Salibandy
on sisatiloissa pelattava
mailapeli
, joka on saanut vaikutteita
jaakiekosta
,
katukiekosta
(
engl.
floorball
) ja
jaapallosta
.
[1]
Jaapallon
ruotsinkielisesta nimesta
bandy
polveutuva nimi keksittiin 21. syyskuuta 1985.
[2]
Lajista kaytetaan myos usein nimitysta
sahly
, jolla kuitenkin nykyaan tarkoitetaan lahinna kaveriporukoissa leikki- tai kuntoilumielessa pelattavaa salibandyn varianttia, jossa saantoja on muokattu tilanteeseen sopiviksi. Salibandy puolestaan on jalostunut kilpaurheiluksi
miesten
ja
naisten
salibandyliigojen,
maajoukkuetoiminnan
ja
MM-kisojen
myota.
[3]
Salibandyn kehittajamaana pidetaan yleensa
Ruotsia
.
1958 kehitettiin ensimmainen muovimaila, jonka lapa oli suora, kuten
jaakiekossa
. Tama peli tunnettiin nimilla
floorhockey
ja
polyhockey
. Pelissa ei kaytetty palloa, vaan muovista kiekkoa. Myohemmin Schaper Manufacture Co. alkoi valmistamaan myos muovisia palloja, joissa oli 26 reikaa. Nama oli suunniteltu kuitenkin
baseballin
ja
softballin
harjoitteluun lapsille. Nama muoviset pelivalineet saapuivat
Ruotsiin
1960-luvun lopulla, jossa kehitettiin salibandyn alkumuoto. Ruotsia pidetaankin salibandyn kehittajamaana. Lajia kutsuttiin nimella
bandygolf
ja se saavutti hyvin suuren suosion. Varhaiset saannot pohjautuivat jaakiekkoon ja
kaukalopalloon
. Laji levisi myos 1970-luvulla Suomeen. Ensimmainen turnaus oli Helsingin yliopiston liikuntatoimiston jarjestama turnaus vuonna 1974. Maailman ensimmainen salibandyseura
Sala IBK
perustettiin vuonna 1979. Seuraavana vuonna jarjestettiin ensimmainen Ruotsin mestaruusturnaus. Marraskuussa 1981 perustettiin
Ruotsin salibandyliitto
(
ruots.
Svenska Innebandyforbundet
) seka pelin viralliseksi nimeksi paatettiin
innebandy
. Ruotsissa lajin suosio kasvoi erityisesti opiskelijoiden keskuudessa. Myos Suomessa lajin suosio kasvoi ensin kouluissa ja opiskelijoiden keskuudessa. Ensimmaiset sahlyn SM-kilpailut pidettiin vuonna 1983. Ensimmaiset SM-kilpailut jarjesti
Opiskelijoiden liikuntaliitto
.
[4]
[5]
[6]
Vuoden 1985 huhtikuussa Sveitsi perusti oman lajiliittonsa. Suomen salibandyliitto perustettiin saman vuoden syyskuussa. Suomen lajiliiton perusti kolme seuraa, joissa oli yhteensa 45 rekisteroitya pelaajaa. Suomen maajoukkue pelasi ensimmaisen maaottelun 28. syyskuuta 1985
Sollentunassa
, jolloin Ruotsi voitti Suomen 13?1. Ottelu oli myos historian ensimmainen maaottelu.
Kansainvalinen Salibandyliitto
IFF perustettiin vuonna 1986
Huskvarnassa
. IFF:n perustivat Ruotsi, Suomi ja Sveitsi. Samana vuonna pelattiin ensimmaisen kerran miesten SM-sarja, kun naisten sarja aloitettiin vuonna 1988. Samana vuonna IFF hyvaksyi ensimmaisen kerran kansainvaliset saannot salibandylle. Saannot rakennettiin maahockeyn ja jalkapallon pohjalta. Vuonna 1989 pelattiin ensimmainen televisioitu ottelu, kun Ruotsin kansallisella tv-kanavalla naytetyssa ottelussa isantamaa voitti Suomen 10?2. Vuonna 1993 pelattiin ensimmainen naisten maaottelu, kun Ruotsi voitti Norjan 6?0.
[7]
[5]
[8]
Ensimmainen maajoukkueiden valinen turnaus pelattiin vuonna 1989. Turnaukseen osallistuivat Suomi, Ruotsi ja Sveitsi. Vuonna 1994 pelattiin ensimmainen arvoturnaus, kun
EM-kilpailut
pidettiin Helsingissa. Turnauksen voitti Ruotsi, joka voitti loppuottelussa isantamaa Suomen. Naisten turnaus pidettiin ensimmaisen kerran vuotta myohemmin. EM-kilpailuja jarjestettiin vain vuosina 1994 ja 1995. Vuodesta 1996 lahtien on pelattu miesten ja vuodesta 1997 lahtien naisten
MM-kilpailuja
kahden vuoden valein. Ensimmaisen MM-kullan voitti Ruotsi seka miehissa etta naisissa. Vuosina 1996?2006 miesten MM-turnausta hallitsi Ruotsi, mutta Suomi voitti mestaruuden vuosina 2008 ja 2010 seka kahden Ruotsin voittaman mestaruuden jalkeen jalleen vuonna 2016 ja vuonna 2018. Suomen ja Ruotsin suurimmat haastajat ovat olleet T?ekki ja Sveitsi. Naisissa Suomi on voittanut vuosina 1999 ja 2001 seka Sveitsi vuonna 2005. Muulloin Ruotsi on voittanut maailmanmestaruuden.
[7]
[9]
[10]
Suomen Gallupin
SLU:lle
tekeman suuren kansallisen liikuntatutkimuksen 2005?2006:n mukaan salibandyn harrastajia on Suomessa noin 354 000,
[11]
joka on palloilulajeista toiseksi eniten. Vain
jalkapallolla
on Suomessa enemman harrastajia. Lisenssipelaajien maaralla mitattuna salibandy on Suomen neljanneksi suurin urheilulaji.
Salibandyn harrastusta ja kehitysta edistaa ja valvoo
Suomen Salibandyliitto
. Silla on noin 850
[12]
jasenseuraa, 45 000 lisenssipelaajaa ja noin 2 200 joukkuetta.
[13]
Suomen korkein sarjataso on
F-liiga
, johon kuuluvat
miesten F-liiga
ja
naisten F-liiga
. Taman lisaksi miehilla on sarjatasot I-divisioonasta aina VI-divisioonaan asti. Naisilla alin sarjataso on IV-divisioona. Junioritoimintaa liitolla oli kaudella 2008?2009 vuonna 1988?90 syntyneista A-junioreista vuonna 2000 syntyneihin F-junioreihin. A-junioreista C-junioreiden nuorempaan ikaluokkaan asti pelataan SM-mitaleista. Kansainvalisella tasolla Suomea edustavat miesten ja naisten seka alle 19-vuotiaiden poikien ja tyttojen
maajoukkueet
.
Vuonna 1986
Ruotsi
,
Suomi
ja
Sveitsi
perustivat
Kansainvalisen Salibandyliiton
(
engl.
International Floorball Federation ? IFF
).
[14]
Kansainvalisessa Salibandyliitossa on maaliskuussa 2019 70 jasenmaata, jotka jaetaan vakinaisiin ja valiaikaisiin jaseniin. Vakinaisia jasenia oli maaliskuussa 2019 45.
[15]
Aasialla
ja
Oseanialla
on oma yhteinen liittonsa nimeltaan Asia and Oceania Floorball Confederation (AOFC). Maaliskuussa 2019 AOFC:iin kuului 15 jasenjarjestoa. Vuosina 2018?2020 jarjeston puheenjohtajana toimii thaimaalainen Dato‘Seri Chaiyapak Siriwat.
[16]
Merkittavimpia kansallisia liigoja ovat Ruotsin miesten
Svenska Superligan
ja naisten
Elitserien
, Suomen
F-Liiga
ja
Sveitsin
Nationalliga A
Salibandyn maailmanmestaruuskilpailut
jarjestetaan joka toinen vuosi siten, etta miehet pelaavat parillisina ja naiset parittomina vuosina. Miehet pelasivat ensimmaisen kerran maailmanmestaruudesta vuonna
1996
ja naiset
1997
. Myos alle 19-vuotiaiden maailmanmestaruuskilpailut jarjestetaan joka toinen vuosi ? pojat pelaavat naisten kanssa parittomina vuosina ja tytot miesten kanssa parillisina vuosina.
Euroopan-mestaruudesta
on salibandyssa kilpailtu kahdesti: vuosina
1994
ja
1995
.
Seurajoukkuetasolla Euroopan eri maiden mestarijoukkueet osallistuvat vuosittain pelattavaan
Champions Cupiin
, joka aiemmin tunnettiin myos nimella
Salibandyn Euroopan Cup
. Ensimmaisen kerran seurajoukkueiden Euroopan-mestaruudesta pelattiin vuonna
1993
. Ensimmaisen seurajoukkueiden mestaruuden Suomeen toi Tapanilan Era III naiset. Miehissa ensimmainen oli HIFK.
Kansallisella tasolla seurajoukkueet pelaavat vuosittain myos
Suomen Cupia
, joka tunnetaan paasponsorinsa mukaan myos
Teho Cupina
. Siihen voivat osallistua kaikki joukkueet tasosta riippumatta. Ensimmainen Suomen Cup jarjestettiin kaudella 1988?1989.
Pelaamisessa kaytetty pallo.
Peliaika on yleensa 3 × 20 minuuttia. Erien valissa on kahdentoista minuutin eratauko. Sarjajarjestaja voi poiketa virallisesta peliajasta siten, etta se on kuitenkin vahintaan 2 × 15 minuuttia ja eratauko suunnilleen 2 minuuttia. Era alkaa kiistapallolla keskipisteesta. Peliaika on tehokasta eli ajanotto keskeytyy tuomarin vihellykseen ja se jatkuu, kun pallo on lyoty peliin. Sarjajarjestaja saa antaa poikkeusluvan, jonka mukaan peliaika on juoksevaa, jolloin ajanotto keskeytyy vain maaliin, rangaistuslaukaukseen, rangaistukseen, aikalisaan tai muuhun epaluonnolliseen keskeytykseen, kuten pelivalineen viottumiseen, loukkaantumiseen tai kaukalon osien irtoamiseen toisistaan. Kummallakin joukkueella on oikeus yhteen 30 sekuntia kestavaan aikalisaan. Jos peli on tasan varsinaisen peliajan jalkeen, pelataan kymmenen minuutin jatkoaika. Jatkoajalla sovelletaan
kultainen maali
-saantoa eli ottelu paattyy, kun toinen joukkueista on tehnyt maalin.
[17]
Jos jatkoaika paattyy maalittomana, ratkaistaan voittaja rangaistuslaukauskilpailussa. Kumpikin joukkue nimeaa viisi rangaistuslaukauksen suorittajaa, jotka jokainen suorittaa yhden rangaistuslaukauksen. Kilpailun aloittaja arvotaan. Joukkueet suorittavat yhden rangaistuslaukauksen vuorotellen. Rangaistuslaukauksen antaminen aloitetaan keskipisteesta. Palloa saa pelata rajattomasti, mutta pallo ei saa menna pelaajan kanssa samaan aikaan taaksepain. Kun maalivahti koskee palloon, ei rangaistuslaukauksen suorittaja saa koskea palloon uudestaan. Jos tilanne on viiden pelaajan jalkeen tasan, kilpailua jatketaan yksittaisten laukojien kanssa, kunnes voittaja on selvilla.
[17]
Kun era alkaa tai on syntynyt maali, jatkuu peli kiistapallolla keskipisteesta. Jos peli keskeytyy siten, etta kumpikaan joukkue ei ole pelannut saantojen vastaisesti, jatketaan pelia kiistapallolla lahimmalta kiistapallopisteelta. Tallaisia tapahtumia on muun muassa pallon rikkoutuminen, kaukalon osat ovat irronneet toisistaan, maali on poissa paikaltaan, epatavallinen tilanne pelissa tai kun erotuomarit pitavat paatostaan vaarana. Jos pallo menee kaukalon laitojen yli tai osuu kattoon, annetaan ei-pelanneelle joukkueelle sisaanlyonti. Sisaanlyonti suoritetaan 1,5 paasta kaukalon reunasta kohdassa, jossa pallo ylitti kaukalon. Vastustajan pelaajien on siirryttava vahintaan kolmen metrin paahan.
[17]
Pelikentan mitat.
Maali.
Kaukalo on suorakulmion muotoinen ja sen kulmat ovat pyoristettyja. Sen pituus on 40 ja leveys on 20 metria. Erityisluvalla kenttaa voi pienentaa, jolloin sallittu minimikoko on 36 × 18 m.
[18]
Kenttaan on merkitty joitakin alueita. Kentan halkaisee puoliksi keskiviiva, jonka keskella on keskipiste. Maalin ymparilla on kaksi aluetta: maalialue ja maalivahdin alue. Maalialueen leveys on viisi metria ja pituus nelja metria. Se alkaa 2,85 metrin paasta kaukalon paadysta. Maalivahdin alueen leveys on 2,5 metria ja pituus metrin. Se sijoitetaan 65 senttimetrin paahan maalialueen takalinjasta. Kummatkin alueet sijoitetaan siten, etta niiden keskikohdat ovat linjassa keskipisteen kanssa. Kenttaan merkitaan kuusi erillista kiistapallopistetta. Kaksi sijoitetaan keskiviivalle ja nelja oletetulle maaliviivojen jatkeille 1,5 metrin paahan kaukalon reunasta. Yksi kiistapallopiste on keskipiste. Kaikki merkinnat tehdaan 4?5 cm leveilla viivoilla. Kaukalon sivulle on kummallekin joukkueelle merkittava kymmenen metria levea vaihtoalue. Vaihtoalue alkaa viisi metria keskiviivasta.
[17]
Joukkueeseen saa kuulua korkeintaan 20 pelaajaa. Kentalla saa yhdelta joukkueelta olla kuusi pelaajaa, joista korkeintaan yksi on maalivahti. Joukkue saa pelata ilman maalivahtia. Pelaajia saa vaihtaa milloin haluaa, mutta vaihdon on tapahduttava erillisella vaihtoalueella. Joukkueella tulee olla
kapteeni
. Kapteeni kayttaa hihanauhaa. Vain kapteenilla on oikeus puhua erotuomarille. Pelaajien lisaksi joukkueella saa olla viisi toimihenkiloa. Ottelua tuomitsee kaksi samanarvoista erotuomaria.
[17]
Pelaajan varusteisiin kuuluu peliasu, joka koostuu kengat, polvisukat, lyhyet housut ja paita. Joukkueen kenttapelaajilla tulee olla yhteinainen peliasu. Paidat tulee olla numeroituja. Paidan vari ei saa olla harmaa. Eri joukkueiden peliasut tulee erottua toisistaan. Tuomareilla tulee olla paita, mustat lyhyet housut ja mustat polvisukat. Maalivahdilla on paita ja pitkat housut seka kypara, joka suojaa kasvoja. Maalivahti saa kayttaa hanskoja, mutta ei mitaan sellaisia varusteita, jotka peittavat maalia enemman kuin maalivahdin vartalo. Pelaajan mailan lapa ei saa olla teravakarkinen. Lavan kayryys ei saa olla yli 30 mm. Se mitataan siten lavan korkeimmasta kohdasta, kun se on asetettu tasaiselle alustalle. Mailan varren ja lavan tulee olla samaa tuotemerkkia.
[17]
Maali sijoitetaan maalivahdin alueen takarajalle siten, etta raja toimii samalla maaliviivana. Maalin leveys on 1,6 metria, korkeus on 1,15 metria ja syvyys 65 senttimetria.
[19]
[17]
Salibandyssa on muutamia erilaisia rangaistusmuotoja. Lievin on vapaalyonti, joka annetaan rikotulle joukkueelle paikasta, jossa rike tapahtui. Mikali vapaalyonnin arvoinen rike tapahtuu puolustavan joukkueen toimesta lahempana kuin 3,5 metria maaliviivasta, suoritetaan vapaalyonti 3,5 metrin paasta rikepaikasta. Paikan maarittaa erotuomari. Jos rike tapahtuu maaliviivan oletetun jatkeen takana, annetaan vapaalyonti kulmassa olevasta kiistapallopisteesta siita, joka on lahempana rikepaikkaa. Vastustaja joukkueen pelaaja tai hanen mailansa ei saa olla kolmea metria lahempana paikkaa, josta vapaalyonti annetaan. Vapaalyonneissa kaytetaan myos hyotynakokulmaa. Vapaalyonti on laitettava liikkeelle lyomalla eika esimerkiksi nostaen tai saattaen. Vapaalyonnin antaja ei saa koskea palloon ennen kuin joku muu on koskennut siihen. Vapaalyonti tuomitaan esimerkiksi kun:
[17]
- pelaaja lyo, painaa, nostaa tai potkaisee vastustajan mailaa tai pitaa siita kiinni
- maila nousee laukaistaessa yli lantion tason
- kenttapelaaja pelaa palloa polvitason ylapuolella
- palloa pelataan vastustajan jalkojen valista
- pelaaja tyontaa vastustajaa muuten kuin olkapaa olkapaata vasten
- pelaaja estaa vastustajan liiketta hanen aikomaansa suuntaan
- pelaaja etenee takaperin, kun pelaaja pelaa palloa tai suuntautuu kohti vastapelaajaa
- kenttapelaaja on maalivahdin alueella
- pelaaja hyppaa ja estaa nain pallon kulun
- maalivahti pelaa pallon keskiviivan yli ilman pallon lattiakosketusta
- pallo on maalivahdin hallussa yli kolme sekuntia
- vapaalyonti, sisaanlyonti tai kiistapallo pelataan virheellisesti tai sita viivytetaan tarpeettomasti
Pelaajalle voidaan tuomita myos rangaistuksia.
Jos joukkueella on rangaistus, ja vastustaja tekee maalin, niin rangaistus paattyy ellei vastustajalla ole saman verran tai vahemman pelaajia kentalla. Jos joukkueella on useita rangaistuksia, niin maalintekemisen jalkeen paattyy ensiksi annettu rangaistus. Kahden minuutin rangaistuksia tuomitaan samankaltaisista syista kuin vapaalyonnit, mutta naissa huomioidaan, etta tilanteesta saadaan huomattavaa etua tai se tehdaan ilman mahdollisuutta ehtia palloon rikkomatta. Taman lisaksi kahden minuutin rangaistuksen saa, jos maila nousee ylipolvitason ja se aiheuttaa erotuomarin mielesta vaaraa, huolimaton peli mailalla, taklaamisesta, kampittamisesta, kenttapelaaja pelaa ilman mailaa, pelaaja estaa maalivahtia toimittamasta palloa peliin ja on maalialueella tai alle 3 metria siita, mista maalivahti otti pallon haltuun, pelaaja rikkoo kolmen metrin saantoa vapaa- tai sisaanlyontitilanteessa, pelaaja pelaa palloa maassa tai istuen, pelaaja pysayttaa pallon kadellaan, paallaan tai kasivarrellaan, vaarasta vaihdosta, liian monta pelaajaa kentalla, jatkuvasta vaarasta pelitavasta, pelin viivyttamisesta, protestoimalla, saantojen vastaisesta varustuksesta. iso joukkuerangaistus(2+2 minuuttia) tuomitaan, jos kenttapelaaja huitoo tai pelaa muuten vaarallisesti mailallaan, pelaaja koukkaa vastustajaa hanen vartalostaan, pelaaja heittaa varusteensa tai mailansa kohti palloa, pelaaja heittaytyy vastustajaa pain tai muuten kayttaytyy vakivaltaisesti tai pelaaja taklaa, kamppaa tai heittaa vastustajan kohti maalia tai kaukaloa. Jos pelaaja kayttaytyy epaurheilijamaisesti, tuomitaan pelaajalle 10 minuutin henkilokohtainen rangaistus ja joukkueelle kahden minuutin joukkuerangaistus.
[17]
Jos pelaajalle tai toimitsijalle tuomitaan pelirangaistus, on hanen poistuttava pukuhuoneeseen eika han saa enaa osallistua kyseiseen otteluun. Ottelun loppuun asti kestavan pelirangaistuksen eli teknisen pelirangaistuksen saa, jos pelaa vaaranlaisella mailalla tai pelaajaa, joka osallistuu otteluun ei ole merkitty poytakirjaan. Pelirangaistuksen saa, jos osallistuu kahakkaan, pelaajalle tuomitaan toisen kerran iso joukkuerangaistus(2+2 minuuttia), toimihenkilo syyllistyy jatkuvaan epaurheilijamaiseen kaytokseen, tahallisesti sabotoi pelia tai yrittaa korjata tai vaihtaa var
usteen, kun se on pyydetty tarkistettavaksi. Kovin rangaistus on edella mainittu pelirangaistus lisattyna kurinpitoelimen maaraama lisarangaistus. Tallaisia tilanteita ovat muun muassa tappeluun osallistuminen, raaka rikkominen, kuten mailan tai muun varusteen heitto vastustajaa pain ja huono tai vakivaltainen kaytos.
[17]
Rangaistuslaukaus tuomitaan, kun pelaaja rikkoo vastustajaa vahintaan vapaalyonnin arvoisesti ja vastustaja on maalintekotilanteessa.
[17]
Salibandysta on kehitetty
vammaisurheiluun
soveltuvia lajeja, joita ovat
sahkopyoratuolisalibandy
,
kuurojen salibandy
ja
kehitysvammaisten salibandy
.
Jokaisessa ottelussa on vahintaan yksi erotuomari. Yleensa erotuomareita on kaksi. Erotuomarit ovat taysin puolueettomia.
Erotuomareilla on 16 luokitustasoa. 16 on kaikista alin ja 1 on kaikista korkein. Luokitus maarittaa sen, etta minka tasoisia sarjoja erotuomari saa tuomita.
[20]
Luokitusta voidaan nostaa tai laskea erotuomarin oman alueen johtoryhman paatoksella. Johtoryhma tekee nama paatokset suurimmalta osin otteluvalvonnoista ja mentoroinneista tulleiden palautteiden pohjalta.
Jokainen uusi erotuomari suorittaa erotuomareiden peruskoulutukset yksi ja kaksi. Ennen jokaista kautta suoritetaan myos koulutus. Luokituksella 8-16 olevat erotuomarit suorittavat erotuomareiden jatkokoulutuksen. Ennen kuin luokituksen nostaminen on mahdollista, taytyy erotuomarin suorittaa koulutus, joka vaaditaan kyseiseen luokitukseen.
Erotuomareiden on kaytettava mustia shortseja, mustia polvisukkia, samanvarista paitaa erotuomariparin kanssa, seka sisapelikenkia. Erotuomarilla tulee olla mitta, herneeton pilli, seka punainen kortti. Halutessaan erotuomarit voivat kayttaa myos Headset-laitetta.
Salibandy on keskihintainen urheiluharrastus. Lasten harrastetasolla pelaaminen maksaa vuodessa keskimaarin 1 518 euroa (vaihdellen valilla 1 260 ? 1 790 euroa) ja kilpatasolla keskimaarin 2 148 euroa (vaihteluvalilla 1 500 ? 3 160 euroa)
[21]
.
- Mika Kulju & Kristian Sundqvist:
Salibandykirja
. Jyvaskyla: Gummerus Kustannus Oy, 2002.
ISBN 951-20-6107-4
.
- Jukka Jylha & Mirva Jylha:
Kesyta pallo
. Helsinki: PTK ? Poikien ja tyttojen keskus & Lasten Keskus, 2014.
ISBN 978-952-288-137-3
.
- Antti Arponen & Mika Hilska:
Salibandykirja ? Jumppasaleista jumbotroneille
. Helsinki: Auditorium, 2015.
ISBN 978-952-7043-44-8
.
- Jussi Jarvinen & Aki Sipila:
Sahlysta salibandyyn
. Hameenlinna: Karisto Oy, 1997.
ISBN 951-579-038-7
.
- Jyri Korsman & Jouko Mustonen:
Salibandyn kasikirja
. UNIpress, 2011.
ISBN 978-951-579-382-9
.
|
|---|
| | | | Olympialajit
| |
|---|
| Muut KOK:n
tunnustamat lajit
| |
|---|
| | Muita lajeja
| |
|---|
|