Anton Webern ( 3. joulukuuta 1883 , Wien , Itavalta ? 15. syyskuuta 1945 , Mittersill , Itavalta ) oli itavaltalainen saveltaja . Han opiskeli savellysta Arnold Schonbergin johdolla. Taman ja Alban Bergin kanssa hanet luetaan ns. Toiseen Wienin koulukuntaan . ^[1]

Webern vietti lapsuutensa Wienin lisaksi Grazissa ja Klagenfurtissa . Han opiskeli pianon- ja sellonsoittoa ja kirjoitti ensimmaiset savellyksensa ennen vuosisadan vaihdetta. Vuonna 1902 han aloitti musiikkitieteen opinnot Wienin yliopistossa opettajanaan muun muassa musiikkitieteilija Guido Adler. Vaitoskirjan Webern kirjoitti jo vuonna 1906 alankomaalaisen renessanssisaveltajan Heinrich Isaacin musiikista. ^[1]

Schonbergiin Webern tutustui vuonna 1904, ja tasta alkoi tiivis opettaja-oppilas -suhde. Han ystavystyi myos Schonbergin toisen oppilaan Alban Bergin kanssa. ^[1] Vuonna 1908 valmistunut Passacaglia oli Webernin savellysopintojen epavirallinen lopputyo. Han aloitti teatterikapellimestarin tyot turvatakseen toimeentulonsa ja tyoskenteli muun muassa Bad Ischlissa , Wienissa, Teplitzissa , Danzigissa , Stettinissa ja Prahassa .

Webern avioitui helmikuussa 1911 serkkunsa Wilhelmine Mortlin kanssa. Vuodet 1915?1917 han palveli armeijassa. Webern asettui kesalla 1918 perheineen Modlingiin Wienin etelapuolelle, jossa myos Schonberg noihin aikoihin asui. Webern toimi Wienissa aktiivisesti uuden musiikin puolesta ja auttoi Schonbergia taman perustamassa ”Yksityisten musiikkiesitysten yhdistyksessa” ( Verein fur Musikalische Privatauffuhrungen ). Han johti useita orkestereita Wienissa 1920-luvulla ja tyoskenteli wienilaiselle Universal Editionille, josta tuli vuonna 1921 hanen savellystensa kustantaja. Webern tutustui vuonna 1926 runoilija-maalari Hildegard Joneen. Heidan ystavyytensa lujittui, ja Webern savelsi siita lahtien kaikki lauluteoksensa Jonen teksteihin.

Kansallissosialismin nousu vaikutti myos Webernin asemaan: hanen musiikkinsa (kuten esimerkiksi toisen Wienin koulukunnan musiikki ylipaansa) julistettiin kulttuuribolshevismiksi ja rappiotaiteeksi vuonna 1938. Sodan loppuaikoina 1945 Webern muutti Wilhelminen kanssa tyttarensa luo Mittersilliin lahelle Salzburgia . Samana vuonna 15. syyskuuta, nelja kuukautta saksalaisten antauduttua yhdysvaltalaissotilas ampui hanet vahingossa. ^[1]

Webernin teokset jaetaan usein kolmeen osaan. Varhaistuotanto (opukset 1?11), joista mainittakoon Passacaglia op. 1, jossa on viela tonaalisia piirteita ja Kuusi bagatellia jousikvartetille op. 9, vokaaliteokset (opukset 12?19), jotka olivat ratkaisu ilmaisun tiivistymiseen, seka myohaistuotanto (opukset 20?31), jotka noudattavat tiukkaa dodekafoniaa . Hanen teostensa kokonaiskesto vastaa yhta Richard Wagnerin oopperaa , mika kertoo hanen tiiviista ilmaisustaan.

1950-luvulla hanen musiikkinsa loydettiin uudelleen, kun hanesta tuli Darmstadtin koulukunnan esikuva.

• Passacaglia orkesterille, opus 1 (1908)
• Entflieht auf Leichten Kahnen , kuorolle a cappella Stefan Georgen tekstiin, opus 2 (1908)
• Funf Lieder (Viisi laulua), opus 3 (1907?08)
• Funf Lieder (Viisi laulua), opus 4 (1908?09)
• Funf Satze fur Streichquartett (Viisi osaa jousikvartetille), opus 5 (1909)
• Sechs Stucke fur grosses Orchester (Kuusi kappaletta suurelle orkesterille), opus 6 (1909?10, uusi versio 1928)
• Vier Stucke (Nelja kappaletta) viululle ja pianolle, opus 7 (1910)
• Zwei Lieder (Kaksi laulua) Rainer Maria Rilken teksteihin, opus 8 (1910)
• Sechs Bagatellen fur Streichquartett (Kuusi bagatellia jousikvartetille), opus 9 (1913)
• Funf Stucke fur Orchester (Viisi kappaletta orkesterille), opus 10 (1911?13)
• Drei kleine Stucke fur Violoncello und Klavier (Kolme pienta kappaletta sellolle ja pianolle), opus 11, (1914)
• Vier Lieder (Nelja laulua), opus 12 (1915?17)
• Vier Lieder (Nelja laulua), opus 13 (1914?18)
• Sechs Lieder (Kuusi laulua) lauluaanelle ja kamariyhtyeelle, opus 14 (1917?21)
• Funf geistliche Lieder lauluaanelle ja kamariyhtyeelle, opus 15 (1917?22)
• Funf Canons nach lateinischen Texten lauluaanelle ja kamariyhtyeelle, opus 16 (1923?24)
• Drei Volkstexte (Kolme kansanrunoa) lauluaanelle ja kamariyhtyeelle, opus 17 (1924)
• Drei Lieder (Kolme laulua) lauluaanelle ja kamariyhtyeelle, opus 18 (1925)
• Zwei Lieder (Kaksi laulua) sekakuorolle ja kamariyhtyeelle, opus 19 (1926)
• Jousitrio , opus 20 (1927)
• Sinfonia , opus 21 (1928)
• Kvartetto viululle, klarinetille, tenorisaksofonille ja pianolle, opus 22 (1930)
• Drei Lieder aus "viae inviae" lauluaanelle ja pianolle, opus 23 (1934)
• Konsertto , kamariyhtyeelle, opus 24 (1934)
• Drei Lieder (Kolme laulua) Hildegard Jonen teksteihin, lauluaanelle ja pianolle, opus 25 (1934?35)
• Das Augenlicht ("Durch unsre offnen Augen") sekakuorolle ja orkesterille Hildegard Jonen tekstiin, opus 26 (1935)
• Variationen (Muunnelmia) pianolle, opus 27 (1936)
• Jousikvartetto , opus 28 (1937?38)
• Kantaatti nro 1 sopraanolle, sekakuorolle ja orkesterille, opus 29 (1938?39)
• Variationen fur Orchester (Muunnelmia) orkesterille, opus 30 (1940)
• Kantaatti nro 2 sopraanolle, bassolle, sekakuorolle ja orkesterille, opus 31 (1941?43)

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Anton Webern .

• Heikki Poroila: Anton Webernin koko savellystuotanto listattuna . (PDF)

Auktoriteettitunnisteet Kansainvaliset FAST ISNI VIAF WorldCat Kansalliset Norja Espanja Ranska BnF data Katalonia Saksa Italia Israel Suomi (KANTO) Belgia Yhdysvallat Ruotsi Latvia Japani T?ekki Korea Alankomaat Puola Portugali Vatikaani Tieteilijat CiNii Taiteenala BRAHMS MusicBrainz RKD Artists Henkilot BMLO Deutsche Biographie Trove Elonet Muut Europeana RISM SNAC IdRef