Aliupseeri
on
sotilasarvoltaan
upseereiden
ja
miehiston
valiin sijoittuva sotilasjohtaja. Aliupseerit lukeutuvat alipaallystoon.
Aliupseerien tehtavat vaihtelevat eri asevoimissa. Yleensa niihin liittyy ammatti- tai opistotasoinen koulutus, jonka turvin hoidetaan joko tyonjohdollisia tai erityista ammattitaitoa vaativia sotilastehtavia. Yleensa
ryhmanjohtajat
ja huollon toimihenkilot ovat arvoltaan aliupseereita. Aliupseerin arvossa palvelevat yleensa myos sellaiset sotilaat, joiden tehtavat vaativat selkeasti tavanomaista miehistokoulutusta suurempaa ammattitaitoa tai tehtava on operatiivinen, vaikka nailla ei olisikaan alaisia tai alaiset ovat oman tyon ohella olevia sotilaita tai siviileita. Esimerkiksi Suomen puolustusvoimien aseseppa- ja elektroniikka-aliupseerit, pelastusaliupseerit ja pelastusmestarit ovat naita tehtavia. Vanhemmat aliupseerit palvelevat yleensa kouluttajina tai esikuntien kaytannon tehtavissa.
Monissa armeijoissa ero upseerikunnan ja aliupseeriston valilla voi olla suuri ja nousu upseeristoon hankalaa. Suomessa aliupseerit voivat hakea upseerikoulutukseen yleisen korkeakoulukelpoisuuden tayttyessa ja suoritettuaan hyvaksytysti valinta- ja soveltuvuuskokeet seka edeta valmistuttuaan upseerin uralla nayttojensa perusteella.
Suomen
Puolustusvoimissa
aliupseereiden sotilasarvot ovat:
Suomen vanhan vaen seka sisallissodan valkoisessa armeijassa termi
aliupseeri
oli oma sotilasarvonsa. Aliupseerin sotilasarvo oli kaytossa
Jaakaripataljoona 27
:ssa palvelleilla, joita ylennettiin 11. helmikuuta 1918 tahan arvoon 423 miesta.
[1]
Sisallissodan aikana, 11. huhtikuuta 1918 annetuissa ensimmaisissa virallisissa sotilasarvomaarayksissa termi aliupseeri oli korvattu termilla
kersantti
. Sama nimike sailyi heinakuussa 1918 annetuissa uusissa maarayksissa, mutta mielenkiintoista on etta kersantin alapuolelle luotu uusi sotilasarvo sai nimekseen
nuorempi aliupseeri
.
1920-luvulla vaapeli oli korkein aliupseeriarvo, ja kapitulanttikoulun kayneet kanta-aliupseerit aloittivat palveluksensa kersantteina. Vaapeleiksi ylenivat vain kokeneimmat aliupseerit. Yleneminen vaapeliksi tapahtui silti melko nopeasti ja urakierron pysahtyminen turhautti kyvykkaita aliupseereita. Toisaalta aliupseereilla ei ollut halukkuutta pyrkia upseerikoulutukseen. Tilanteen korjaamiseksi 1930-luvulla luotiin
erikoismestarin
sotilasarvo, joka oli kaytossa tietyissa aselajeissa. Erikoismestarit palvelivat aina aselajikohtaisessa arvossa, esimerkiksi panssarimestareina. Sotilasarvon tunnuksena oli kauluslaattaan sijoitettu suurikokoinen poikittainen miekka.
Sotien jalkeen aliupseeriston uralla etemista edistettiin muuttamalla tiettyihin erikoisaselajeihin rajoittunut erikoismestarin arvo sotilasmestariksi, joka oli kaytossa kaikissa aselajeissa. Samalla luotiin uralla etenemisen edistamiseksi uusi ylivaapelin arvo, joka sijoittui vaapelin ja sotilasmestarin valille. Samaan aikaan upseerikunnan urakiertoa tehtiin nakyvammaksi yliluutnantin sotilasarvon luomisella.
Aliupseerikunta taisteli 1960-luvulla voimakkaasti saadakseen korkeamman aseman, koulutuksen ja palkkauksen. Taman seurauksena kanta-aliupseerit muutettiin
toimiupseereiksi
, joitten urakierto mahdollisti ylenemisen ylikersantista aina yliluutnantiksi (erikoistapauksissa kapteeniksi) saakka.
Sotilasammattihenkiloista
, entisista varvatyista, luotiin 1.1.2007 alkaen uusi aliupseerikunta.
Aliupseerien ammattikunta luotiin sotilasammattihenkiloista ja rekrytoimalla aliupseereita, ensisijaisesti ammattitehtaviin joukkueen kouluttajiksi, sotilapoliisi- ja vartioalalle ja teknisiin tehtaviin. Jatkossa heille koulutetaan opistoupseereiden tehtavat jotka kaikki tulevat aliupseeriston hoidettavaksi siirtymavaiheen aikana/opistoupseereiden poistuessa.
Aliupseerilta edellytetaan toisen asteen koulutusta eli ammatillisen perustutkinnon tai lukion suorittamista. Miehilta vaaditaan suoritettua varusmiespalvelusta ja naisilta vapaaehtoista asepalvelusta. Aliupseeri- tai reserviupseerikurssin suorittamisesta on tehtavissa etua.
[2]
Useimmat aliupseerit ovat palvelleet lisaksi sopimussotilaana 6 kuukautta.
Aliupseerien sotilasammatillinen koulutus on taydennyskoulutusta. Perustason (kersantti - ylikersantti), tehtaviin valmiudet antaa sotilasammatilliset opinnot 1. Yleistason tehtaviin (vaapeli - ylivaapeli) valmiudet antaa sotilasammatilliset opinnot 2. Aliupseerien vaativimpiin tehtavaviin (sotilasmestari) antaa valmiudet mestariopinnot.
Aliupseerit nimittaa ja ylentaa
joukko-osaston
komentaja, joka kantaa vastuun joukko-osastonsa aliupseeriston kehittamisesta. Ylivaapelit ylentaa
puolustushaaran
komentaja ja sotilasmestarit
Paaesikunnan
paallikko.
Aliupseereilla on mahdollisuus hakea upseerikoulutukseen.
Edunvalvonta
-asioita hoitaa valtakunnallisesti
Aliupseeriliitto
ja
evp
-henkiloston yhteydenpitoa hoitaa Aliupseeriliiton EVP-yhdistys ry.
Reservin aliupseereita ovat henkilot, jotka ovat saaneet varusmiespalveluksen aikana reservialiupseerin koulutuksen. Koulutus kasittaa aliupseerikurssin 1.jakson 7 viikkoa ja 2.jakson 9 viikkoa seka tehtavassa harjaantumisen 23 viikkoa.
[3]
Aliupseeriksi koulutettavat valitaan kaikille varusmiehille yhtenaisen peruskoulutuksen nayttojen ja oman halukkuuden seka psykologisten testien perusteella.
Reservissa aliupseerin opiskelu upseeriksi on ollut mahdollista vuodesta 2000 alkaen. Talloin aloitettiin aliupseerista upseeriksi reservissa -kurssit Reserviupseerikoulussa. Naille vapaaehtoisille ja vuoden ajalle sijoituville opinnoille valitaan aliupseereita, jotka ovat sopivia koulutettaviksi upseereiksi ja jotka on suunniteltu sijoitettavan upseerikoulutusta vaativiin sodan ajan tehtaviin.
Opiskelu reservissa upseeriksi edellyttaa sitoutumista ja opintojen suorittamista omalla ajalla, verkossa ja lahijaksoilla.
- Lauerma, Matti:
Kuninkaallinen Preussin Jaakaripataljoona 27 : vaiheet ja vaikutus
, s. 806. Porvoo, Helsinki: WSOY, 1966. ISBN puuttuu teoksesta.
- Koivisto, Keijo:
Tutkimus maailmansotien valilla kanta-aliupseerin ammatin valinneiden sosiaalisesta taustasta
. pro gradu (sosiologia). Jyvaskylan yliopisto, 2002.
Teoksen verkkoversio
.