Tapio Nurkka
(
16. syyskuuta
1920
Viipuri
?
6. lokakuuta
1967
Helsinki
) oli suomalainen nayttelija. Han tuli tunnetuksi
Lea Joutsenon
tahdittamista komediaelokuvista 1940-luvulla, joista useassa hanella oli miespaaosa. Nurkan uraa varjosti
alkoholismi
.
Tapio Nurkka aloitti elokuvauransa 18-vuotiaana studioapulaisena
Suomi-Filmin
kuvausryhmassa vuonna 1938. Vuonna 1941 han oli kuvausryhman jasenena
Morsian yllattaa
-elokuvassa, jolloin ohjaaja
Valentin Vaalan
huomio kiinnittyi haneen. Han antoi Nurkalle pienen koeroolin elokuvassaan ja huomasi hanessa piilevan sankariainesta Lea Joutsenon tahdittamiin komedioihin. Nurkka haavoittui pahoin
jatkosodan
alussa. Parannuttuaan han naytteli keskeisessa roolissa kaikkiaan seitsemassa Lea Joutseno -komediassa. Nurkka naytteli naissa elokuvissa usein hurmuria, joka lopulta kesytti Joutsenon tulkitsemat energiset ja modernit naishahmot. Hanen vahaeleinen komiikkansa oli oiva vastakohta Joutsenon railakkuudelle. Vuonna 1944 Nurkka oli mukana
Ilmari Unhon
ohjaamassa 44-minuuttisessa tiedotuselokuvassa
Pellonmaen tarina
. Samana vuonna ensi-iltansa saaneessa draamassa
Kartanon naiset
hanella oli sivuosa luutnantti Kivena. Viimeisen roolinsa Nurkka teki kohtalodraamassa
Pikajuna pohjoiseen
1947, jossa hanella oli nuoren insinoorin osa. Hanen elokuvauransa katkesi taman jalkeen omaisuusrikokseen.
Valkokankailta Tapio Nurkka siirtyi
Iloiseen Teatteriin
ja oli mukana myos teatterikiertueilla. Uransa lopussa han toimi myos radio- ja televisiotyossa.
Nurkka omisti maatilan
Luumaella
. Han harrasti
metsastysta
ja
kalastusta
.
|
---|
| Kansainvaliset
| |
---|
| Kansalliset
| |
---|
| Henkilot
| |
---|
|