Anton Webern
(
3. joulukuuta
1883
,
Wien
,
Itavalta
?
15. syyskuuta
1945
,
Mittersill
,
Itavalta
) oli itavaltalainen
saveltaja
. Han opiskeli savellysta
Arnold Schonbergin
johdolla. Taman ja
Alban Bergin
kanssa hanet luetaan ns.
Toiseen Wienin koulukuntaan
.
[1]
Webern vietti lapsuutensa Wienin lisaksi
Grazissa
ja
Klagenfurtissa
. Han opiskeli pianon- ja sellonsoittoa ja kirjoitti ensimmaiset savellyksensa ennen vuosisadan vaihdetta. Vuonna 1902 han aloitti musiikkitieteen opinnot Wienin yliopistossa opettajanaan muun muassa musiikkitieteilija Guido Adler. Vaitoskirjan Webern kirjoitti jo vuonna 1906 alankomaalaisen renessanssisaveltajan
Heinrich Isaacin
musiikista.
[1]
Schonbergiin Webern tutustui vuonna 1904, ja tasta alkoi tiivis opettaja-oppilas -suhde.
Han ystavystyi myos Schonbergin toisen oppilaan
Alban Bergin
kanssa.
[1]
Vuonna 1908 valmistunut
Passacaglia
oli Webernin savellysopintojen epavirallinen lopputyo. Han aloitti teatterikapellimestarin tyot turvatakseen toimeentulonsa ja tyoskenteli muun muassa
Bad Ischlissa
, Wienissa,
Teplitzissa
,
Danzigissa
,
Stettinissa
ja
Prahassa
.
Webern avioitui helmikuussa 1911 serkkunsa Wilhelmine Mortlin kanssa. Vuodet 1915?1917 han palveli armeijassa. Webern asettui kesalla 1918 perheineen Modlingiin Wienin etelapuolelle, jossa myos Schonberg noihin aikoihin asui. Webern toimi Wienissa aktiivisesti uuden musiikin puolesta ja auttoi Schonbergia taman perustamassa ”Yksityisten musiikkiesitysten yhdistyksessa” (
Verein fur Musikalische Privatauffuhrungen
). Han johti useita orkestereita Wienissa 1920-luvulla ja tyoskenteli wienilaiselle Universal Editionille, josta tuli vuonna 1921 hanen savellystensa kustantaja. Webern tutustui vuonna 1926 runoilija-maalari Hildegard Joneen. Heidan ystavyytensa lujittui, ja Webern savelsi siita lahtien kaikki lauluteoksensa Jonen teksteihin.
Kansallissosialismin
nousu vaikutti myos Webernin asemaan: hanen musiikkinsa (kuten esimerkiksi toisen Wienin koulukunnan musiikki ylipaansa) julistettiin kulttuuribolshevismiksi ja
rappiotaiteeksi
vuonna 1938. Sodan loppuaikoina 1945 Webern muutti Wilhelminen kanssa tyttarensa luo Mittersilliin lahelle
Salzburgia
. Samana vuonna 15. syyskuuta, nelja kuukautta saksalaisten antauduttua yhdysvaltalaissotilas ampui hanet vahingossa.
[1]
Webernin teokset jaetaan usein kolmeen osaan. Varhaistuotanto (opukset 1?11), joista mainittakoon Passacaglia op. 1, jossa on viela tonaalisia piirteita ja Kuusi bagatellia jousikvartetille op. 9, vokaaliteokset (opukset 12?19), jotka olivat ratkaisu ilmaisun tiivistymiseen, seka myohaistuotanto (opukset 20?31), jotka noudattavat tiukkaa
dodekafoniaa
. Hanen teostensa kokonaiskesto vastaa yhta
Richard Wagnerin
oopperaa
, mika kertoo hanen tiiviista ilmaisustaan.
1950-luvulla hanen musiikkinsa loydettiin uudelleen, kun hanesta tuli
Darmstadtin koulukunnan
esikuva.
- Passacaglia
orkesterille, opus 1 (1908)
- Entflieht auf Leichten Kahnen
, kuorolle a cappella Stefan Georgen tekstiin, opus 2 (1908)
- Funf Lieder
(Viisi laulua), opus 3 (1907?08)
- Funf Lieder
(Viisi laulua), opus 4 (1908?09)
- Funf Satze fur Streichquartett
(Viisi osaa jousikvartetille), opus 5 (1909)
- Sechs Stucke fur grosses Orchester
(Kuusi kappaletta suurelle orkesterille), opus 6 (1909?10, uusi versio 1928)
- Vier Stucke
(Nelja kappaletta) viululle ja pianolle, opus 7 (1910)
- Zwei Lieder
(Kaksi laulua) Rainer Maria Rilken teksteihin, opus 8 (1910)
- Sechs Bagatellen fur Streichquartett
(Kuusi bagatellia jousikvartetille), opus 9 (1913)
- Funf Stucke fur Orchester
(Viisi kappaletta orkesterille), opus 10 (1911?13)
- Drei kleine Stucke fur Violoncello und Klavier
(Kolme pienta kappaletta sellolle ja pianolle), opus 11, (1914)
- Vier Lieder
(Nelja laulua), opus 12 (1915?17)
- Vier Lieder
(Nelja laulua), opus 13 (1914?18)
- Sechs Lieder
(Kuusi laulua) lauluaanelle ja kamariyhtyeelle, opus 14 (1917?21)
- Funf geistliche Lieder
lauluaanelle ja kamariyhtyeelle, opus 15 (1917?22)
- Funf Canons nach lateinischen Texten
lauluaanelle ja kamariyhtyeelle, opus 16 (1923?24)
- Drei Volkstexte
(Kolme kansanrunoa) lauluaanelle ja kamariyhtyeelle, opus 17 (1924)
- Drei Lieder
(Kolme laulua) lauluaanelle ja kamariyhtyeelle, opus 18 (1925)
- Zwei Lieder
(Kaksi laulua) sekakuorolle ja kamariyhtyeelle, opus 19 (1926)
- Jousitrio
, opus 20 (1927)
- Sinfonia
, opus 21 (1928)
- Kvartetto
viululle, klarinetille, tenorisaksofonille ja pianolle, opus 22 (1930)
- Drei Lieder aus "viae inviae"
lauluaanelle ja pianolle, opus 23 (1934)
- Konsertto
, kamariyhtyeelle, opus 24 (1934)
- Drei Lieder
(Kolme laulua) Hildegard Jonen teksteihin, lauluaanelle ja pianolle, opus 25 (1934?35)
- Das Augenlicht ("Durch unsre offnen Augen")
sekakuorolle ja orkesterille Hildegard Jonen tekstiin, opus 26 (1935)
- Variationen
(Muunnelmia) pianolle, opus 27 (1936)
- Jousikvartetto
, opus 28 (1937?38)
- Kantaatti nro 1
sopraanolle, sekakuorolle ja orkesterille, opus 29 (1938?39)
- Variationen fur Orchester
(Muunnelmia) orkesterille, opus 30 (1940)
- Kantaatti nro 2
sopraanolle, bassolle, sekakuorolle ja orkesterille, opus 31 (1941?43)
- ↑
a
b
c
d
Hans Moldenhauer:
Anton Webern
Encyclopedia Britannica
. Viitattu 7.7.2018.
|
---|
| Kansainvaliset
| |
---|
| Kansalliset
| |
---|
| Tieteilijat
| |
---|
| Taiteenala
| |
---|
| Henkilot
| |
---|
| Muut
| |
---|
|