• Artaud le Momo, 1947
• Ci-Git precede de La culture indienne, 1947
• Pour en finir avec le jugement de Dieu, 1948
• Les Cenci, 1964 (postuumisti)

Suomennetut teokset [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

• Kohti kriittista teatteria (1964, Le theatre et son double ja 1974, Le Theatre de la Cruaute), suom. Ulla-Kaarina Jokinen. Jalkisanat Dan Steinbock: Artaud’n testamentti ? kohti kriittista teatteria, Helsinki: Otava, 1983 ISBN 951-1-07283-8
• Korpit ja auringonkukka (1974, Van Gogh, le suicide de la societe, suom. ja saatesanat Kimmo Pasanen, Helsinki: Taide 1988 ISBN 951-8912-01-7

Artikkeleita Teemanumero 4/2010 Avantgarde, suom. Antti Ponni

• Noituus ja elokuva (Sorcellerie et cinema)
• Elokuva ja todellisuus (Cinema et realite)
• Simpukankuori ja kirkonmies (La coquille et clergyman; elokuvan kasikirjoitus)

Runoja

• Dialogi vuodelta 1928: Antonin Artaud ja Andre Breton, suom. Janne Salo, julkaisussa: Kirjo: kirjallisuus- ja kulttuurilehti 2002; nro 4
• Katu, suom. Janne Salo, julkaisussa: Kirjo: kirjallisuus- ja kulttuurilehti 2002; nro 4
• Musta runoilija, suom. Seppo Tuokko, teoksessa: Toistasataa runoilijaa: runosuomennoksia 1960-luvun kulttuurilehdista , toim. Kalevi Seilonen , Helsinki: Tammi 1989 ISBN 951-30-6787-4
• Siina missa toiset..., suom. Aki Salmela , julkaisussa: Tuli & Savu: runouslehti 2004; nro 2

Lahteet [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

• Susan Sontag, Lihan estetiikka ? teatteri Artaud'n mukaan . Suom. Riikka Stewen, jalkisanat Kirsikka Moring; Kustannus Oy Odessa, Helsinki, 1986. ^{lahde tarkemmin?}
• Johanna Enckell,:  Antonin Artaudin jaljet ranskalaisessa teatterissa . Helsinki: Like, 2003. ISBN 952-471-143-5 .

Viitteet [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Aiheesta muualla [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

• Centre de recherche sur le surrealisme: Bulletin international Antonin Artaud
• A New Scene Seen Anew: Representation and Cruelty in Derrida's Artaud by Colin Russell ( Arkistoitu ? Internet Archive)

Auktoriteettitunnisteet Kansainvaliset FAST ISNI 2 VIAF WorldCat Kansalliset Norja Espanja Ranska BnF data Katalonia Saksa Italia Israel Belgia Yhdysvallat Ruotsi Japani T?ekki Australia Kreikka Korea Alankomaat Puola Portugali Tieteilijat CiNii Taiteenala MusicBrainz Museum of Modern Art RKD Artists ULAN Henkilot Deutsche Biographie Trove Elonet Muut Europeana RISM SNAC IdRef