Narodnikit
olivat
Venajan keisarikunnan
1860?1880-luvun
vallankumouksellisia
.
[1]
Liike tunnettiin nimella
narodnikkilaisuus
(
ven.
народничество
,
narodnit?estvo
). Nimi tulee ”lahtemisesta kansan pariin”,
ho?denije v narod
.
[2]
Liikkeen jasenet olivat lahinna yliopisto-opiskelijoita, jotka lahtivat maaseudulle valistamaan talonpoikia. Liike oli ideologialtaan varsin hajanainen, tarkeimpina yhdistavina tekijoina toimivat
yksinvaltiuden
vastustus ja maan jakaminen talonpojille. Narodnikkien lahtokohdat olivat kansalliset ja nostalgiset. Tavoitteena oli myos lahentaa sivistyneistoa ja kansaa.
Narodnikkilaisuus syntyi
maaorjien
vapautuksen jalkeen 1861. Maaseudun koyhien olot eivat vapautuksesta huolimatta paljon parantuneet, vaan maanomistus jai rikkaille isannille,
kulakeille
. Narodnikit saivat vaikutteita
Karl Marxin
teoksista, ja he omaksuivat etenkin hanen vaatimuksensa, etta maa on jaettava takaisin talonpojille. He sivuuttivat kuitenkin teollisuusvaeston, jota Venajalla oli vain pieni osa kansasta, ja Marxin esittaman kehityksen maataloudesta teollisuuteen. Narodnikit pitivat perinteista kylayhteisoa tulevaisuuden mallina. Ajatus oli alun perin lahtoisin
Aleksandr Herzenilta
, joka piti
lansimaista
jarjestelmaa rappeutuneena ja halusi perustaa
sosialismin
talonpoikien itsehallinnon avulla. Ajattelussa oli
slavofiileille
tyypillisia piirteita. Narodnikit saivat vaikutteita myos
Pierre-Joseph Proudhonin
ja
Mihail Bakuninin
anarkismista
esimerkiksi Herzenin ja ukrainalaisen sosialistin
Myh’ailo Drahomanovin
[3]
kautta.
Narodnikkien aktiivisuus keskittyi 1860-luvun loppuun ja 1870-luvun alkuun. Talloin sadat nuoret kulkivat maaseudulla yllyttaen talonpoikia nousemaan jarjestelmaa vastaan.
[2]
Talonpojat eivat kuitenkaan aina vastanneet
propagandaan
odotetusti, vaan jopa luovuttivat idealistit
ohranalle
. Kuuluisin oikeudenkaynti jarjestettiin vuonna 1878 193 idealistia vastaan.
Myohemmin liike muutti muotoaan. Vuonna 1876 liike organisoitiin jarjestoksi
Zemlja i volja
(
suom.
Maa ja vapaus
), joka aluksi luotti maaseudulla tehtavaan valistustyohon mutta siirtyi sittemmin terrorismiin. Terrorismin paakohde oli
keisari
, tavoitteena murtaa tsaarin perinteinen jumaluusasema. Tosin maaseudulla monet olivat ”vapauttajatsaarin” kuolemasta kauhuissaan.
Vuonna 1879
Zemlja i voljasta
irrottautui terroristiryhma
Narodnaja volja
(
suom.
Kansan tahto
). Ryhman johto pidatettiin tai se pakeni vuonna 1881
Aleksanteri II:n
murhan jalkeen. Liikkeen johdossa toimi loppuvaiheissa
Vera Figner
. Vuonna 1887 pienempi ryhma, johtajanaan
Aleksandr Uljanov
(
Vladimir Leninin
veli), yritti keisari
Aleksanteri III:n
salamurhaa. Uljanov teloitettiin.
[1]
Georgi Plehanov
taas muodosti 1879 maltillisemman propagandaryhman
T?ornyi peredel
(
suom.
Musta jako
), jonka paamaara oli jakaa kaikki maa uudelleen talonpojille, kunnes se 1880-luvulla siirtyi kaupunkien proletariaatin pariin.
Narodnikkien ideologia jatkui 1900-luvulla erilaisissa
sosiaalivallankumouksellisissa
ryhmissa.
- ↑
a
b
Otavan suuri ensyklopedia 5, kriminologia?makuaisti
. Artikkeli ”Lenin”, s. 3636. Otava, 1978.
ISBN 951-1-04827-9
.
- ↑
a
b
Narodniks
Marxists. Glossary of Terms and Organisations
. Viitattu 4.9.2014.
- ↑
Mykhailo Drahomanov
Internet Encyclopedia of Ukraine
. Viitattu 29.1.2015.