Tama artikkeli kasittelee kihlakuntia Suomessa ja Pohjoismaissa. Venajan keisarikunnan kihlakuntia kasittelee artikkeli
ujesti
.
Kihlakunnat
(
vir.
kihelkond
;
ruots.
harad
) ovat
Suomessa
ja
Pohjoismaissa
olleet
laaneja
alempiasteisia valtion paikallishallintoalueita. Kihlakunnat ovat Suomessa
[1]
ja Virossa olleet kaytossa jo rautakaudella. Virossa ne olivat syntyneet 1000-luvun alussa asutusmuutoksen seurauksena.
[2]
Historiallisena aikana kihlakunnat olivat muun muassa
kruununvoutien
ja
henkikirjoittajien
virkapiireja. Vuonna 1996 Suomessa muodostettiin uudenlaiset kihlakunnat, joihin koottiin poliisin, syyttajan ja ulosoton tehtavat. Nama uudet kihlakunnat lakkautettiin vuoden 2007 lopussa
[3]
.
Ensimmainen maininta suomalaisista kihlakunnista on
Eerikinkronikassa
, jossa
uplantilaisten
kerrotaan vallanneen vuonna 1293
Karjalassa
neljatoista kihlakuntaa pakanoilta eli
karjalaisilta
[1]
niin sanotun
kolmannen ristiretken
yhteydessa. Kihlakunta on alkuaan vastannut
pitajaa
, myohemmin se on ollut muun muassa
tuomarin
virka-alue. Kansatieteilija ja akateemikko
Kustaa Vilkuna
(1902?1980) on selvittanyt teoksessaan
Kihlakunta ja haavuode
(Otava,
Helsinki
1964) suomalaisen yhteiskunnan jarjestaytymisen vaiheita. Vilkunan mukaan lansisuomalaisen murteen sana
kihlakunta
jokseenkin vastaa itasuomalaista sanaa
pitaja
. Vilkunan ehdottama suora kaannos kihlakunnalle on
veropitaja
.
Virossa muinaispitajista kaytettiin nimitysta
kihelkond
. Ne olivat rautakauden lopulla itsenaisia hallintoyksikkoja, joissa ratkaistiin kaikki tarkeimmat kysymykset, kuten esimerkiksi sotilaalliset kysymykset. Virossa kihlakuntien valtakeskuksina toimivat muinaislinnat, joissa tehtiin tarkeimmat poliittiset paatokset. Kihlakuntia suurempi hallintokokonaisuus oli muinaismaakunta, joita Virossa ehti ennen saksalaisvalloitusta 1200-luvulla muodostua seitseman kappaletta.
[2]
Sana
kihla
on laina muinaisgermaanisesta sanasta
geisel
’pantti(vanki)’. Suomen sanan
kihla
ja muinaisgermaanin sanan
geisel
valinen yhteys perustuu Vilkunan mukaan
keskiaikaiseen
veronperintakaytantoon
, jossa valloitetun alueen uskollisuus varmistettiin ottamalla alueen hallitsijan tai muiden korkeasukuisten miesten jalkelaisia maaraajaksi
panttivangeiksi
.
Kihlakunta oli Ruotsin kuningaskunnan ja Suomen suuriruhtinaskunnan aikana talonpoikaissaadyn valtiopaivaedustajien vaalipiiri. Vuonna 1906 maarattiin vuoden 1907 eduskuntavaaleja varten
Suomen vaalipiirit
, jotka koostuivat joitain poikkeuksia lukuun ottamatta kihlakunnista ja kaupungeista, jotka olivat kihlakuntien ymparoimia. Ennen vuotta 1910 (Ruotsissa)/1960 (Suomessa) perustetut kaupungit eivat kuuluneet kihlakuntiin.
Kihlakunnanoikeuden
toimialue ei tasta nimikkeesta huolimatta ollut kihlakunta vaan
tuomiokunta
, jonka alue ei valttamatta ollut sama kuin kihlakunnan.
Ennen vuotta 1945 kihlakunta oli
kruununvoudin
ja
henkikirjoittajan
virkapiiri, joka kasitti yhden tai useamman kunnan. Kun kruununvoudin virka lakkautettiin, kihlakunta jai ainoastaan henkikirjoittajan virkapiiriksi vuoteen 1996 saakka. Nykyaan
milloin?
henkikirjoittaja on kihlakunnan maistraatin rekisteriosaston paallikon
virkanimike
.
Valtion oikeustoimen paikallishallinto oli 1.12.1996?31.12.2007 jarjestetty 90 kihlakuntaan, jotka poikkesivat alueellisesti aiemmista kihlakunnista. Naita ”uudempia” kihlakuntia oli maaraltaan paljon enemman kuin ”vanhoja” kihlakuntia. Valtioneuvosto paatti kihlakuntiin kuuluvista kunnista. Jokaisessa kihlakunnassa oli laaninhallituksen alaisena valtion viranomaisena toimiva kihlakunnanvirasto, joka hoiti
poliisi
-,
syyttaja
- ja
ulosottotehtavia
. ”Uusien” kihlakuntien alueet olivat pitkalti samat kuin silloisten
seutukuntien
. Kihlakunnat lakkautettiin vuoden 2007 lopussa, jolloin kihlakunnanvirastojen toiminnot ja yhteinen henkilosto siirrettiin poliisilaitoksiin, ulosottovirastoihin, syyttajanvirastoihin ja
maistraatteihin
. Poliisilaitokset noudattivat kihlakuntajakoa viela vuoden 2008 ajan, kunnes poliisilaitosten maaraa vahennettiin 25:een vuonna 2009 ja edelleen 12:een vuonna 2014.
Myos ennen vuoden 1996 kihlakuntauudistusta kihlakuntajasossa tapahtui joskus suuriakin muutoksia eri aikoina.
- ↑
a
b
Suomentaneet Harry Lonnroth ja Martti Linna:
Eerikinkronikka
, s. 99. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2013.
- ↑
a
b
Aivar Kriiska ja Anders Tvauri:
Viron esihistoria
, s. 205. Suomalaisen kirjallisuuden seura, 2007.
- ↑
Seija K. Pihl,
Nimismiespiirista syyttajanvirastoon
opinnayte Pirkanmaan ammattikorkeakoulu 2009